Vaivihkaa kohti synkkää menneisyyttä
Kolmekymmentäluvulla voitiin avoimesti puhua natseista,
natsismista sekä fasisteista ja fasismista. Siihen aikaan kansat eivät tienneet
mitä ne tarkoittavat. Kansoilla oli päällimmäisenä usko Hitlerin lupaamaan
tuhatvuotiseen arjalaiseen ihannevaltakuntaan. Sen esteenä olivat vain juutalaiset
ja slaavilaiset ali-ihmiset sekä kommunistit ja bolševismi. Ne oli hävitettävä.
Siihen Hitler ryhtyi natsiliittolaisineen tarmollaan. Se
merkitsi sellaista ihmisten teurastusta, jota ihmiskunnan historia ei tuntenut.
Nyt se tunnetaan, mutta siitä huolimatta näyttää siltä, että ihmiskunta ei ole
oppinut mitään edes lähimenneisyydestään. Vaivihkaa käytännön teot vievät kohti
synkkää menneisyyttä.
Saksalainen kenraali Adolf
Heusinger kuului Hitlerin
lähipiiriin. Hän oli suunnittelemassa mm. Puolan, Tanskan, Norjan ja Ranskan
valloitusta. Heinäkuussa 1944 hän haavoittui Adolf Hitleriä vastaan tehdyssä
pommi-iskussa. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi Länsi-Saksan armeijan
Budeswehrin johdossa ja vuodesta 1961 Yhdysvaltojen johtaman NATOn
yleisesikuntakomitean päällikkönä. Ansioistaan Adolf Heusinger hänet palkittiin
natsi-Saksan ja Yhdysvaltojen korkeimmilla kunniamitaleilla.
Yhtenä natsina hän oli siis toivuttu ja sopiva sekä Hitlerin
että USA:n hallinnoille. Mutta Heusinger ei ollut ainoa saksalainen natsi
Yhdysvalloissa. Muista ehkä tunnetuin oli V2 raketin suunnittelija SS-majuri Werner von Braun, joka toisen
maailmansodan jälkeen USAssa nimitettiin NASAn kuuraketin kehittelyn ja
Apollo-avaruusohjelman johtoon. Presidentti Nixonin aikana von Braun
siirrettiin NASAn päämajaan Washingtoniin.
Yhdysvalloille natsikumppanuus on tuttua aina 30-luvulta
saakka. Syy on selvä, sillä natsismi ja natsismi ovat kapitalismin
äärijärjestelmiä. Yhdysvalloissa niihin on suhtauduttu joustavasti aina
maailman tilanteesta riippuen. Tänään se voi tukea natsismia varsin julkeasti,
josta esimerkkinä on Ukraina.
Ukraina on maa, jossa toisen maailmansodan aikana Hitlerillä
ja natsi-Saksalla oli suhteellisen vahvat kannattajajoukot. Ne muodostuivat
pääosin omaisuutensa ja valtansa menettäneistä kulakeista sekä
maanomistajaruhtinaista ja heidän virkamiessuvuista. Nämä joukkiot liittyivät
innolla muun muassa kommunistien, juutalaisten, puolalaisten ja romaanien
joukkomurhiin. Vaikka noista ajoista on kulunut 75 vuotta, niin edelleen elää
vanha isäin henki.
Ukraina on alkajaisiksi palauttanut toisen
maailmansodanaikaisen ukrainalaisen natsijohtajan Stepan Banderan ja hänen natsijoukkojensa kunnian. Nyt Ukrainan
presidentti Petro Poroshenko on allekirjoittanut
lait, jotka kunnioittavat toisessa maailmansodassa puolalaisten ja juutalaisten
joukkomurhia tehneitä ja niistä syytettyjä ukrainalaisia joukkoja. Samalla joukkomurhat
lopettaneiden, fasismin kukistaneiden symbolien käyttäminen on kielletty.
Tämän Helsingin Sanomat julkaisi 18.5.2015 lehden B-osassa
toisen sivun alanurkassa huomaamattomana seitsemän rivin uutisena. Fasismin laillistaminen
ei enempää kiinnostanut, vaikka se olisi ansainnut tuomitsevan ja vähintään koko
sivun jutun.
Toisessa uutisessa 24.5.2015 Helsingin Sanomat kertovat, että
Ukrainan parlamentti on ilmoittanut
lakkauttaneensa ihmisoikeussopimuksia. Parlamentti ilmoittaa, että kenelläkään
ei ole oikeuta vapaasti liikkua maan sisällä eikä poistua maasta. Se on myös
päättänyt, että ihmisten yksityisyyteen, perheeseen, kotiin ja kirjeenvaihtoon
voidaan puuttua mielivaltaisesti. Uutinen oli kirjoitettu vaikeasti
luettavaksi, mutta selkeäsi fasistisena sekin olisi vaatinut jyrkän tuomion.
Helsingin Sanomien 25.5.21012 uutisessa kansainvälisen
oikeuden emeritusprofessori Lauri
Hannikainen ja yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuori eivät tuomitse Ukrainan niin sanottujen länsimaisten
arvojen loukkauksia fasistisina. Sen sijaan he antavat huonosti peiteltyä
tukeaan nyky-Ukrainan teoille. Heidän mielestään poikkeustilanteissa
Suomessakin voitaisiin menetellä Ukrainan tapaan eikä siihen mitään lupia
tarvita.
Samassa jutussa Helsingin Sanomat kertoi, että Ukrainan
seuraavana askeleena on ilmoitus näistä toimistaan Euroopan neuvoston ja YK:n
pääsihteerille. Uutisessa annetaan ymmärtää, että Ukrainan hakee tälle fasismilleen
kansainvälistä hyväksymistä, että se näyttäisi ja täyttäisi ihmisten silmissä
ja mielissä nykyajan laillisuuden vaatimukset.
Vaikuttaa siltä, että Ukrainan uusi politiikka saa ainakin
EUn hyväksymisen. Sitä enteillee presidentti Petro Poroshenkon ja EU-komission puheenjohtajan Jean-Clauden Junkerin yhteinen ja
iloinen halaaminen valtajulkisuuden loisteessa.
Nyt kansat tietävät ainakin Euroopassa mitä natsismi ja
fasismi tarkoittavat. Toinen maailmansota vaati yli kuudenkymmenen miljoonan
ihmisen hengen. Heistä Euroopassa 53,4 miljoonaa, Kiina menetti 4,5 miljoonaa
ja Japani 1,8 miljoonaa henkeä. Yhdysvallat menetti vain 0,35 miljoonaa henkeä
ja kaikki Pohjois-Amerikan mantereen ulkopuolella.
Voisi kuvitella, että kun kolmekymmentäluvulla puhuttiin
avoimesti natseista, natsismista sekä fasisteista ja fasismista, niin tänään se
ei onnistu. Mutta amerikkalaiset eivät kokemuksestaan sitä tiedä, siksi heidän ajatushautomoissaan
on helppo elvyttää fasismia muualla maailmassa.
Ukrainan natsiliikettä ja sen tekemää vallankaappausta
Yhdysvallat rahoitti viidellä miljardilla dollarilla. Sillä synnytetään
Eurooppaan laajenevaa sotahulluutta ja ennen kaikkea Venäjän rajoille jännitteitä,
jotka tuovat USAn aseteollisuudelle uusia tilauksia ja niistä mielettömiä
voittoja.
Näyttää yhä selvemmin siltä, että Yhdysvaltojen ohjauksella vaivihkaa
Euroopassa sen kovista kokemuksista huolimatta käytännön teot vievät kohti synkkää
fasistista menneisyyttä.
Kai Kontturi
