Työllisiä vai ei?

 KONSTIT OVAT MONET

Jossain vanhassa biisissä sanotaan jotain sen tapaista, että kaikki muuttuu mikään ei ennalleen jää. On siinä lauluntekijä osunut oikeaan, asian ytimeen. Tekniikalla laidasta laitaan on tässä muuttumishommassa oma tärkeä merkityksensä, mutta meidän tavallisten tallaajien kannalta on tärkeämpää se, miksi vuosikymmenten jälkeen ilmestyneet leipäjonot jatkuvasti pitenevät.

Suuria linjoja halaileva ja ihan maailmanlaajuinen vastaus on kapitalismi. Kun sen kerrot tavalliselle Taavi Tallaajalle, hän ilman muuta ihmettelee, että kuinka niin, kaikki on pelannut fiksusti.  Taavi ei ole hoksannut, että yritykset omistavat yksittäiset kapitalistit, jotka kilpailevat verissä päin kaikilla maailman markkinoilla. Voittajilla lihakset kasvavat ja häviäjät häipyvät markkinoilta.

Suomessa tämän verisen kilpailun seuraukset näkyvät jäljellä olevien yritysten omistajissa, joista yhä harvempi on suomalainen. Ulkomaalaisten omistus kaikista osakkeista oli puolitoistavuotta sitten 44,5 %. Kun ulkomaalaiset omistavat muutakin kuin osakkeita, niin voi kuvitella, että kohta ne omistavat aidanseipäätkin. Ulkomaalaisilla on tuhoisa vaikutus sekä talouselämään että politiikkaan.

Parivuotta sitten meillä käytiin kovilla kierroksilla ja kaikki kynnelle kykenevät selittivät hurmioituneina, että nyt ja lähivuosina meillä menee taloudessa lujaa. Vastarannan kiiskenä kysyin elokuussa 2018, että entä sitten, jos tulee äkkijarrutus. Sen uhka oli jo nähtävissä, kun kapitalistien oli jatkuvasti pistettävä miljardi tolkulla lisää omaa rahaa varastoihin. Se oli hullua hommaa, kun ne eivät tuota mitään.

Varastojen kasvu ei ollut yksin Suomen ongelma. Kansainvälisesti se oli vielä suurempi ja hankalampi juttu. Siksi se oli jotenkin hoidettava, mutta niin, että kapitalismin maine ei siitä kärsi. Ja ilmeisesti hoidettua tuli. Vai tuliko? Edellinen lamakausi kesti kymmenen vuotta, eikä tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi aavistella, että nykyisen laman hoitoon menee tommoiset viisitoista vuotta. Aika näyttää.      

o o o 

Jokunen vuosi sitten alennettiin yhtiöveroa todella reippaasti. Sen ylevinä saatesanoina oli, että sillä on vahva dynaaminen vaikutus työllisyyteen. Se vaikutus odottaa tulemistaan. Tilastokeskus saa kaikki asiat dynaamisilta. Työllisyyden suhteen ensimmäinen konsti oli, kun se lopetti todellisten tuntien kerääminen. Se korvattiin pelkillä puhelinhaastatteluilla. Toinen on se, että työllisyys mitataan työpaikkojen lukumäärällä. Ja vielä työtunteja voi muokata tarpeen mukaan. Niillä saa mustan valkoiseksi. Tilastokeskukseen istuu vanha sanonta; konstit ovat monet sano akka, kun kissa pöytää pyyhki.  

Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden työllisyys oli 4 133 miljoonaa työtuntia. Työttömyyteen haaskattiin 510 miljoonaa tuntia 11,0 %. Töissä oli yhteensä 2,53 miljoonaa työntekijää, joten työllisyysaste oli 74,0 %. Työttömiä oli 203 tuhatta, 7,4 %. Siis kaikki on varsin hyvin. 

Ikävä vaan, että tuo on pelkkää pötyä, väärennöstä. Nämä mielivaltaisesti kasvatetut työtunnit pienentävät ikuista ongelmaa, työn tuottavuutta. Eipä silti, ei sillä ole suurtakaan väliä, kun Tilastokeskus laskee sen bruttokansantuotteesta (bkt), joka on alle puolet tuotannosta. Toisen puolen se on jättää pois jonain ihmeen välituotteena, vaikka se ei tiedä mitä on tuo kummallinen välituote. Siksi se heitetään roskakoriin. 

Jos Tilastokeskus olisi rehellinen, se tekisi tuotannosta tuloslaskelman. Samalla se huomaisi, että ei ole olemassa mitään välituotetta, on vain tavaravarastot, joita jatkuvasti kulutetaan ja työllä uusitaan. Samalla se sen olisi pakko tarkistaa työtuntien määrän. Viimevuonna tehtiin 3 537 miljoonaa työtuntia. Työttömyyteen haaskaantui 1 106 miljoonaa tuntia, 23,8 %. Töitä teki enemmän tai vähemmän 2,32 miljoonaa työntekijää ja työllisyysaste oli 68,0 %. Työttömiä oli 410 tuhatta, 15,0 %. 

Jos olisi täystyöllisyys, silloin työvuoden pituus olisi 1750 työtuntia. Viimevuonna sellaisia työvuosia kertyi 2,02 miljoonaa ja työttömyys olisi 710 tuhatta, 26 %. Tässä työttömyysluvussa olisivat mukana myös pienipalkkaiset, pienituloiset pätkätyöläiset. Tämä laskutapa olisi rehellisin palkkatyöläisten kannalta, sillä tämä joukko on ajoittain työtön ja ajoittain pätkätyössä, josta saatu palkka ei riitä elämiseen. Siksi tästä kasvavasta joukosta osan on pakko liittyä leipäjonoin jatkoksi. 

o o o 

Vaikka taloudessa edelleen eletään kapitalistien ja hallituksen ja eduskunnan aiheuttamassa kurjuudessa, niin nyt jo jotkut rämäpäät höpöttävät, että kohta taloudessa menee taas lujaa. Sitä on syytä epäillä, sillä tämän kurjuuden kaikkia konkursseja ei ole vielä nähty. Lukemattomien yritysten toimeentulo ja rahat ovat haihtuneet taivaan tuuliin, joten nousun edellytykset ovat kiven takana. 

Valtio on kirjoittanut ilman takuita mielettömän määrän obligaatioita, jotka se on ”myynyt” pankeille ja ennen kaikkea Suomen Pankille. Ja jos valtio mielii antaa uutta elvytysrahaa yrityksille, on velkapapereiden tehtailun jatkuttava. Kukaan ei vielä tiedä mikä on tämän velkakierteen lopputulema, mutta kaksi linjaa lienee ilmiselviä. Välittömiä menoja sotu ja kuntien osuuksien leikataan ja veroja korotetaan sekä valtion kiinteitä ja tuottavia omaisuuksia myydään halvalla kaiken maailma sijoittajille.

Parhaillaan oin menoissa valtava yksityisten ja julkisten omaisuuksien uusjako. Taas ja vauhdilla rikkaat rikastuvat. Kaikki muuttuu, mikään ei ennalleen jää ja tavalliset Taavi Tallaajat köyhät köyhtyvät.

Kai Kontturi