OPETETUT PAPUKAIJAT
Yhdysvallat on maailman suurin talous. Näin maailmalle kerrotaan koko sen median voimin. Viesti menee perille ja kaikki siihen tahtoen tai tahtomattaan sitoutuneet toistavat sitä kuin hyvin opetetut papukaijat. Tästä kumpuaa myös viihdeteollisuus, jonka veturina toimii Hollywood. Ne luovat kuvaa vauraudesta ja kaiken kansan ylettömästä hyvinvoinnista.
Viihdeteollisuus on Yhdysvaltojen tärkein koneisto, joka saa mahdottoman näyttämään mahdolliselta, vääryydet inhimillisiltä ja kaukana kotoa aloitetut sodat oikeutetuilta sekä niihin värvätyt urhoollisilta jopa sankareilta. Viihdeteollisuus on ehkä tärkein osa sen muutenkin mahtavasta propaganda koneistosta. Suurelta osin sen ansiosta yleinen mielipide ei aseta mitään kyseenalaiseksi, se vain on suurin ja kaunein.
Tästä kyseenalaistamisesta ja kritiikistä vaikenevat myös ne, joiden luulisi tietävän. Yksikään yhteiskunta tieteiden enempää kuin taloustutkijakaan eivät tiedä mitään Yhdysvaltojen todellisuudesta tai eivät uskalla avata suutaan, mikäli jotain tietävät. Jos he tietäisivät jotain, he repisivät alas koko sen väärän mielikuvan, jonka turvin edelleen kuvitellaan, että Yhdysvalloissa on jotain suurta ja kaunista. He paljastaisivat ne valheet, joiden vankina on koko maailman yleinen mielipide.
Valtiot asetetaan yleensä kansantalouden mukaiseen suuruusjäjestykseen. Yhdysvallat on keikkunut pitkään ylimpänä, bruttokansantuotteella (bkt) mitattuna. Tässä on perustavaa laatua oleva ongelma, sillä bkt ei ole kirjanpitojärjestelmä. Se on pelkkä tilastokokoelma, josta on aikoinaan 1940–50 lukujen taiteessa sovittu YK:ssa. Pelkkänä tilastokokoelmana se antaa lähestulkoon rajattomat manipuloinnin mahdollisuudet. Manipuloinnissa Yhdysvallat on mestari ja häikäilemättömyydessä vertaansa vailla.
Yhdysvallat on omaksunut niin sanotun hedonisen laskentamenetelmän. Siinä on omaksuttu tuotannon sisällöksi myös tuleva nautintaoikeus. Sen mukaan tänä vuonna syntynyt tuote tai tekniikka, jos siitä on vastaisuudessa hyötyä, voidaan sen ilmeinen arvo katsoa tuotoksi myös tulevaisuudessa. Näin on bkt:n kasvutekijäksi syntynyt eräänlainen ”luova lisä”. Sen seurauksena bkt on kokonaan laatijoidensa mieltymysten varassa, kuten jotkut amerikkalaiset asiantuntijat ovat asian ilmaisseet.
Vuoteen 2008 saakka luova lisä pysyi maltillisena keskimäärin 5,9 prosentin tasoalla. Sen jälkeen tilanne on muuttunut radikaalisti. Seuraavien vuosien kasvu oli keskimäärin 32,3 prosenttia. Viimeisen kahdenkymmenen viiden vuoden aikana se nosti koko bkt:n kasvun keskimäärin 7,0 prosenttiin vuodessa, kun vuoden 2020 bkt ilmoitetaan 20 930 miljardiksi dollariksi.
Useiden arvioiden mukaan Yhdysvaltojen bkt:n keskimääräinen kasvua olisi kuitenkin ollut vain 2,2–2,5 prosenttia vuodessa. Vuosittaisen seurantani mukaan todellinen keskimääräinen vuosikasvu olisi noin 2,8 prosenttia ja vuoden 2020 ilmeinen bkt:n summa 13 079 miljardia dollaria.
Lienee sanomattakin selvää, että kumpikaan näistä ei ole täsmällisinä lopullinen tieto. Toisaalta sillä tuskin on edes suurta merkitystä, sillä oleellista on, kumpi on lähempänä totuutta ja kuvastaa paremmin tilannetta Yhdysvalloissa.
Kun vertailee vastaavan ajan virallisia kehityskäyriä, vaikka vain Japaniin, jonka ongelmat ilmaantuivat jo 1995 sekä Saksaan ja Ranskaan, joilla on ollut selviä ja tuntuvia ongelmia vuodesta 2010 lähtien, kun Yhdysvaltojen kehitys on ollut pelkkää juhlaa lukuun ottamatta vuoden 2009 pientä notkahdusta. Näiden vertailujen perusteella näyttää siltä, että jälkimmäinen luku on virallista oikeampi. Kts. Kaavio.
Kun tässä jälkimmäinen on virallisten tietojen haastajan asemassa, niitä on hyvä tarkastella myös lähemmin.
Yhdysvaltojen väkiluku oli 331,4 miljoonaa, josta työvoimaa on 185,7 miljoonaa. Heistä täystyöllisiä oli 139,7 miljoonaa jatyöllisyysaste 62,4. Tällä tasolla +/- se on ollut iän kaiken. Meillä Suomessa vastaava luku oli oleellisesti parempi, 72,4. Jos yhteismitallisuuden vuoksi verrataan työaikoja, niin Yhdysvalloissa se oli 42 viikon aikana keskimäärin 35,7 tuntia viikossa ja meillä 32,7 tuntia.
Mutta Yhdysvalloissa lomat ovat täysin olemattomat, joten työllisten viikkotyöaikansa on todellisuudessa tätä lyhempi. Näin siitä huolimatta, että suhteellisen pienen joukon vakinaisissa töissä olevien työviikot saattavat venyä 60, jopa 80 viikkotuntiin. Jatkuvassa työttömyys- ja pätkätöiden kierteessä olevien valtavan enemmistön työviikkoihin kertyy varsin vähän työtunteja ja palkkoja.
Työmarkkinoiden raju jakautuminen vaikuttaa suoraan myös työn tuottavuuteen. Työtunteja on yhteensä 209,6 miljardia tuntia, kun virallisesti bkt oli 20 890 miljardia dollaria työn tuottavuus 99,86 dollaria tunnissa. Se on täysi mahdottomuus, kun otetaan huomioon sen olemattomat lomat, työttömyys- ja sosiaaliturva, jotka pakottavat ihmiset pitkiin työvuosiin työtunneista riippumatta. Ne aiheuttavat sekä stressiä että uupumusta ja työkyvyn heikkoutta.
Suomessa tilanne on täysin toinen. Meillä bkt:tä syntyi 65,12 dollaria työtunnissa. Hitaamman kasvun 13 079 dollarin mukaan sen tuotanto olisi ollut 62,40 dollaria tunnissa. Suomen vahvuutena on selvästi parempi tuotantorakenne ja tehokkuutta parantavat kunnolliset kesä- ja talvilomat. Nyt tilanne ja hitaamman kasvu siis pienempi bkt näyttää paljon, paljon oikeammalta.
Virallisen lukujen perusteella Yhdysvallat rehvastelee sillä, että sen bkt on 63 156 dollaria asukasta kohden, vaikka oikeammin se on vain 39 465 dollaria asukasta kohti. Suomessa se oli suurempi, 49 041 dollaria asukasta kohti. Ero tavallaan kuvastaa myös elintasoa, joka näillä mittareilla Suomessa on Yhdysvaltoja parempi.
Yhdysvallat tarvitsee liioittelua näyttääkseen lainan antajien silmissä suurelta ja maksukykyiseltä. Virallisten tietojen mukaan sen velka 28 400 miljardia dollaria on bkt:n verraten 135,9 prosenttia, mutta nyt viimeisen tiedon ja todellisen bkt:n mukaan velka onkin noin 217 prosenttia, kun sitä otetaan lisää 450 miljardia dollaria.
Velan määrä on mieletön. Koko maailman tuottamaan bkt:hen verraten se on 34 prosenttia. Se on niin suuri, että se koskaan pysty sitä maksamaan. Velkapottia se pystyy pyörittämään uudella velalla, vaikka sen pääosa meneekin alijäämän kattamiseen. Tässä hakemattakin tulee mieleen, ettei se aiokaan sitä maksaa.
Yhdysvallat on maailman suurin velkatalous. Ketään ei häiritse se, että sen talous alkaa olla konkurssikypsä. Asiaa eivät ole auttaneet edes Irakin valtavien ja viimeksi Afganistanin valtionvarojen varojen anastus. Rahan lainaajia eikä ketään muutakaan häiritse sen kaikkialle maailmalle levitetyt sotilastukikohdat ja jatkuva sen sotiminen, joka on vaatinut kymmenien miljoonien ihmisten hengen.
Wall Streetin kasvatti Tero Kuittinen sanoo (HS 22.12.21), että Yhdysvallat on kuilun partaalla. Siksi valtava joukko torjuu vahvasti ”amerikkalaisen triljonäärikulttuurin”. Jo nyt amerikkalaisista 41 prosenttia näki sosialismin kapitalismia parempana. Siitä huolimatta maailmalle ei kerrota sen todellisia ongelmia, ei sisäisiä eikä ulkoisia. Vallitsevasta kurjuudesta vaietaan. ihanuudesta ja sen mahtavuutta toistetaan kuin hyvin opetetut papukaijat.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.