NL väestö

NEUVOSTOLIITON VÄESTÖKEHITYKSESTÄ

Tuskin mistään muuta maasta kerrotaan yhtä paljon valheita kuin Neuvostoliitosta. Se koskee erityisesti aikakautta 1919–1953 ja siinä aikaa, jolloin Stalin oli maan johdossa. Syykin on selvä. Silloin tapahtui jotain, mitä ihmiskunnan historia ei ole ennen eikä sen jälkeen nähnyt.

Stalin tuli NLn johtoon 1920-luvun puolivälissä. Aikana, jolloin maa oli henkitoreissa ensimmäisen maailmansodan ja raskaan sisällissodan jäljiltä lähes kivikautisessa tilassa. Vastarintaliikkeiden, ennen muuta tsarismin ajan sotilaiden, virkamiesten, suurten ja keskisuurten talonpoikien ns. kulakkien vahingonteko aiheutti nälkää ja kurjuutta.

Neuvostoliitto oli 20-luvulla maatalousmaa, jonka karjat kulakit hoitivat miten hoitivat, pellot kynnettiin puuauroilla ja äestettiin risusahroilla. Siemenviljoja kulakit piilottivat, paikoin karjaa ja viljaa jopa suoranaisesti tuhottiin. Köyhyys ja kurjuus ulottuivat kaikkialle. Suuret ja keskisuuret (kululakit) maanviljelijät aiheuttivat maahan elintarvikepulan.

Tuntuva vahingonteko jatkui aina1930-luvun lopulle saakka. Myöhemmin sen raskaat seuraukset on käännetty Stalinin syyksi.

Sisällissodan jälkeen maassa oli kaikesta puutetta eikä jatkosta ollut poliittista yksimielisyyttä. Keskeinen kiista oli eräänlaisen sekatalouden ja kattavan suunnitelmatalouden välillä. Sekatalouden kannattajat hävisivät. Stalin edusti suunnitelamataloutta ja se kanta voitti. Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma hyväksyttiinkin 1927. Siitä alkoi kehitys, jota ei ole ennen nähty eikä enää koskaan nähdä.

Kiireellisin tehtävä oli elintarviketuotannon turvaaminen, sen koneistaminen ja maan teollistaminen. Se puolestaan vaati kokonaan uutta energiatuotantoa. Suunnitelman mukaan pelloille ilmestyivät ensimmäiset traktorit ja kuorma-autot jo 30-luvun alussa. Pian niiden jälkeen ilmestyivät myös leikkuupuimurit.   

Jo varhain 30-luvun alussa natsi-Saksa ilmoitti, että sen ensimmäinen tehtävä on bolshevismin ja slaavilaisten ali-ihmisten hävittäminen. Se muodosti uhan johon Neuvostoliiton oli kaiken muun työn ja kehityksen ohella varauduttava.

Ennen toista maailmasotaa maan talous kasvoikin ennen näkemättömän huimaa 40 prosentin vuosivauhtia. Viisivuotissuunnitelmien ansiosta maa muuttui kokonaan uudeksi kaikilla elämän aloilla. Suurista ongelmista huolimatta kansat näkivät ja kokivat myönteisen kehityksen todella vahvana.

Neuvostoliiton kehitys ensimmäisestä viisivuotissuunnitelmasta lähtien oli huikeaa. Siksi koko kapitalistinen maailma joutui kauhun valtaan. Sosialismi oli järjestelmänä ylivertainen, joten se oli tuhottava tavalla tai toisella. Natsi-Saksa sai ensimmäisenä luvan yrittää. Pian kuitenkin selvisi, että se ei onnistu joten sivusta seuranneet kapitalistiset maat käänsivät kelkkaansa, kun pelkäsivät itse joutuvansa sodan uhriksi.  

Toisen maailmansodan loputtua läntiset teollisuusmaat ymmärsivät Neuvostoliiton esimerkin uhaksi olemassaololleen. Kun sota ei sitä tuhonnut, oli keksittävä uudet lääkkeet. Vuosien vierittyä joku jossain päätti, että Stalinista oli tavalla tai toisella tehtävä peto. Niin Stalinista johdettiin stalinismi, joka tappoi massoittain omia kansalaisiaan. Paljonko siitä ei ole syntynyt yksimielisyyttä sillä ”urien” määristä arviot vaihtelevat suuresti, peräti 4 miljoonasta 70 miljoonaan. Nyt pitää kysyä: montako niitä oli, vai oliko yhtään?

Nämä pelkät arvelut piti saada näyttämään todelta. Siihen tehtävään onkin valjastettu kaiken maailman tutkijat ja tietokirjailijat sekä koko valtamedia ja jopa rahastusta rakastava ”kaunokirjallisuus”. Vastaavaa myllytystä maailmanhistoria ei ole aiemmin kokenut. Kaikista huolimatta tilastot kertovat päinvastaista. Neuvostoliiton väkiluku on kasvanut. Tilastojen mukaan vuoden 1919 väkiluku 138,0 miljoonaa oli vuonna 1945 kasvanut 184,8 miljoonaan, josta sota vei 26,2 miljoonaa. Voimakkaan kasvun ansiosta Stalinin kuollessa menetys oli lähes korvattu, sillä jo vuonna 1953 väkiluku oli 180,3 miljoonaa.

Stalin kuollessa sodan väestötappioista huolimatta väestö kasvoi kaudella 1919- 1938 keskimäärin 1,5 % vuodessa, eikä massamurhia näy väestötilastoissa. Päinvastoin. Vertailun vuoksi on mielenkiintoista huomata, että samaan aikaan Suomen keskikasvu on ollut vain 0,8 % vuodessa.

Kun Neuvostoliitto hajotettiin ja sosialistinen järjestelmä lakkautettiin, väestökasvu pysähtyi kuin seinään ja entisten neuvostotasavaltojen väestöt alkoi supistua. Tasavalloissa tahti oli erilainen. Tilastoissa väestökadon haarukka on 5,3 - 20,6 %. Yhteen laskien vuoteen 2013 mennessä supistuminen oli 10,5 %. 

Stalinin aikana Neuvostoliiton koko elämän kirjo muuttui totaalisesti; maa nousi kolmessakymmenessä vuodessa alikehittyneestä maatalousmaasta todelliseksi taiteen, tieteen, tekniikan ja talouden suurvallaksi. Sitä ei voi kukaan eikä millään kiistää. Massamurhien maassa, joka rakennustyön aikana kukisti myös fasismin, se ei olisi missään tapauksessa ollut mahdollista.

Lienee enemmän kuin ilmeistä, että Stalinin aika oli kaikissa suhteissa valovuosia kapitalismin edellä. Siksi sen aika oli mitätöitävä keinolla millä hyvänsä. Mutta todellisuutta mikään ei voi muuttaa, siksi historian tuomarit aikanaan nostavat Stalinin ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmaksi valtiomieheksi.

Kai Kontturi