Piruja seinälle?

PITÄÄKÖ MAALATA PIRUJA SEINÄLLE?

Hallitukselle on kovat ajat edessä, mutta meillä muillakin näyttää tulevat ajat olevan sitä kovemmat. Siihen on syytä varautua jo nyt ilman tarvetta maalata piruja seinälle. Nimittäin kaikki merkit viittaavat siihen, että piru pitää huolen hamaan tulevaisuuteen saakka, että kaikki menee sinun ja minun kannalta väärään suuntaan.

Optimismin vallassa voi ennustaa, että vuoteen 2029 mennessä talous kasvaa vain 7 prosenttia. Sillä 2020-luvulla on odotettavissa jonkin asteinen taantuma. Finanssimaailman kupla odottaa puhkeamista ja ylituotanto puhaltaa yritysten niskaan. Niihin varautuminen vähentää palkallisia työtunteja.

Mutta ennusteet ovat aina ennusteita. Siksi hommat voivat toteutua paremmin, mutta myös huonommin. Yleensä ennusteet tehdään kapitalistien tavoitteiden saavuttamisen tueksi. Loistavan esimerkin tarkoitushakuisista ennusteista antaa viralliset väestöennusteet. Vähäiselläkin vaivalla jokainen voi nähdä niiden mielettömyys. Se siitä.

Tässä ja nyt talouden kehitystrendeissä pyritään mahdollisimman lähelle todellisuutta. Mitkään tosiasiat eivät puolla sitä, että pitkän aikavälin talouden kehitys olisi kasvuhakuisia, päinvastoin. Kyse onkin siitä kuinka suurella nopealla kapitalismin piru laskettelee talouden ja työllisyyden alamäkeä.

1980-luvulla tuotanto kasvoi 50,5 prosenttia seuraavalla vuosikymmenellä 34,7, sitten 22,1 mutta 2010-luvulla enää 11,7 prosenttia. Vauhti on ollut hurja. Siitä johtuen työtunnitkin ovat vähentyneet kovaa vauhtia. Tänään näyttää siltä, että vauhdikas alamäki jatkuu ja tuotannon kasvu jää johonkin 7 prosentin tienoille. Saas kattoo!  

Mikään ei viittaa siihen, että jossain vaiheessa tapahtuisi käänne parempaan. Päinvastoin. Näköalat kylmäävät, kun työn kysyntä vähenee koko ajan. Samalla työväenliikkeen olemattoman poliittisen tiedon vuoksi kansa tottuu kurjuuden lisääntymiseen. Vasta raju, todellinen pula-aika, ravistelee ihmisiä hereille.

Uusien työehtosopimusten neuvottelut ovat käynnistyneet. Ensimmäinen suuri sopimus on Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välillä. Tässä pitää tarkentaa, että Teollisuusliitto on työväen ay-liitto. Se on siis työläisten liitto, vaikka sen nimestä työläiset onkin poistettu. Poisto tuntuu luontevalta, kun liiton sisällä jäsenistön ja johdon palkkaerot ovat huikeat ja jo sellaisenaan ristiriidassa työläisten etujen kanssa.

Juorut kertovat, että noiden liittojen välillä uudesta työehtosopimuksesta on neuvoteltu ainakin viisi kuukautta. Jos se on totta, niin kummallista jälkeä on syntynyt. Duunarit eivät itse asiassa saaneet mitään, työantajat saivat koko potin. Ilmeisesti osasivat näppärästi käyttää hyväkseen synkkiä näköaloja ja uutta työaikalakia.  

Meille on annettu kuva, että erimielisyys palkoista on ainoa asia, joka Teollisuusliiton työehtosopimusta on hiertänyt. Se on täyttä puppua. Kahden vuoden sopimuksessa palkkaa korotetaan ensin 1.3.2020, ellei paikallisesti ole muuta sovittu 1,3 prosenttia ja seuraavana vuonna 1,4 prosenttia. Kun näistä vähennetään verot, käteen jää molempina vuosina enintään prosentti. 

Lisäksi työantaja käyttää työntekijöiden palkkoihin yritys- tai työpaikkakohtaisesti 0,6 %. Sen työnantaja jakaa liittojen ohjeistuksen mukaisesti. Miten siinä käy sen piru tietää.  

Uusi työaikalaki astui voimaan tämän vuoden alusta. Siinä täyttyvät kaikki työantajien toiveet. Työntekijöitten kannalta on vaikea löytää, jos yleensä löytää, mitään hyvää. Yhtenä esimerkkinä voisi ottaa ylityökorvaukset. Aiemmin vuoden 2019 loppuun saakka vuorokauden kahdesta ensimmäisestä ylityötunnista palkkaa korotettiin 50 prosenttia ja seuraavista 100,0 prosenttia.

Nyt laki sallii sen, mitä esimerkiksi teollisuusliiton sopimuksessa sanotaan. Mikäli ylityön korvaamisesta ei muuta sovita, lisä maksetaan ylityötunneilta 55 prosentin suuruisen. Jos se toteutetaan, niin duunari, joka tekee aina vain 2 tuntia päivässä ylitöitä voittaa. Mutta jos ylityöt jaksottuvat niin, että puolet ylitöistä kestää 3 tuntia vuorokaudessa, silloin hän häviää reippaasti.    

Tuon lisäksi on vielä kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisen mukaan ylitöitä on ensin tehtävä 100 tuntia 50 prosentilla. Vasta sen jälkeen tulevilta tunneilta korvaus on 100 prosenttia. Kolmannessa vaihtoehdossa ensimmäiset 50 tuntia korvataan 35 prosentilla. Sen jälkeen 100 tunnilta maksetaan 65 prosenttia ja vasta niiden jälkeen korvaus on 100 prosenttia.  

Olkoon miten tahansa on jokseenkin mahdotonta nähdä edes pilkahdusta siitä, että uusi työaikalaki tai Teknologiliiton ja Teollisuusliiton yleissopimus toisivat edes jotain parannusta palkkatyöläisten ostovoimaan, yleensä elämään. Loppupelissä käy päinvastoin.

Katsottakoon mihin tahansa, talouden kehitykseen, työaikalain muutoksiin tai Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliitoton tessiä, niin työantaja ovat niissä peleissä voittaneet puhtaasti 5 nolla. Kuinka jatkossa käy jää nähtäväksi, sillä naisvaltaiset liitot vaativat joka vuosi kymmenen vuoden ajan teollisuusliittojen palkankorotusten päälle 1,8 prosenttia.

Niin sitä pitää. Katsotaan miten käy. Se on varamaa, että parku tulee olemaan kova; ei ole rahaa! Se ei ole totta. Korjaamalla tulonsaajien viiden korkeimman tuloluokan veroprogressio, valtio saisi lisää tuloja vähintään 6 miljardia euroa.

Ongelmana on se, että kaikki poliittiset päättäjät ay-johtajia myöden kuuluvat tuohon suurituloisten porukkaan. Tuo sakki ei kuulu iloisiin veronmaksajiin.

Maalaamatta piruja seinälle kaikki merkit viittaavat siihen, että itse kapitalismin piru pitää huolen hamaan tulevaisuuteen saakka, että kaikki menee sinun ja minun kannalta väärään suuntaan. Suuri kysymys kuuluukin: onko meistä, sinusta ja minusta, uhkaavan tuhon suunnan muuttajiksi?

Kai Kontturi