Miltä näytttää

 KAIKKI EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ

Amerikkalainen unelma elää, vaikka se on kuollut. Tämä merkillisyys on mahdollinen siksi, että Yhdysvallat tekevät kaikkensa näyttääkseen suurelta ja ihmeelliseltä. Koko maailma laskee päätään, sulkee silmänsä ja korvansa kaikelta kritiikiltä, mutta heti nostaa päätään ja höristää korviaan, kun virallinen liturgia alkaa. Tästä omituisuudesta johtuu, että totuus on vaikeasti löydettävissä. Se on monin tavoin häivytetty näkyvistä.

Runsas neljännes vuosisata sitten yritin saada selvää Yhdysvaltojen kanansantaloudesta.  Se teetti töitä, mutta sain kuitenkin jokseenkin tyydyttävän kuvan vuodesta 1995. Hämmennystä herätti ruttokansantuotteen (bkt) kaksi erilaista tulosta. Se jäi vaivaavaamaan niin, että päätin katsoa miltä seuraava vuoisi näyttää. Vertailukelpoinen tulos syntyikin verrattain helposti, joten päätin jatkaa seuraavana vuonna. Nyt noita seurantavuosia on kertynyt 25.  

Yhdysvaltojen virallisessa liturgiassa, jonka nimiin kaikki vannovat, on sitäkin parempi, tasan 6,0 %. Se on kuitenkin täysin mahdoton, sillä hurjan tasaisen vuotuisen kasvun sekaan mahtui muutama taantumavuosi, jotka oli paikattava muutamilla ylettömän suurilla kasvuluvuilla. Helsingin Sanomien Visio kertoi (15.5.21), että Yhdysvaltojen bkt on vuodesta 1992 tähän päivään kasvanut keskimäärin 2,4 % vuodessa. Oman seurantani tulos on sitä paljon parempi 2,8 %. Sen armollisuuden vuoksi käytän tässä yhteydessä sen lukuja 

Virallisten lukujen ja todellisen lukujen erotus on valtava, Se on saatu aikaan niin sanotulla hedonisella hintaindeksillä. Idea siinä on se, että laskentavuonna tuotannolle, joilla on tuottoa tulevaisuudessa, se tulevaisuudessa saatava mahdollisesti saatava tulo lisätään tuotantovuoden tuloksi. Näin bkt on saanut hedonista lisää, joka on vuosi vuodelta kasvanut mielettömiin mittoihin. Jo 90-luvulla eräät kriitikot valittivat tätä tapaa, sillä nyt bkt on aivan liikaa laskijoiden mieltymystenvarassa. Kritiikki ei ole muuttanut mitään.        

Helsingin Sanomien Visio kirjoitti (12.6.2021) pitkän nelisivuisen haastattelujutun Paul Krugmanista, joka on yhdysvaltalaisen Nobel palkinnon saaneen taloustieteilijä. Tosin tekstiä jutussa oli vain runsaat 1,5 sivua. Juttu oli kokonaan Yhdysvaltojen erinomaisuuden ylitystä ilman totuuden häivää. On hämmästyttävää, kuinka huonosti nobelisti tuntee kansantalouksia tai jos tuntee, niin hän tekee kovin härskiä propagandaa ja vääristää todellisuutta.

Nobelisti Paul Krugman tarjoaa lukijoille suurta ja mahtavaa maailma johtavaa valtiota. Häneltä on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että Yhdysvaltojen tuotantorakenne on äärimmäisen huono. Nykyisellään se on pitkälti pelkkä palveluyhteiskunta. Sen bkt:stä palvelujen osuus on 76,9, teollisuuden vain 21,9 ja maatalouden 1,2 %. Näistä lisäarvoa, todellista voittoa, tuottaa vain teollisuus. 

Kaikesta huolimatta Krugman tarjoillee meille hedonisella indeksillä korotettua bkt, joka 2018 oli 20 439 miljardia dollaria, 62 504 dollaria asukasta kohti. Siinä 25 vuoden kasvu on keskimäärin 6 % vuodessa. Kun tavaroiden osuus on tavattoman pienin, niin hedonisen indeksin täytyisi olla päätä huimaava. Se onkin täysin mahdoton, epäuskottava. 

Helsingin Sanomien Visiossa (15.5.2021) toimittaja Tuomas Niskakangas kirjoitti artikkelin, joka näyttää perustuvan Valkoisen talouden uuden talousasiantuntijan Jennifer Harrisin tietoihin ja hänen käyttämiin taustatietoihin ja tilastoihin. Harrisin mukaan vuodesta 1992 Yhdysvaltojen talous on kasvanut keskimäärin ei kuutta prosenttia vaan 2,4 %. Jos kuitenkin hyväksyttäisiin oman seurantani 2,8 %, silloin 2018 bkt olisi 13 158 miljardia dollaria, 40 237 dollaria asukasta kohden. Erotus on todella suuri.

Erotus johtuu siitä, että hedoninen hintaindeksi on jatkuvasti noussut. Vuonna 1995 oli 1,09, mutta 2018 se oli kasvanut hurjaan lukemaan – peräti 1,55 Indeksin poikkeuksellisen nopea kasvu alkoi 2009 ja se näyttää edelleen kasvavan. 

Jutussa siteerataan Krugmania:”Jos tanskalaiset siis viettäisivät yhtä vähän vapaa-aikaa kuin amerikkalaiset, maan talous olisi Yhdysvaltojen tasoa.”. Virallisten tietojen mukaan 2018 Tanskan bkt oli 60 543 dollaria asukasta kohti. Näin tanskalaisten bkt on peräti 50,5 % parempi kuin Yhdysvalloilla.  Tähän voisi lisätä myös Suomen ja koko EU alueen bkt:n. Suomen on 51 926 dollaria ja EU alueen 44 688 dollaria asukasta kohti. Yhdysvallat jää näiden neljän kilpailussa ilman mitalia. 

Tanskan lomat ja työajat ovat pitäneet sen työvoiman terveenä ja tuottoisina. Väärästä puheesta johtuen, Nobelistin ja maailman kuuluisin taloustukija Paul Kurgman, on Tanskalle ja koko EU-alueelle anteeksipyynnön velkaa. Sillä voi hyvällä syyllä epäillä, että hän kyllä tietää totuuden, että kaikki ei ole sitä mitä Yhdysvallat haluaa sen näyttävän.

Mutta, talouksien suuruusjärjestys on jo muuttunut. Vuonna 2018 EU:n alueen bkt 18 769 miljardia dollaria oli maailman suurin, seuraavana oli Kiina 13 457 miljardia dollaria ja kolmantena Yhdysvallat 13 158 miljardia dollaria. Kun tulosta tarkastellaan luvuilla bkt asukasta kohden muutos on merkittävästi suurempi. Tässä esillä olleista suurin on Tanska 60 543 dollaria, sitten Suomi 51 926, EU-alue 44 688 ja Yhdysvallat 40 237 dollaria. Näillä mittareilla Yhdysvallat on kiistatta menettänyt johtavan roolinsa. niin määrällisesti kuin ja ennen kaikkea suhteellisesti. Suhteellisessa vertailussa Kiina ei ole erilaisen talousjärjestelmän, talouden erilaisen perustan vuoksi vertailukelpoinen. 

Riittämättömästä tuotannosta ja huonosti tuottavasta tuotantorakenteesta sekä verotuksen ongelmat ja suuret kaiken ymmärryksen ylittävät sotilasmenot ovat synnyttäneet tilanteen, jossa julkisen talouden alijäämä on kasvamistaan kasvanut. Luonnollisena seurauksena on maan velkaantuminen. Vuosituhannen alussa velkaa oli noin 60 % bkt:stä eli se oli jotenkin hallinnassa. Mutta sen jälkeen velka on kasvanut nopeasti. Vuonna 2010 se oli jo 13 050 miljardia dollaria, 99,8 % bkt:stä, mutta 2018 se oli jo 21 800 miljardia dollaria, 165,7 % bkt:stä.   

Elämä velkarahalla sen mielettömän määrän ja jatkuvan kasvun vuoksi uuden velan ottaminen ja saaminen muuttuu päivä päivältä tuskaisemmaksi. Saadakseen edes tilapäistä helpotusta, se painaa uuttaa paperirahaa. Uuden raha painaminen on kuitenkin riskialtista, sillä ruokkii inflaatiota ja heikentää dollarin arvoa. Myös korkojen nousupaine lisääntyy. Näin tilanne on äärimmäisen hankala. Yhdysvallat polkee suossa ilman, että sillä olisi näköalaa tai suunnitelmaa poispääsystä. Mikä sellainen on, siitä ei ole kerrottu julkisuuteen.

Kaikesta ja mistään huolimatta jatkuvasti ja kaikin keinoin Yhdysvaltoja markkinoidaan maailman suurimpana johtavana kansantaloutena. Siinä käytetyllä vilpillisellä hedonisella indeksillä on keskeinen sija. Yksikään läntinen maa, yksityinen tutkija tai media ei uskalla osoittaa kuinka sen talouslukuihin pumpataan mielettömät määrät ilmaa. Siksi kaikki sokeasti uskovat Yhdysvaltojen kaikkivoipaisuuteen. Itse kunkin on vaikea niellä sitä tosiasiaa, että aika on ajanut Yhdysvaltojen yksinvaltiuden ohi peruuttamattomasti.

Kaikesta huolimatta näyttää edelleenkin siltä, että amerikkalainen unelma elää, vaikka se on kuollut!

Kai Kontturi