Kapitalismi umpikujaan

KAPITALISMI AJAUTUU UMPIKUJAAN

Eino Nevalaisen ja Matti Peltosen teosta ”Marxilainen kansantaloustiede” pidetään yleisesti marxilaisen taloustieteen suomalaisena perusteoksena. Siinä on paljon hyvää, mutta myös vakavia puutteita ja virheitä.   

ENSIMMÄINEN on arvolaki, joka siitä itse asiassa puuttuu kokonaan. Marx selittää, että se esiintyy kahdella tavalla. (1) Yksinkertainen uusintaminen, arvotuote (C’=C+v+m), jossa C’ on tuotanto, C on liikkuva pääoma [tavaravarastot], v on vaihteleva pääoma [palkat] ja m on lisäarvo. (2) Laajennettu ja kasautuva uusintaminen, tuotearvo (C=c+v+m), jossa C on nyt tuotanto, c on pysyvä pääoma [tavaravarastoissa oleva sijoittajien ikioma], v on vaihteleva pääoma [palkat] ja m on lisäarvo.

Nevalainen-Peltoselta puuttuu kokonaan tuotanto C’ ja liikkuva pääoma C, tavaravarastot. Siitä seuraa virheellinen päätelmä, että tuotanto on kokonais- eli bruttokansantuotos c+v+m, jossa pysyvä pääoma c on tuotannon välineitten kulumisen korvaus. Virhe romuttaa koko arvolain ja johtaa vääriin tuloksiin.     

Osa syy lienee siinä, että aiemmin kansantalouksien tilinpidoissa julkaistiin vain korreloimaton mielivaltainen bruttokansantuote (bkt), jota edelleenkin pidetään kokonaistuotantona. Tuotannosta sen määrä on kuitenkin vain hieman yli puolet. Tuotannon C’ julkaiseminen alkoi vasta vuonna 1998. Se antoi mahdollisuuden tehdä korreloivan tuloslaskelman, jonka avain oli liikkuvan pääoman C eli tavaravarastojen arvon selvittäminen. Siitä oli helppo irrottaa palkattoman lisätyön arvo, jonka jälkeen saatiin näkyviin pysyvän pääoman c määrä ja oikea lisäarvo.     

Marxin arvolain kaavat ovat aritmeettisina varsin yksinkertaisia. Aiemmin vallinnut tilastotietojen puute on estänyt kaavojen tuntemattomien osien selvittämisen. Se on ruokkinut kaiken maailman selittäjien temppuilua ja koko Marxin työn torpedointia.    

TOINEN vakava puute on keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki (p’=m/C). Tässä p’ on voiton suhdeluku, m on lisäarvo ja C on tuotannon kokonaispääoma. Virhe on tuotannon kokonaispääomassa C, jossa on pysyvä ja vaihteleva pääoma c+v. Vaihteleva pääoma ei ole pääomaa vaan palkkoja. Pääoman I osassa Marx nimittää palkkoja niiden kansainvälisen erilaisuuden vuoksi vaihtelevaksi pääomaksi, vaikka ne eivät ole pääomaa.

Virhe on lähtöisin Marxin Pääoman II osasta. Se ei kuitenkaan ole Marxin vaan toisen osan toimittajien. Pääoman I osassa Marx selittää, että voiton suhdeluvun kokonaispääoman muodostavat 1) tuotannon välineet 2) pysyvä pääoma joten oikea Marxin tarkoittama voiton suhdeluvun kaava on m/c¹+c².

Puutteistaan huolimatta Nevalainen-Peltosen Marxilainen kansantaloustiede on täyttänyt paikkansa ainoana suomalaisena alan oppikirjana. Uusimassa painoksessa Peltonen aivan oikein toteaa, että täsmällisten tietojen puutteen jokainen kansantulon vaihe ansaitsee vielä oman tutkimuksensa. Sen ansiosta nyt Marxin arvolaki on saanut todellisen, käytännön sisällön.

FILOSOFIASSAAN MARX kirjoittaa: ”Kysymys vastaako inhimillistä ajattelua esineellinen totuus, ei ole teorian, vaan käytännön kysymys. Ihmisen täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuus, ts. sen todellisuus ja voima, tämänpuolisuus. Kiista käytännöstä eristäytyvän ajattelun todellisuudesta tai epätodellisuudesta on puhtaasti skolastinen kysymys.”. Aika ei kuitenkaan riittänyt, että hän olisi itse voinut todistaa käytännössä ajattelunsa totuuta, todellisuutta ja voimaa.

TODISTAMINEN jäi jälkipolville. Marxin tutkimustuloksia onkin kaluttu 150 vuotta ja se näyttää jatkuvan pelkkää sanan säilää heilutellen. Useimmat selittäjät tietävät, että kapitalistit sijoittaessaan pääomia tuotantoprosessiin haluavat niiden kasvava. Selittäjät tietävät myös, että vain työ tuottaa uutta arvoa, mutta siitä vain osa siitä maksetaan työläiselle palkkana kapitalistin anastaessa siitä suurimman osan itselleen lisäarvona.

Kuinka arvolaki käytännössä toimii, se on hämärän peitossa. Mutta tekemällä alussa mainitun korreloivan tuloslaskelman päästään kiinni pääoman kierron, kapitalistista järjestelmää ohjaavan arvolain todellisuuteen. Seuraavassa lyhyt yhteenveto vuodesta 2018 (mrd.€):

1 Tuotanto ja kansantulo:

arvotuote C’432,6=C225,5+v90,2+m116,9 ja

tuotearvo C432,6=c178,5+v90,2+m163,9 nyt

kansantulo on v+m, 90,2+163,9 = 254,1

2 Kansantulon lopullinen jako:

Palkat 41,9, sotu 30,5, julkinen 69,4 lisäarvo¹112,3 (268,0 %) = 254,1

¹ Uudelleenjaossa lisäarvosta on vähennetty tuotantovälineiden kulumisen uusinta ja lisäarvoa tuottamattomat palkat on siirretty lisäarvoon.

3 Kansantulon käyttö:

Kansantulo 254,1, miinus kulutus 177,9 = pääomavaranto 76,2

Kapitalistien pääoman lisäys; aineellinen 54,5², aineeton³ 21,7 = 76,2

² Liikkuvaa ja kiinteää pääomaa.

³ Puhdasta riihikuivaa rahaa.

4 Pääoma 31,12,2018:

kiinteä c¹537,9+pysyvä c²178,5 = 716,4

kiinteä pääoma on tuotannon välineet,

pysyvä pääoma on tuotannon ainekset

5 Voiton suhdeluku:

p’ on 163,9/716,4 = 22,9 %

UUTEEN AIKAAN, Smithistä Marxiin, bkt:stä tuloslaskelmaan

https://1drv.ms/b/s!Aj6yIfNAF9s0hVc4gOTsQpt0GE7c

JOKAISESSA yrityksessä Arvolain kaikki osat ovat. Säilyttääkseen olemassaolonsa ne joutuvat tahdostaan riippumatta kilpailemaan keskenään. Yritys, jonka työn tuottavuus on muita parempi, selviää vähemmällä työvoimalla ja siten tuottaa muihin verraten enemmän lisäarvoa, voittoa. Ajan kuluessa heikommin tuottavat putoavat pois kilpailusta. Se merkitsee voittajien kasvua ja pääomien keskittymistä heidän käsiinsä.

Kapitalismissa arvolaki ja sen synnyttämä kilpailu toimii ihmisten tahdosta riippumatta. Se on koko järjestelmälle armoton laki, sillä samalla, kun kilpailun seurauksena työn tuottavuus kasvaa työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy. Tämä väistämätön kierre johtaa lopulta kapitalistisen järjestelmän umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä. Tilanne ratkeaa vasta, kun pääomien yksityisomistus lakkautetaan joko järjestäytyneen tai spontaanin luokkataistelun tuloksena.

Kai Kontturi