NATO-yhteensopivat presidentinvaalikeskustelut
Lauantai 16.12.2017 klo 13:00 - Pirkko Turpeinen-Saari
MTV-3 vaalikeskustelun jälkeen vallitseva tunne oli järkytys. Onko tämä se
tietoisuuden taso, jolla Suomessa keskustellaan ulkopolitiikasta?
Yle 1, suomalaisten verorahoilla maksettu uutisväline toi mukaan lisää
aiheita, mutta muoto - NATO-yhteensopivuus säilyi. Toimittajien kysymykset ja
tila, jonka he antoivat haastateltavien vastauksille, rajoittivat kokonaisuuden
tukemaan USA:n johtaman NATO:n maailmankuvaa ja siihen liittyvää ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaa.
Yle:n toimittajat määräsivät osallistujat vastaamaan kysymykseen,
antaisivatko he Virolle sotilaallista apua, jos Venäjä hyökkäisi Viroon. Mikä
kysymys!
Paneelin osllistujista presidentti Niinistöhän on jo tehnyt kysymyksen
täysin turhaksi. Hän on solminut eduskunnan selän takana USA-johtoisen NATO:n
kanssa isäntämaasopimuksen, jonka perusteella USA/NATO voi rientää sotimaan
Viron puolesta myös Suomen kautta vaikka ydinaseet mukanaan.
Toimittajat tietävät tämän. Siksipä katsojat ohjataan ajattelemaan, että
kysymys on todellinen ja että Suomi todella voisi itse harkita sodan syttyessä
Viron sotilaallista auttamista. Tämä on osa Ylen harrastamaa poliittista
aivopesua.
Merja Kyllösen nostaessa isäntämaasopimuksen keskusteluun ja Väyrysen
jatkaessa pontevasti aiheen erittelyä, toimittajat siirtyivät nopeasti toiseen
aiheeseen Niinistöä suojellakseen.
Ainoa demokraattinen tapa suhtautua isäntämaasopimukseen on sen ottaminen
perustuslailliseen käsittelyyn ja sen eduskunnan selän takana tapahtuneeseen
solmimiseen osallistuneiden henkilöiden saattaminen edesvastuuseen.
Pressiklubi käsitteli 15.12. myös presidentinvaalitenttejä. Puheenjohtaja
totesi, että osallistujat eivät ilmaisseet tunteita keskustelun aikana.
Kuinka osallistujat voisivat osoittaa eläytymistä tai tunteita, kun heidän
edellytetään toistavan ulkoa opittua NATO-EU:n hyväksymää doktriinia.
Yhdysvaltojen johtoasema maailmassa on tuon doktriinin mukaan ollut
kyseenalaistamaton. Yhdysvaltojen viholliset ovat myös NATO-EU:n – siis myös
Suomen vihollisia. USA:n terroristit ovat myös Suomen terroristeja ja USAn
ystävä-terroristit ovat myös Suomen ystäviä.
Presidenttiehdokas Haavisto painotti erityisesti EU:ta rauhanprojektina
korostaen kuinka EU on toiminut Balkanilla ansiokkaasti rauhan puolesta.
Muistamme kuinka Haavisto vaelsi tiedotusvälineiden loisteessa Balkanin sodan
jälkeen geiger-mittari kädessään tutkimassa radioaktiivisuutta. "Kaikki
hyvin, mitään poikkeavaa ei ole havaittavissa."
Haavisto ei nähnyt ympärillään maailman mittavinta EU/USA/NATO -pommitusten
aiheuttamaa eko-katastrofia. Tonavan sillat, öljyjalostamot, kemiantehtaat ja
sähköverkot tahallaan ja systemaattisesti uraanipommeilla pommitettuina
aiheuttivat pysyvän, tuhansia vuosia kestävän jäljen Bosnian, Serbian ja sen
maakunnan Kosovon elinympäristöön.
USA ja rauhanjärjestö EU olivat vastuussa tahallisesta
siviili-infrastrutuurin pommituksesta koska Jugoslavia ei alistunut USA:n
Rambuilletissa vaatimaan koko Jugoslavian alueen (Serbia, Kosovo, Montenegro)
USA/NATO-miehitykseen. Tämä korvautui pommitusten jälkeen laaditussa sopimuksessa
pelkän Kosovon alueen miehitykseen ja pommitusten jälkeen välittömästi
alkaneeseen suurimman USA:n sotilastukikohdan Bondsteelin rakentamiseen
Kosovoon, Serbian maille.
Tämä USA:n ja NATO-EU:n albaaniterroristien avulla suorittaman
vallankaappauksen legitimoi Nobel-palkittu Martti Ahtisaari, joka ohjasi
Kosovon itsenäistymisneuvottelut USA:n haluamaan päätökseen.
4.12.2014 Yhdysvaltain kongressi julisti lähes yksimielisesti sodan Venäjää
vastaan "Anti-Russian House Resolution 758". Siinä luetellaan kaikki USA:n
provosoimat konfliktit Venäjän reuna-alueilla, mutta syytetään niistä Venäjää.
Julistuksen taustajoukoissa olivat Strategic Culture-aikakausilehden mukaan
Soros ja AIPAC, jälkimmäinen erityisesti siksi, että Venäjä häiritsee Israelin
valtapyrkimyksiä Syyriassa.
Soros taas kipuilee Ukraina-hankkeiden osittaista myttyynmenoa.
Suomen media ei ole kiinnostunut faktoista. Sille riittää, mitä USA:n
tiedotusvälineet ja uutistoimistot kertovat mielipiteenään. Näiden
mielipiteiden toistamiseen tarvitaan kansalaisjärjestöjä ja poliitikkoja, jotka
tarvitsevat rahoitusta.
Afganistanin laittomassa (tietenkin) sodassa, joka on USA:n kauimmin
kestänyt sota, on sotilaita monista EU-maista myös Suomesta. Irakin sodassa, johon
EU-Tanska ja EU-Britannia innolla osallistuivat, USA:n johdolla tapettiin yli
miljoona ihmistä. Ulkoministeri Ahlbrigin mukaan puolen miljoonan lapsen
kuolema oli vain "due price", sopiva hinta. Libyan johtajan Gaddaffin
murha ja maan tuhoaminen oli riemun aihe silloiselle ulkoministeri Hillary
Clintonille.
Yhdysvallat oli todistettavasti sekaantunut Ukrainan väkivaltaiseen
palkkamurhaaja-tarkka-ampujien suorittamaan veriseen vallankaappaukseen, jonka
taustalla oli USA:n raha-eliitin pyrkimys päästä Ukrainan GMO-maanviljelyn ja
liuskekaasutuotannon apajille (The Economist 2013). USA:n ja EU:n tukemat
"vallankaappausjohtajat" löysivät paikkansa tulevassa Ukrainan
hallinnossa. Poroshenko presidenttinä, Saksan rahoittama Klitsko Kiovan
pormestarina, Jatsenjuk pääministerinä, jonka kanssa varapresidentti Biden
puhui, kertomansa mukaan, puhelimessa enemmän kuin vaimonsa kanssa.
Yhdysvaltojen rinnalla NATO:n laajenemista edistänyt EU oli osavastuussa
Ukrainan verisestä vallankaappauksesta. Suomen Olli Rehn, laajentumiskomissaarina
ja myöhemmin talouskomissaarina ja EU-komission varapuheenjohtajana, on
vastuussa siitä, että lähentymissopimuksen valmistelu oli puutteellista.
Presidentti Janukovits, joka oli EU-myönteinen realisti, katsoi, että aikataulu
oli liian kireä. Ukrainalla ei ollut varaa vielä solmia sopimusta.
Tärkeämmäksi kuin ukrainalaisten edun ajaminen, tuli sotilaallisten
artikloiden pikainen voimaan saattaminen jotta USA:n ja NATO:n joukkoja voidaan
sijoittaa Venäjän rajalle Ukrainaan.
Vallankaappaushallitus julisti keväällä 2014 sodan itä-ukrainalaisille,
jotka eivät hyväksyneet laitonta vallankaappausta ja venäjän kielen
rajoituksia. Kiovan hallitus lopetti kaikki valtion tuet, koululaitoksen,
eläkkeet ja pankkitoiminnan Donbassin alueelta. Valtaan tultuaan presidentti
Poroshenko manasi televisiopuheessaan itäukrainalaiset kuolemaan kellareihinsa.
Tarkka-ampujien vastuuseen saattamista Kiovan hallituksen toimesta ei
ole edes yritetty toteuttaa. Natsien suorittama Odessan ammattiyhdistysten
talon tuhopoltto ja joukkomurha on edelleen tutkimatta. Maassa vallitsee
terrorin ja vastuuttomuuden ilmapiiri, jota korruptoitunut presidentti ei pysty
natsien pelossa muuttamaan. Sen sijaan hän kuluttaa rahaa ja aikaa
Yhdysvaltojen kongressinjäsenten lobbaamiseen saadakseen rahaa ja aseita.
USA:n pyrkimyksenä oli myös Venäjälle kuuluneen Krimin Sevastopolin
laivastotukikodan haltuunotto. Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva tukikohta
on keskeisen tärkeä Venäjän puolustukselle.
Venäjän suorittama Krimin rauhanomainen haltuunotto, jolla taattiin Krimin
asukkaille mahdollisuus valita oma kohtalonsa, on kovin erilainen kuin USA:n
suorittama Kosovon väkivaltainen haltuunotto ja valtavan sotilastukikohta
Bondsteelin rakentaminen Serbiaan kuuluvalle maalle. Kosovosta on muodostunut
mafia-valtio, jonka presidentti vasta askettäin vapautui Interpolin-listalta.
Yhdysvaltojen vallankäyttöön kuuluu asevoiman rinnalla myös
talouspakotteet. Kuubaan kohdistettuja talouspakotteita on vaadittu
kumottaviksi koko YK:n yleiskokouksen voimalla vuodesta toiseen. Maa, joka
rikkoo pakotteita, ei voi käydä kauppaa USA:n kanssa. Siten pakotteet ovat
muodostuneet totaalisiksi.
Ukrainan vallankaappaus ja NATO/EU:n lähentymissopimuksen ja niihin
ensisijaisena kuuluvien sotilaallisten artikloiden allekirjoitus
tapahtuivat keväällä 2014 (ratifiointi viivästyi Hollannin epäröidessä).
4.9.2014 Suomi solmi isäntämaasopimuksen, joka sinetöi USA/NATO:n pääsyn
hyökkäämään Venäjälle käyttäen Suomen satamia, lentokenttiä, tiestöä ja ilmatilaa
läpikulkuun. Sotilaallista yhteistyötä on lisätty kahdenvälisillä
sopimuksilla NATO-Britannian, NATO-Saksan ja NATO:n johtomaan USAn kassa.
4.12.2014 Yhdysvaltain kongressi päätti sodanjulistuksesta Venäjälle. Pääsy
Venäjälle Suomen ja Ukrainan kautta oli taattu. presidentin ei enää taritse
kääntyä kongrassin puoleen aloittaessaan sodan. (Näin toimittiin Irakia
koskevan kongressin samankaltaisen päätöksen pohjalta, jolloin George W. Bush
aloitti sodan.)
Presidentti Niinistön aikana Suomi on militarisoitu paitsi sotilaallisten
sopimusten avulla, myös kulttuurisesti, tiedonvälityksen ja sanavapauden
alueella.
Presidentti Niinistö on suhtautunut varsin arrogantisti Venäjän edustajiin.
Venäläisen kenraalin ojentaminen tämän puheenvuorojen sisällöstä ei kuulu
diplomatiaan vaan pisteiden keruuseen osalta kansalaisista.
Venäjän edustajien pääsyn kieltäminen ETYK-juhliin vuonna 2015 ja saman
aikainen Yhdysvaltojen laivaston vierailu Helsingissä ja laivaston orkesterin
konsertti Suomenlinnan kirkossa on syvä kumarrus USAn suuntaan ja pyrkimys
alleviivata Suomen liittolaisuutta niiden arvojen kanssa, joita USA edustaa.
Niinistön toiminta muistuttaa Mannerheimin toimintaa. Yhtä militaristisia
ja selän takana toimivia molemmat. Mannerheim kutsui natsi-Saksan armeijan
Suomeen presidentin ja eduskunnan selän takana elokuussa 1940. Suomen armeija
oli osa natsi-Saksan armeijaa.
Niinistön
toimenpiteiden johdosta Suomi on osa USA-johtoista armeijaa, jonka kaltaista
aggressiivista maailmanvaltaa hamuavaa voimaa ei ole nähty sitten natsi-Saksan.
Tätäkö me Suomen presidentiltä haluamme.