HÄTÄVALHE, VALHE JA LOPUKSI TILASTO

 

HÄTÄVALHE, VALHE, EMÄVALHE JA LOPUKSI TILASTO 

Aikojen kulussa on moneen kertaan tullut osoitettua ja toistettua, että Tilastokeskuksen tuottamiin tilastoihin ei voi luottaa. Tässä suhteessa Kansantalouden tilinpito on aivan uskomatonta sekoilua. Sen jälkeen, kun Kansantalouden tilinpidon taulukoitten julkaiseminen paperilla lopetettiin, homma on mennyt todella kurjaksi. Edes alkeellisimmista kirjanpitotavoista ei voi edes haaveilla.

Kaikki on yhtä pötkylää, eikä mikään täsmää.  Paperiversion aikana oli käytössä alkeellinen kaksipuolinen tilinpito. Ensin, toisella puolella olivat tulot ja toisella menot. Molemmat puolet olivat loppusumiltaan yhtä suuret. Muilta osin ne eivät noudattaneet hyvää niin sanottua korreloivaa kirjanpitotapaa, jossa molemmat puolet olivat sidoksissa toisiinsa. Näin siksi, että ne olivat toisistaan riippumattomia tilastoja. Siksi ne eivät koskaan täsmänneet, jonka vuoksi täsmäys tehtiin tilastoero tilillä 

Kun bruttokansatuote (bkt) rakennettiin erillisistä tilastoista, sen antoi hyvät mahdollisuudet lopputulosten manipulointiin, väärentämiseen. Kuinka moni valtio käytti ja missä mittakaavassa tätä mahdollisuutta, sitä tuskin kukaan tietää. 

Yhdysvallat on käyttänyt hyväkseen bkt:n puutteita varsin suuressa mitassa. Sen voi suhteellisen helposti havaita, kun tiedetään, että he käyttävät kansantaloudessa niin sanottua hedoista arviointi ja laskutapaa. Sen mukaan kuluvan vuoden tuotannossa voi olla osia, joilla on merkitystä tulevien vuosien tuotannolle. Siksi niiden oletettu arvo kirjataan heti tekovuoden tuloksi. Näin bkt:hen muodostuu ilmaa, olematonta arvoa. 

Tällä menetelmällä aina vuoteen 2010 sen vaikutus oli suhteellisen maltillinen. Näin bkt oli vuosittain keskiäärin vajaan prosenttiyksikön todellista suurempi. Sen jälkeen homma repesi ja erotus kasvoi 4,1 prosenttiyksikköön. Syynä on se, että Yhdysvaltojen ei voi myöntää maailmalle, että teollisuuden siirto ulkomaille hidasti talouskasvua merkittävästi. Samalla se piilottaa syyn liittovaltion nopeaan velkaantumiseen ja siitä aiheutuvat valtavat käytännön ongelmat. Viime vuosina niistä johtuvalla politiikalla on ollut peräti dramaattiset vaikutukset sen uskollisille liittolaisille ja ennen muuta Euroopassa. 

Suomeen Yhdysvaltojen politiikka on vaikuttanut ehkä kaikkein eniten, sillä se on toteuttanut Yhdysvaltojen pakotepolitiikkaa suorastaan alamaisen nöyrästi. Suomi on jopa oma-aloitteisesti ja yksipuolisesti lopettanut kaikki hyvät ja taloudellisesti erittäin kannattavat naapuruussuhteet. Samaan aikaan Suomi on liittoutunut läntisiin sotilasorganisaatioihin, jotka tuovat vieraita sotilasjoukkoja Suomeen.  Suomi on muutettu Venäjän suhteen epäystävälliseksi jopa uhkaavaksi naapuriksi.

Somen ulkopolitiikan muutos tuli heti kalliiksi, kun se luopui halvoista raakaöljystä, maakaasusta, lannoitteista, raakapuusta ja painopaperista muista mineraaleista ja sähkökaupasta puhumattakaan. Lisäksi junien tavaraliikenne ja Venäjän ilmatilan sulkeutuminen ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat merkittäviä taloudellisia menetyksiä Suomelle ja suomalaisille. Se on aiheuttanut hintojen nousua tavaratuotannolle ja logistiikalle sekä jokaiselle suomalaiselle. Suomalaisten elintason on alentunut merkittävästi.

Jo ennen näitä uusia ongelmia kansantalouden tilinpidon tilastointia on muokattu aivan uskomattomalla tavalla, vailla mitään logiikkaa. Bkt tilastossa on peräti 67 riviä yhden vuoden lukuja. Tässä tilastoketjussa, jossa ei ole päätä ei häntää. Se on uskomaton sekasikiö. Siinä on suurin osa sellaista tyhjänpäiväistä tavaraa, jolla ei ole mitään tekemistä bkt:n laskemisen kannalta.

Oleellista on, että tässä tilastoketjussa on sellainen luku kuin välituote. Se on Adam Smithin perintö. Siitä Karl Marx sanoi aikoinaan, että Smith on jollain konstilla onnistunut noitumaan olemattomiin erään tuotannon arvo-osan. Vuonna 2020–21 tuo olemattomiin noiduttu arvo-osa, nykyilmaisun mukaan välituote, oli kokonaistuotannosta 53–54 %. Näin ollen kokonaistuotannoksi, joksi porvarillinen taloustiede bkt:tä kutsuu, jäi vaivaiset 47–46 %! 

Tämän jälkeen ongelmaksi muodostuu itse bruttokansantuote, bkt. Se on vain tilastokokoelma, jotka sekä tulo että menopuoli ovat YK:ssa sovittu.  Se ei ole kirjanpitoa sillä tilastot ovat kokonaan toisistaan riippumattomia. Siksi jos niikseen tulee bkt:tä voi manipuloida mielin määrin. Sillä porvarillisista taloustieteilijöistä kukaan ei osaa selittää mitä nuo välituotteet ovat, kun niitä ei ole kukaan, ei koskaan eikä missään tehty, niihin ei ole käytetty sekuntiakaan työaikaa. Jos tai kun halutaan tietää kansantalouden tuotannon todellinen tila bkt:n pitää unohtaa. 

Todellisuus selviää, kun tehdään hyvää kirjanpitotapaa noudattava tukoslaskelma, jonka molemmat, tulo- ja menopuoli, korreloivat keskenään, siis vaikuttavat toisiinsa. Tuloslaskelmassa, jonka perustana on kokonaistuotanto, selviää, että tuotannossa on alati käytettävää ja uusittavaa tavaravarastoja ja niiden arvo. Tuloslaskelmaan on helppo lisätä muutamia lisätekijöitä, jota laajentavat tuotannon peruskuvaa.  Näitä ovat työllisyys, kansantulo ja lisäarvo (Liite 1).

Tästä on helppo jatkaa kansantulon ensijakoon ja edelleen uudelleen ja lopulliseen jakoon. Lopullisessa jaossa ovat kansantulo nettosummina palkat, sosiaaliturva, julkinen talous ja lisäarvo. Nyt kansantulo jakaantuu tunnettuun kulutukseen ja sen jälkeen jäävään pääomaan. Pääoma jakaantuu tuotantovälineiden ja varastoarvojen muutoksiin, sekä muuhun julkisen ja yksityisen kiinteän pääoman muutoksiin ja vapaaksi jäävän pääoman eli pääoman kasautumiseen (Liite 2).

Kaudella 2011–21 nettopääomaa on kasautunut yhteensä 763,2 miljardi euroa. Siinä on vapaata nettopääomaa 258,5 miljardia euroa. Nyt kysymys kuuluu; missä ovat nämä mielettömän suuret vapaat pääomat? Ovatko ne finanssimarkkinoiden keinottelussa kasvaneet vai menivätkö suden suuhun? Moneen kertaan on osoitettu, että Tilastokeskuksen tuottamiin tilastoihin ei voi luottaa. Kun suuri yleisö eikä poliittiset päättäjät saa oikeaa ja luotettavaa tietoa, ollaan kokonaan kapitalistien jakaman tiedon varassa ja seuraukset ovat tuhoisat. 

Kai Kontturi 

                            LIITE 1

              LIITE 2

 

 

 

 

  

 

 

 

 

   

Marx eilen ja tänään

 

MARX EILEN JA TÄNÄÄN - BKT VAI TULOSLASKELMA?

Olen julkisuudessa joitakin kertoja sanonut, että jokainen teoria, myös Marxin arvolaki, on käytännössä todistettava  oikeaksi. Kansantaloustieteessä Adam Smithin 1700-luvulla julkaistu teoria on hyväksytty käyttöön, vaikka sitä ei ole todistettu oikeaksi.  Jokainen taloustieteilijä tietää, että siihen perustuva bruttokansantuote ei ole muuta kuin sopimus koota muutamia tilastoja yhtäältä tuotannon syntymisen ja toisaalta sen käytön puolelle. Ne eivät korreloi keskenään, sillä ne eivät noudata hyvä kirjanpitotapaa.

Jostain merkillisestä syystä Karl Marxin 1800-luvulla esittämä kapitalistisen kansantalouden kritiikki ja teoria on myös jäänyt todistamatta. Näin siitäkin huolimatta, että sen julkaisu Pääoma on painosmäärältään kaikkien aikojen suurin. Se on julkaistu lähes kaikilla maailman kielillä. Sitä on käännelty ja väännelty miljoonilla tavoilla. Saatuaan filosofiansa teesit valmiiksi hän sanoi jättävänsä ne historian hiirten nakerreltaviksi. Marx ei aavistanut, että vasta Pääomaa ovat nuo valtavat historian laumat hiiriä nakertaneet pääsemättä lähellekään asian ydintä.

Marx todisti, että kapitalistisessa tuotannossa tapahtuu koko ajan yksinkertainen sekä laajennettu ja kasautuva uusintaminen. Yksinkertaisen uusintamisen hän kuvasi kaavalla C’=C+v+m. Siina tuotanto on C’, liikkuva pääoman C, palkat v ja lisäarvo m.  Siitä johdetaan laajennettuun ja kasautuvaan uusintamiseen, joka kuvataan kaavalla C=c+v+m. Nyt tuotanto on C, pysyvä pääoma on c, palkat v ja lisäarvo m. Tässä liikkuvasta pääomasta (varastot) on ilmaiseksi tehty  lisätyö siirtynyt lisäarvoon. Jäännös on pysyvää pääomaa eli se pääoma, joka on sijoittajien yksityistä ikiomaa pääomaa.

Nämä kaavat kuvaavat kansantalouden arvolakia, joka toimii kapitalistisessa tuotantoprosessissa. Niiden ulkopuolella ovat tuotannon välineet, joita työvoima käyttää tuotannossa. Tuotantoprosessin aikana koko liikkuva pääoma (varastot) uusitaan välittömästi ja kokonaan, mutta se voi myös joko kasvaa tai pienentyä. Sen sijaan tuotantovälineet eli kiinteän pääoma uusinnetaan vain sen kulumisen osalta. Lisäksi se näyttää yleensä kasvavan. Tämäkin muutos sisältyy  lisäarvoon.

Kaikesta tästä kansantaloustaloustieteilijät eivät ole ymmärtäneet mitään, eivätkä näytä vieläkään ymmärtävän siitä tuon taivaallista. Heille kaikki tämä on täyttä hepreaa. Näyttää ihan  siltä, että korkeasti oppineet eivät ole edes avannut Karl Marxin Pääomaa. Yleinen suhtautuminen Marxiin on sanonut häntä teoreetikoksi. Heitä on taloustieteen maailma täynnä. Todellisuudessa Marx oli kapitalistisen talouden tutkija. Hänelle mikään teoria ei riittänyt. Tutkimuksillaan hän löysi kapitalistista kansantaloutta, sen perustaa, tuotantoprosessia, ohjaavan ihmisen tahdosta riippumattoman lain, edellä mainitun arvolain.

Arvolain toimivuutta ei ole koskaan eikä missä todistettu. Kuitenkin kyseessä on yksinkertainen asia. Se perustuu kokonaan tavalliseen aritmetiikkaan, yhteen- ja vähennyslaskuun. Tosin se vaatii tilastojen tuntemusta ja tavallisen korreloivan kirjanpidonkin osaamisen tai ymmärtämisen. Se estää tavallisen manipuloinnin, mutta ei röyhkeää väärentämistä. Bkt, bruttokansantuote, ei korreloi, joten sitä on helppo manipuloida jopa ihan systemaattisesti.

Marxin arvolaina avaamisen ensimmäinen ongelma on yksinkertaisen uusintamisen liikkuva pääoma (C) eli varastot. Se saadaan esiin, kun tehdään kansantaloudesta tuloslaskelma. Siinä tulopuoli saadaan, kun kansantalouden kokonaistuotannosta vähennetään palkat ja voitot (välittömät verot vähennettynä), sen jälkeen vielä vähennetään kaikki verot ja maksut näiden jälkeen jäännös on liikkuvaa pääomaa (C) siis varastojen arvo. (Taulukko 1) 

Kun varastot uusitaan keskimäärin 1,8–2,0 kertaa vuodessa, niin ne sisältävät suhteellisesti (%) yhtä paljon ilmaista työtä kuin kokonaistuotannossa on bruttopalkkoja. Kun tämä ns. lisätyö poistetaan varastojen arvosta, jäännös on kapitalistien sijoittamaa siis heidän ikiomaa pääoma eli pysyvää pääomaa (c). Aiemmin nämä molemmat (C ja c) ovat olleet piilossa. Nyt, kun ne tunnetaan voidaan laskea yksinkertaisen sekä  laajennetun ja kasautuvan uusintamisen arvot. Nyt on vielä erikseen selvitettävä työn tuottavuus tunnissa ja palkkatilastoista keskimääräiset palkat eri tuloluokissa. Palkat, jotka ovat lähellä tai ylittävät työn tuottavuuden, ovat selvästi luonteeltaan lisäarvoa. Siksi ne on siirrettävä palkoista lisäarvoon. Näin saadaan vuoden 2020 tulos miljardeina euroina

yksinkertainen uusintaminen

C’ 434,4=C 221,9+v 92,8+m 119,7 

laajennettu ja kasautuva uusintaminen

C 434,4=c 174,4+v 92,8+m 167,2 

Tuloslaskelman menopuoli saadaan, kun kokonaistuotannosta vähennetään tulopuolella oleva varastojen arvo ja sen jälkeen yksityinen ja julkinen kulutus yhteensä, kauppataseen (vienti-tuonti) yli tai alijäämä. Nyt jäännös on sellainen pääoman muodostus, joka ei kuulu itse tuotantoprosessiin eli se on säästöjä ja muuta kuin tuotannollista kiinteää omaisuutta.

Laajennetun ja kasautuvan uusintamisen palkat ja lisäarvo ovat kansantulo.  Nämä molemmat rahat joutuvat vielä uudelleen jakoon ja sen jälkeen lopulliseen jakoon.  (Taulukko 2) Siinä kaikki tuloerät ovat nyt  nettomääräisiä; 

1) palkat                                45,1

2) julkinen talous               101,5

3) lisäarvo                          113,4 

Lisäarvon suhdeluku 251,4 % 

Lopuksi on vielä selvitettävä voiton suhdeluku. Nyt lisäarvo on uudelleenjaon jälkeen ja tuotantoon tarvitun pääoman määrä on tuotannon välineet sekä varastojen pysyvä pääoma yhteensä. Pääoman II osassa on Maxista riippumaton virhe, kun vaihteleva pääoma eli palkat on merkitty pääomaksi, jota se ei ole. Miksi Marx nimitti  palkkoja noin sen hän selittää Pääoma I osassa. Tässä virhe on korjattu.

Voiton suhdeluku:

182,5/740,5*100 = 24,6 % 

Pitkällä aikavälillä voiton suhdeluku on vaihdellut 15–18 prosentin välillä. EU:N ennakkoehtojen täyttämisen seurauksena talous muuttui radikaalisti. Vuonna 2000 voiton suhdeluku oli 28,4 %, mutta kasvoi huippuunsa 2007, jolloin se oli 29,2 prosenttia. Sen jälkeen alkoi laskutendenssi, joten se on laskenut suhteellisen tasaisesti vuoden 2020 lukuun 24,6 prosenttia. Kansantalouden kehitysennusteiden perusteella voi ennakoida, että voiton suhdeluvun lasku jatkuu 

Näitä Marxin arvolain kaavoja e ole koskaan eikä missään aikaisemmin näytetty toteen, todistettu, että ne toimivat käytännössä. Korkeammalla matematiikalla tässä ei ole mitään tekemistä. Tutkijat eivät ole sitä huomanneet, sillä kyseessä on heille liikaa yksinkertainen aritmetiikka ja normaali kirjanpito ja näistä kaavoista laajennettuna kaksipuolinen korreloiva kirjanpito.

Jokainen teoria, myös Marxin arvolaki, on käytännössä todistettava  oikeaksi. Julkaisussani ”Uuteen aikaan” eli bruttokansantuotteesta tuloslaskelmaan olen osoittanut arvolain toimivan käytännössä.  

Kai Kontturi

                               TAULUKKO 1

                            TAULUKKO 2

Näköaloja vuoteen 2060

 TALOUSNÄKYMÄT VUOTEEN 2060

Hallitus on innoissaan, kun kaikki torvet toitottavat, että taloudessa menee lujaa. Talous elpyy odotettua rivakammin ja työllisyysaste nousee kirjoittaa HS (18.8.) isolla otsikoilla. Lehti perustaa juttunsa paitsi Tilastokeskuksen myös ja ennen kaikkea hienosti onnistuneen OP-pankin kansantalouden tarinoihin. OP:n ekonomistin jutustelussa on sellaista kummallista sekoilua johon ei ole aiemmin törmännyt. 

Jutussa OP:n ekonomisti Tomi Kortelalle toteaa, että ”…tuotannon kasvun hidastuminen johtuu siitä, että bkt ylittää potentiaalisen tuotannon tason.” ja että ”Potentiaalinen tuotanto määrää pitkän aikavälin kasvuasteen.”. Kaiken kukkuraksi hän vielä toteaa, että ”Elintason nousu tulee työn tuottavuuden kasvusta.”. Juttu on niin merkillinen, että mikään ei ole oikein. Nyt on ihan pakko miettiä, että onkohan ekonomisti saanut kesällä liikaa aurinkoa.

Itse asiassa tuotannon potentiaalinen taso on vain jonkunlainen mahdollisuus tai voimavara. Mikään ei osoita, että bkt voisi ylittää mahdollisuutensa tai voimavaransa. Ajatus on järjetön, siksi potentiaalinen (se muuten on todellisen vastakohta) taso ei tuotannossa myöskään määrää mitään ei nyt eikä tulevaisuudessa. 

Ekonomistin mielestä elintaso nousee työn tuottavuuden kasvusta. Sillä kapitalistisessa taloudessa mikään ei voi olla sitä kauempana totuudesta, sillä asia on tasan päinvastoin. Eikä se ole ihme, sillä porvarillinen kansantaloustiede ei osaa edes laskea työn tuottavuutta. Se voi tuntua mielettömältä, jota se onkin. Tästä lisää tuonnempana.

Tuotanto 

Kansantalouden todellinen tuotanto lasketaan hyvän tavan mukaan määrällisenä eli tuotannon volyymina. Se verrataan aina johonkin aikaisempaan määrään. Se ilmaistaan rahana, sitä sanotaan reaaliarvoksi. Tällä hetkellä on jo useampia vertailuvuoksia, joista tilastoinnin helpottamisen kannalta tällä hetkellä vuosi 2010 on ehkä käytetyin vertailuvuosi. Siten sen jälkeisistä vuosista on aina poistettu inflaatio ja samaa arvo voidaan mukavasti käyttää myös tulevien vuosien arvioinnissa ja ennusteissa.   

Kapitalistiseen järjestelmään kuuluu aika ajoin toistuvat talouspulat, lamat ja taantumakaudet. Vielä jokin aika sitten näytti siltä, että niiden syklit, toistuvuusaika, lyhenee, mutta viimeiset vuodet viittaavat syklien harventumiseen ja lama-ajoista toipumisaikojen pidentymiseen. Lisäksi on ilmeistä, että toipumisaikana voi tulla ja tuleekin joitakin taantumisenaikoja.

Yleensä lamat ja taantumat johtuvat tavaroiden liikatuotannosta, joiden vuoksi varastot kasvavat yli äyräidensä. Varastojen supistaminen johtaa aina tuotannon hidastamiseen tai selvään supistamiseen ja työntekijöiden vähentämiseen. Kun varastot ovat saavuttaneet normaalitason tai päästy alivarastointiin, tuotantoa jälleen kiihdytetään ja uutta työvoimaa palkataan, jos palkataan. Tämä ruletti pyöriin yhtäältä sen vuoksi, että yritykset eivät tunne toisiaan ja toisaalta siksi, että yritysten välinen kilpailu johtaa riskeihin. 

Samaan aikaan reaalitalouden kanssa pankki- ja yleensä finanssimaailmassa muhii velkaantumisesta syntynyt jatkuvasti kasvava ongelma. Toisaalla virtuaalirahan maailma on kasvanut päätä huimaavaan mittaan. Se muodostaa oman sanoin kuvaamattoman ongelman, jonka ratkeamisen seurauksia reaalitalouteen kukaan ei osaa arvioida. Sitä voi vain pelolla odotella. Se on kuitenkin selvää, että ne kuuluvat kapitalismiin ja ovat aina kuuluneet. Kukaan ei tiedä varmuudella koska mikin lama tai taantuma tulee ja kuinka syvänä, mutta niitä tulee ja menee, haluttiin tai ei.

Jo pidemmän aikaa taloustutkijat ovat herttaisen yksimielisiä siitä, että niin pitkälle kuin silmä siintää maailmantalous kasvaa varsin hitaasti. Vuonna 2009 alkanut pula/lama kesti 10 vuotta, sillä vuoden 2008 tuotannon taso saavutettiin vasta 2018. Nyt näyttää siltä, että vuoden 2030 tuotanto (409,0 mrd. €) olisi vain hiukan suurempi kuin 2019 tuotanto (396,3 mrd.  €). Näyttää siis siltä, että seuraavat 11 vuotta itse asiassa tuotanto polkee paikallaan. Vuonna 2040 tuotanto (418,9 mrd. €) kasvaisi vain himpun verran, joten on pelättävissä, että alkanut meno jatkuu ja tulevat 20 vuotta ovat pysähtyneisyyden aikaa. Mene ja tiedä, mutta ei hyvältä näytä.

Työn tuottavuus

Kuten sanottu, niin porvarillinen kansantaloustiede ei osaa laskea työn tuottavuutta kansantaloudessa. Syynä on kuvitelma, että bruttokansantuote, bkt, on kansantalouden tuotannon määrä. Käsitys perustuu 250 vuotta vanhaan Adam Smithin teoriaan. Sen mukaan tuotanto on palkat ja lisäarvo. Nyt kuitenkin tiedetään, että tuotanto on merkittävästi sitä suurempi. Esimerkiksi viime vuonna (2020) tuotanto oli käyvään hintaan 438,2 mrd.e, mutta bkt vain 206,1 mrd., kun erotus 232,1 mrd.e 53,0 % on vähennetty välituotteena. Mistä se on tullut, sitä ei kukaan tiedä.

Bkt ei ole mikään kirjanpitojärjestelmä. Se on pelkkä tilastokokoelma, jonka luvut eivät ole mitenkään riippuvaisia toisistaan, bkt:n luvut eivät korreloi. Välituote onkin pitkälle pelkän mielikuvituksen tuote. Onkin perin kummallista, että kukaan ei tiedä mikä ihme tuo välituote on tai mistä se tulee. Sitä ei ole tuotu ulkomailta eikä kotimaassa siihen ole käytetty sekuntiakkaan työaikaa, työtä.

Kaiken kaikkiaan bkt on tilasto, joka antaa kansantalouden teoreetikoille mahdollisuuden kehitellä erilaisia tapoja, että bkt ja maailma saataisiin näyttämään todellisuutta kauniimmalta. Pisimmällä lienee Yhdysvallat, jossa on käytössä mieletön hedoninen laskutapa. Pitkällä on myös EU, kun se on lopettanut työantajilta todellisten työtuntien keräämisen ja siirtynyt pelkkään rajalliseen puhelin kyselyyn. 

Kapitalisteja nämä ongelmat eivät haittaa, sillä heillä on tarkka ja kaiken kattava kirjanpito. Ne ovat aivan eri luokkaa kuin kansantalouslaskelmissa bkt:ssä. He tietävät tarkalleen tuotantonsa määrän ja arvon. Siksi he tietävät tarvitun työtuntimäärä ja siten myös yrityksensä työn tuottavuuden, joka on aivan toista luokkaa kuin kansantalouden bkt:stä laskettu. 

Porvarilliset taloustutkijat seisovat varsin huteralla pohjalla. Nykyinen bkt perustuu ensimmäiseen kansantalouden teoriaan. On sanomattakin selvää, bkt:tä on moneen kertaan muokattu, että se vastaisi ajan vaatimuksiin. Karl Marxin sata vuotta tuoreemmassa kansantalousteoriassa on Smithin teorian kahden tekijän sijasta kolme eli liikkuva pääoma (so. tavaravarastot), palkat ja lisäarvo. 

Varastojen arvo on ollut tähän asti piilossa. Kansantalouden tavaravarasto selviää, kun tehdään tuloista ja menoista hyvää kirjanpitotapaa noudattava korreloiva tuloslaskelma. Siinä tuotannosta vähennetään nettopalkat ja -voitot, välittömät ja välilliset verot sekä maksut jolloin jäännös on varastojen arvo. Vuonna (2020) varastot 232,1 mrd. uusittiin tuotannossa keskimäärin 1,9 kertaa, silloin - varastot, palkat ja lisäarvo – on koko tuotanto ja kanantalouden oikea työn tuottavuus saadaan, kun se jaetaan työtunneille. 

Asian mutkistaa työvoimatutkimus. Se otettiin käyttöön 1998 joten sen seurausten ensimmäisen konkreettisesti vertailtava vuosi on 1997. Silloin kerättyjen todellisten ja työllisyystutkimuksen työtuntien ero oli 237,9 miljoonaa tuntia, 6,7 %. Vuoteen 2007 erotus on yleensä ollut hieman sitä pienempi. Kymmenen vuoden keskiarvo on 5,9 %, mutta 2008 tilanne muuttui. Haamutuntien määrä alkoi jatkuvasti kasvaa.  Vuonna 2020 kahdentoista vuoden keskiarvo on 12,3 %. Haamutunnit ovat kasvaneet vauhdilla. 

Kun työvoimatutkimuksen työtunneista poistetaan haamutunnit, saadaan lähinnä oikeaa olevan työn tuottavuus. Oikeasti 1980-luvulla työ tuottavuus kasvoi 46,2 %, 1990-luvulla 52,5 %, mutta 2000-luvulla 23,2 % ja 2010-luvulla vain 16,2 %.  Se päätyy johonkin 15 %:in seutuville.

Kapitalistien kannalta tilanne on peräti hälyttävä. Kaikilla kansantalouden tutkijoiden tahoilla tulevaisuuden talouskasvu arvioidaan hitaaksi. Siitä seuraa, että myös lisäarvokasvu jää hitaaksi ja sen jako julkiselle taloudelle ja kapitalistien voitoksi muuttuu aiempaa hankalammaksi. Siitä väistämättä seuraa, että työn tuottavuuden kasvu on saatava nykyistä nopeammaksi. Se on mahdollista kahta tietä. Panostetaan uuteen tekniikkaan ja lisätään työn voimaperäisyyttä, työvoiman riistoa. Hoidettakoon asia miten tahansa, se aina johtaa työtuntien vähenemiseen.

Voi hyvin arvioida, että koko kauden 1981–2060 tuottavuuden vuotuiseksi kasvun keskiarvoksi saadaan 4,0 %. Sellainen tulos on varsin vaatimaton. Siinä on mukana talouden rakennemuutoksen ja ulkoistenkin tekijöiden vuoksi kauden 2021–60 vuotuiseksi keskikasvuksi jää 1,7 %. Tämän suuntainen tuottavuuden kehitysennuste näyttäisi mahdolliselta, mutta jos se kasvaa tätä nopeammin silloin palkallisia työtunteja tarvitaan tässä arvioitua vähemmän. 

Näissä arvioissa tuotantorakenne kuitenkin säilyisi nykyisellään. Siksi pitkällä aikavälillä kehitys voi näyttää harhaanjohtavasti siedettävältä, kun tiedetään työvoiman tulevaisuudessa supistuvan. Mutta työn tuottavuus näyttää suunnaltaan kapitalistien kannalta älyttömän huonolta. Siksi siihen varmasti kiinnitetään yhä suurempaa huomiota ja etsitään uusia riiston menetelmiä. Kaavio 2.

Työllisyys

Mikäli tuotannon kasvu on tuottavuutta nopeampaa, työn tarve lisääntyy. Normaalioloissa ja erityisesti taantuman aikoina työn tuottavuus on aina tuotannon kasvua nopeampaa ja työn tarve vähenee. Yritysten välisessä kilpailussa työn tuottavuudella on keskeinen merkitys. Voittajan selviytyy se, jonka tuottavuus kasvaa muita nopeammin. Muut joutuvat taistelemaan säilyttääkseen markkinoilla.

Tätä yritysten välistä tuottavuuskilpailua ei voi estää. Siksi ainakin läntisessä maailmassa työn tarve koko ajan vähenee. Suomessa työllisyystilannetta hieman helpottaa se, että myös työikäisten määrä vähenee. Se on kuitenkin laiha lohtu, sillä näköaloja synkentää hitaan talouskasvun lisäksi globaali pääomien keskittyminen ja tuotannon monopolisoituminen. Yhtenä vakavana uhkana ovat ulkomaiset omistajat. Heillä on jo nyt yli puolet suomalasten pörssiyritysten osakkeista. Säästääkseen energia- ja logistiikkakustannuksista he voivat siirtää tuotantonsa pois Suomesta lähemmäs suuria markkinoita.    

Tuotantorakenteen muutos palvelutuotannon suuntaan vähentää omaa lisäarvon tuotantoa. Se pienentää kansantuloa eli jakovaraa. Kansantulon lopullisessa jaossa uhka kohdistuu ennen muuta sosiaaliturvaa ja julkiseen talouteen. Riippumatta siitä, kuinka nopeasti tuotantorakenne muuttuu, työntuottavuus kasvaa ja kuinka kokonaistuotanto kehittyy, voi jo nyt arvioida, että näillä kaikilla, halusimme tai ei, on vakava negatiivinen vaikutus koko yhteiskuntaan.  

Tilastokeskus, jolla näyttää olevan tilastojen suhteen kaikkivoipa ja viimeinen sana hallussaan, voi antaa ja antaa yhteiskunnasta lähestulkoon minkälaisen kuvan se haluaa. Ja sehän haluaa aina antaa kuvan, joka parhaiten palvelee ja tukee aikansa elänyttä kapitalistista talousjärjestelmää. Siksi se järjestelmällisesti ja koko ajan antaa väärää tietoa työllisyydestä ja työttömyydestä. Sen perustana yhtäältä mielivaltainen työvoiman määrittely ja toisaalta työvoimatutkimus, joka on pelkkiä puhelimessa rupattelua. Näin syntyvät tehokkaan muokkauksen jälkeen mielikuvitukselliset työtunnit ja työpaikat. Viis faktoista

Kaikki merkit viittaavat siihen, että työtunnit vähenevät heikosta työn tuottavuudesta huolimatta entistä kiivaammassa tahdissa. Vuonna 2020 työikäisistä 80 %:lla oli tarjolla 4958 miljoonaa tuntia. jäi käyttämättä 1455 miljoonaa tuntia, 29,4 %. Mikäli työtuntien vähenemisen kiihtyvyys on sitä tasoa miltä näyttää, niin vuonna 2040 työtunteja jää käyttämättä 1 971 miljoonaa, 40,7 %. Eikä parempaa ole näköpiirissä.

Lopuksi 

Lienee sanomattakin selvää, että suurin varmuus kohdistuu kehityssuuntaan. On yhdentekevää jääkö puolet tarjolla olevista työtunneista käyttämättä 2040-luvun alkuun mennessä vai kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Oleellista on se, että nykytiedon valossa kehitys kulkee koko ajan väärään lisääntyvän työttömyyden suuntaan. Taulukko. 

Tuleva kehitys johtuu kapitalistisen järjestelmän ihmisistä riippumattomista lainmukaisuuksista. Näitä kaiken maailman ekonomistien ja valtamedian mahdotonta on ymmärtää. Sillä heidän on kaikin keinoin todistettava, että taloudessa menee lujaa. Heidän on taisteltava kapitalismin pysyvyyden puolesta. Siitä huolimatta kapitalistinen finanssi- ja tuotantopääomien yksityisomistus muuttuu koko ajan yhä suuremmaksi kehityksen jarruksi.   

Kautta aikojen ihmisten toimintaa on ohjannut heidän tahdostaan ja tiedoistaan riippumaton tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden vastaavuuden laki. Se pakottaa ihmiset muuttamaan vanhan, aikansa elänee talousjärjestelmän uudeksi, entistä paremmaksi. Tätä kehitystä ihminen voi teoillaan auttaa.      

Kai Kontturi

      TAULUKKO

Emme tienneet

 EMMEHÄN ME TIENNEET!

 Maailman kirjat ovat jälleen kerran täysin sekaisin. Kapitalismiin kuuluvat erilaiset kriisit. Useimmiten ne ovat taloudellisia taantuma tai pula-aikoja. Joskus, mutta todella harvoin, ne voivat olla myös poliittisia. Tällaisia poliittisia yhteiskuntarauhan häiriöitä on nähty myös Yhdysvalloissa. Ne ovat liittyneet useimmiten viran omaisten tummaihoisiin kohdistuneisiin vääryyksiin, pahoinpitelyihin ja kuolemantuottamuksiin.

 Aivan viime aikoina yhteiskunnallista levottomuutta Yhdysvallissa on ilmennyt myös valkoisen väestön keskuudessa. Niitä ovat aiheuttaneet paitsi vaalierimielisyydet myös yhteiskunnan jakautumisen jyrkkeneminen. Se ulottuu nuorison keskuudessa näköalattomuutena ja palkkatyöläisten parempiosaisiin ”keskiluokkaisiin” toimeentulon muuttuessa yhä vaikeammaksi.

 Jatkuvasti kasvava pelko yhteiskuntarauhan vakavasta häiriintymisestä synnyttää politiikkaa, jolla pyritään siirtämään kansalaisten mielenkiinto ulkomaille, pois kotimaan ongelmista. Näin tapahtuu parhaillaan koko läntisessä maailmassa ja ennen näkemättömissä mitoissa niin Yhdysvalloissa, kuin Euroopassa vaikka sen väestön toimeentulo ja sosiaaliturva ovat Yhdysvaltoja parempi.

 Äärimmäinen oikeisto on vielä pidetty aisoissa, näkymättömissä, mutta on kuitenkin merkittävän roolin koko läntisessä maailmassa. Äärimmäisessä oikeistossa elää natsismi ja yhteiskunnallisesti sitä laajempi fasismi. Näin käy sen vuoksi, että kapitalismin yleisen kriisin yksi keskeinen tekijä on maailman raaka-aine ja energiavarat. Venäjällä ne ovat läntistä maailmaa suuremmat, josta johtuen sen painoarvo maailman politiikassa on kasvanut läntisen maailma silmissä sietämättömän suureksi.

 Yhdysvallat ovat menettäneet maailma johtajan roolin. Itseasiassa se ulottuu enää läntisen maailmaan, jonka osuus väestöstä 1/7 osaa eli alle 15 %. Siksi sen on pakko väärentää talouslukujaan niin sanotulla hedonisella lasketa tavalla näyttääkseen edelleenkin maailman mahtitekijältä. Se on ilmoittanut vuoden 2020 bruttokansantuotteekseen (bkt) 20 940 miljardia dollaria, joka olisi merkinnyt vuoden 1994 jälkeen  mieletöntä 7,0 prosentin keskimääräistä vuosikasvua. Todellisuudessa sen keskikasvu oli kyllä hyvä, mutta vain 2,8 prosenttia. Sen mukaan sen oikea bkt oli 13 079 miljardia dollaria.

 Kaiken lisäksi sen tuotantorakenne on vuosi mittaa muuttunut kansatalouden kannalta väärään suuntaan. Teollisuutta on siirretty pois maasta enimmäisvoittojen toivossa.  Niitä on siirretty yhtäältä lähelle suuria markkinoita ja toisaalta pienempien henkilöstökustannusten vuoksi. Siksi tuottava työ on vähentynyt radikaalisti, mutta kapitalistien voitot kasvaneet tuntuvasti kotimaisia mahdollisuuksia enemmän. Yhdysvaltojen talous on muutettu palvelutaloudeksi, joka ei tuota lisäarvoa. Se on kansantalouden kannalta epäedullinen, jopa vaarallinen heikentyneen omavaraisuuden ja huoltovarmuuden vuoksi.  

 Enimmäisvoittojen tavoittelun vuoksi kapitalismi kulkee yhä nopeammin imperialismiin, jossa kapitalisteilla on jatkuva pyrkimys vallata toisten valtioiden rikkauksia itselleen. Tänään Yhdysvallat on kutistanut maailman kahteen leiriin. Sen nimeen vannoviin länsimaihin lukeutuvat Kanada, Britannia ja Euroopan unioni ja sen vastakohdaksi raaka-aine ja energiarikas Venäjä. Muu maailma on työnnetty sivuraiteille. Mitä siitä seuraa sen aika näyttää, vaikka jo nyt on selviä merkkejä kansojen pyrkimyksistä irtaantua dollarisidonnaisuudesta.

 On täysin selvää, että Yhdysvaltojen politiikan tavoitteena on maailman rikkauksien omistuksen uudelleen jako tavalla tai toisella. Siinä Venäjän rikkaudet nousevat selvästi ylitse muiden. Ajan oloon Yhdysvallat on ymmärtänyt, että Venäjän hajottaminen ei näytä millään onnistuvan. Siksi sen rikkauksien uudelleenjako on mahdollinen vain sotilaallisin keinoin.  

 Varsovan liiton lopettamisesta huolimatta Yhdysvallat ei lopettanut Natoa. Se on koko ajan tiennyt, että sillä ei ole muuta varmaa tapaa, jolla se voi pitää läntisen Euroopan maat hallinnassaan. Varsinaiset imperialistiset valloitustavoitteet ovat syntyneet vasta 2000-luvun alkupuolella, kun sille selvisi sen edessä olevat suunnattomat talousvaikeudet. Yhdysvallat oli itse tykönään kuluttanut loppuun äärimäisen rikkaiden pienen kapitalistien joukon edelleen rikastumisen mahdollisuudet. Siksi sen kaikinpuolinen ulkomaihin kohdistunut aktiivisuus on lisääntynyt huimaa vauhtia.

 Yhdysvaltojen hoidettua Lähi-Idän, lähinnä Irakin ja Libyan rikkaudet, sen on tähyiltävä muualle. Sen jo pitkään havitellut Venezuelan valtavia öljyvaroja. Se ei kuitenkaan vielä ole saanut maassa aikaan, kaikista yrityksistä huolimatta, vallankumousta ja sitä seuraavia mahdollisuuksia öljyn omistuksen siirtoon itselleen. Venezuelassa vallankaappaus ei toiminut, mutta Ukrainassa se toimi ja Yhdysvalat sai Ukrainan komentoonsa.

 Ukrainassa asiaan vaikutti toisen maailmansodan jäänteinä elävä natsiperinne. Yhdysvaltojen tuella se vahvistui nopeasti niin, että vaaleilla valittu parlamentti hajotettiin ja presidentti joutui lähtemään maanpakoon. Onnistuneen vallankaappauksen seurauksena ja Yhdysvaltojen taloudellisella tuella aseelliset natsiorganisaatiot lisääntyivät ja vahvistuivat. Nyt niillä on merkittävä vaikutus maan politiikkaan.

 Kuinka paljon Yhdysvallat on kaiken kaikkiaan saanut käsiinsä Ukrainan varallisuudesta, se on vielä epäselvää. Se ainakin tiedetään, että öljyvarat ovat Yhdysvaltojen presidentti Joe Bidenin ja hänen poikansa käsissä. Ukraina on merkittävä maatalousmaa. Mitä sen omistuksessa mahdollisesti on tapahtunut epäselvää. Sen sijaan se tiedetään, että biologisten ja kemiallisten aseiden tutkimus- ja tuotantolaboratoriot ovat yhdysvaltalaisessa omistuksessa.

 Ukraina on Yhdysvalloille vain välietappi matkalla kohti Venäjän suunnattomia mineraali, öljy- ja kaasuesiintymisiä. Natsien yli kahdeksan vuotta jatkunut äärimäinen aktiivisuus ja raakuus ovat kohdistuneet maan itäalueisiin, myös koko sen venäläisväestöön. Yhdysvallat salliva sen ja jopa tukivat. Se oli erehdys, sillä he eivät voineet ymmärtää, Venäjä ei moista kehitystä hyväksy ja että se voisi jotenkin puuttua asiaan. Erehdys johti Venäjän interventioon, joka on tarkasti kohdennettu natseihin ja heidän organisaatioihinsa, biologisten ja kemiallisten aseiden laboratorioihin sekä USA/NATO itälaajentumisen estämiseen.

 Tämän intervention vuoksi koko läntinen maailma on Yhdysvaltojen politiikalla ajettu hysteeriseen tilaan. Yhdysvallat kiljuu, että Venäjä ajetaan pakotepolitiikalla 1800-luvulle. Tähän kiljumiseen ovat yhtyneet EU ja kaikki Natomaiden poliitikot ja niiden koko media.

 Maailman kirjat ovat jälleen kerran täysin sekaisin. Suursodan siemenet on istutettu. Kun vaara on ohi, hengissä selvinneet hakevat jo tänään tiedossa  olevia syyllisisä, mutta kansan itkee – emmehän me tienneet!

 Kai Kontturi

USA bkt 1995-2020

 OPETETUT PAPUKAIJAT

 Yhdysvallat on maailman suurin talous. Näin maailmalle kerrotaan koko sen median voimin. Viesti menee perille ja kaikki siihen tahtoen tai tahtomattaan sitoutuneet toistavat sitä kuin hyvin opetetut papukaijat. Tästä kumpuaa myös viihdeteollisuus, jonka veturina toimii Hollywood. Ne luovat kuvaa vauraudesta ja kaiken kansan ylettömästä hyvinvoinnista.

 Viihdeteollisuus on Yhdysvaltojen tärkein koneisto, joka saa mahdottoman näyttämään mahdolliselta, vääryydet inhimillisiltä ja kaukana kotoa aloitetut sodat oikeutetuilta sekä niihin värvätyt urhoollisilta jopa sankareilta. Viihdeteollisuus on ehkä tärkein osa sen muutenkin mahtavasta propaganda koneistosta. Suurelta osin sen ansiosta yleinen mielipide ei aseta mitään kyseenalaiseksi, se vain on suurin ja kaunein.

 Tästä kyseenalaistamisesta ja kritiikistä vaikenevat myös ne, joiden luulisi tietävän. Yksikään yhteiskunta tieteiden enempää kuin taloustutkijakaan eivät  tiedä mitään Yhdysvaltojen todellisuudesta tai eivät uskalla avata suutaan, mikäli jotain tietävät. Jos he tietäisivät jotain, he repisivät alas koko sen väärän mielikuvan, jonka turvin edelleen kuvitellaan, että Yhdysvalloissa on jotain suurta ja kaunista. He paljastaisivat ne valheet, joiden vankina on koko maailman yleinen mielipide.

Valtiot asetetaan yleensä kansantalouden mukaiseen suuruusjäjestykseen. Yhdysvallat on keikkunut pitkään ylimpänä, bruttokansantuotteella (bkt) mitattuna. Tässä on perustavaa laatua oleva ongelma, sillä bkt ei ole kirjanpitojärjestelmä. Se on pelkkä tilastokokoelma, josta on aikoinaan 1940–50 lukujen taiteessa sovittu YK:ssa. Pelkkänä tilastokokoelmana se antaa lähestulkoon rajattomat manipuloinnin mahdollisuudet. Manipuloinnissa Yhdysvallat on mestari ja häikäilemättömyydessä vertaansa vailla. 

Yhdysvallat on omaksunut niin sanotun hedonisen laskentamenetelmän. Siinä on omaksuttu tuotannon sisällöksi myös tuleva nautintaoikeus. Sen mukaan tänä vuonna syntynyt tuote tai tekniikka, jos siitä on vastaisuudessa hyötyä, voidaan sen ilmeinen arvo katsoa tuotoksi myös tulevaisuudessa. Näin on bkt:n kasvutekijäksi syntynyt eräänlainen ”luova lisä”. Sen seurauksena bkt on kokonaan laatijoidensa mieltymysten varassa, kuten jotkut amerikkalaiset asiantuntijat ovat asian ilmaisseet.

Vuoteen 2008 saakka luova lisä pysyi maltillisena keskimäärin 5,9 prosentin tasoalla. Sen jälkeen tilanne on muuttunut radikaalisti. Seuraavien vuosien kasvu oli keskimäärin 32,3 prosenttia. Viimeisen kahdenkymmenen viiden vuoden aikana se nosti koko bkt:n kasvun keskimäärin 7,0 prosenttiin vuodessa, kun vuoden 2020 bkt ilmoitetaan 20 930 miljardiksi dollariksi.   

Useiden arvioiden mukaan Yhdysvaltojen bkt:n keskimääräinen kasvua olisi kuitenkin ollut vain 2,2–2,5 prosenttia vuodessa. Vuosittaisen seurantani mukaan todellinen keskimääräinen vuosikasvu olisi noin 2,8 prosenttia ja vuoden 2020 ilmeinen bkt:n summa 13 079 miljardia dollaria.     

Lienee sanomattakin selvää, että kumpikaan näistä ei ole täsmällisinä lopullinen tieto. Toisaalta sillä tuskin on edes suurta merkitystä, sillä oleellista on, kumpi on lähempänä totuutta ja kuvastaa paremmin tilannetta Yhdysvalloissa. 

Kun vertailee vastaavan ajan virallisia kehityskäyriä, vaikka vain Japaniin, jonka ongelmat ilmaantuivat jo 1995 sekä Saksaan ja Ranskaan, joilla on ollut selviä ja tuntuvia ongelmia vuodesta 2010 lähtien, kun Yhdysvaltojen kehitys on ollut pelkkää juhlaa lukuun ottamatta vuoden 2009 pientä notkahdusta. Näiden vertailujen perusteella näyttää siltä, että jälkimmäinen luku on virallista oikeampi. Kts. Kaavio. 

Kun tässä jälkimmäinen on virallisten tietojen haastajan asemassa, niitä on hyvä tarkastella myös lähemmin. 

Yhdysvaltojen väkiluku oli 331,4 miljoonaa, josta työvoimaa on 185,7 miljoonaa. Heistä täystyöllisiä oli 139,7 miljoonaa jatyöllisyysaste 62,4. Tällä tasolla +/- se on ollut iän kaiken. Meillä Suomessa vastaava luku oli oleellisesti parempi, 72,4. Jos yhteismitallisuuden vuoksi verrataan työaikoja, niin Yhdysvalloissa se oli 42 viikon aikana keskimäärin 35,7 tuntia viikossa ja meillä 32,7 tuntia.

Mutta Yhdysvalloissa lomat ovat täysin olemattomat, joten työllisten viikkotyöaikansa on todellisuudessa tätä lyhempi. Näin siitä huolimatta, että suhteellisen pienen joukon vakinaisissa töissä olevien työviikot saattavat venyä 60, jopa 80 viikkotuntiin. Jatkuvassa työttömyys- ja pätkätöiden kierteessä olevien valtavan enemmistön työviikkoihin kertyy varsin vähän työtunteja ja palkkoja. 

Työmarkkinoiden raju jakautuminen vaikuttaa suoraan myös työn tuottavuuteen. Työtunteja on yhteensä 209,6 miljardia tuntia, kun virallisesti bkt oli 20 890 miljardia dollaria työn tuottavuus 99,86 dollaria tunnissa. Se on täysi mahdottomuus, kun otetaan huomioon sen olemattomat lomat, työttömyys- ja sosiaaliturva, jotka pakottavat ihmiset pitkiin työvuosiin työtunneista riippumatta. Ne aiheuttavat sekä stressiä että uupumusta ja työkyvyn heikkoutta.

Suomessa tilanne on täysin toinen. Meillä bkt:tä syntyi 65,12 dollaria työtunnissa. Hitaamman kasvun 13 079 dollarin mukaan sen tuotanto olisi ollut 62,40 dollaria tunnissa. Suomen vahvuutena on selvästi parempi tuotantorakenne ja tehokkuutta parantavat kunnolliset kesä- ja talvilomat. Nyt tilanne ja hitaamman kasvu siis pienempi bkt näyttää paljon, paljon oikeammalta.  

Virallisen lukujen perusteella Yhdysvallat rehvastelee sillä, että sen bkt on 63 156 dollaria asukasta kohden, vaikka oikeammin se on vain 39 465 dollaria asukasta kohti. Suomessa se oli suurempi, 49 041 dollaria asukasta kohti. Ero tavallaan kuvastaa myös elintasoa, joka näillä mittareilla Suomessa on Yhdysvaltoja parempi.

Yhdysvallat  tarvitsee liioittelua näyttääkseen lainan antajien silmissä suurelta ja maksukykyiseltä. Virallisten tietojen mukaan sen velka 28 400 miljardia dollaria on  bkt:n verraten 135,9 prosenttia, mutta nyt viimeisen tiedon  ja todellisen bkt:n mukaan velka onkin noin 217 prosenttia, kun sitä otetaan lisää 450 miljardia dollaria.

Velan määrä on mieletön. Koko maailman tuottamaan bkt:hen verraten se on 34 prosenttia. Se on niin suuri, että se  koskaan pysty sitä maksamaan. Velkapottia se pystyy pyörittämään uudella velalla, vaikka sen pääosa meneekin alijäämän kattamiseen. Tässä hakemattakin tulee mieleen, ettei se aiokaan sitä maksaa. 

Yhdysvallat on maailman suurin velkatalous. Ketään ei häiritse se, että sen talous alkaa olla konkurssikypsä. Asiaa eivät ole auttaneet edes Irakin valtavien ja viimeksi Afganistanin valtionvarojen varojen anastus. Rahan lainaajia eikä ketään muutakaan häiritse sen kaikkialle maailmalle levitetyt sotilastukikohdat ja jatkuva sen sotiminen, joka on vaatinut kymmenien miljoonien ihmisten hengen. 

Wall Streetin kasvatti Tero Kuittinen sanoo (HS 22.12.21), että Yhdysvallat on kuilun partaalla. Siksi valtava joukko torjuu vahvasti ”amerikkalaisen triljonäärikulttuurin”. Jo nyt amerikkalaisista 41 prosenttia näki sosialismin kapitalismia parempana. Siitä huolimatta maailmalle ei kerrota sen todellisia ongelmia, ei sisäisiä eikä ulkoisia. Vallitsevasta kurjuudesta vaietaan. ihanuudesta ja sen mahtavuutta toistetaan kuin hyvin opetetut papukaijat. 

Kai Kontturi

                   KAAVIO

Väestöennusteet

 

VÄESTÖENNUSTEESTA

 Viralliset ennusteet ovat raakaa peliä. Valtamedia huutaa aika ajoin kurkku suorana, että netin julkinen ns. sosiaalinen media tuottaa pelkkää disinformaatiota, valheita. Totuus on kokonaan toinen. Suurimmat viralliset valheet tuottaa Tilastokeskus. Sen disinformaation, valheiden levittämisestä huolehtii Mediapoli. Se tapahtuu koko valtamedian voimalla.

Eikä sekään riitä. Tilastokeskus tuottaa valtion virallisia tilastoja, mutta myös ennusteita. Usein se tuottaa sellaista tilastomateriaalia, joka on puhdasta pötyä, mutta kukaan ei uskalla asettaa niitä kyseenalaiseksi.  Näin siitäkään huolimatta, että räikeimmät valheet voi nähdä pelkällä otsaluulla.

Yksi näistä tietoisista valheista on runsaat kymmenen vuotta tuotettu väestöennuste, joka säännöllisin väliajoin muka tarkistetaan. Viimeisen vuonna 2021 tehdyn ennusteen mukaan vuonna 2070 Suomessa väestöä on 5,18 miljoonaa. Siinä on 65 vuotta täyttäneitä 1,75 miljoonaa, 34,6 %. Röyhkeydessään tämä on aivan uskomatonta, sellaista pötyä, disinformaatiota, että ihan päätä huimaa.

Tuon ennusteen mukaan kaudella 1991–2005 syntyneet 901 tuhatta lasta ovat vuonna 2070 kaikki (100 %) on elossa eikä kukaan ole muuttanut pois maasta. Kaudella 1961–1990 syntyi 2,0 miljoonaa lasta, joista ennusteen mukaan on elossa 864 tuhatta eli lähes puolet (42,6 %), vaikka tiedetään, että heistä on silloin elossa runsas kymmenes osa. Että tämmöistä raakaa peliä.

Todennäköisesti, kun otetaan huomioon eliniän kasvu ja maastamuutto, vuonna 2070 on 65 vuotta täyttäneitä elossa ja maassa noin 840 tuhatta (924 tuhatta ennustetta vähemmän!) ja väestöä on 4,26 miljoonaa. Tämä sillä edellytyksellä, että Tilastokeskus olisi oikeassa alle 65-vuotiaiden määrän suhteen.

On ilmeistä, että herrasväki tutkijoineen tietävät kaiken tämän, mutta eivät uskalla siitä puhua ei pukahtaa. Sen sijaan he pauhaavat hurjasti siitä, että maahan on saatava väkeä ulkomailta, kun työikäisen väestön määrän ennustetaan supistuvan 450 tuhannella.

Tätä kapitalistit pelkäävät ihan kuollakseen, sillä moinen työvoiman väheneminen johtaisi täystyöllisyyteen. Siksi se panee Tilastokeskuksen ja muut viralliset laitokset sekä median tuottamaan disinformaatiota, valheita. Tässä tapauksessa Tilastokeskus pelaa väestöennusteilla ja huoltosuhteilla disinformaation raakaa peliä.

Kai Kontturi