Joutuilasta rahaa

 

SEN PIRU YKSIN TIETÄÄ

Kansantaloudessa ei ole mikään kirjanpitojärjestelmä. On vain sovittuja tilastoja, jotka pannan tiettyyn järjestykseen, jota sanotaan bruttokansantuotteeksi, bkt. Sen tulot ja menot eivät korreloi hyvän kirjanpitotavan mukaan. Se on varsin vapaamielinen, joten sitä on helppo manipuloida. Ja niin myös tapahtuu. Lisäksi nykyään tilastointijärjestelmiä mulkataan ilman mitään tolkkua.

Hyvä esimerkki manipuloinnista on Yhdysvallat. Se on omaksunut ns. hedonisen järjestelmän. Sen mukaan kuluvan vuoden tuotteiden arvoksi kirjataan tuotantoarvo lisättynä sen tuottamalle tulevien vuosien nautintoarvolla. Näin tilastoihin pumpataan ilmaa, jonka jälkeen bruttokansantuote näyttää todellista paremmalta. Tähän se turvautuu pakosta. Sitä vaatii kauan sitten kuolleen paitsi amerikkalaisen unelman ylläpito, mutta myös velanantajat, joiden uskon ja lainojen varassa se pysyy jatkamaan. Yhdysvallat elää velaksi. 

Bkt perustuu todella vanhaan kansatalouden teoriaan, jonka mukaan tuotannossa on vain kaksi tekijää palkka ja lisäarvo. Myöhemmin on selvinnyt, että tuotannon tekijöitä onkin kolme; ainekset, palkat ja lisäarvo.   

Kansantaloustieteen tekijät on sidottu käsistä ja jaloista vanhempaan teoriaan. Uudemmasta he ovat autuaan tietämättömiä. Vuonna 1998 heille ongelmaa, mutta sen jälkeen heillä on käsissä ongelma, jota he eivät ymmärrä. Ongelma syntyy siitä, kun kansantalouden tilinpidossa ryhdyttiin julkaisemaan kokonaistuotannon, lyhyesti tuotannon luvut. Tuotanto on reippaasti yli puolta suurempi kuin bkt. Tuota osaa he nimittävät välituotteeksi, mutta he eivät tiedän mitä se on tai mistä se tulee, siksi se heitetään roskiin.

Saadaksemme jotain tolkkua kansantalouden tuloksista, on tehtävä todellinen tuloslaskelma. Siihen kelpaa hyvin korreloiva ns. amerikkalainen kaksinkertainen kirjanpidon periaate. Tuloslaskelmalla selviää sekä varastojen arvo sekä se uusi kiinteää pääoma, joka ei ole tuotannonvälineitä. Sillä selviää myös se, paljonko varastoihin on sijoitettu omistajien ikiomaa pääomaa. 

Viimevuoden (2020) kokonaistuotanto oli 434,4 miljardia euroa. Kun siitä vähennetään varastoissa oleva omistajien varastoihin sijoittama pääoma 174,4 miljardia euroa, jäännös 260,0 miljardia euroa on kansantulo. Siinä ovat bruttopalkat ja lisäarvo. Kun niistä vähennetään verot ja maksut jne. jäävät neljän sektorin eli palkkojen, sotun, julkisen talouden ja lisäarvon nettotulot.  

Nyt kun kansantulosta vähennetään kulutus178,4 miljardia, jää kapitalistien 113,4 miljardin lisäarvosta 81,6 miljardia. Siinä on tavaravarastojen ja kiinteän pääoman jälkeen riihikuivaa joutilasta rahaa 47,9 miljardia euroa. Suurin osa tästä on yritysten rahavarojen kasvua ja joitakin pieniä osia tavallisia säästöjä. Näin voi lakonisesti todeta, että kyllä rahaa riittää. Mihin tuo mieletön kasa euroja on lopultakin joutunut, sen yksin piru tietää.

Vaikka kansantalouden tilinpito on tehty täysin älyttömäksi, saa siitä isolla vaivalla kunnollisen tuloslaskelman, jonka tulot ja menot korreloivat, vaikuttavat toisiinsa. Se kuitenkin edellyttää uutta tutkimustietoa, taitoa ja tahtoa. Mutta kapitalistit eivät halua sitä suurin surminkaan. He haluavat pitää todelliset voittonsa omana tietonaan.

Kai Kontturi