Vanheneeko väestö

VANHENEEKO VÄESTÖ?

Normaalioloissakin kaiken finanssi- ja yritystoiminnan tavoitteena ovat voitot jopa enimmäisvoitot. Talouskasvun hiipuessa niiden hankinta vaikeutuu ja samalla työttömyys lisääntyy ja julkisen talouden veropotti supistuu. Siitä huolimatta yksikään hallitus ei kajoa suurpääoman eikä yritysten voittoihin. Siksi politiikassa tehdään uskomattomia temppuja.

Tilastokeskus on jauhanut kohta kymmenen vuotta, että väestö koko ajan vanhenee ja huoltosuhde muodostuu raskaaksi, kun sen mukaan vuonna 2070 huollettavia on neljä viidestä työikäisiin verraten. Sekään ei ole suunnannut katsetta suuriin tuloihin. Päinvastoin. Siksi ennusteita kannattaa tarkastella.

Vuonna 2010 ikääntyneitä, 65 vuotta täyttäneitä, oli elossa ja maassa 1901–45 syntyneistä 941 tuhatta, 25,3 %. Ennusteen mukaan vuonna 2040 kaudella 1931–1975 syntyneistä olisi elossa ja maassa 1,5 miljoonaa, 42,6 % ja 2070 kaudella 1961–2005 syntyneistä peräti 1,8 miljoonaa, 60,3 %. (Kaavio)

Esimerkiksi viimeisen vuoden ennustelukuun päästään, kun vuonna 2000 kaikki elossa olevat 0-14 vuotiaat 936 tuhatta ovat 65–79 vuotiaina elossa ja maassa vielä 2070. Heidän lisäkseen 80–110 vuotiaina olisi elossa lähes yhtä suuri joukko eli 840 tuhatta. Näihin kaikki uskovat, vaikka ne ovat joka suhteessa sula mahdottomuus. Jokaisesta ikäluokasta joku kuolee joka vuosi. Se on vääjäämätöntä, vaikka Tilastokekus toisin väittää.

Syntyvyyden perusteella todellisuus näyttää siltä, että maasta muuton vuoksi vuonna 2040 maassa olisi 65 vuotta täyttäneitä 994 tuhatta. Näin ennusteessa on liikaa vanhusväestöä 530 tuhatta, yli puolimiljoonaa. Vastaavasti vuonna 2070 olisi 65 vuotta täyttäneitä 840 tuhatta joten ennusteessa on vanhusväestöä liikaa hurjat 935 tuhatta, lähes miljoona.

Tilastokeskus on siis ennusteissaan olettanut (!), että 80 v. vanhempien määrä kasvaa reippaasti ja vuoden 1960 jälkeen syntyneet kaikki elää vähintään 79 vuotiaaksi eikä kukaan, ei yksikään muuta pois maasta. Ja kuten sanottu se ei ole välittänyt mitään siitä, että joka vuosi jokaisesta ikäluokasta joku kuolee.

Tämän suuruinen huijaus, suoranainen jättihuijaus on sellaista kokoluokkaa, että yksikään ristinsielu ei epäile sen todenperäisyyttä ja nekin, jotka epäilevät hämmästelevät niitä silmät suurina, mutta eivät suurin surminkaan uskalla avata suutaan. Siksi kaikki torvet ja koko media toitottavat kuinka väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee.

Tässä toteutuu natsi Göbbelsin toteamus, että valheen pitää olla niin suuri, että se näyttää todella hyvältä eikä kukaan epäile ettei se olisi tosi.    

Tämänlaatuisen väestöennusteiden tilaaja tietää, että tulevina vuosikymmeninä taloudessa menee todella kurjasti. Tuotanto kasvaa hitaasti ja työn tuottavuus selvästi nopeammin. Siksi jossain vuosisadan puolivälissä työtunteja tarvitaan lähes puolta vähemmän kuin niitä olisi käytettävissä. Siksi ennusteet väestön vanhenemisesta ja huonosta huoltosuhteesta ovat loistavana perusteena julkisten talouden menojen jatkuville leikkauksille.

Jos väestö ikääntyy, niin eikö silloin yhteiskunnan pidä varautua siihen, että sosiaaliturvan, terveyden- ja sairaanhoitopalvelut olisivat kaikille riittävät ja helposti saatavilla. Näinhän asioiden hoidon pitäisi kehittyä. Nyt kuitenkin mennään tasan päinvastaiseen suuntaan.

Soten suuri idea on, että pienet sairaalat ja terveysasemat lopetetaan keskittämällä niiden toiminta suuriin yksiöihin, joissa on aina saatavilla kaikki osaaminen ja ammattitaito. Suuret yksiköt ovat myös pieniä tehokkaampia ja niiden hyötysuhde on parempi. Näinhän se meille myydään.

Siitä ei kuitenkaan kukaan kanna pienintäkään huolta, että samalla kun keskitetään yksiköt kasvavat ja syntyy vaara, että jonotusajat pitenevät. Ongelmaksi muodostuu myös palvelujen siirtyminen kauas ikäihmisten ulottumattomiin. Se harventaa koko väestöä ja jonot lyhenevät.     

Kun väestö vanhenee ja huoltosuhde muodostuu raskaaksi. Sotella yritetään saada säästöjä ja ehkä saadaankin, mutta samalla osa väestöstä jää huollon ulkopuolelle kokonaan riippumatta siitä kuinka suuri on vanhusväestön osuus. Sote ja sen tuomat ongelmat koskevat koko väestöä.

Tärkeintä on se, että supistuvan talouden väestön maksamat verot pitää saada riittämään kaikkiin yhteiskunnan julkisiin menoihin, sillä yksikään hallitus ei halua kajota suurpääoman ja yritysten voittoihin. Siksi politiikassa tehdään ja sallitaan uskomattomatkin temput. Tähän on saatava muutos!

Kai Kontturi

NL väestö

NEUVOSTOLIITON VÄESTÖKEHITYKSESTÄ

Tuskin mistään muuta maasta kerrotaan yhtä paljon valheita kuin Neuvostoliitosta. Se koskee erityisesti aikakautta 1919–1953 ja siinä aikaa, jolloin Stalin oli maan johdossa. Syykin on selvä. Silloin tapahtui jotain, mitä ihmiskunnan historia ei ole ennen eikä sen jälkeen nähnyt.

Stalin tuli NLn johtoon 1920-luvun puolivälissä. Aikana, jolloin maa oli henkitoreissa ensimmäisen maailmansodan ja raskaan sisällissodan jäljiltä lähes kivikautisessa tilassa. Vastarintaliikkeiden, ennen muuta tsarismin ajan sotilaiden, virkamiesten, suurten ja keskisuurten talonpoikien ns. kulakkien vahingonteko aiheutti nälkää ja kurjuutta.

Neuvostoliitto oli 20-luvulla maatalousmaa, jonka karjat kulakit hoitivat miten hoitivat, pellot kynnettiin puuauroilla ja äestettiin risusahroilla. Siemenviljoja kulakit piilottivat, paikoin karjaa ja viljaa jopa suoranaisesti tuhottiin. Köyhyys ja kurjuus ulottuivat kaikkialle. Suuret ja keskisuuret (kululakit) maanviljelijät aiheuttivat maahan elintarvikepulan.

Tuntuva vahingonteko jatkui aina1930-luvun lopulle saakka. Myöhemmin sen raskaat seuraukset on käännetty Stalinin syyksi.

Sisällissodan jälkeen maassa oli kaikesta puutetta eikä jatkosta ollut poliittista yksimielisyyttä. Keskeinen kiista oli eräänlaisen sekatalouden ja kattavan suunnitelmatalouden välillä. Sekatalouden kannattajat hävisivät. Stalin edusti suunnitelamataloutta ja se kanta voitti. Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma hyväksyttiinkin 1927. Siitä alkoi kehitys, jota ei ole ennen nähty eikä enää koskaan nähdä.

Kiireellisin tehtävä oli elintarviketuotannon turvaaminen, sen koneistaminen ja maan teollistaminen. Se puolestaan vaati kokonaan uutta energiatuotantoa. Suunnitelman mukaan pelloille ilmestyivät ensimmäiset traktorit ja kuorma-autot jo 30-luvun alussa. Pian niiden jälkeen ilmestyivät myös leikkuupuimurit.   

Jo varhain 30-luvun alussa natsi-Saksa ilmoitti, että sen ensimmäinen tehtävä on bolshevismin ja slaavilaisten ali-ihmisten hävittäminen. Se muodosti uhan johon Neuvostoliiton oli kaiken muun työn ja kehityksen ohella varauduttava.

Ennen toista maailmasotaa maan talous kasvoikin ennen näkemättömän huimaa 40 prosentin vuosivauhtia. Viisivuotissuunnitelmien ansiosta maa muuttui kokonaan uudeksi kaikilla elämän aloilla. Suurista ongelmista huolimatta kansat näkivät ja kokivat myönteisen kehityksen todella vahvana.

Neuvostoliiton kehitys ensimmäisestä viisivuotissuunnitelmasta lähtien oli huikeaa. Siksi koko kapitalistinen maailma joutui kauhun valtaan. Sosialismi oli järjestelmänä ylivertainen, joten se oli tuhottava tavalla tai toisella. Natsi-Saksa sai ensimmäisenä luvan yrittää. Pian kuitenkin selvisi, että se ei onnistu joten sivusta seuranneet kapitalistiset maat käänsivät kelkkaansa, kun pelkäsivät itse joutuvansa sodan uhriksi.  

Toisen maailmansodan loputtua läntiset teollisuusmaat ymmärsivät Neuvostoliiton esimerkin uhaksi olemassaololleen. Kun sota ei sitä tuhonnut, oli keksittävä uudet lääkkeet. Vuosien vierittyä joku jossain päätti, että Stalinista oli tavalla tai toisella tehtävä peto. Niin Stalinista johdettiin stalinismi, joka tappoi massoittain omia kansalaisiaan. Paljonko siitä ei ole syntynyt yksimielisyyttä sillä ”urien” määristä arviot vaihtelevat suuresti, peräti 4 miljoonasta 70 miljoonaan. Nyt pitää kysyä: montako niitä oli, vai oliko yhtään?

Nämä pelkät arvelut piti saada näyttämään todelta. Siihen tehtävään onkin valjastettu kaiken maailman tutkijat ja tietokirjailijat sekä koko valtamedia ja jopa rahastusta rakastava ”kaunokirjallisuus”. Vastaavaa myllytystä maailmanhistoria ei ole aiemmin kokenut. Kaikista huolimatta tilastot kertovat päinvastaista. Neuvostoliiton väkiluku on kasvanut. Tilastojen mukaan vuoden 1919 väkiluku 138,0 miljoonaa oli vuonna 1945 kasvanut 184,8 miljoonaan, josta sota vei 26,2 miljoonaa. Voimakkaan kasvun ansiosta Stalinin kuollessa menetys oli lähes korvattu, sillä jo vuonna 1953 väkiluku oli 180,3 miljoonaa.

Stalin kuollessa sodan väestötappioista huolimatta väestö kasvoi kaudella 1919- 1938 keskimäärin 1,5 % vuodessa, eikä massamurhia näy väestötilastoissa. Päinvastoin. Vertailun vuoksi on mielenkiintoista huomata, että samaan aikaan Suomen keskikasvu on ollut vain 0,8 % vuodessa.

Kun Neuvostoliitto hajotettiin ja sosialistinen järjestelmä lakkautettiin, väestökasvu pysähtyi kuin seinään ja entisten neuvostotasavaltojen väestöt alkoi supistua. Tasavalloissa tahti oli erilainen. Tilastoissa väestökadon haarukka on 5,3 - 20,6 %. Yhteen laskien vuoteen 2013 mennessä supistuminen oli 10,5 %. 

Stalinin aikana Neuvostoliiton koko elämän kirjo muuttui totaalisesti; maa nousi kolmessakymmenessä vuodessa alikehittyneestä maatalousmaasta todelliseksi taiteen, tieteen, tekniikan ja talouden suurvallaksi. Sitä ei voi kukaan eikä millään kiistää. Massamurhien maassa, joka rakennustyön aikana kukisti myös fasismin, se ei olisi missään tapauksessa ollut mahdollista.

Lienee enemmän kuin ilmeistä, että Stalinin aika oli kaikissa suhteissa valovuosia kapitalismin edellä. Siksi sen aika oli mitätöitävä keinolla millä hyvänsä. Mutta todellisuutta mikään ei voi muuttaa, siksi historian tuomarit aikanaan nostavat Stalinin ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmaksi valtiomieheksi.

Kai Kontturi

 

USA:n bkt:ssä ilmaa

YHDYSVALTOJEN BKT:SSÄ RUNSAASTI ILMAA

Eräät yhdysvaltalaiset tutkijat ovat olleet huolissaan siitä, että kansantalouden tilinpito on liiaksi tilinpitäjien mieltymysten varassa. Heidän huolensa syynä on se, että Yhdysvalloissa noudatetaan aivan erityistä tilinpitoa.

Se on hedoninen menetelmä. Siinä tämän vuoden tuote tuottaa merkittävää arvokasta nautintoa myös seuraavina vuosina joten se nautinnan arvo tai sen osa realisoidaan myöhemmin uudelleen. Ne ovat kuin siirtyviä eriä, jotka voi myöhemmin kirjata uudelleen. Näin bruttokanantuote (bkt) kasvaa. Siihen kertyy ilmaa.

Viimeisen viidentoista vuoden seuranta osoittaa merkittävää jakautumista vuosittain julkaistujen kasvuprosenttien ja erikseen julkaistujen bkt:n summien välillä. Tulokset huimaavat.

Näyttää siltä, että työllisyydestä puhutaan samalla periaatteella kuin meilläkin. Työllisyyden ja työttömyyden lukuja käsitellään varsin vapaamielisesti. Siksi työttömyysasteeksi saatiin joulukuussa 2018 olemattomat 3,9 %. Todellisuus näyttää kuitenkin erilaiselta.

Vuonna 2018 työvoimaa Yhdysvalloilla oli 181,8 miljoonaa, 82 % työikäisistä. Heistä työllisiä oli 148,1 miljoonaa joten työllisyysaste oli 66,8 %. Suurin osa työllisistä teki erilaisia pätkätöitä. Kokonaan työttömiä oli 33,7 miljoonaa, 18,5 %. Kaikkiaan työtunteja kertyi 248,4 miljardia tuntia. Yhdysvalloissa lomat ovat olemattomat ja työpäivät venyvät, kun kilpailu työpaikoilla on kovaa. Keskimääräinen normaalin työvuoden pituus oli 2375 tuntia. Pätkätöissä työvuosi oli 995 tuntia.

Yhdysvaltojen bkt:stä on nähtävillä ainakin kolme lukua 20 494 mrd. dollaria, jossa olisi edellisestä vuodesta kasvua 5,7 %. Sen voi epätodennäköisimpänä hylätä. Toinen ja virallisemmalta vaikuttava (Wikipedia) luku on 19 500 mrd. dollaria. Siinä olisi kasvua 0,6 %. Sen jälkeen kymmenen vuoden vuotuiseksi keskikasvuksi tulee 4,3 %. Luku on uskomaton, sillä vuonna 2008 alkanut syvä lama syntyi Yhdysvalloista.

Luku 19 500 mrd. dollaria näyttää suuresti ylimitoitetulta. Se olisi vaatinut työ tuottavuudeksi 78,51 dollaria tunnissa, joka ylittää kaikki mielikuvituksen rajat.  Se olisi ollut mahdollista vain, jos töissä olisi tehty noin 100 miljardia, 40 % enemmän. Silloin työn tuottavuudeksi olisi saatu jokseenkin järjellinen 55,85 dollaria tunnissa. Mutta ei kun ei.    

Pitkän ajan seurantatilastojen mukaan Yhdysvaltojen viimevuoden lähinnä oikea bkt olisi ollut noin 13 935 mrd. dollaria. Siinä olisi reipas 2,0 %:in kasvu edelliseen vuoteen verraten ja kymmenen vuoden kasvun keskiarvo olisi 1,4 %. Myös se olisi hurja tulos sillä Suomessa kesti yli kymmenen vuotta, ennekuin bkt saavutti lamaa edeltäneen tason.

Kun bkt:n 13 935 mrd. dollaria, jaetaan todella tehdyillä työtunneilla, saadaan työtunnin tuottavuudeksi 56,10 dollaria, joka tuotantorakenteen (alhainen tavaratuotanto) vuoksi on varsin korkea. Näin siksi, että lisäarvo tulee pääosin tu0ntitavaroiden mukana. Siitä on kuitenkin suurin osa jäänyt tuottajamaihin. Suomessa vastaava luku oli sattumoisin tuota lähellä, 56,09 dollaria tunti.

Nyt vaikuttaa sitä, että näin on päästy ainakin lähelle jonkinlaista totuutta. Vuonna 2003 Yhdysvaltojen bkt:ssä hedonin lisä oli tasan 7 %, mutta nyt se oli peräti 6 559 miljardia dollaria, 47,1 %. Näin valtava ilmakupla on sitä suuruusluokkaa, että kukaan ei osaa eikä uskalla epäillä sitä valheeksi. Mutta kuten Göbbels aikanaan totesi, niin mitä suurempi valhe sitä helpommin se uskotaan todeksi.

Kuten nähdään, Yhdysvaltojen talous on todella kurjassa jamassa mikäli laskelmat osuvat edes lähelle oikeaa. Siihen viittaa sekin, että Yhdysvaltojen valtion velka on noin 22 000 mrd. dollaria. Se on niin suuri, että sitä se ei pysty koskaan maksamaan. Päinvastoin. Velka kasvaa koko ajan.

Tuotantorakenteen vuoksi Yhdysvallat on vakavasti riippuvainen tuonnista. Sen oman tuotannon vientivalikoima on supistunut, kun tuotantoa on siirretty ulkomaille. Siksi sen vienti on vaikeuksissa. Niinpä viimevuonna kauppataseen alijäämä kasvoi vauhdilla. Vuoden vaje syöksyi valtavaan 620 miljardiin dollariin.  

Kansantalouden kannalta Yhdysvalloilla on kaksoisvaje, joiden voittaminen näyttää ylivoimaiselta. Luopumalla maailmanpoliisin roolista voisi olla sen kansantalouden pelastus. Sen olisi luovuttava vain suurpääomaa hyödyttävästä politiikasta, jossa koko maailma on alistunut sen kansalliselle edulle.

Yhdysvalloissa sisäiset ongelmat ovat valtavat. Bkt on virallisesti hedonisesti laskettuna mahdoton 59 2071 dollaria asukasta kohden, mutta ilman hedonista lisää todellinen olisi 42 356 dollaria. Suomessa 47 212 dollaria.

Kun Yhdysvaltojen kansantaloutta katsotaan väestön kannalta, paljastuu maan koko surkeus. Työllisistä pienipalkkaisten pätkätyöläisten osuus näyttää olevan yli puolet. Pätkätöissä palkat vaihtelevat minipalkasta 10,78 dollarista ylöspäin. Tarkempien tietojen puuttuessa keskituntipalkaksi voisi arvioida 15,00 dollaria, josta kertyisi palkaksi keskimäärin 1300 dollaria kuukaudessa.   

Kuinka lähes puolet työllisistä selviää kalliissa maassa pienillä tuloilla, on elämän suuri mysteeri. Yhdysvalloissa julkisen talouden osuus bkt:stä on 36 %. Se on hedonisen laskutavan mukaan 21 337 dollaria asukasta kohden ja ilman hedonista lisää 15 248 dollaria. Niistä asevoimat ottavat omansa 1997 dollaria. Näin muihin julkisiin menoihin jää 13 251 dollaria asukasta kohden.  

Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomessa julkiset menot ovat 31 % bkt:stä, 14 636 dollaria, kun siitä vähennetään armeijan osuus 520 dollaria jää 14 115 dollaria asukasta kohden. Se on 864 dollaria enemmän kuin Yhdysvalloissa.

Kuten tiedetään, Yhdysvalloissa julkisilla varoilla ei tuoteta kuin minimaaliset koulutus-, terveyden- ja sairaanhoidon palvelut ja minimaalinen sosiaaliturva. Tässä suhteessa Suomi on onnela verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa jokainen on oman onnensa seppä, mutta kun varat ja tulot puuttuvat, ahjo on kylmä.

Tutkijat ovat huolissaan sen vuoksi, että kansantalouden tilinpito on liiaksi tilinpitäjien mieltymysten varassa. Sille on kuitenkin syynsä. Yhdysvaltojen pitää ongelmistaan huolimatta näyttää maailman ja velkojen silmissä suureelta ja dynaamiselta hinnalla millä hyvänsä.

Lopuksi on syytä korostaa, että bruttokansantuote (bkt) on järjestelmä, jota voidaan manipuloida mielin määrin. Se on kapitalistien, koko kapitalistisen järjestelmän tuki ja turva. Parhaimmillaankin se käsittää vain puolet tuotannosta. Se on järjestelmä, jolla häivytetään kansantalouden todelliset tulokset, voitot. Se on joka suhteessa epäluotettava.

Bkt:lle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen laskutapa. Se on luotettava eikä salli manipulointia. Se myös paljastaa kapitalistisen tuotannon todellisen luonteen – yhä kovenevan työläisten riiston ja kapialistien voitot. Siksi siitä vaietaan.

Kai Kontturi