Tulevaisuus

KURKISTUS TULEVAISUUTEEN

Kautta aikojen ihmiset ovat kuvitelleet ja rakentaneet erilaisia kuvitelmia, fantasioita tulevaisuuden maailmasta. Sen sijaan vain harvat ovat yrittäneet kuvitella miltä maailma voisi näyttää talouden ja työllisyyden kannalta. Porvarillisessa taloustieteessä ei ole sopivia teorioita tai laskentamalleja. Joskus jopa usein törmää ajatukseen, että kansantalous vaatii korkeaa matematiikkaa ja siitä synnytettäviä yhtälöitä. Se on puhdasta pötyä.

Viralliset ennustajat ovat harhaanjohtajia. Tilastokeskus ennustaa, että 1961-90 syntyneistä lähes puolet 1991-2005 syntyneistä on jokainen elossa ja maassa vuonna 2070. Ennuste on vähintään puhdasta pötyä.

Nykyinen bruttokansantuote (bkt) perustuu 1700-luvulla vaikuttaneen Adam Smithin teoriaan, joka jättää pois laskuista noin puolet tuotannosta.1800-luvulla myös Karl Marx tutki kapitalistista taloutta ja löysi sitä ohjaavan ihmisistä riippumattoman arvolain.

Siitä huolimatta porvarillinen taloustiede ei tiedä, ei ainakaan hyväksy sitä, että aina kaikki tavarat tuotetaan varastoon, josta ne myydään edelleen käyttöön ja lopulta kulutukseen. Se hylkää tämän tavaravarastoissa olevan arvo-osan, noituu sen olemattomiin, vaikka varastoja kulutetaan ja työllä uusitaan joka hetki. Meillä varastot uusitaan keskimäärin 1,8 kertaa vuodessa.

Kapitalismin kannalta bkt on hieno järjestelmä, vaikka sen tulot ja menot eivät mene tasan. Ne eivät hyvän kirjanpitotavan mukaan vaikuta toisiinsa, ne eivät korreloi. Siksi sitä on helppo manipuloida ja järjestellä poliittisen vaatimusten mukaan. Se on poliittisesti tarkoituksenmukainen, mutta ei missään suhteessa luotettava kansantalouden mittari.

Tuotanto (kokonaistuotos) on ainoa talouden perustan kestävä mitta. Suomessa sitä ryhdyttiin julkaisemaan vasta vuonna 1998. Kun kansantalouden muut osat ovat tiedossa, voidaan helposti selvittää koko tuotannon rakenne ja tehokkuus. Jakamalla tuotanto tehdyillä työtunneilla saadaan esiin oikea työn tuottavuus ja tarvittaessa myös toisinpäin, jos tuottavuus tunnetaan.

Samalla, kun ryhdyttiin julkaisemaan tuotannon lukuja, lopetettiin todellisten työtuntien kerääminen ja siirryttiin ns. työvoimatutkimukseen. Se tehdään kyselynä puhelimitse. Sillä kuten kyselytutkimuksilla yleensäkin, voidaan tuloksia järjestellä tarpeen mukaan. Samalla työpaikat nostettiin työllisyyden mitaksi.

Työllisyyden mittaamisessa työtunnit unohdetaan, kun lyhyet pätkätyöt lisäävät työpaikkoja, parantavat työllisyyttä vähenevistä palkallisista työtunneista huolimatta. Heti ensimmäisenä tutkimusvuonna työtunnit lisääntyivät 2,7 %. Nyt haamutunnit ovat lähes kuusikertaa enemmän. Näin ”tutkimus” kaunistaa työllisyys/työttömyys lukuja, mutta samalla heikentää työn tuottavuutta.

Pitkäaikaisella tilastollisella seurannalla (tuotanto, tuonnit, tuottavuus) päästään lähelle todellisia tehtyjä tunteja. Oikaisemalla tutkimuksen haamutunnit saadaan oikea työn tuottavuus ja ainekset tulevaisuuden ennakointiin.

Kansantalouden kehityksen suhteen on erityisesti korostettava, että kukaan ei todella tiedä mitään tulevaisuudesta, mutta menneisyyden tietojen perusteella taloutta voidaan mielekkäästi ennakoida. Lisäksi yleinen käsitys tulevasta maailmanlaajuisesta kehityksestä on hyvää ainesta. Arvolain perusteella tiedetään, että yritysten välisen kilpailun vuoksi työn tuottavuus kasvaa lähes aina tuotantoa nopeammin - työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy. Tähän vaikuttaa myös ennakoimaton väestökehitys mm. syntyvyys.   

Euroopan unioniin liittymisen jälkeen on tapahtunut rajuja muutoksia. 1980-luvulla tuotanto kasvoi 50,5, mutta työn tuottavuus poikkeuksellisesti vain 46,2 prosenttia silloin työtunnit lisääntyivät. Mutta EU:n ennakkoehtojen toteutus muutti kaiken.

Ensin poistettiin pääomien liikkumisen esteet. Niinpä pankit ottivat mielettömät määrä ulkomaisia lainoja, kasvattivat taseitaan. Nyt, kun rahaa oli, pankit antoivat sitä kaikille halukkaille. Lukemattomat yritykset ja yksityisetkin velkaantuivat. Toiseksi toteutettiin tavaroiden palvelusten vapaa liikkuminen. Tuonti lisääntyi hurjasti. Sen seurauksena 50 000 kotimarkkinayritystä menin nurin. Siitä syntyi pankkikriisi ja tuotannon kasvu hidastui oleellisesti. Työttömyys lisääntyi dramaattisesti.

Tilastokeskus antaa kuitenkin toisenlaisen kuvan. Sen mukaan vuonna 2019 työttöminä oli vain 3,5 %. Kun kukaan ei moista usko, se tekee uskomattoman tempun ottamalla työttömyyslukuun mielettömän määrän vanhuuseläkeläisiä ja saa siitä huolimatta työttömyydeksi olemattomat 164 tuhatta henkeä, 6 %.

Samanlainen haamuleikki jatkuu työtunneilla. Kun työvoimatutkimuksen mukaan tunneista poistetaan haamutunnit, jää todella tehtyjä työtunteja 3633 miljoonaa. Kun tarjolla oli 4775 miljoonaa tuntia, haaskattiin työttömyyteen 23,9 %. Siitä puuttuvat (120000 henkilön) vaikeasti työllistettävien tunnit.

Kaudella 1994–2018 edellisiin kausiin verraten kasvuvauhti hidastui, niin siitä huolimatta talous kasvoi. Sitten tuli lama. Kasvu pysähtyi kuin seinään. Kului kymmenen vuotta ennen kuin lamaa edeltänyt tuotannon taso saavutettiin. Ja kas! kului vain parivuotta, kun tuli uusi romahdus. Nyt kaikki merkit viittaavat hitaaseen globaaliin kasvuun, joka vaikuttaa myös meille. Näyttääkin siltä, että 2019 taso saavutettaisiin vasta viidentoista vuoden kuluttua. (Kaavio).

Jos tai kun 2020 tuotanto supistuu noin 10 %, työtuntien määrä vähenee ja työttömyys lisääntyy, sillä joka tapauksessa työn tuottavuus kasvaa. Noin 352,9 miljardin euron tuotanto vähentää merkittävästi työtunteja. Siksi laaja työn puute, työttömyys (pätkätöiden tuntivajeet, työvoiman ulkopuolelle siirretyt ja piilotyöttömät) kipuaa hurjaan 1753 miljoonaan työtuntiin, 35,3 %:iin! (Taulukko)

Ennusteessa kaudella 2021–70 tuotanto on todella kivuliasta muun maailman mukana ja muassa toistuvien taantumajaksojen vuoksi. 50 vuoden kuluttua tuotanto lienee 423,7 miljardin euron tienoilla. Siihen tarvitaan ehkä/noin 1935 miljoonaa tuntia. Jos tarjolla (työikäisten määrästä riippuen) on 4602 miljoonaa tuntia, niin käyttämättä jää mielettömät 2668 miljoonaa tuntia, 58 prosenttia.

Nykyisen normaalin työvuoden perusteella se tarkoittaisi 1,5 miljoonaa henkilövuotta. Paljon riippuu työaikalaista. Onko viikkotyöaikaa ylitöineen lyhennetty jos yleensä lyhennetään. Nykyisellään hampaaton työväenliike (poliittinen ja ay-liike) tarvitsee hurjan ryhdistäytymisen, että työaikaa oleellisesti lyhennettään palkkaa alentamatta. Tehtäköön sen suhteen mitä tahansa, se ei kuitenkaan poista työn ja pääoman välistä syvenevää ristiriitaa.  

Ennusteet ovat kuitenkin aina ennusteita. Ne eivät koskaan toteudu sellaisenaan. Kansantalous ja koko yhteiskunta sisältää rajattoman määrän muuttuvia tekijöitä. Se on kuitenkin varmaa, että kapitalismin ihmisten tahdosta riippumaton arvolaki pakottaa kapitalistit keskinäiseen kilpailuun. Häviäjä poistuu tuotannosta ja pääomat keskittyvät harvojen omaisuudeksi. Olkoon miten tahansa, niin tämän verisen kapitalistien välisen kilpailun maksavat palkkatyöläiset, työväenluokka Siksi kapitalistien ja palkkatyöläisten etujen välinen ristiriita kärjistyy.

Niin sanotut kehittyneet teollisuusmaat ovat joutuneet pysyvään hitaan kasvun aikaan. Heillä ei ole siitä pois pääsyä. Globaali kapitalismi on yleisen kriisin vanki - työtunnit vähenevät, työttömyys ja kurjuus lisääntyvät. Kautta aikojen ihmiset ovat kuvitelleet ja rakentaneet omaa tulevaisuuden maailmaansa. Ehkä nyt maailman alta kaksikymppiset ja heidän jatkokseen syntyvät joutuvat, halusivat tai ei, vapauttamaan maailman kapitalismin yleisestä kriisistä lakkauttamalla kapitalistisen yksityisomistuksen.

Tulevaisuuden vaihtoehdot ovat vähissä. Siksi sosialismin aave kummittelee kapitalismin yllä!

Kai Kontturi

                   KAAVIO

                 TAULUKKO