Pohjattomat säkit

 

POHJATTOMAT SÄKIT

 

Ennen vanhaa sanottiin, että kapitalistien ahneudella ei ole mitään tolkkua. Niiden säkki on pohjaton. Nyt pohjattomia säkkejä on vaikka millä mitalla. On pieniä ja suuria.

 Tähän päivään tultaessa on kolme muita suurempaa pojatonta säkkiä. Niistä suurin ainakin toistaiseksi on Yhdysvallat. Se ei tule omillaan toimeen. Siksi se on koko ajan kerjuulla ja ryöstöretkillä. Vippiä pitää saada maailmalta, että voi näytellä suurta ja mahtavaa ja että voi ylläpitää sotavoimaa kaikkialla maailmassa sapeleita kalistelemassa.

 Tosin on se aseillaan tienannutkin. Ryöstöretki Irakiin oli varsin tuottoisa ja tällä hetkellä se pöllii Syyrian suuren rahan arvoista öljyä. Kuten nyt näyttää sen kynsiä tuntuu syyttävän Venäjän suunnattomat rikkaudet. Mihin se niiden suhteen ryhtyy jää nähtäväksi.

 Joka tapauksessa Yhdysvaltojen velkataakka kasvaa joka ikinen päivä. Perimmäinen syy siihen on sen surkea tuotantorakenne. Sen maataloustuotannon osuus tuotannosta on olematon 1,2 % teollisuustuotannon osuus 21,9 % ja loput 76,9 % on mitään tuottamatonta palvelua.  Tämä älyttömyys on johtanut siitä, että tavaratuotantoa on siirretty halvempien tuotantokustannusten maihin. Se on johtanut paitsi työttömyyden kasvuun myös rajuun velkaantumiseen.

 Yhdysvaltojen bkt oli vuonna 1995 noin oikeasti 7 750 ja hedonisesti 8 350 miljardia dollaria. Viimeisen 24 vuoden aikana sen bkt:n sanotaan (HS Visio 15.5.21) kasvaneen 2,4 % vuodessa. Oman seurantani mukaan se kasvoi 2,5 % vuodessa, 13,5 tuhanteen miljardiin. Virallisesti sen sanotaan olevan 21,4 tuhatta miljardia dollaria. Siinä olisi kasvua 4 % vuodessa. Ero on todella valtava. Se syntyy kekseliäästä niin anotusta hedonisesta laskutavasta, mutta se on pelkkää ilmaa. Sitä se tarvitsee lainoittajien rauhoittamiseksi.

 Yhdysvallat on heikentynyt, kun sen teollisuutta on siirretty ulkomaille todella reippaasti. Näyttää pahasti siltä, että Yhdysvallat alkaa olla konkurssikypsä. Se tekee siitä arvaamattoman, vaarallisen. Välttääkseen katastrofin sen on pakko painaa rutkasti paperirahaa ja väärentää talouden tuloksiaan saadakseen lisää velkaa. Mutta - sen rahasäkki on pohjaton.

Toinen kurjuus on EU, joka koskee meitä kaikkia ihan itse kutakin. Joidenkin arvioiden mukaan sen velkataakka olisi jo yli kahdeksantuhatta miljardia. Mikäli se pitää paikkansa, ja miksei pitäisi, velkaa on yli 18 000 euroa jokaista EU:n asukasta kohden ihan vauvasta vaariin. Kukaan ei varmasti tiedä, ei voi tietää, miten tai mikä sukupolvi sen lopulta maksaa.

EU:n viimeisen niin sanottu elvytyspaketin piti olla 750, mutta nyt se kuulemma on jo 800 miljardia. Tuota valtava rahamäärä, jota jotkut nimittävät hämäävästi vakausvälineeksi, on puhdasta riihikuivaa rahaa, jota me lähetämme Brysselin rouville tuhlattavaksi.  

Paljonko Suomi tänään maksaa jäsenmaksuina, kerääminään tulleina ja muina, kuten Kreikan velkojen takauksista aiheutuvina kuluina. Epäselvää on, kuinka suuresta summasta puhutaan niin sanotussa loppupelissä. Se on kuitenkin selvää, että kyse lienee monien, monien miljardien kasautumasta. Ja lisää on kuulemma tulossa tavalla tai toisella. 

Brysselin rouvat ja heidän takaan häärivät kapitalistit näkevät märkiä unia EU:n liittovaltiosta. Eduskunnan äsken hyväksymä tukipaketti oli pitkä askel siihen suuntaan. Jopa porvarileirissä jotkut ovat hädissään, sillä hekin aavistavat, että liittovaltiosta syntyisi jättimäinen riesa. Sillä olisi mm. verotusoikeus, jota jo onkin väläytetty, mutta liittovaltio tarvitsee myös oma poliisin, armeijan jne. Tällainen näköala pyörryttää, sillä EU on ilman niitäkin taloudellisesti melkoisessa pulassa. Sen rahasäkki on pohjaton.

Noiden kahden ulkoisen ja sisäisen uhan jälkeen on vielä yksi kaksi puolinen ongelmaa - valtio ja kapitalistit. 

Ennakkotietojen mukaan kokonaistuotanto (yli 2 kertaa bkt) supistui viimevuonna noin 4 %. Aiemmin epäilin, että tuotanto supistuu vuoden tai kahden aikana noin kymmenen prosenttia. Kuinka lopulta käy se jää nähtäväksi. Asiantuntijat ovat kuitenkin herttaisen yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa koko maailman talouskasvu on hidasta. Se puolestaan varmistaa sen, että työn tuottavuus on aina sitä selvästi nopeampaa. Siksi työtunteja tarvitaan koko ajan entistä vähemmän.   

Vuoden 2021 lopussa valtion velka on vähintään 138 miljardia euroa. Hurjalle velan kasvulle ei ole loppua näköpiirissä. Menot kasvavat koko ajan heikon talouskasvun, työtuntien, palkkojen ja verojen vähenemisen seurauksena. Suuremmin erehtymättä voi syvällä rintaäänellä sanoa, että valtion ja kuten on aina tiedetty, myös kapitalistien rahasäkki on pohjaton.  

Kapitalistien ahneudella ei ole mitään ei rajaa eikä tolkkua. Siihen heitä pakottaa keskinäinen kilpailu, jonka seurauksena heikot sortuu ja pääomat kasautuvat yhä harvempien käsiin. Siitä johtuu, että palkkatyöläisten, työväenluokan, edessä ovat taloudellisesti ja poliittisesti todella raskaat vuosikymmenet. 

Talouden heikkoa kehitystä seuraa radikalisoituminen. Oikeiston ja valtamedian suojassa fasismi nostaa päätään samaan aikaan, kun työväenliike avuttomana tarpoo opportunismin, alistumisen suossa. Oikeiston ja vasemmiston järjestäytyneen voiman epäsuhde on palkkatyöläisille todella vaarallinen. Työväenliikkeen alennustilassa kommunisteilla on suorastaan elämää suurempi vastuu, mutta suuri vastuu on myös sinulla ja minulla. 

Kai Kontturi

Suomalaisten tulot 2019

SUOMALAISTEN TULOT 2019

 

Verotilaton mukaan veronalaiset tulot jakautuvat niin, että alle 35000 euroa sai 3 233 950 henkeä, 67,8 % tulonsaajista, keskimäärin 1 452 euroa kuukaudessa. Siinä on 2 % kasvua edellisestä vuodesta. Samaan aikaan yli 300000 euroa sai 5361 henkeä, 0,1 % tulonsaajista, keskimäärin 76 238 euroa kuukaudessa. Siinä oli kasvua 11,7 %. Pieni- ja suurituloisten välissä on 1 530 046 tulonsaajaa, 32,1 %, joiden keskitulo oli 3 593 eurosta 16 528 euroon.

  

Tilastokeskus tekee vuosittain niin sanotun tulonjakotilaston. Siinä on kymmenen desiiliä, tuloryhmää suuruusjärjestyksessä. Sen alimmassa tuloryhmässä kuukausitulo on 937 euroa ja ylimmässä 5799 euroa. Tällainen tulonjako on kaikissa suhteissa pelkkä tavoitteellisen mielikuvituksen tuotetta, täyttä pötyä. Siinä ei ole ainuttakaan asiaa, joka olisi tosi.

 

Korostan - siinä ei ole ainuttakaan asiaa, joka olisi tosi. Ensimmäinen väärä tieto on kotoisin Verohallinnosta. Se on jättänyt tuloluokissaan ilmoittamatta suurituloisimmat, vaikka yhteensä luku onkin oikea. Sitä korjaamatta Tilastokeskus jatkaa likaista peliä ja pienentää loppusummaa lähes 6,7 miljardilla eurolla. Lisäksi Tilastokeskus siirtää tulontasauksena ylemmistä alempiin tuloluokkiin 15,9 miljardia euroa. Todella härskiä puuhaa. Katso Taulukko 1.

Verotilaston mukaan palkkoja sai alle 35000 euroa vuodessa 1 557 022 henkeä, 54,0 % kaikista palkansaajista. He saivat keskimäärin 1 329 euroa kuukaudessa. Se oli 0,3 % vähemmän kuin edellisenä vuonna.  Suurituloisin porukka, siis yli 300000 euroa ansainneet, oli 4 599 henkeä 0,2 % palkansaajista. He saivat keskimäärin 23 815 euroa kuukaudessa. Siinä oli kasvua 13,8 %. Näiden pieni- ja suurituloisten välissä on 1 322 276 palkansaajaa, 45,8 %, joiden keskitulo oli 3 274 eurosta, 11 609 euroon.

 

Näiden tilastojen mukaan palkansaajista 83,6 %, 2 411 086 palkansaajan keskipalkka oli vain 2 018 euroa kuukaudessa. Kun siitä vähennetään verot, jää käteen 1 665 euroa.  Tämän joukon keskipalkka kasvoi edellisestä vuodesta peräti 3 euroa kuukaudessa. Taulukko 2.

 

Nämä tilastot, kuten niin monet muutkin osoittavat, että kapitalismi on todella hädissään. Se käyttää kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput johtaakseen kansaa harhaan, kuvittelemaan musta valkoiseksi, kuvittelemaan, että maassa kaikki hyvin!

 

Kai Kontturi

   TALUKKO 1

   TAULUKKO 2

Miltä näytttää

 KAIKKI EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ

Amerikkalainen unelma elää, vaikka se on kuollut. Tämä merkillisyys on mahdollinen siksi, että Yhdysvallat tekevät kaikkensa näyttääkseen suurelta ja ihmeelliseltä. Koko maailma laskee päätään, sulkee silmänsä ja korvansa kaikelta kritiikiltä, mutta heti nostaa päätään ja höristää korviaan, kun virallinen liturgia alkaa. Tästä omituisuudesta johtuu, että totuus on vaikeasti löydettävissä. Se on monin tavoin häivytetty näkyvistä.

Runsas neljännes vuosisata sitten yritin saada selvää Yhdysvaltojen kanansantaloudesta.  Se teetti töitä, mutta sain kuitenkin jokseenkin tyydyttävän kuvan vuodesta 1995. Hämmennystä herätti ruttokansantuotteen (bkt) kaksi erilaista tulosta. Se jäi vaivaavaamaan niin, että päätin katsoa miltä seuraava vuoisi näyttää. Vertailukelpoinen tulos syntyikin verrattain helposti, joten päätin jatkaa seuraavana vuonna. Nyt noita seurantavuosia on kertynyt 25.  

Yhdysvaltojen virallisessa liturgiassa, jonka nimiin kaikki vannovat, on sitäkin parempi, tasan 6,0 %. Se on kuitenkin täysin mahdoton, sillä hurjan tasaisen vuotuisen kasvun sekaan mahtui muutama taantumavuosi, jotka oli paikattava muutamilla ylettömän suurilla kasvuluvuilla. Helsingin Sanomien Visio kertoi (15.5.21), että Yhdysvaltojen bkt on vuodesta 1992 tähän päivään kasvanut keskimäärin 2,4 % vuodessa. Oman seurantani tulos on sitä paljon parempi 2,8 %. Sen armollisuuden vuoksi käytän tässä yhteydessä sen lukuja 

Virallisten lukujen ja todellisen lukujen erotus on valtava, Se on saatu aikaan niin sanotulla hedonisella hintaindeksillä. Idea siinä on se, että laskentavuonna tuotannolle, joilla on tuottoa tulevaisuudessa, se tulevaisuudessa saatava mahdollisesti saatava tulo lisätään tuotantovuoden tuloksi. Näin bkt on saanut hedonista lisää, joka on vuosi vuodelta kasvanut mielettömiin mittoihin. Jo 90-luvulla eräät kriitikot valittivat tätä tapaa, sillä nyt bkt on aivan liikaa laskijoiden mieltymystenvarassa. Kritiikki ei ole muuttanut mitään.        

Helsingin Sanomien Visio kirjoitti (12.6.2021) pitkän nelisivuisen haastattelujutun Paul Krugmanista, joka on yhdysvaltalaisen Nobel palkinnon saaneen taloustieteilijä. Tosin tekstiä jutussa oli vain runsaat 1,5 sivua. Juttu oli kokonaan Yhdysvaltojen erinomaisuuden ylitystä ilman totuuden häivää. On hämmästyttävää, kuinka huonosti nobelisti tuntee kansantalouksia tai jos tuntee, niin hän tekee kovin härskiä propagandaa ja vääristää todellisuutta.

Nobelisti Paul Krugman tarjoaa lukijoille suurta ja mahtavaa maailma johtavaa valtiota. Häneltä on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että Yhdysvaltojen tuotantorakenne on äärimmäisen huono. Nykyisellään se on pitkälti pelkkä palveluyhteiskunta. Sen bkt:stä palvelujen osuus on 76,9, teollisuuden vain 21,9 ja maatalouden 1,2 %. Näistä lisäarvoa, todellista voittoa, tuottaa vain teollisuus. 

Kaikesta huolimatta Krugman tarjoillee meille hedonisella indeksillä korotettua bkt, joka 2018 oli 20 439 miljardia dollaria, 62 504 dollaria asukasta kohti. Siinä 25 vuoden kasvu on keskimäärin 6 % vuodessa. Kun tavaroiden osuus on tavattoman pienin, niin hedonisen indeksin täytyisi olla päätä huimaava. Se onkin täysin mahdoton, epäuskottava. 

Helsingin Sanomien Visiossa (15.5.2021) toimittaja Tuomas Niskakangas kirjoitti artikkelin, joka näyttää perustuvan Valkoisen talouden uuden talousasiantuntijan Jennifer Harrisin tietoihin ja hänen käyttämiin taustatietoihin ja tilastoihin. Harrisin mukaan vuodesta 1992 Yhdysvaltojen talous on kasvanut keskimäärin ei kuutta prosenttia vaan 2,4 %. Jos kuitenkin hyväksyttäisiin oman seurantani 2,8 %, silloin 2018 bkt olisi 13 158 miljardia dollaria, 40 237 dollaria asukasta kohden. Erotus on todella suuri.

Erotus johtuu siitä, että hedoninen hintaindeksi on jatkuvasti noussut. Vuonna 1995 oli 1,09, mutta 2018 se oli kasvanut hurjaan lukemaan – peräti 1,55 Indeksin poikkeuksellisen nopea kasvu alkoi 2009 ja se näyttää edelleen kasvavan. 

Jutussa siteerataan Krugmania:”Jos tanskalaiset siis viettäisivät yhtä vähän vapaa-aikaa kuin amerikkalaiset, maan talous olisi Yhdysvaltojen tasoa.”. Virallisten tietojen mukaan 2018 Tanskan bkt oli 60 543 dollaria asukasta kohti. Näin tanskalaisten bkt on peräti 50,5 % parempi kuin Yhdysvalloilla.  Tähän voisi lisätä myös Suomen ja koko EU alueen bkt:n. Suomen on 51 926 dollaria ja EU alueen 44 688 dollaria asukasta kohti. Yhdysvallat jää näiden neljän kilpailussa ilman mitalia. 

Tanskan lomat ja työajat ovat pitäneet sen työvoiman terveenä ja tuottoisina. Väärästä puheesta johtuen, Nobelistin ja maailman kuuluisin taloustukija Paul Kurgman, on Tanskalle ja koko EU-alueelle anteeksipyynnön velkaa. Sillä voi hyvällä syyllä epäillä, että hän kyllä tietää totuuden, että kaikki ei ole sitä mitä Yhdysvallat haluaa sen näyttävän.

Mutta, talouksien suuruusjärjestys on jo muuttunut. Vuonna 2018 EU:n alueen bkt 18 769 miljardia dollaria oli maailman suurin, seuraavana oli Kiina 13 457 miljardia dollaria ja kolmantena Yhdysvallat 13 158 miljardia dollaria. Kun tulosta tarkastellaan luvuilla bkt asukasta kohden muutos on merkittävästi suurempi. Tässä esillä olleista suurin on Tanska 60 543 dollaria, sitten Suomi 51 926, EU-alue 44 688 ja Yhdysvallat 40 237 dollaria. Näillä mittareilla Yhdysvallat on kiistatta menettänyt johtavan roolinsa. niin määrällisesti kuin ja ennen kaikkea suhteellisesti. Suhteellisessa vertailussa Kiina ei ole erilaisen talousjärjestelmän, talouden erilaisen perustan vuoksi vertailukelpoinen. 

Riittämättömästä tuotannosta ja huonosti tuottavasta tuotantorakenteesta sekä verotuksen ongelmat ja suuret kaiken ymmärryksen ylittävät sotilasmenot ovat synnyttäneet tilanteen, jossa julkisen talouden alijäämä on kasvamistaan kasvanut. Luonnollisena seurauksena on maan velkaantuminen. Vuosituhannen alussa velkaa oli noin 60 % bkt:stä eli se oli jotenkin hallinnassa. Mutta sen jälkeen velka on kasvanut nopeasti. Vuonna 2010 se oli jo 13 050 miljardia dollaria, 99,8 % bkt:stä, mutta 2018 se oli jo 21 800 miljardia dollaria, 165,7 % bkt:stä.   

Elämä velkarahalla sen mielettömän määrän ja jatkuvan kasvun vuoksi uuden velan ottaminen ja saaminen muuttuu päivä päivältä tuskaisemmaksi. Saadakseen edes tilapäistä helpotusta, se painaa uuttaa paperirahaa. Uuden raha painaminen on kuitenkin riskialtista, sillä ruokkii inflaatiota ja heikentää dollarin arvoa. Myös korkojen nousupaine lisääntyy. Näin tilanne on äärimmäisen hankala. Yhdysvallat polkee suossa ilman, että sillä olisi näköalaa tai suunnitelmaa poispääsystä. Mikä sellainen on, siitä ei ole kerrottu julkisuuteen.

Kaikesta ja mistään huolimatta jatkuvasti ja kaikin keinoin Yhdysvaltoja markkinoidaan maailman suurimpana johtavana kansantaloutena. Siinä käytetyllä vilpillisellä hedonisella indeksillä on keskeinen sija. Yksikään läntinen maa, yksityinen tutkija tai media ei uskalla osoittaa kuinka sen talouslukuihin pumpataan mielettömät määrät ilmaa. Siksi kaikki sokeasti uskovat Yhdysvaltojen kaikkivoipaisuuteen. Itse kunkin on vaikea niellä sitä tosiasiaa, että aika on ajanut Yhdysvaltojen yksinvaltiuden ohi peruuttamattomasti.

Kaikesta huolimatta näyttää edelleenkin siltä, että amerikkalainen unelma elää, vaikka se on kuollut!

Kai Kontturi