tiistai 31. elokuuta 2010

Näkymiä tulevaisuuteen

Kohti vaikeampia aikoja

Lamat seuraavat toisiaan aiempaa nopeammin. Niiden seuraukset jäävät nähtäväksi. Työllä on syntynyt todellinen rikkaus, johon ei kuulu virtuaalitalous. Se on pelkkää huuhaata, jolla kaiken maailman keinottelijat kasvattavat maailmantalouteen ilmakuplaa. Virtuaalirahalla pelaaminen on nykyaikana lamojen syntymisen suurimpia syitä. Siksi lamojen sykli on lyhentynyt.

Nykyajan porvarillisten päättäjien puheissa on lempiaiheena työurien pidentäminen, että työvoima riittää ja että lapset ja vanhukset voidaan elättää. Siksi myös julkiset menot on pidettävä kurissa ja kuntien määrää on supistettava. Ne eivät ole vaalipuheita, vaan raakaa leikkausten ennakointia, joilla pohjustetaan seuraavaa vaalikautta. Vaalipuheissa julistetaan ilosanomaa.

Mutta mihin olemme todella menossa? Onko yleinen suunta parempaan vai huonompaan?

Oikeisto ja monet muutkin ovat sitä mieltä, että 2050 mennessä väestö ikääntyy ja työvoima vähenee ja väestön huoltosuhde kasvaa. Siksi työuria on pidennettävä. Ennusteen mukaan jokaista työikäisen sataa henkeä kohden lapsia ja vanhuksia olisi 76 – siis 21 nykyistä enemmän. Se tulee kalliiksi. Ennusteessa on tietoinen ja poliittisesti tarkoituksenmukainen virhe. Ennusteen mukaan 1945 jälkeen syntyneiden ja nyt elossa olevien pitäisi olla hengissä myös 2050, vaikka joka päivä heistä joku kuolee. Kun virhe korjataan ja otetaan huomioon eliniän piteneminen, yli 64 vuotiaiden määrä supistuu lähes puolella – 835 tuhannella! Sen jälkeen huoltosuhde on sama kuin nykyisin 55.

Tähän liittyy myös julkisten menojen kurissapitäminen, vaikka niiden tarve kasvaa. Kuvitellaan, että kuntien vähentäminen vähentää hallintokuluja. Myös koulujen ja terveysasemien keskittämisen suuremmiksi tehokkaimmiksi yksiköiksi pienentää kuluja. Sillä ei ole merkitystä, että ne etääntyvät pienten lasten, vammaisten ja vanhusten ulottumattomiin. Taka-ajatuksena siis pilkottaa luonnollisen poistuman kiihdyttäminen.

Nämä oikeiston tavoitteet perustuvat pörssikeinottelijoiden, yritysten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja yleensä suurituloisten jatkuviin pyrkimyksiin voittojen lisäämiseksi. Sitä palvelee myös verojen alentaminen. Kapitalistit haluavat voittonsa kehityksen suunnasta riippumatta.

Työministeriön "Työvoima 2025"-selvitys on arvio talouden pitkän ajan kehityksestä. Sen perusteella voidaan tehdä kuvaus siitä missä ollaan vuonna 2050. Kuten luonnollista, niin ministeriön selvitykseen sisältyy seikkoja, jotka piilottavat raadolliset lopputulokset.

Selvityksen tavoitteellisen kehityksen työvoimatase päättyy vuoteen 2030. Siinä työikäisistä työvoimaa on 83,1 prosenttia, joka 2050 olisi työvoimana 2 671 000. Se on 166 tuhatta nykyistä työikäisten ennustetta pienempi, joten nyt työvoimaa olisi 2 870 000. Työtuntien lähtökohtana eivät ole todelliset vaan työvoimatutkimuksen luvut. Ne sisältävät suuren määrän tekemättömiä työtunteja, haamutunteja. Kun nämä ongelmat korjataan, saadaan ilmeinen kuva talouden kehityksestä.

Mikäli kokonaistuotanto, joka on eri asia kuin bkt, kehittyy selvityksen mukaan reaalisesti ensin 2 sitten 1,7 ja lopuksi 1 prosenttia vuodessa, niin vuonna 2050 se voisi olla 522 miljardia euroa. Jos työn tuottavuus romahtaa lähes puoleen entisestä, kuten selvitys ennustaa, silloin se olisi 163 euroa tunnissa ja tuotantoon tarvittaisiin 3 202 miljoonaa tuntia työtä. Kun työvoimaa on käytössä 5 066 miljoonaa tuntia, työttömyyteen jää 1 860 miljoonaa tuntia, 36,7 prosenttia. Työurien pidentämiselle ei työn jättimäisen puutteen vuoksi ole mitään tarvetta!

Virallisissa tilastoissa tämä kurjuus piilotetaan kätevästi työvoimatutkimuksella. Siinä 1 450 000 työllistä tekee pätkätöitä viisi täyttä työkuukautta ja työttömiä on 125 000 henkeä ja työttömyysaste on 4,4 prosenttia. Mutta missään ei näy, että 1 575 000 hengeltä puuttuu työtä ja palkkaa seitsemän kuukautta! Kaiken tämän fiksut porvaritkin tietävät. He tietävät, että se alentaa palkkatasoa ja että tässä on kyse tavoitetaseesta. Kun asioita tarkastellaan selvityksen perus- tai heikon kehityksen tasolla, näköalat huononevat.

Jo nyt valtio ja kunnat ovat taloutensa kanssa lujilla. Velkaa tehdään. Velkaantumisen estämiseksi näin vaalien alla puhutaan varovasti menojen leikkaamisesta ja tuottavuustehokkuudesta. Jatkuvasti vihjaillaan menokurista, kuntien yhdistämisestä, työurien pidentämisestä, tuloverojen helpotuksista, välillisten verojen nostosta jne. Kaikki nämä liittyvät talousnäkymiin ja ovat oikeiston tavoitteita kapitalistien voittojen kasvattamiseen tai vähintään turvaamiseen. Vaalien alla niistä puhutaan varovasti. Nyt vain valmistellaan alitajuista yleistä mielipidettä, että julmat säästöpäätökset voidaan tehdä vaalien jälkeen.

Mikäli eduskuntapuolueet säilyttävät asemansa edes suurin piirtein, oikeiston tavoitteet muutetaan todellisuudeksi hokemalla taas vanhaa fraasia – ei ole vaihtoehtoa!

Edellisen laman aikoihin työllisyyden nimissä tehtiin suuri verouudistus. Pääoma- ja yritysveroja pienennettiin 44 prosenttia, progressiivinen osinkovero poistettiin kokonaan, mutta osa siitä on palautettu tasaverona. Tänään osinkojen veronalennus on keskimäärin 61 prosenttia. Viimeiset, hetki sitten tehdyt hurjat omaisuusveron ja kela-maksun poisto lisäsivät kapitalistien saalista lähes miljardilla eurolla. Verot alennettiin, vaikka ne ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytys.

Verojen alentaminen on syynä julkisen talouden ongelmiin. Se on virhe, joka pitää korjata. Lisäksi julkista taloutta rasittaa työttömyys, tuhannen miljoonan työtunnin puuttuminen. Sanotaan, että maamme talous on riippuvainen viennistä, mutta unohdetaan, että vapaakaupan oloissa tuonti kasvaa viennin kasvaessa. Vain suurpääoman jättivoitot riippuvat viennistä. Ongelma on siinä, että suurikaan vienti ei juuri lisää työllisyyttä, eikä työllistävää kotimarkkinatuotantoa. Suurikaan vienti ei ole parantanut työllisyyttä edes 1990 tasolle, vaikka työvoima on lisääntynyt sadallatuhannella.

Vastaisuudessa lamat seuraavat toisiaan aiempaa nopeammin. Maalaamatta piruja seinälle tulevaisuus kulkee kohti huonompaa, kohti todella vaikeita aikoja. Siksi on koottava yhteen, yhdeksi voimaksi, nyt hajallaan olevan työväenluokan voimat taisteluun paremman toimeentulon puolesta, irtaantumiseksi lamojen sykliä lyhentävästä virtuaalitaloudesta ja EU:sta työllistävän kotimarkkinatuotannon suojaamiseksi sekä itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.