MARX EILEN
JA TÄNÄÄN - BKT VAI TULOSLASKELMA?
Olen julkisuudessa joitakin kertoja sanonut, että jokainen teoria, myös Marxin arvolaki, on käytännössä todistettava oikeaksi. Kansantaloustieteessä Adam Smithin 1700-luvulla julkaistu teoria on hyväksytty käyttöön, vaikka sitä ei ole todistettu oikeaksi. Jokainen taloustieteilijä tietää, että siihen perustuva bruttokansantuote ei ole muuta kuin sopimus koota muutamia tilastoja yhtäältä tuotannon syntymisen ja toisaalta sen käytön puolelle. Ne eivät korreloi keskenään, sillä ne eivät noudata hyvä kirjanpitotapaa.
Jostain merkillisestä syystä Karl Marxin 1800-luvulla esittämä kapitalistisen kansantalouden kritiikki ja teoria on myös jäänyt todistamatta. Näin siitäkin huolimatta, että sen julkaisu Pääoma on painosmäärältään kaikkien aikojen suurin. Se on julkaistu lähes kaikilla maailman kielillä. Sitä on käännelty ja väännelty miljoonilla tavoilla. Saatuaan filosofiansa teesit valmiiksi hän sanoi jättävänsä ne historian hiirten nakerreltaviksi. Marx ei aavistanut, että vasta Pääomaa ovat nuo valtavat historian laumat hiiriä nakertaneet pääsemättä lähellekään asian ydintä.
Marx todisti, että kapitalistisessa tuotannossa tapahtuu koko ajan yksinkertainen sekä laajennettu ja kasautuva uusintaminen. Yksinkertaisen uusintamisen hän kuvasi kaavalla C’=C+v+m. Siina tuotanto on C’, liikkuva pääoman C, palkat v ja lisäarvo m. Siitä johdetaan laajennettuun ja kasautuvaan uusintamiseen, joka kuvataan kaavalla C=c+v+m. Nyt tuotanto on C, pysyvä pääoma on c, palkat v ja lisäarvo m. Tässä liikkuvasta pääomasta (varastot) on ilmaiseksi tehty lisätyö siirtynyt lisäarvoon. Jäännös on pysyvää pääomaa eli se pääoma, joka on sijoittajien yksityistä ikiomaa pääomaa.
Nämä kaavat kuvaavat kansantalouden arvolakia, joka toimii kapitalistisessa tuotantoprosessissa. Niiden ulkopuolella ovat tuotannon välineet, joita työvoima käyttää tuotannossa. Tuotantoprosessin aikana koko liikkuva pääoma (varastot) uusitaan välittömästi ja kokonaan, mutta se voi myös joko kasvaa tai pienentyä. Sen sijaan tuotantovälineet eli kiinteän pääoma uusinnetaan vain sen kulumisen osalta. Lisäksi se näyttää yleensä kasvavan. Tämäkin muutos sisältyy lisäarvoon.
Kaikesta tästä kansantaloustaloustieteilijät eivät ole ymmärtäneet mitään, eivätkä näytä vieläkään ymmärtävän siitä tuon taivaallista. Heille kaikki tämä on täyttä hepreaa. Näyttää ihan siltä, että korkeasti oppineet eivät ole edes avannut Karl Marxin Pääomaa. Yleinen suhtautuminen Marxiin on sanonut häntä teoreetikoksi. Heitä on taloustieteen maailma täynnä. Todellisuudessa Marx oli kapitalistisen talouden tutkija. Hänelle mikään teoria ei riittänyt. Tutkimuksillaan hän löysi kapitalistista kansantaloutta, sen perustaa, tuotantoprosessia, ohjaavan ihmisen tahdosta riippumattoman lain, edellä mainitun arvolain.
Arvolain toimivuutta ei ole koskaan eikä missä todistettu. Kuitenkin kyseessä on yksinkertainen asia. Se perustuu kokonaan tavalliseen aritmetiikkaan, yhteen- ja vähennyslaskuun. Tosin se vaatii tilastojen tuntemusta ja tavallisen korreloivan kirjanpidonkin osaamisen tai ymmärtämisen. Se estää tavallisen manipuloinnin, mutta ei röyhkeää väärentämistä. Bkt, bruttokansantuote, ei korreloi, joten sitä on helppo manipuloida jopa ihan systemaattisesti.
Marxin arvolaina avaamisen ensimmäinen ongelma on yksinkertaisen uusintamisen liikkuva pääoma (C) eli varastot. Se saadaan esiin, kun tehdään kansantaloudesta tuloslaskelma. Siinä tulopuoli saadaan, kun kansantalouden kokonaistuotannosta vähennetään palkat ja voitot (välittömät verot vähennettynä), sen jälkeen vielä vähennetään kaikki verot ja maksut näiden jälkeen jäännös on liikkuvaa pääomaa (C) siis varastojen arvo. (Taulukko 1)
Kun varastot uusitaan keskimäärin 1,8–2,0 kertaa vuodessa, niin ne sisältävät suhteellisesti (%) yhtä paljon ilmaista työtä kuin kokonaistuotannossa on bruttopalkkoja. Kun tämä ns. lisätyö poistetaan varastojen arvosta, jäännös on kapitalistien sijoittamaa siis heidän ikiomaa pääoma eli pysyvää pääomaa (c). Aiemmin nämä molemmat (C ja c) ovat olleet piilossa. Nyt, kun ne tunnetaan voidaan laskea yksinkertaisen sekä laajennetun ja kasautuvan uusintamisen arvot. Nyt on vielä erikseen selvitettävä työn tuottavuus tunnissa ja palkkatilastoista keskimääräiset palkat eri tuloluokissa. Palkat, jotka ovat lähellä tai ylittävät työn tuottavuuden, ovat selvästi luonteeltaan lisäarvoa. Siksi ne on siirrettävä palkoista lisäarvoon. Näin saadaan vuoden 2020 tulos miljardeina euroina
yksinkertainen uusintaminen
C’ 434,4=C 221,9+v 92,8+m 119,7
laajennettu ja kasautuva uusintaminen
C 434,4=c 174,4+v 92,8+m 167,2
Tuloslaskelman menopuoli saadaan, kun kokonaistuotannosta vähennetään tulopuolella oleva varastojen arvo ja sen jälkeen yksityinen ja julkinen kulutus yhteensä, kauppataseen (vienti-tuonti) yli tai alijäämä. Nyt jäännös on sellainen pääoman muodostus, joka ei kuulu itse tuotantoprosessiin eli se on säästöjä ja muuta kuin tuotannollista kiinteää omaisuutta.
Laajennetun ja kasautuvan uusintamisen palkat ja lisäarvo ovat kansantulo. Nämä molemmat rahat joutuvat vielä uudelleen jakoon ja sen jälkeen lopulliseen jakoon. (Taulukko 2) Siinä kaikki tuloerät ovat nyt nettomääräisiä;
1) palkat 45,1
2) julkinen talous 101,5
3) lisäarvo 113,4
Lisäarvon suhdeluku 251,4 %
Lopuksi on vielä selvitettävä voiton suhdeluku. Nyt lisäarvo on uudelleenjaon jälkeen ja tuotantoon tarvitun pääoman määrä on tuotannon välineet sekä varastojen pysyvä pääoma yhteensä. Pääoman II osassa on Maxista riippumaton virhe, kun vaihteleva pääoma eli palkat on merkitty pääomaksi, jota se ei ole. Miksi Marx nimitti palkkoja noin sen hän selittää Pääoma I osassa. Tässä virhe on korjattu.
Voiton suhdeluku:
182,5/740,5*100 = 24,6 %
Pitkällä aikavälillä voiton suhdeluku on vaihdellut 15–18 prosentin välillä. EU:N ennakkoehtojen täyttämisen seurauksena talous muuttui radikaalisti. Vuonna 2000 voiton suhdeluku oli 28,4 %, mutta kasvoi huippuunsa 2007, jolloin se oli 29,2 prosenttia. Sen jälkeen alkoi laskutendenssi, joten se on laskenut suhteellisen tasaisesti vuoden 2020 lukuun 24,6 prosenttia. Kansantalouden kehitysennusteiden perusteella voi ennakoida, että voiton suhdeluvun lasku jatkuu
Näitä Marxin arvolain kaavoja e ole koskaan eikä missään aikaisemmin näytetty toteen, todistettu, että ne toimivat käytännössä. Korkeammalla matematiikalla tässä ei ole mitään tekemistä. Tutkijat eivät ole sitä huomanneet, sillä kyseessä on heille liikaa yksinkertainen aritmetiikka ja normaali kirjanpito ja näistä kaavoista laajennettuna kaksipuolinen korreloiva kirjanpito.
Jokainen teoria, myös Marxin arvolaki, on käytännössä todistettava oikeaksi. Julkaisussani ”Uuteen aikaan” eli bruttokansantuotteesta tuloslaskelmaan olen osoittanut arvolain toimivan käytännössä.
Kai Kontturi
TAULUKKO 1
TAULUKKO 2
