MARX EILEN, TÄNÄÄN JA HUOMENNA
Marxilaisuus ei ole teorian vaan käytännön kysymys. Tätä useimmat nykyajan marxilaiset eivät ymmärrä. Marxin tutkimuksia on kaluttu yli 150 vuotta. Niitä on pyöritelty, selitetty, vääristelty ja järsitty järsimisestä päästyä. Eikä se ole loppunut vieläkään. Kaikesta kaluamisesta ja järsimisestä johtuu, että Marxin 30 vuotta kestänyt tutkimustyö tunnetaan tavattoman huonosti. Lähes kaikkia nykyisiä marxilaisia voi pitää pelkkinä pintaliitäjinä.
Filosofiassa nykymarxilaiset eivät ole ymmärtäneet sitä Marxin teesiä, että aiemmin filosofit vain selittivät maailmaa, vaikka tehtävänä on sen muuttaminen. Kansantalous antaa siihen konkreettiset eväät. Marxin Pääomaa onkin kaluttu suhteellisen ahkerasti. Mutta kaikesta näkee, että vain ani harva on jaksanut lukea, edes sen I-osaa tutkimisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. Jopa akateemisesti tohtoritasoiset ovat täydellisesti lepikossa. Siitä hyvänä esimerkkinä on erään marxilaisena itseään pitävän tohtorin väite, että ”Yksinkertainen Marxin arvoteorian matemaattinen formalisointi voidaan rakentaa matriisialgbran keinoin.”.
Jo tässä paljastuu kaksi ammottavaa tiedon aukkoa. Tohtori ei ymmärtänyt edes sitä, että Marx ei käyttänyt tutkimuksissa mitään matriisialgbraa enempää kuin muutakaan korkeampaa matematiikkaa hänelle riitti yksinkertainen aritmetiikka. Siksi tohtori ei voi ymmärtää sitäkään, että Marxilla ei ollut mitään arvoteoriaa, sillä hänellä oli tuhat kertaa enemmän, hän löysi kapitalismia ohjaavan ihmisen tahdosta riippumattoman arvolain.
Marxin Pääoman täydellistä tuntemattomuutta osoittaa sekin, että kukaan ei ole huomannut mitä tarkoittaa vaihteleva pääoma, vaikka Marx selittää rautalangasta vääntäen, että se tarkoittaa palkkoja. Kun palkat eivät ole samanlaisia vaan vaihtelevat paitsi aloittain myös maittain, siksi hän nimitti ne vaihtelevaksi pääomaksi, vaikka ne eivät pääomaa olekaan. Se, että Marx päätti näin, niin Pääoman toisen osan painokuntoon tehneet käsittelivät palkkoja pääomana, jonka jälkeen kokonaispääomaksi tuli ”vaihteleva+kiinteä pääoma”, vaikka se on ”pysyvä+kiinteä pääoma”.
Nämä kaksi esimerkkiä osoittaa kuinka tavattoman huonosti Marxin Pääoma tunnetaan. Siitä myös johtuu, että Pääoman korvaamatonta sisältöä ei osata oikein käyttää kapitalistisen talouden tulosten laskemisessa eikä sen arvolakia luokkataistelussa. Pääoman heikko tuntemus on antanut hyvät mahdollisuudet kaiken maailman vääristelylle ja vähättelylle. Marxin arvoa filosofina ja tiedemiehenä se ei kuitenkaan vähennä hitustakaan.
Kuten sanottu Marx löysi kapitalistisen tuotantotavan kehitystä ohjaavan ihmisen tahdosta riippumattoman lainmukaisuuden, arvolain. Sen yhtälön hän kuvasi aritmeettisella kaavalla C=c+v+m. Kaavassa C on tuotanto, c on tavaravarastoihin sijoitettua kapitalistien ikiomaa pysyvää pääomaa, v on palkat ja m lisäarvoa. Näin v+m ovat yhteensä työnarvo.
Marx löysi myös toisen lainmukaisuuden eli keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain, jonka yhtälön hän kuvaa kaavalla m/C=p’. Tässä m on lisäarvo ja C pääoma. Pääoman II osassa on virhe. Virheen ovat tehneet ne, jotka hoitivat sen julkaisukuntoon, ei Marx. Kuten edellä on jo nähty, kokonaispääoma on C= c1 pysyvä + c2 kiinteä pääoma. Tämä laki on varsin yleisesti selitetty niin, että keskimääräinen voitto laskee koko ajan, vaikka Marx osoitti, että voiton suhdeluvulla on vain jatkuva pyrkimys alentua.
Jostain syystä näitä lainmukaisuuksia ei tiettävästi kukaan ole aiemmin eikä missään todistanut, että ne toimivat ja vaikuttavat käytännössä joka päiväsessä elämässä. 90-luvulla paneuduin kansantalouden tutkimiseen. Varsin pian selvisi, että bruttokansantuote, bkt on pelkkä tilastokokoelma, jonka tulo- ja menopuoli eivät täsmää, ne eivät ole hyvän kirpanpitotavan mukaan toisistaan riippuvaisia. Siksi sitä on helppo manipuloida tarpeiden mukaan. Tässä suhteessa Yhdysvalloissa ollaan todella pitkällä.
Näistä bkt:n puutteista johtuen päätin kokeilla onnistuuko hyvää kirjanpitotapa noudattavan tuloslaskelman rakentaminen. Lopulta se näytti onnistuvan. Tuloslaskelmassa avain kysymyksenä on varastojen arvo, joka sattumoisin oli lähellä bkt:ssä esiintyvää välituotetta, jonka syntymistä yksikään taloustieteilijän ei ole osannut selittää. Tavaravarastoja, tuotannon aineksia, Marx nimittää liikkuvaksi pääomaksi. Sen perusteella selviää Marxin tarkoittama tuotannon yksinkertainen uusintaminen, jonka hän kuvasi kaavalla C’=C+v+m jossa C’ on tuotanto, C liikkuva pääoma, v palkat ja m lisäarvo. Näin vuoden 2019 yksinkertainen uusintaminen oli (mrd.e): tuotanto 452,9 (100,0 %) = varastot 238,4 (52,6 %) + palkat 93,0 (20,5 %) + lisäarvo 101,5 (22,4 %). (Taulukko 1).
Tästä oli päästävä eteenpäin, sillä kapitalistinen kansantalous näyttää jakaantuvan viiteen osaan; (1) itse tuotantoprosessiin ja (2) siitä syntyvään kansantuloon, (3) sen uudelleenjakoon ja (4) lopulliseen jakoon sekä (5) kansatulon käyttöön, joka jakaantuu kulutus- ja pääomavarantoon.
Tuotantoprosessissa, tuotannossa, tarvitaan erilaisia aineksia kuten energiaa raaka-aineita, puolivalmisteita ja jopa lopputuotteita. Joskus aikojen alussa kapitalistit ovat niitä hankkineet sijoittamalla niihin rahaansa. Se on heidän ikioma pysyvä pääoma, joka käytetään ja uusitaan jatkuvasti, herkeämättä. Vuoden aikana sen uusintamiseen on käytetty työtä, josta ei ole maksettu joten se on niin sanottua lisätyötä. Sen määrä, arvo, on suhteessa yhtä suuri kuin tuotannossa maksettujen palkkojen määrä, sillä kuten määristä näkee niin vuoden aikana varastot uusittiin lähes kaksi kertaa.
Kuten edellä nähtiin, tuotannossa oli palkkoja 20,5 % joten varastoissa oli lisätyötä 49,0 arvosta. Se on siirrettävä varastojen arvosta, liikkuvasta pääomasta, lisäarvoon. äännös 189,4 on kapitalistien sijoittamaa ikiomaa omaa pysyvää pääomaa. Näin Marxin arvolain tulos on: tuotanto (C) 452,9 = pysyvä pääoma (c) 189,4 + palkat (v) 93,0 + lisäarvo (m) 170,5 miljardia euroa. Tässä on työn arvo (v+m) 263,9 miljardia euroa. Nyt lisäarvon suhdeluku (lisäarvo verrattuna palkkoihin) on 183,3 % (Taulukko 1).
Se on tuotannon ensijako, jonka jälkeen palkat ja lisäarvo joutuvat vielä uudelleen ja lopulliseen jakoon. Uudelleenjaossa palkoista siirretään työn arvon ylittävät palkat (71,88 e/tunti) lisäarvoon sekä selvitetään lisäarvon sisältö. Lopullisessa jaossa sotu ja julkinen talous ottavat osansa, jonka jälkeen kaikki osat ovat nettomääriä. Palkkoja on 44,2 ja kapitalistien lisäarvo 119,2 miljardia euroa. Lopullinen lisäarvon suhde palkkoihin on 269,7 %. Viimeksi selvitetään kansantulon jakautuminen kulutus- ja pääomavarantoon (Taulukko2). Näin Marxin arvolaki toimii käytännössä ja on oikea, todellinen.
Marx löysi myös keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain, jonka hän kuvaa kaavalla m/C=p’. Marx osoitti, että sillä on jatkuva pyrkimys alentua. Kaavassa m on edelleen lisäarvo, mutta nyt C on kokonaispääoma, jossa on c1 pysyvä + c2 kiinteä pääoma. Pääoman II osassa on virhe, sillä sen painokuntoon tekijät ovat merkinneet pysyvän pääoman paikalle vaihtelevan pääoman, joka ei ole pääomaa vaan palkkoja.
Voiton suhdeluku on perinteisesti liikkunut 15 ja 18 prosentin välillä. 1990 se oli 17,5 %, sen. jälkeen alkanut talouden mullistus nosti prosenttia kummasti. 1995 se oli jo 19,7, mutta 2001 peräti 25,3 %. Sen jälkeen 2003 se oli 23,4 %, mutta 2007 se oli taas komeat 26,3 %, mutta 2019 vain 23,0 %. (Taulukko 3). Erikoista tässä on pääomarakenteen muutos. Vuonna 1985 kiinteän pääoman osuus oli tuotantoon verraten 174 % ja pysyvän pääoman 24,5 %, mutta 2019 kiinteää pääomaa tuotantoon verraten oli enää 122 % ja pysyvää peräti 34,3 %. Pääomarakenteen muutos on kansantaloudessa perin huolestuttava ilmiö.
Tästä näkyy mitenkä sen talouden mullistuksen seurauksen voiton suhdeluku pomppasi uudelle tasolle. Syynä ei ollut tuottavuuden huikea nousu. Syynä oli se, että kiinteät investoinnit vähenivät merkittävästi. Se nosti voiton suhdeluvun uudelle tasolle. Mutta kuten näkyy, se pyrkii taas alenemaan. Näin myös voiton suhdeluvun laskutendenssin laki voidaan todeta oikeaksi.
Eilen Marxin Pääomaa järsivät ja kaluisivat kaiken maailman
matriisimarxilaiset. Tänään se aika on ohi kun tiedetään kuinka arvolaki toimii.
Huomenna se on käytännön luokkataistelun väline, kun se antaa oikean tiedon
kapitalistien palkkatyöläisiin kohdistaman riiston asteesta. On siis jo korkea
aika lopettaa Marxin epämarxilainen pelkkä viisastelu. On korkea aika nähdä,
että arvolaki pakottaa kapitalistit kilpailemaan keskenään. Se johtaa
kapitalismin vääjäämättä ulospääsemättömään umpikujaan. On jo korkea aika ottaa
Marxin filosofia ja arvolaki käyttöön taistelussa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon,
ihmisarvoisen elämän, uuden talousjärjestelmän puolesta.
TAULUKKO 3
