Neuvoja Ruotsista – palkat alas voitot ylös
Meillä on tilapäinen pääministeri. Kokoomuksen
puheenjohtajana ja pääministerinä Alexander Stubb on osoittanut olevansa politiikassa
oikealla äärilaidalla. Se on aiheuttanut ongelmia paitsi hallitukselle myös Kokoomuksen
kannatukselle.
Hädissään Stubbin rukoilee apua Ruotsin Kokoomukselta. Avunpyynnön
motiivina lienee se, että aiemmin on heiltä jo lainattu demareita apinoivan
työn retoriikan. Siinä jyrkän oikeistolainen puhe korvattiin uudella
petollisella puheella, jossa julkisten palveluiden yksityistämisestä sanotaan
vain palveluiden valinnanvapauden ja monipuolisuuden lisäämiseksi ja työttömyys
on vain itse valittua ulkopuolisuutta, vapautta.
Näin Kokoomus nosti
propagandan ytimeksi työpaikkojen luomisen. Se puri äänestäjiin. Kokoomus
menestyi vaaleissa ja sai pääministerin salkun. Jatkamalla valitun linjan
hokemisella Kokoomus tempaisi mukaansa muutkin puolueet. Siitä syntyi onneton sixpack-hallitus
ja politiikka, jolla rikkaat rikastuivat eikä työpaikkoja syntynyt ja köyhät
köyhtyivät. Kansan huonot kokemukset hajottivat sixpackin ja Kokoomuksen
kannatus romahti.
Ilman poliittista pelisilmää Stubb on nyt esittänyt suorasanaisesti
raakalaismaisen leikkauslistansa. Siinä ovat vain heikoimpien kurjistamista. Listalla
ovat kylmän raa’asti eläkkeiden, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon menojen
jäädyttäminen. Listalla on ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahojen ajan
lyhentäminen, että 400 tuhatta työtöntä menisi nopeammin töihin. Siis töihin,
joita ei ole saatavilla eikä tarjolla.
Jokseenkin kaikki eduskuntapuolueet Kokoomus etunenässä
puhuvat vain leikkauksista. Ketään ei kiinnosta (suur-) yritysten huonoinakin
aikoina tekemät mielettömät ja tarpeettomat voitot/osingot eikä suurituloisten tarpeettomat
miljarditulot. Niissä olisi varaa leikata ja kääntää valtion budjetti
ylijäämäiseksi.
Suomi on EU:n periferiaa ja kaukana sen suurista
sisämarkkinoista. Niillä Suomi on ainutlaatuinen, kun kaikki kuljetukset
Eurooppaan on hoidettava meriteitä, laivoilla. Se on kallista puuhaa. Siksi
hyvästä kilpailukyvystä ja korkeasta työn tuottavuudesta huolimatta merirahdit syövät
voitot EU:n markkinoilla.
Korkeat rahtikustannukset vaikuttavat myös tuontitavaroiden
hintaan. Mutta ylikansalliset jättiyritykset kompensoivat ne tilapäisesti voitoillaan.
Siten ulkomaiset yritykset turvaavat asemansa ja ylituotantonsa myynnin
Suomessa. Kun pk-yritysten toimintamahdollisuudet on ajettu alas, tuontihinnat
nousevat voittoa tuottaviksi.
Ennen EU:ta ja vapaakauppaa nämä talouden vientiongelmat
hoidettiin tulleilla. Nyt näistä ydinongelmista vaietaan - niistä valtamedia ei
saa puhua.
Näissä ankeissa
oloissa, kun vienti ei vedä pääministeri Jyrki Katainen (kok) huusi apuun
Pekka Himasen. Himanen lupasi kestävän kasvun mallin 700 tuhannella eurolla.
Kaikki ovat jo varmaan huomanneet, että siitä ei ole ollut mitään hyötyä
kenellekään.
Nyt Stubb ja Kokoomus ovat huutaneet apua Ruotsista. Auttavan
kätensä ojensi entinen kokoomuslainen valtionvarainministeri Anders Borg. Hän
lupasi tehdä Suomi nousuun raportin yhdessä demareista kokoomukseen loikanneen
VATT:in ylijohtaja Juhana Vartiaisen kanssa. Tässä kohtaa kannattaa panna
merkille Helsingin Sanomien haastattelu (8.3.15). Siinä todetaan, että Borgin
ministerikaudella Ruotsissa työttömyys ja työttömyysaste nousivat ja köyhyys
lisääntyi voimakkaasti.
Haastattelussa Borg tunnustaa, että Suomi on yksi maailman
kilpailukykyisimmistä maista. Hän on ilmeisesti huomannut Maailma
talousfoorumin viimeisen tutkimuksen, jonka mukaan Suomi on 144 maan
kilpailukyvyn vertailussa 3 sijalla. Edellä ovat vain Sveitsi ja Singapore.
Ruotsi on sijalla 4 ja Saksa sijalla 6.
Suomen kilpailukyky ei ole romahtanut. Anders Borg kuitenkin
kylmän rauhallisesti väittää, että Suomen kustannustaso Ruotsiin ja Saksaan
verraten on 15–20 prosenttia korkeampi. Joten sen verran pitää vielä repiä
palkkatyöläisten selkänahasta.
Tällaiseen voi päätyä vertaamalla Saksassa ja Suomessa
tuotetun saman tavaran hintaa Saksan markkinoilla. Siinä ei ole päätä ei
häntää. Jos sama vertailu tehdään Suomen markkinoilla, silloin tulos kääntyy
päälaelleen ja Saksa putoaa kilpailusta kuin Jämsänäijä junasta. Sillä
kilpailukyky arvioidaan pääsääntöisesti työn tuottavuuden mukaan. Viennin/tuonnin
rahdit ovat samat molempiin suuntiin. Vapaakaupan oloissa ne ovat Suomen
vientiongelmien ydin.
Valtamediassa
vapaakaupan turmiollisuudesta ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta puhuminen
on kiellettyä. Sen sijaan on puhuttava kauniisti tehdystä tulevien eläkkeiden
romuttamisista ja yrityksistä tehdä kunta- ja soteuudistus. Tavoitteena on
kunnallisen päätösvallan antaminen entistä harvemmille sekä sosiaali- ja
terveyspalvelujen keskittäminen yhä useamman ulottumattomiin.
On toivottavaa, että kunta- ja soteuudistus pannan turkinhihaan,
sillä ne ovat samanlaista puhetta kuin kokoomuslainen työpaikkojen luomisen valheretoriikka.
Niissä tavoite on itsensä vastakohta.
Tätä hyvinvoinnin alasajoa Borg-Vartiaisen raportti tukee
minkä pystyy. Kokoomuslaiseen politiikkaan siinä eikä ole mitään uutta.
Kaikista on puhuttu jo iät ja ajat. Sen vuosikymmenien päähän ulottuva punainen
lanka sisältyy neljään sanaan; palkat alas – voitot ylös. Siksi se vaatii lisää
työvoiman tarjontaa. Siihen ei riitä tarjolla
olevat 400 tuhatta työtöntä. Tarjolle pitää saada enemmän työvoimaa, siis
enemmän työttömiä.
Tilapäinen pääministeri Alexander Stubb (kok), on nyt
hankkinut hallitukselle muka virallisen ja muka asiantuntijoilta tulevaisuuden raportin.
Oikeistolaista äärilaitaa tukevana sillä pitää olla sama unholaan jäämisen
kohtalo kuin Himasen kestävän kehityksen raportilla. Vain sen se ansaitsee!
Kai Kontturi