20.12.11

Pohjois-Korea

POHJOIS-KOREA - VALHEIDEN VANKI

Pohjois-Korea on tänään uutisoinnin ytimessä. Sen viesteinä ovat kurjuus, puute, nälkä, vankileirit, kidutukset, teloitukset sanalla sanoen maa on kansojen vankila.

Tietosanakirjan Fokuksen mukaan Pohjois-Korean väkiluku kasvoi viimeisen 40 vuoden aikana keskimäärin 1,8, Etelä-Koreassa 1,4 ja Suomessa 0,9 prosenttia vuodessa. Elinajan odote Pohjois-Koreassa on keskimäärin 79,5 vuotta. Suomessa sen on 78,7 ja Yhdysvalloissa 67,2 vuotta.

Elinajan odotteen perusteella voi päätellä, että Pohjois-Koreassa on yli 65 vuotiaita 17, kun Suomessa on 16,7 prosenttia. Yhdysvalloissa 65 vuotiaita ja sitä vanhempia on vain 12,5 prosenttia väestöstä.

Kaikki tietävät, että Pohjois-Korea on velaton, mutta Yhdysvaltojen julkinen velka on jo 112 prosenttia sen bkt:stä ja velka kasvaa koko ajan. Kaiken lisäksi sen vankiloissa olevien määrä on kasvanut hurjaa vauhtia. Vuonna 2006 vankien määrä oli 2,25 miljoonaa, mutta nyt, jos kasvuvauhti olisi hieman hidastunut, vankeja on vähintään 2,5 miljoonaa, 811 vankia sataatuhatta asukasta kohden. Lähes neljännes kaikista maailman vangeista on USA:ssa.

Näitä taustoja, faktoja, vasten on pakko kummastella, kuinka maailman valtamedia kehtaa levittää tietoa, jolla ei näytä olevan päätä eikä häntää.

Kai Kontturi

Lähteet: Fokus, Otava 1972, Wikipedia, Maailman terveysjärjestö WHO/Helsingin Sanomat 28.11.2004, Jyri Raivio, Georg W. Bushin puhe 2.2.2005, Helsingin Sanomat 20.12.2011, Petri Tuohinen, Ville Similä.

30.11.11

Kolumni

Pirulle pikkusormi

Vanha kansa on aina tiennyt, että jos antaa pirulle pikkusormen se vie koko käden. Nykyihmiset eivät ole sitä kuulleet tai pitävät sitä vanhojen nahkapakkojen kitinänä. Vanhat ja viisaat ovat kuitenkin huomanneet, että jos menneisyyttä ei tunnetta, se eletään uudelleen tavalla tai toisella.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin sodan jälkeisenä aikana. Luokkajako oli itsestään selvyys. Työantajat olivat kapitalisteja ja työläiset työväenluokkaa. Tosin työväenluokka jakaantui poliittisesti kahtia. Oikeistolaisille (demareille) riitti se mihin kapitalistit puhumalla suostuivat, vasemmalla (kansandemokraateilla) tavoitteet vaativat jopa lakkoja.

Viitisenkymmentä vuotta sitten vasemmistolaisiin järjestöihin tunkeutui omilla porvarillisilla ehdoillaan muutamia "sivistyneitä". Heidät otettiin riemulla mukaan. Pikkuhiljaa he onnistuivat tuhoamaan kansandemokraattien eduskuntaryhmän ja koko liikkeen sekä perustamaan sen raunioille Vasemmistoliiton. Periaatteettomana se on salamanopea takinkääntäjä. Näin kävi, kun pirulle annettiin pikkusormi – se otti ja vei koko käden.

Siksi tänään ihan tavan takaa törmätään väitteeseen, että työväenluokka on kutistunut olemattomiin. Pirulla oli sellainen täky, jonka koko kansandemokraattinen liike nieli koukkuineen päivineen. Siksi oikeistolaisista oikeistolaisin Kokoomus paukuttelee ja voi aiheestakin paukutella henkseleitään.

o o o

Monikaan ei osannut kuvitella, että kehitys voi kulkea taaksepäin, entistä huonompaan suuntaan, mutta niin on käynyt ja käy. Pienet tulot pienenevät ja suuret tulot kasvavat. Tuloerot kasvavat koko ajan ja työn tarve vähenee, eikä parantumista ole näkyvissä. Päinvastoin.

Viimeisen verotilaston mukaan tulonsaajista 0,1 prosenttia sai keskimäärin 56 220 euroa kuukaudessa. Samaan aikaan 77,8 prosenttia kaikista, sai keskimäärin 1 369 euroa kuukaudessa. Palkkatuloina samat 0,1 prosenttia, sai keskimäärin 17 022 euroa kuukaudessa, mutta 1 874 035 palkansaajaa, 67,5 prosenttia, sai keskimäärin 1 364 euroa kuukaudessa.

Tähän saumaan kannattaa muistaa, että työeläkkeet syntyvät jokaisen palkansaajan henkilökohtaisesta palkasta. Siitä myös muodostuu ns. eläkepalkka, josta lasketaan eläke. Pienestä pakasta kertyy pieni, suuresta suuri eläke. Työiän 18–64 vuosien aikana tel-maksuista kertyvät jokaisen henkilökohtainen rahasto, jolle pitää kertyä korkoa korolle. Vaikka rahasto on henkilökohtainen, siihen jääviä varoja eivät saa perilliset.

Työeläkerahaston rajattoman kasvun näkyviksi ongelmiksi ovat muodostuneet keinottelu rahamarkkinoilla ja työantajille palautukset. Ongelmien syyksi eläkevakuutusyhtiöt ovat sanoneet väestön ikääntymisen. Sen todistajaksi on saatu Tilastokeskus, jonka ennusteessa on liikaa miljoona yli 65 vuotiasta. Ne ovat haamuja, sillä niin suurta määrä ihmisiä ei ole Suomessa syntynyt.

o o o

Suomi on kapitalistien tavoitteiden mukaan oikeistolaistunut. Oikeistolaisinta politiikkaa johtaa Kokoomus, joka ottaa ohjeensa EU/Saksalta. Sillä on oma vanha ideologia, joka on vertaansa vailla. Siitä pari esimerkkiä.

Äärimmilleen turhautunut Eurooppa-ministeri Alexander Stubb (kok) on vaatinut, että taloudellisesti AAA-luottoluokitetuille maille on saatavat muita enemmän valtaa. Niillä pitää olla oikeus puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin. Paremmilla pitää olla valta sanoa kuinka muiden on elettävä, missä nurkassa kaappi seisoo – ja pääministeri Jyrki Katainen, Kokoomuksen puheenjohtajana kannatti. Se on siis puolueen linja.

Tässä ei ole kaikki. Sellaistakin on kirjoitettu, että Stubbin ajatusta seuraa kansalaisten luokittelu, jossa AAA-ihmisillä olisi enemmän valtaa kuin muilla. Jo tällä työehtosopimusten (tes) neuvotteluissa on saatu siitä esimakua. Finanssialan Keskusliitto FK, vaati, että tes-palkkaluokat on muutettava palkkakeskustelun malliin. Sen mukaan palkat määrätään työpaikoilla jokaisen työntekijän kanssa erikseen. Siten työantajat voisivat maksaa työtekijälle palkan mielensä mukaan. Loppupelissä toimii ota tai jätä periaate. Kapitalisteille ei riitä mikään – vai riittääkö?

FK:n vaatimus ei mennyt vielä läpi, mutta neuvottelussa on Pankkitoimihenkilöliiton kanssa sovittu, että se on seuraavan työehtosopimuksen asia. Siihen mennessä asia valmistellaan kunnolla ja otetaan neuvottelupöydälle. Pirulle on annettu pikkusormi.

o o o

Sodan jälkeen maailman valtiot sopivat yhteisestä tullijärjestelmästä. Siitä luovuttiin 1995 ja tilalle perustettiin maailman vapaakauppajärjestö. Sen tehtävän on poistaa kaikki kaupan esteet. Ennen vapaakauppaa tavaratuotanto oli ainoa kapitalistien välisen kilpailun alue.

Kun kaupan esteet saatiin pois, arvopapereista tuli kauppatavara. Rahamarkkinat paisuivat räjähdysmäisesti. Arvopaperi- ja valtioiden velkarahan markkinat, osake- ja tavarapörssien arvot kasvoivat täysin mielettömiksi. Viidessätoista vuodessa virtuaalisen keinottelurahan määrä oli kasvanut 12,5 kertaa maailma bkt:n suuruiseksi. Kukaan ei koskaan voi lunastaa moista arvotonta rahamäärää. Siinä piilee monen monta kovaa kriisiä. Vapaakaupassa piru sai pikkusormen, mutta vei koko käden.

Suomalainen ns. hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin sodan jälkeisenä aikana. Luokkajako oli itsestään selvyys. Työantajat olivat kapitalisteja ja työläiset työväenluokkaa, jonka puolueissa oli poliittista luokkavoimaa. Nyt voima puuttuu, vaikka (palkka-) työläisiä on enemmän kuin koskaan. Maailman asiat saadaan paremmalle tolalle vasta, kun työläiset ottavat asiat omiin käsiinsä liittyvät yhteen ja muuttuvat riistetystä luokasta luokaksi itseään varten.

Siinä on haastetta itse kullekin!

Kai Kontturi

11.11.11

Velkainen länsi

MAAILMA ON KUILUN PARTAALLA

Lähteistä riippuen maailman talous näyttää aina erilaiselta. Helsingin Sanomat julkaisi jutun otsikolla "Länsimaat elävät pelottavassa velkakuplassa". Sen yhteydessä oli IMF:n tilasto rikkaimpien länsimaiden bruttokansantuotteesta (bkt) ja julkisesta velasta. Maita oli kymmenen plus Suomi.

Tilasto oli bkt määrän mukaan suurimmasta pienimpään. Määrä sellaisenaan ei kerro paljoakaan. Vasta kun määrät verrataan väestöön, saadaan oikeampi kuva. Sen mukaan suurin bkt asukasta kohden oli Suomella (36 226 euroa), toisena Yhdysvallat (34 542), sitten Saksa (31 317), Ranska (31 014), Britannia (27 368) ja Italia (26 308).

Mutta kuten tiedetään, niin Yhdysvaltojen bkt perustuu niin sanottuun hedonisen järjestelmään, jolla siihen on tulevien nautintaoikeuksien perusteella pumpattu ilmaa. Sitä oli nyt ainakin 17,9 prosenttia. Kun se korjataan, niin todellinen bkt oli 29 297 euroa asukasta kohti ja sijoitus vasta Ranskan jälkeen – neljäs.

Saman tilaston mukaan julkinen velka asukasta kohden oli Suomella pienin (18 113 euroa), sen jälkeen tulivat Britannia (22 167), Saksa (25 988), Ranska (26 989), Italia (31 838) ja Yhdysvallat (34 545). Italian velka bkt:n verraten on 121 prosenttia ja Yhdysvaltojen 100 prosenttia, mutta korjatun bkt:n mukaan se oli 118 prosenttia.

Kaikki tämä kertoo, että Suomen olevan erittäin kilpailukykyinen. Sitä korostaa tuotettu lisäarvo, sijoitetun pääoman tuotto, joka viimeisen kymmenen vuoden aikana on heilunut ylös ja alas, mutta oli keskimäärin huikea 25 prosenttia.

Muuten länsimaisen kapitalismin tulevaisuus näyttää perin järkyttävälle, kun Italian ja Yhdysvaltojen bkt ovat asukasta kohden lähellä toisiaan ja molempien budjetit ja kauppataseet ovat alijäämäisiä. Yhdysvallat ovat Italiaa huonommassa asemassa mielettömän asevarustelun ja 132 maassa olevan 702 sotilastukikohdan ja sotaisen aggressiivisuutensa vuoksi. Niillä se turvaa suurpääomansa maailmanlaajuiset riistomahdollisuudet, joita se nimittää kansallisiksi eduikseen.

Tästä johtuen ei ole ihme, että Yhdysvallat järjestelevät toisella puolella maapalloa, kaukana kotoa, erilaisia kahinoita, joilta puuttuu todelliset kansalliset tavoitteet ja vaihtoehdot. Ne palvelevat suoraan ja vain Yhdysvaltojen etuja. Sen aiheuttamat sodat pitävät yllä pelkoa paitsi kotona myös maailmalla. Ne siirtävät kansalaisten huomion pois kasvavista ongelmista.

Erityisen vaaralliseksi tilanteen tekee aggressiiviset Yhdysvallat, jonka katteeton velka kasvaa kasvamistaan ja uhkaa maailmantaloutta. Yhdysvallat ovat taloutensa vuoksi vaarallisessa Italiaa muistuttavassa tilassa. Molemmat ovat valtavassa velkakuplassa, josta ei ole ulospääsyä. Yhdysvalloille se ei ole mahdollista edes valtaamalla Libyan öljyvarat. Ulospääsyä ei ole myöskään yrityksellä vallata Israelin ja Saudi-Arabian kanssa Iranin mahtavat öljyvarat.

Koko läntinen kapitalistinen maailma elää valtavassa velkakuplassa. Pahenevan työttömyyden ja lisääntyvän köyhyyden vuoksi ne ovat umpikujassa, kun katteeton rahamaailma on paisunut yli kymmenkertaiseksi reaalitalouteen verraten. Tilanteen tekee vaaralliseksi myös Saksa-Ranska-akselin pyrkimys hallita koko Eurooppaa.

Länsimaat elävät vapaakaupan synnyttämässä kuplassa. Kapitalismi on kuilun partaalla.

Kai Kontturi

9.11.11

Ikääntyminen

IKÄÄNTYMINEN KUIN AUTUAAKSI TULEVIEN MANTRA

Suomessa ei ole ainuttakaan sellaista instituutiota, jota kiinnostaa nykytodellisuus ja siitä seuraava ja ennustettavissa oleva todennäköinen tulevaisuus. Tilastokeskus on saanut suorastaan jumalaisen aseman, kun laitoksilta puuttuu rohkeutta ja tutkijat näyttävät henkisesti laiskoilta. Niinpä kaikki sen suuret huijaukset menevät totuutena kuin häkä päähän.

Tilastokeskus ennustaa 30.9.2009, että seuraavan 45 vuoden aikana siirtolaisuuden muuttovoitto olisi 13 000 vuodessa, yhteensä 585 000. Viimeiseen väestöennusteeseen se muka vaikuttaa niin, että kaikista mahantulleista vuonna 2055 yli 64 vuotiaita olisi elossa 266 101 eli 45,5 prosenttia. Kaudella 1946–1975 kantaväestöön syntyneestä 2 473 393 lapsesta olisi yli 79 vuotiaina elossa 500 000 henkeä, 20,2 prosenttia ja 1976–1990 syntyneestä 959 991 lapsesta olisi 65–79 vuotiaina elossa joka ikinen eli 100 prosenttia! Siis: 1946–90 syntyneistä 3 433 384 hengestä ja maahanmuuttajista olisi vuonna 2055 yli 64 vuotiaina elossa 1 726 092 henkeä, 43,0 prosenttia.

Tilastokeskuksen ennuste kuolemattomuudesta on ennenaikainen ja perustuu täysin virheellisiin lähtökohtiin ja johtaa mahdottomiin tuloksiin. Se hyväksytään kritiikittä ja sitä kaikki hokevat tiedottomasti kuin autuaaksi tulevat mantraansa.

Vuonna 2010 väestötilaston mukaan Suomessa oli 5 375 276 henkeä. Heistä 80 ja sitä vanhempia oli elossa 255 912, joka on 10,2 prosenttia syntyneistä ikäluokista ja 65–79 vuotiaita 685 129 eli 57,9 prosenttia syntyneistä ikäluokista. Siis: 1910–1945 syntyneistä 3 698 851 miljoonasta oli vuonna 2010 elossa ja maassa yli 64 vuotiaina 941 041 henkeä, 25,4 prosenttia.

Näillä syntyvyyden ja elinajan mahdollisen pidentymisen sekä toisaalta nykyisen yhteiskunnallisen kehityksen (vähenevä palkkatyö, lisääntyvä työttömyys ja myös julkisen talouden köyhtyminen) perusteilla voidaan arvioida todennäköinen väestökehitys.

Kantaväestöön kaudella 1946–1975 syntyneistä vuonna 2055 on yli 79 vuotiaita maassa ja elossa 289 408 henkeä, 11,7 prosenttia. Joten heitä olisi noin 15 prosenttia nykyistä enemmän. 1976–1990 syntyneistä olisi massa ja elossa 606 881 henkeä, 63,2 prosenttia, jossa olisi lisäystä nykyiseen vajaat kymmenen prosenttia. Maahanmuuttajien yli 64 vuotiaat olivat 2010 väestötilastossa joten uudet yli 64 vuotiaat tulee uusista maahanmuuttajista. Kun heidän määränsä kasvaa kumulatiivisesti vuosittain enintään 12–13 000 hengellä ja kun osa aina poistuu maasta, niin maahanmuuttajien osuus jää marginaaliseksi. Näin syntyvyys on väestön ikääntymisen peruskriteeri ja olosuhteet muuten vaikuttavia. Niiden perusteella voidaan arvioida, että 2055 kantaväestöön syntyneistä yli 64 vuotiaita on maassa ja elossa 896 289 henkeä, 26,1 prosenttia.

Tilastokeskuksen ennuste ikääntyneiden osalta on lähes kaksinkertainen arvioitavissa olevaan tulevaisuuteen verraten. Se palvelee ainoastaan eläkevakuutusyhtiöiden rajattomia haluja seikkailla kasvaneilla kaikki järjelliset rajat ylittäneillä ja yhä riskialttiimmilla finanssimarkkinoilla.

Kai Kontturi

26.10.11

Miltä näyttää?

Susien joukossa

Se Bismarckin tokaisu oli jotain sellaista, että "älkää luulko, että politiikasta syrjässä pysyminen varjelee teitä sen seurauksilta". Bismarck on aito kaukana menneisyydessä elänyt saksalainen rautakansleri, oikea duunarien pieksijä, mutta tässä hän osui naulan kantaan.

Jokaisen toivoisi tietävän ja muistavan, että luulo ei ole tiedon väärtti. Joka päivä kuitenkin joutuu pettymään. Tämä nykyinen hallitus, joka on saanut ansiokkaan sixpack nimityksen erotukseksi aikaisemmasta punamullasta, sateenkaaresta ja ties mistä. Parempi olisi ollut susilauma, wolfpack. Lienee selvää, että Kataisen (40 v) johtaman työväen Kokoomuksen ja sen hallituksessa istuvat demareiden Urpilaisen (35 v), vasemmistoliiton Arhinmäen (34 v) ja muidenkin pienten takinkääntöä väistämättä seuraa raatelevaa politiikkaa.

Takinkääntöjä on nähty ennenkin, mutta tämä on vertaansa vailla, kun samaan aikaan tehtiin paitsi takinkääntö myös sudenpentujen lailla voltti taaksepäin kahdella kierteellä. Voi vain toivoa, että vastaavaa ei tulla enää näkemään. Tosin eduskunnassa olevat puolueet ovat niin pahasti latvasta lahonneita, että niiltä voi onnistua mikä tahansa konnuus.

o o o

Kreikan vakuustöppäily oli hurja näyttö hallituksen keskenkasvuisuudesta. Kun Kreikan velka-asiasta tehdään tilinpäätös, Katainen (70) ja Urpilainen (65) istuvat harmaina eläkeläisinä keinutuoleissa. Viimeistään silloin kuntauudistus, koulutuksen alasajo ja jo nyt nähtävissä olevien monin verroin suurempia ongelmia seuraa maata järisyttävää itkua ja hammasten kiristystä.

Kuntauudistusta ja koulutuksen alasajoa perustellaan väestörakenteen ja väestön tarpeiden muutoksilla. Valitettavasti nykyinen nuorten hallussa oleva hallitus ei ole asioista perillä. Heille on opetettu vain helppoja hokemia – työllisyyden turvaaminen, ennustettavuus, työssäkäyntialueet, pieni syntyvyys ja ikääntyvä väestö. Ne on helppo muistaa, mutta hokemina ovat täyttä potaskaa.

Virallisen tilaston mukaan syntyvyys on laskenut 1950 lähtien. Nyt syntyvyys on jo hieman kasvanut. Ennusteessa arvellaan, että eläkeläisten määrä on 2060 lähes kaksinkertainen. Mutta suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä joten ikääntyneiden määrä pysyy nykytasolla. Se voi jopa laskea, kun kuntauudistus keskittää terveyden- ja sairaanhoidon yhä harvemman saataville.

o o o

Nuorten ja ikääntyvien työllistymisestä on syksyn mittaan puhuttu ja puhuttu. Sivujuonteena on työurien pidentäminen. Näihin ongelmiin on muka haettu ratkaisua. Puhetta on riittänyt, mutta ratkaisuja ei ole löytynyt, kun näissä oloissa niitä ei ole. Syy on selvä – puuttuu työtä, josta saisi elämiseen riittävän palkan.

Viimevuonna 1 148 224 palkansaajaa, 44 prosenttia kakista, sai vuosipalkkana 10 424 euroa, 869 euroa kuukaudessa. Tilastokeskuksen tuntitilastojen mukaan keskipalkka oli 7,57 euroa tunnissa, mutta kuten tiedetään työvoimatutkimus tuottaa tilastoihin haamutunteja. Kun ne poistetaan, palkka oli 10,53 euroa tunnissa. Mikä piru tässä on vikana? Ensimmäinen karmea vika on tienkin työn puute, kun näin suuri osa palkkatyöläisistä saa tehdä töitä vain puolen vuoden verran. Siitä sitten seuraa, että kun työläisiä on enemmän kuin työtä on tarjolla, niin palkkoja poljetaan julki ja salaa. Yksinäinen duunari ajattelee pakon edessä ja vasten tahtoaan, että pieni leipä on parempi kuin leipäjonossa jonotettu leipä.

Sanotaan, että köyhyys periytyy ja että köyhäkin voi olla onnellinen. Äsken joku demarien kansanedustaja selitti, että kun on tilillä miljoona ja palkka kymppitonni kuukaudessa, niin sillä tulee ihan mukavasti toimeen. Totta. Ihminen tottuu kaikkeen – sekä köyhyyteen että rikkauteen. Se vain tuntuu karvaalta, että jokainen toivoo lottojonossa saavansa rikkautta, mutta todellisuus kulkee tasan päinvastaiseen suuntaan. Nykymaailma opettaa ja totuttaa yhä useamman elämään köyhästi ja yhä köyhemmin.

o o o

Silloin tällöin kuulee sanottavan, että kapitalismi on tullut tiensä päähän. Se ei kuitenkaan ole tosi, sillä tällä hetkellä ei ole sellaista järjestäytynyttä voimaa, joka lopettaisi ylikypsyneen kapitalistisen järjestelmän. Siksi se jatkaa, kun lisääntyvään köyhyyteen opitaan ja totutaan. Tilanne kuitenkin jatkuvasti heikkenee ja kansan toivottomuus lisääntyy.

Kapitalismi muuttuu yhä sietämättömämmäksi. Työvoima 2025 tutkimuksesta (TM) voi laskea, että 2050 mennessä tuotanto kasvaa parhaimmillaan 64 prosenttia, keskimäärin 1,6 prosenttia vuodessa. Tutkimuksen mukaan työn tuottavuus laskee alle puoleen perinteisestä, vain 144 prosenttia, keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa.

Näistä seuraa, että virallistenkin lukujen mukaan työ vähenee 4,1 miljardista työtunnista 2,7 miljardiin tuntiin, 34 prosenttia. Työttömyysaste nousisi rajuun 42,3 prosenttiin. Jos työtunnit jakaantuisivat kaikille tasan, niin henkilötyövuosi lyhenee 1 690 tunnista 1 063–1 154 tuntiin jolloin nykyisen kieron laskutavan mukaan työttömyysaste olisi 4,2–11,8 prosenttia. Meno on niin julmaa, että heikkopäistä hirvittää – kuljemme kohti umpikujaa!

Näin käy vain parhaassa tapauksessa eli tuottavuus pysyy alhaisella tasolla ja tuotanto kasvaa ilman lamoja. Siinä palkkatyöläisten toimeentulo huononee pikkuhiljaa niin, että palkkojen ja voittojen osuus tuotannosta nousee 2040-luvulla yhtä suuriksi. Sinä aikana uudet köyhyyteen vajoavat tottuvat köyhyyteensä. Jos tällainen muutos tapahtuisi vuodessa, olisi helvetti irti.

Kapitalistit yliluonnollisen rikkautensa kanssa ovat hekin vaikeuksissa. Tuotannon hiipuessa myös todellisen rikastumisen mahdollisuudet hiipuvat. Jokainen kapitalisti katsoo vain omaa etuaan. Yhdelläkään ei ole muuta mahdollisuutta jos haluaa pysyä kapitalistina – susien joukossa on ulvottava susien lailla. Siksi pidäkkeetön, pohjaton ahneus, on hyppelyä kriisistä kriisiin.

EU, vapaakauppa rahakeinotteluineen ja nykyinen hallitus suosivat suurpääomaa. Se on lisääntyvän työttömyyden ja kurjuuden raatelevaa oikeiston politiikkaa. Niistä on päästävä eroon.

Kai Kontturi

19.10.11

Rahalla rahaa?

TYÖLLÄ TAVARAA VAI RAHALLA RAHAA

Jatkuvasti ihmetellään miksi maailmankirjat ovat niin pahasti sekaisin. Tuotanto kehittyy nykyajan normaalioloissa ja joka suhteessa hitaasi. Taantuminen ja kriisien toistuvuus on lyhentynyt. Myös työn tuottavuuden kasvu on hidastunut, mutta se on kuitenkin tuotannon kasvua nopeampaa. Se vähentää työn tarvetta ja työttömyys lisääntyy. Samaan aikaan myös rahamarkkinoilla toistuvat erilaiset häiriöt ja kriisit.

Mullistus markkinoilla

Yhä nopeammin toistuvat, suorastaan jatkuvasti toistuvat markkinahäiriöt ovat seurausta pääomien, tavaroiden ja palvelusten vapaasta liikkumisesta. Sitä kapitalistit ovat halunneet kaksisataa vuotta. Sen suhteen asiat edistyivät varsin hitaasti, mutta 1995 tapahtui lopullinen läpimurto, kun tulleja ja kaupankäyntiä koskeva yleissopimus GATT lopetettiin ja korvattiin Maailma kauppajärjestöllä WTO. Sillä poistettiin kaikki kansainvälisen kaupan esteet, kun WTO:n jäseniksi liittyi 153 maata. Ne yhdessä muodostavat 95 prosenttia kansainvälisestä kaupasta.

Vapaakauppa merkitsi mullistusta kansallisvaltioiden tuotannossa, sen omistuksessa ja niiden rahamarkkinoilla. Se on nopeuttanut pääomien omistuksen keskittymistä. Pääomia on viety maasta enemmän kuin sitä on sijoitettu kiinteisiin tuotannon välineisiin. Suomessa sijoitetun pääoman tuoton vahva kasvu alkoi 1980-luvun puolivälin jälkeen poliittisen ilmaston oikeistolaistumisen seurauksena. Mutta vasta ensimmäisinä WTO:n perustamisen jälkeisinä vuosina, tapahtui hyppäyksellinen kasvu. Itse asiassa sen jälkeen kasvu pysähtyi. Nyt se ajoittain kasvaa, ajoittain pienentyy.

Viimeisen neljännesvuosisadan aikana yritykset ovat hakeneet nopeita voittoja. Niiden strategia näyttää muuttuneen ulospäin suuntatuvasta sisäänpäin kääntyneen kulujen karsimisen strategiaan. Useissa tapauksissa se on jo johtanut umpikujaan ja toiminnan lopettamiseen.

Poliittisten muutosten myötä tulivat mahdolliseksi pätkätyöt. Organisaatioita litistettiin, työvoimaa ulkoistettiin ja saneerattiin kortistoihin. Tavaroiden tuotannossa on lopetettu lukuisia kannattavia tuotantolaitoksia. Aktiivinen myyntityö näivetettiin olemattomiin paisuneen mainonnan varaan. Jäljelle jääneen henkilöstön kuormitus on kasvanut.

Pääomien omistuksen keskittymisen vuoksi rahalle ei ole löytynyt tuotannossa hyötykäyttöä. Omistajakapitalistit kuitenkin vaativat, että pääoman on joka tapauksessa tuotettava voittoa. Siksi tuotannon rinnalle ovat kasvaneet äärettömän suuret rahamarkkinat. Ne elävät uskossa, että rahalla voi tehdä rahaa. Rahamarkkinoilla säilyy rauha niin kauan kuin tuotannosta tulee uutta vapaata pääomaa jaettavaksi. Sen jälkeen voi saada voittoa vain veronmaksajilta ja heikkoja tuhoamalla.

Likviditeetti-pommi

1995 jälkeen kapitalistien rahamarkkinat ovat muodostuneet tavaratuotannon kilpailijaksi. Yhteiskunnalliselta merkitykseltään rahamarkkinat ovat jo syrjäyttäneet tavaratuotannon. Ne näyttävät vallanneen määräävän aseman yhteiskunnassa.

Maailmalla tikittää atomipommin kaltainen uskomattoman tuhovoimainen pommi. Se ei ole ihmisten ulottuvissa. Kapitalististen markkinoiden ansiosta se elää omaa elämäänsä. Uutta pommia, joka syntyi lyhyessä ajassa, voisi sanoa likviditeetti-pommiksi. Tänään kukaan ei osaa sanoa minkälaista tuhoa sen räjähtäminen aiheuttaa. Yhä useampi asiantuntija pelkää, että räjähtäminen voi olla lähellä. Pari vuotta sitten Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF, mukaan maailman likviditeetti oli 747 967 miljardia dollaria. Suomalaisten ulkomailla oleva osuus oli 749 miljardia dollaria, 0,1 prosenttia. Likviditeetissä oli 633 251 miljardia dollaria, 85 prosenttia oli ns. virtuaalirahaa ja 114 446 miljardia dollaria yritysluottoja, perinteisiä asuntoluottoja, oikeaa käteistä ja käyttötilejä. Mikäli maailman koko bkt, 57 937 miljardia dollaria, olisi ollut likvidin korkotuottoa, se olisi vain 8 prosenttia.

Virtuaaliraha on rahalaitosten ja pörssien mielikuvituksen luomaa voitto-odotusta, jolle ei ole todellista tuotannon tai muuta todellisuuspohjaa. Kukaan ei tiedä kuinka paljon siinä on ilmaa. Siksi se on todellinen ongelma, kun on helposti nähtävissä, että virtuaalirahassa on suuri kupla. Sekin tiedetään, vaikka harva tunnustaa, että euromaiden muutama satamiljardia euroa on osa virtuaalirahan kuplaa. Mutta – se on häviävän pieni osa siitä mitä on odotettavissa.

Likviditeettipääoman ja bkt epäsuhde johtuu suursijoittajien mielikuvituksella luoduista voitto-odotuksista. Se on pelkkää keinottelua, joka tekee rahoitusmarkkinoista epävakaat. Se on suursijoittajien keskeistä kilpailua oveluudella, joka muuttaa omistussuhteita ja pienentää omistajien joukkoa. Pankkien, säätiöiden, vakuutusyhtiöiden jne. kautta sijoittajat osallistuvat keinotteluun tietoisesti, muut usein pelkkinä uhreina tietämättään ja tahtomattaan.

Pankit ja muutkin rahalaitokset saavat riskisijoitukset kaupaksi nimittämällä kaiken maailma sijoituspapereita, termiineitä, futuureja ja niiden johdannaisia, eläke- tai vakuutussäästämisen eri muotoja tuotteiksi. Tuote on mielikuvana konkreettinen, mutta rahalaitossijoitus perustuu aina luotuun ja pelkkään mielikuvaan tulevaisuuden voitoista.

Pankkien sijoitustuotteiden myynti, on aina riskipeliä. Myös vakuutusyhtiöt ovat yhä suuremmassa vaarassa rahamarkkinoilla tehtyjen sijoitusten vuoksi. Aikaisemmin luotettavina pidetyt valtioiden joukkovelkakirjalainatkin ovat muuttuneet riskipeliksi. Ennen varmoina takaisinmaksajina valtioiden joukkovelkakirjat olivat haluttuja sijoituskohteita. Sillä kaikki (politiikkoja lukuun ottamatta) tietävät, että valtio ei voi mennä konkurssiin. Ennemmin tai myöhemmin ne maksavat velkansa. Valtiot eivät ole koskaan antaneet vakuuksia, kun niitä ei ole tarvittu. Varma usko lainojen hoidosta on riittänyt.

Valtioiden luotettavuudesta johtuen ja siitä, että rahalaitoksilla on kaikki paikat rahaa väärällään, ne ovat suunnattomassa ahneudessaan työntäneet sitä valtioille. Ne ovat tietoisesti ylilainoittaneet monia valtioita siinä uskossa, että takaisinmaksu on varmaa. Siitä piittaamatta, että maailman reaalitalous on voinut huonosti 1990-luvulta alkaen ja vaikka parempaa ei ole näkyvissä, pankit ovat houkutelleet valtioita lainoillaan.

Mutta nyt, kun Euroopassa joidenkin valtioiden velanmaksukyky on heikon reaalitalouden vuoksi nollissa, pankit eivät anna maksuaikaa. Nyt ne haluavat veronmaksajat hurjien voittojensa maksumiehiksi. Pankit vaativat euromailta yhteisvastuuta. Siihen ne ovat jo myöntyneet. Niiden sormet ovat syvällä euromaiden veronmaksajien taskuissa. Tähän luonnollisesti vaikuttaa se, että vaikka maailman rahalaitokset ovat rahaa väärällään, ne eivät jakaannu tasaisesti kaikkien pankkien kesken. Siksi jotkut pankit voivat joutua vaikeuksiin, sillä suurpääoman omistajat eivät tunne keskinäistä solidaarisuutta. Jokainen nuolkoon omat haavansa. Suurimmat yleensä selviävät. Kun pienet kaatuvat, pääomat ja määräysvalta keskittyvät entistä harvempiin käsiin.

Yhteisvastuu

IMF:n ja kahdenkymmenen teollisuusmaan päättäjät edustavat suurpääoman omistavia harvalukuisia kapitalisteja ja heidän rahalaitoksiaan. Nämä samat kapitalistit omistavat myös tuotannon välineet, talot, laitteet ja tavarat, joiden arvo on 127 154 miljardia dollaria 17 prosenttia rahamarkkinoista. Nyt on helppo ymmärtää, kumpi on maailmataloudessa etusijalla – tuotanto vai rahamarkkinat.

Tässä IMF:n laskemassa likvidissä 85 prosenttia on virtuaali- eli keinottelurahaa. Sen todella monenkirjaviin sopimuksiin (tuotteisiin!) on vain osa konkreettisesti sijoitettua rahaa. Loppu on maksettava sopimuskauden päättyessä. Virtuaaliraha liikkuu niin mielikuvituksellisessa johdannaisten labyrinttien verkostossa, että sitä ei kukaan pysty hallitsemaan.

Virtuaalirahalla rahan tekeminen onnistuu vain niin kauan kuin se saa uutta rahaa tuotannosta, tavallisista säästöistä ja veronmaksajilta. Sen rahalaitokset ymmärtävät. Siksi ne IMF:n ja maiden keskuspankkien kanssa yhteisrintamassa vaativat (valtioita) tavallisia veronmaksajia korvaamaan niiden tappiot. Vaatimuksia siivitetään taantuma ja pulapuheilla. 30-luvun pula johtui suhteellisesta liikatuotannosta. Tavaraa olivat varastot pullollaan, kun ihmisiltä puuttui raha niiden ostamiseen. Kun kauppa ei käynyt, tuotantoa supistettiin. Ihmisiä saneerattiin kilometritehtaalle ja se vähensi kysyntää edelleen. Tuloksena oli mieletön konkurssikierre.

Vielä ei ole kyse liikatuotannosta. 30-luvulla keinottelupääomaa ei ollut tuotantopääoman monin kerroin ylittävää määrää. Suhteessa nykyiseen keinottelu oli mitätöntä. Konkurssit aiheuttivat osakemarkkinoiden romahduksen, joka vain osaltaan täydensi pula-ajan.

Markkinataloudessa on iät ja ajat hoettu, että riskin palkkana ovat voitto tai tappio ja että markkinataloudessa itseohjautuvat markkinat korjaavat itse omat virheensä. Voiman tunnossaan kapitalistit arvioivat keinottelun nopeammaksi tavaksi saada kansojen omaisuus uudelleenjakoon, itselleen. Nyt kun maailma on harvojen suurkapitalistien käsissä, heillä on kanttia vaatia kansojen yhteisvastuuta keinottelunsa maksumiehiksi. He vaativat valtioilta omaisuutta, vaativat säästämään, supistamaan ja leikkaamaan.

Yritykset tehdä rahalla rahaa on johtanut siihen, että nyt ja tulevaisuuden normaalioloissa tuotanto kehittyy joka suhteessa hitaasti, mutta tuottavuus kuitenkin aina tuotannon kasvua nopeammin. Sen seurauksena työttömyys kasvaa, elintason laskee ja kärsimykset lisääntyvät.

Eurooppalaisilla on mahdollisuus; heidän on yhteistoimina ja yhteisvastuullisesti pantava Euroopan suurpääoma ja sen kasinopelurit aisoihin. Se onnistuu palauttamalla valtioiden itsemääräämisoikeus, suojaamalla pienet ja keskisuuret yritykset luopumalla pääomien, tavaroiden ja palvelusten vapaasta liikkumisesta ja purkamalla Euroopan Unioni!

Siihen ei suurpääomalla riitä haluja. Vaikka haluja olisi, muutos ei riitä pitkän päälle, kun työn ja pääoman välinen ristiriita on jo saavuttanut lähestulkoon sietämättömät mittasuhteet. Kapitalisteilla ei ole halua eikä keinoja nykyisten ja paisuvien ongelmien ratkaisemiseen. Niinpä jäljelle jää vain yksi mahdollisuus – kapitalistinen yksityisomistus on lakkautettava. Siksi palkkatyöläisten on havahduttava muuttuakseen riistetystä luokasta luokaksi itseään varten.

Kai Kontturi

8.10.11

Helsinki investoi

HELSINKI INVESTOI PALVELUJEN KUSTANNUKSELLA

Helsingin kaupunki on pieni Euroopan pääkaupunkien joukossa, mutta sillä on suuren kaupungin mahtipontisia suunnitelmia. Keskustatunneli, köysirata/silta Laajalehteen, Guggenheim-museo, Keskuskirjasto jne. Lisäksi kaupungin johtajat haaveilevat 20–40 kerroksisista pilvenpiirtäjistä – kymmenen Pasilaan ja kahdeksan (HS 3.10.11) Kalasatamaan.

Ne ovat kulisseja ja pullistelua ylimitoitetuilla investoineilla ikään kuin kaikki paikat olisivat rahaa väärällään. Kaudella 2006–2010 kaupungin todellinen (virallinen tulos on kelvoton kirjanpitolautakunnan määräämä väärennös) tulos osoitti 4 907 miljoonan euron ylijäämää. Siitä käytettiin investointeihin 4 839 miljoonaa, jonka jälkeen jäi ylijäämää 67 miljoonaa euroa. Investoinnit ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Rahat kasvuun on otettu leikkaamalla palveluita. Tätä kurjistamispolitiikkaa kaupunki on harjoittanut jo muutaman vuoden.

Kaupungin johtajat näyttävät luottavan siihen, että asukkaat suostuvat maksamaan mitä vaan, kunhan asiat tarjoillaan nätissä paketissa. Viimeisen viiden vuoden aikana kaupungin tulot ovat kasvaneet 63 prosenttia asukasta kohden, mutta tulojen jako on muuttunut merkittävästi. Kaupunkilaisten palvelumenoista on leikattu 1 095 euroa asukasta kohti, mutta investointeihin on lisätty 1 371 euroa asukasta kohti. Niihin on käytetty myös ylijäämät, jotka ovat supistuneet jyrkästi.

Helsingin taloudenhoidon suunnanmuutos on hoidettu pikkuhiljaa budjetoimalla investointeihin vähemmän kuin mitä niihin on oikeasti käytetty. Vuoteen 2005 verraten viimevuonna palveluista oli leikattu 644 miljoonaa euroa ja investointeihin lisätty 807 miljoonaa euroa.

Kaupungin taloudenhoito on ollut raakaa peliä kaupunkilaisten lasten- ja vanhustenhoidon, sekä koulutuksen, terveyden ja sairaanhoidon kustannuksella. Kirjanpitolautakunnasta riippumatta Helsinki harjoittaa myös omaehtoista harhautusta. Ensivuodelle kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on tehnyt talousarvioehdotuksensa. Sen vertailulukuina ovat 2010 talousarvion tulojen ja menojen jälkeen jäävä vuosikate 387,9 miljoonaa, vaikka tilinpäätöksestä tiedetään, että se oli 648,9 miljoonaa – 291 miljoonaa euroa 67,3 % suurempi!

Muutos on todella merkittävä, mutta siitä huolimatta palvelujen leikkaamista jatketaan. Niitä jatketaan vain siksi, että voitaisiin rahoittaa kerskainvestoinnit mm. kapitalistien pullistelu 18 pilvenpiirtäjällä ja kaiken maailman guggenheimit. Hyvällä syyllä voi kysyä onko kaupungin taloudenhoito oikeilla raiteilla, kun kaupungin palvelut alistetaan investoinneille – rahoitetaan palveluja leikkaamalla?

Kai Kontturi

Kreikalta takuita

Hallitusta on jallitettu ja se yrittää jallittaa meitä

Suomi joutuu takaamaan Kreikkaa 2 200 miljoonalla eurolla. Sen vakuudeksi Suomi vaatii takauksia, panttia. Niitä luvattiin esimerkiksi Kreikan joukkovelkakirjoina 880 miljoonaa euroa. Ne Suomi voi sijoittaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Suomelle on vakuutettu, että sijoituksina ne tuottavat kolmessakymmenessä vuodessa korkoa korolle yhteensä 1 320 miljoonaa (150 %), jonka jälkeen Suomella on vuonna 2040 panttina sekä velkakirjat että tuottona yhteensä 2 200 miljoonaa euroa.

Tämän takuun ehtona on, että Suomi maksaa väliaikaiselle vakausvälineelle Kreikalle osoitettua 1 440 miljoonaa euroa. Se on Suomelle heti ja välitön menoerä. Jos Suomi sijoittaisi sen kuten em. velkakirjat, sille kertyisi korkoa 2 160 miljoonaa euroa (150 %). Suomi ei kuitenkaan saa tuota korkoa joten 30 vuoden kuluttua takuiden hinta on 3 600 miljoonaa euroa.

Jos nyt oletetaan, että Kreikka ei maksa vuoteen 2040 mennessä Suomelle velkaansa, niin Suomi saa pitää vakuutena olevat velkakirjat ja niiden toivotun tuoton 2,2 miljardia euroa. Kun Suomi joutui maksamaan koko velkaosuuden kerralla, se on kokonaan menetetty. Näin Suomi saa 2,2 ja menettää 3,6 miljardia joten takuiden ansiosta menetys on 1,4 miljardia euroa siis todella suuri raha. Vaatimatta takuita, Suomi olisi joutunut saman summan viidessä vuodessa. Suurella varmuudella voi päätellä, että tämän EU:n herrat ovat laskeneet. Sitä Suomen hallitus ei ymmärrä, mutta jos ymmärtää sitä pahempi.

Pääministeri Katainen ja valtionvarainministeri Urpilainen ovat kovalla äänellä toistamiseen toistaneet, että 880 miljoonaa euron vakuudet on Suomelle iso raha. Sen sijaan he ovat vaienneet suuremmasta 1 440 miljoonaa euron rahasta. Nämä rahat kuuluvat samaan pakettiin. Niistä ensimmäinen ja niitä vastaavat joukkovelkakirjat saattavat piankin osoittautua nollan arvoisiksi. Mutta niistä toinen on maksettava heti ja käteisenä rahana eikä siihen sisälly pienintäkään epävarmuutta!

Ministerit Katainen ja Urpilainen puhuvat myös sen puolesta, että joukkovelkakirjat tuottavat korkoa 3 prosenttia vuodessa ja korkoa korolle. Joukkovelkakirjat on kuitenkin ensin jonkun pankin kautta tarjottava yleisölle. Mutta huoliiko yksikään pankki tai yleensä kukaan maksukyvyttömän Kreikan velkapapereita?

Kauppatavan mukaan niiden myyntiä yleisölle voi vauhdittaa reippaalla korolla. Suomelle on jo taattu kolme ja mahdollinen välittäjäpankin on saatava ainakin puolitoista, joten tässä vaiheessa velan korko olisi neljä ja puoli prosenttia. Mutta montako prosenttia on maksettava yksityisille, että he ottaisivat näitä velkakirjoja? Riittääkö kolme vai pitääkö yksityisen saada viisi-kuusi prosenttia? Näiden lukujen mukaan Kreikka joutuisi maksamaan tästä lainasta korkoa 7,5 – 10,5 prosenttia. Kuinka tässä lopulta käy, se jää nähtäväksi. Koko juttu vaikuttaa pelkältä kuplalta.

Mutta mistä löytyy pankki, joka ottaisi muuttaakseen roskapapereiksi tunnetut Kreikan joukkovelkakirjat rahaksi? Tässä on elämää suurempi ongelma, ellei EU ole luvannut tiskin alta jollekin pankille ylimääräistä pääomittamista. Luultavasti Suomen kuten muidenkin käy paljon pahemmin. Kun 30 vuodessa inflaatio syö takuusta varovasti arvioiden 500 miljardia, niin suhteellisesti saman verran (55–60 %) katoaa myös kuvitelluista korkotuloista. Mene ja tiedä!

Tähän tulee vielä runsaasti lisää uusia pankeille maksettavia tukiaisia, joita EU on suunnitellut. Väliaikaisen rahoitusvakuusvälineelle, ERVV:lle, Suomi takaa 14 miljardia euroa. Mutta nyt näyttää siltä, että kyse ei olekaan takuusta, vaan selkeästä lahjoituksesta. Takuu se on vain siksi, että laina ei ole Suomen vaan EU:n hallinnassa.

Kun lainalle ja sen korolle ei ole osoitettu muuta tai muita maksajia, Suomi vastaa pääomasta ja maksaa korot alusta alkaen. Kuten näyttää pääoma lankeaa maksettavaksi 25 vuoden kuluttua. Silloin sille on kertynyt kokoa korolle 420 miljoonasta eurosta 15,7 miljardiin euroon ja koko summa yhteensä 28,7 miljardiin euroon, 5 340 euroon asukasta kohden. Olisi hyvä tietää mistä Katainen-Upilainen ottavat moisen summan?

Mm. rahamarkkinoiden riskienhallinnan konsultti Urho Lempinen sanoo, että viidessä luottamuspulan euromaassa velkaa on yli 4200 miljoonaa euroa. Englantilaiset eivät kuulu euro-alueeseen, eikä siten tähän vakuuspuuhaankaan. He ovat ulkopuolisia, mutta EU-maana he ovat arvioineet, että vakinaisen rahoitusvakauden pääoman pitäisi olla vähintään 2000 miljardia euroa. Siitä Suomen osuus olisi huikeat 35–40 miljardia euroa.

Olkoon miten tahansa, niin pankit ovat Euroopassa sellaisella ryöstöretkellä, että vastaavaa ei ole nähty. Kaikki viittaa siihen, että Suomen hallitusta on jallitettu pahemman kerran ja nyt hallitus yrittää jallittaa meitä, sinua ja minua. Asia on sitä pahempi, kun se ei kerro onko Suomi menossa mukaan todella suureen vakinaiseksi suunnitellun EVM:n rahoittajaksi ja sitä mukaan EU:n liittovaltioon.

Kai Kontturi

14.9.11

Helsinki

INVESTOINTEJA ON SIIRRETTÄVÄ MYÖHEMMÄKSI

Helsingin kaupunki on kuin Huittisten hullu mies, vaikka se ei syö enempää kuin tienaa. Se muuten vaan häärää hullun miehen lailla. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoin (HS 11.9), että paras keino taantuman torjumiseen on laittaa tulot ja menot tasapainoon. Sokea Reetakin näkee sen oikeaksi, mutta miten se tehdään. Mikä kaupunkilaisen kannalta on oikein mikä väärin?

Jos Helsingin kaupungin kirjanpito tehdään yritysten kirjanpidon tapaan, silloin tuloiksi lasketaan kaikki tulot eli vero-, toiminta- ja satunaiset tulot sekä kiinteän omaisuuden myynnistä saadut myyntivoitot. Kaudella 2006–2010 tulot kasvoivat 71,4 prosentti, mutta menot vähin äänin tehtyjen leikkausten vuoksi vain 51,2 prosenttia ja voittoa kertyi 4,9 miljardia. Ylijäämä kasvoi 193,0 prosenttia.

Voiton huikea kasvu on saanut kaupunginhallituksen ja valtuuston pään pyörälle. Siksi tällä kaudella rahaa on syydetty aiheellisiin ja aiheettomiin investointeihin ihan hullun lailla – peräti 4,8 miljardia, jossa on kasvua 261,9 prosenttia.

Jotkut kaupungin viimevuosien investoinnit ovat ihan aiheellisia, mutta paljon on myös hyödytöntä ja pröystäilyltä vaikuttavaa. Viimevuodelle investointeihin budjetoitiin 788 miljoonaa euroa, mutta mm. omaisuuden myyntivoittojen vuoksi ylijäämää kertyi 1 554,5 miljoonaa. Sitä ei pantu sukanvarteen. Se käytettiin investointeihin.

Kaupungilla on monia hankkeita, mutta sillä on valmiina myös suuret suunnitelmat ja haaveet, joista on jotain tietoja tihkunut julkisuuteen. Niiden toteuttaminen vaatii rutkasti rahaa. Kun kaupunki pelkää, että tulot vähenevät sillä ei ole haaveita palvelutuotannon, koulutuksen, lasten-, terveyden-, sairaan- ja vanhustenhoidon lisäämiseen eikä tason parantamiseen, ei edes säilyttämiseen. Päinvastoin. Sillä on valmiina vuoteen 2015 ulottuva koulujen, terveysasemien, vanhustenhoidon jne. palvelujen leikkauslista.

Kaupunginjohtaja Pajunen voi panna kaupungin menot ja tulot helposti tasapainoon sopeuttamalla investoinnit supistuvien tulojen ja kasvavien menojen jälkeiseen voittoon, ylijäämään. Se aiheuttaa kaupunkilaisille vähiten harmia ja vahinkoa.

Kai Kontturi

11.9.11

1930-luku

IDÄSSÄ VAHVA KASVU – LÄNNESSÄ RAJU LAMA

Helsingin Sanomien mielipidesivulla (8.9.11) taisi kirjoittajalle tulla holodomor jutussaan virhe. Siinä sanottiin, että vuosien 1932–33 aikana Neuvostoliito tappoi miljoonia talonpoikia nälkään. Se on tosi, että tsarismin, maailman- ja sisällissodan jäljiltä Neuvostoliiton talous oli kurjassa kunnossa, mutta 1920-luvulla alkoi talouden elvyttäminen ja 1928–32 kasvu kiihtyi hurjaksi ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ansiosta. Sitä kirjoittaja ei tiennyt ja ilmeisesti sekoitti sen Yhdysvaltojen 1930-luvun suureen lamaan, jonka aikana mm. maataloustuotanto puolittui ja lama tappoi miljoonia ihmisiä puutteeseen.

Useimmat meistä ovat kuulleet Kommunismin mustasta kirjasta. Sehän on pelkkä fiktio ja suoranainen propagandan satiiri. Siitä huolimatta monet ottivat sen todesta, vaikka jokaisen piti ymmärtää, ettei missään eikä kukkaan voinut tappaa koko kansaa kuten on annettu suurieleisesti ymmärtää väittäen sitä tutkituksi tiedoksi.

Sen sijaan jokainen Neuvostoliiton historiaa tunteva tietää, että 1920-luvun loppupuolella talonpojat joutuivat muokkaamaan maan sahroilla ja puuauroilla. Vuonna 1927, viimeisenä vuotena ennen ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa ja maatalouden kollektivisointia, viljaa tuotettiin noin 550 miljoonaa puutaa (puuta = 16,36 kiloa).

Historiassa tiedetään, että kulakit sabotoivat parhaansa mukaan Venäjän maataloutta. Suurinta vahinkoa he saivat aikaan talousvuonna 1927/28. Epätoivoisella yrityksellä he hävittivät karjaa ja jättivät valtion ilman viljaa. Kulakkien osuus viljan myynnistä oli viidennes valtiolle luovutettavasta viljasta, joten kieltäytyminen vilja luovuttamisesta oli vaikutukseltaan marginaalinen. Se oli ohimenevä haitta.

Vuonna 1928 Neuvostoliiton teollisuustuotannon osuus taloudessa oli 48 prosenttia, mutta 1932 se oli jo 70 prosenttia. Maatalousmaa oli muuttunut teollisuusmaaksi. Kasvaneen teollisuuden keskeisiä tehtäviä oli tuottaa maatalouden tuotantokalustoa, koneita, traktoreita ja leikkuupuimureita. Samaan aikaan perustettiin maatalouden kone- ja traktoriasemia ja kolhooseille myönnettiin 500 miljoonaa ruplaa uutta tekniikkaan ja maataloustyötekijöiden koulutusta varten.

Jo ensimmäisen suunnitelman lopussa, vuonna 1932, kollektivisoinnin ja koneellistamisen ansiosta viljan tuotanto oli noin 1300 miljoonaa puutaa. Viidessä vuodessa viljan tuotanto oli kasvanut yli kaksikertaiseksi.

Vuodesta 1919 vuoden 1932 loppuun väestö kasvoi 24 miljoonalla, lähes viidenneksen, ja 1938 mennessä 34 miljoonalla. Väestö kasvoi vauhdilla joten miljoonien talonpoikien tappaminen vuosina 1932–33 on poliittisesti tarkoituksenmukainen valhe. Väkiluku alkoi supistua vasta 1991 jälkeen.

Jos po. jutun kirjoittaja ei erehtynyt, niin hän tietoisesti tai tietämättömyyttään sortui väärän tiedon levittämistä ja vaatimukseen väärän tiedon ottamisesta historian oppikirjoihin. Jos vaatimus menisi läpi, se ei olisi ensimmäinen kerta. Syyskuussa 1944 kouluissamme historian oppikirjoista poistettiin väärät tiedot peittämällä ne liimapaperilla ja sotkemalla mustekynillä.

Kai Kontturi

7.9.11

Kapitalismi tappaa

KAPITALISMI TAPPAA

Helsingin Sanomissa oli uutinen (6.9.11), jonka mukaan Baltia kärsi pahasta väestökadosta. Parissakymmenessä vuodessa Viron, Latvian ja Liettuan väkiluku on supistunut 1,5 miljoonalla. Jos ja vaikka hitaammin kuin ennen laulavaa vallankumousta, niin väkiluku olisi kasvanut 2,3 miljoonalla.

Sama lehti kertoi aiemmin (22.10.10), että Venäjän väkiluku oli 141 miljoonaa. Lehti ei kuitenkaan kertonut, että kahdessakymmenessä vuodessa se on supistunut 16,9 miljoonalla. Jos väestön kasvu oli tapahtunut kuten ennen se olisi lisääntynyt 47,4 miljoonalla.

Vuoden 1991 jälkeen kaikkien Neuvostoliiton osavaltioitten väestömenetys, välitön kapitalistien vallan ja omaisuuden anastuksen jälkeen väestön kasvu pysähtyi ja kaantyi laskuun. Se on supistunut 30 miljoonalla.

Kaudella 1919-1991Neuvostoliiton, toisesta maailmansodasta huolimatta, väestö kasvoi hurjaa vauhtia 138 miljoonasta 293 miljoonaan – 155 miljoonalla!

Kuten 1918 vallankumouksen aikana ja jälkeen niin myös 1991 vallankumousten jälkeen maista muutti ulkomaille kaikki, jotka kynnelle kykenivät. On sanomattakin selvää, että vaikka heitä olisi ollut kuinka paljon, niin kokonaismäärä jää varsin pieneksi. Sen sijaan palkkatason romahdus ja työttömyyden räjähdysmäinen kasvu sekä koko sosiaalisen turvaverkon räjähdysmäinen hävittäminen aiheutti väestömäärän supistumisen.

Käännettä parempaa ei ole näköpiirissä. Sosialismin ja kapitalismin välinen kilpailu ja vahva vasemmisto pakottivat Euroopan kapitalistiset maat rakentamaan sosiaalista turvaverkkoa ns. hyvinvointiyhteiskuntaa. Nyt kilpailun päätyttyä turvaverkon purkamiseen on jo hyvässä vauhdissa.

Yhdysvalloissa 65 uoden iän saavuttaa 12-13 prosenttia. Euroopassa sen on tähän asti saavuttanut 17-18 prosenttia väestöstä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Eurooppa kulkee kohtia Yhdysvaltojen esimerkkiä.

Kasvavasta työn puutteesta, työttömyydestä ja sen lieveilmiöistä, on tullut pysyvä ongelma niin idässä kuin lännessäkin. Sen ratkaisemiseen kapitalisteilla ja heidän määrättävissä olevilla poliitikoilla ei ole keinoja. Päinvastoin. Kehitys kulkee kohti yhä suurempaa työttömyyttä, köyhyyttä ja kapitalismin umpikujaa.

Kapitalistiset maat toteuttavat omalla tavallaan kapitalistien suurta orjuuden ja tuottamattomien karsimisen missiota. Suomessa ehkä suurin tehtävä on kuntauudistus. Se keskittää kaikki toiminnat muutamaksi keskukseksi, joiden mm. teyden-, sairaan- ja vahustenhoidon palvelut jäävät enemmistön ulottumattomiin.

Kautta kapitalismin olemassaolon ajan siihen ovat kuuluneet tappava eriarvoisuus, toisen ihmisen riisto, paikalliset ja maailman sodat. Kapitalismi tappaa.

Kai Kontturi

29.8.11

USA on maksukyvytön

USA ON MAKSUKYVYTÖN

Standard & Poor's (S&P) heikensi Yhdysvaltojen luottoluokitusta. S&P:lle taisi sattua vahinko, kun se jossain ihmeen rehellisyyden puuskassa meni tekemään moisen mokan. Ilmeisesti sylttytehtaalta, Bilderberg?, Yhdysvaltojen valtionvarain ministeriö sai ohjeen selittää, että S&P:llä oli laskelmissaan 2000 miljardin dollarin virhe.

Jos Standard & Poor's teki virheen, niin USA:n virhe oli budjettiin verraten 85 %, bkt:n verraten 16 % ja valtion velkaan 14 %. Virhe on täysin käsittämätön. Käsitettäväksi sen saattaa tehdä Yhdysvaltojen luova ns. hedoninen bruttokansantuotteen (bkt) laskentatapa. Viimeisen seitsemän vuoden aikana todellinen bkt on kasvanut keskimäärin 2,4 % vuodessa, mutta luovan laskutavan mukaan 5,8 %. Siinä on ihmettä kerrakseen.

Viimevuonna (2010) todellinen bkt oli enintään 12 288 miljardia dollaria, mutta "luovan" virallisen laskutavan mukaan 14 487 miljardia dollaria. Erotus on 2 199 miljardia dollaria. Sitäkö USA:n valtiovarain ministeriö sanoo S&P:n virheeksi?

Yhdysvaltojen velka on kasvanut vauhdilla, jos ja kun se ensivuoden lopussa saavuttaa äsken hyväksytyn enimmäismäärän 16 500 miljardia dollaria. Tänään voi ennakoida, että ensi- tai ainakin seuraavan vuoden lopussa velan määrä on "luovasta" bkt:stä 115 % ja todellisesta 130 %. Kymmenessä vuodessa sen velka on kasvanut hulppeat 177 %.

Yhdysvallat on suuri maa, jolla pitäisi olla potentiaalia vaikka muille jakaa. Mutta eipä näytä olevan. Se kulkee vauhdilla Kreikan tietä kohti umpikujaa. Sen ensimmäinen ongelma on sotilasmenot ja 132 maassa olevat 702 sotilastukikohdat, jotka yhdessä ovat tänä vuonna mielettömät 755 miljardia dollaria (2 451 $/asukas). Ne ovat sen taloutta kalvava syöpä. Vaikka se tiedetään, niistä pidetään kiinni irvishampain, kun suurpääoma tarvitsee niitä turvaamaan sen ja muka Yhdysvaltojen kansallisia etuja.

Toinen ongelma on tuotannon rakenne. Suhteellisen lyhyessä ajassa siitä on tullut palveluyhteiskunta. Sen bkt:stä palvelujen osuus on 77 % ja jalostuksen osuus 23 %. Palvelutuotanto on sitä kuuluisaa toinen toisensa paidan pesua, joka ei tuota senttiäkään lisäarvoa. Kaikki lisäarvo, todellinen voitto, syntyy jalostuksessa, maataloudessa, raaka-aineiden ja rakennusten, teiden ja muiden tavaroiden tuotannossa. Nykyisin sen osuus on hiipunut olemattomiin ja kun tavarat hankitaan ulkomailta, niin vain harvat rikastuvat niissä piilevän voiton ansiosta. Mutta, yhteiskunta velkaantuu ulkomaankaupan alijäämän vuoksi.

Yhdysvalloilla on valtava julkinen velka ja jatkuva ulkomaankaupan alijäämä. Sillä on kaksoisvaje, josta se ei pääse helpolla irti. Suurpääomaa se ei häiritse, sillä sen tulolähteet ovat hampaisiin asti aseistettujen sotilastukikohtien suojelemilla ulkomailla.

Standard & Poor's alensi USA:n luottoluokitusta tietäen, että Yhdysvallat on maksukyvytön. Se oli varoitussignaali. Toistaiseksi se selviää maksamalla korot ja lyhennykset uudella lainalla, kasvattamalla (ulkomaista) velkaa. Ajan mittaan velan hoitaminen velalla muuttuu mahdottomaksi. Tähän liittyy vielä suurempi ongelma. Samanaikaisesti USA:n kasvavan velan kanssa maailmalla muhii vähintään 650 tuhannen miljardin dollarin virtuaalirahan potti, jossa yhdysvaltalaisilla lienee hallitseva rooli.

Virtuaalirahaan on padottu huikea määrä pelkkiä toiveita, odotuksia huikeista voitoista. Kukaan ei tiedä paljonko siinä on ilmaa. Kukaan ei tiedä koska kansojen maksukyky loppuu eikä enää riitä tavaroiden termiineillä, futuureilla ja johdannaisilla määräämiin hintoihin. Kukaan ei tiedä sitäkään kumpi ongelma, USA:n velka vai virtuaalirahan potti, purkautuu ensin. Joka tapauksessa molemmat voivat aiheuttaa, aiheuttavat, ennen näkemättömän finanssikriisin, maailmalaajuisen syvän lamaantumisen.

Yhdysvallat on suurvalta, joka voi yrittää selvitä veloistaan jättämällä ne maksamatta. Jo nykyisen 15 000 miljardin dollarin velkojen mitätöiminen kaataisi pankkeja ja sekoittaisi rahamarkkinat pohjiaan myöden. Toisena mahdollisuutena on väläytetty mahdollisuutta painaa lisää dollareita. Sekin tarkoittaisi velan mitätöimistä arvottomalla rahalla, joka myös sekoittaisi rahamarkkinat ja aiheuttaisi talouden lamaantumisen.

Yhdysvaltojen eikä koko maailman raha-, pörssi- ja tavaratuotantomarkkinat eivät pysty irrottamaan USA:ta sen kaksoisvajeesta. Kun yksityinen sektori, markkinat, joiden nimiin propagandan tekijät vannovat, eivät pysty ratkaisemaan kansantalouden ongelmia, olisi politiikkojen otettava markkinat haltuunsa. Ensimmäisenä Yhdysvaltojen olisi supistettava sotilasmenonsa ja toiseksi turvauduttava protektionismiin. Vain siten se voi suojella ja turvata tuotantonsa ulkomaiselta halpatuonnilta.

Suojautumisen jälkeen se voi ottaa käyttöön kotimaassa mineraalivaransa ja elvyttää teollisuutensa. Se on ainoa rehellinen tapa yrittää selvitä pahenevasta talousahdingosta. Mutta, kun se ei palvele yksityisen suuren rahan valtavia ulkomaisia etuja, niin meno jatkuu entiseen malliin; Yhdysvallat valvoo sotavoimallaan kansallisia, mutta todellisuudessa vain sen ylikanallisen suurpääoman suunnattomia etuja.

Vastoin yleistä käsitystä Yhdysvaltojen talouden tuottavuus on perin heikko, kun se lepää liiaksi kalliiden palvelujen, mittavan tuonnin, ulkomaankaupan ja budjettialijäämän varassa. Työttömyys ja kurjat pienipalkkaiset pätkätyöt hallitsevat työmarkkinoita joten enemmistön kukkarot ovat jo tyhjät. Lisäksi kansan enemmistön (mm. asunnot) omaisuus on pilkottu ja siirretty suuromistajien haltuun. Vankilat ovat ylikansoitettuja. Vankien määrä on ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmat.

Näistä mittaamattomista kansan tulo- ja varallisuusongelmista johtuu, että pankit ja muut rahalaitokset joutuvat väistämättä uusien ja yhä vain lyhentyvien lamasyklien kynsiin. Siksi Standard & Poor's ja muut luottoluokittajat joutuvat jossain vaiheessa, ehkä hyvinkin pian, edelleen heikentämään Yhdysvaltojen luottoluokitusta. Kun yksityinen sektori, markkinat, eivät halua eivätkä kykene korjaamaan kansantalouden vaiettuja, mutta valtavia ja paisuvia ongelmia – edessä on ajautuminen umpikujaan.

Kai Kontturi

21.8.11

Alaluokka kasvaa


KYLMÄÄVÄT NÄKÖALAT

Sanotaan, että maa on kasvamassa keskiluokkaiseksi. Väite on puhdasta oikeistolaista valhepropagandaa. Sillä on omat tavoitteensa. Ensiksi se, että väitetään luokkia olevan enemmän kuin kaksi perusluokkaa, kapitalistien luokka ja työväenluokka. Toiseksi se, että työväenluokka kutistuu ja kolmanneksi, että keskiluokkaistuminen tarkoittaa toimeentulon ja hyvinvoinnin kasvua.

Tosiasiassa palkkatyöläisiä ei ole koskaan ollut niin paljon eikä työväenluokka niin suuri kuin se on tänään. Palkkatyöläiset eivät itse tiedä, että työläisinä, halusivat tai ei, he kuuluvat työväenluokkaan. Sillä kylmäävä totuus on, että neljä viidesosaa palkansaajista on vieraan palveluksessa, eikä kukaan heistä ei ole turvassa. Lopputili voi tulla minä hetkenä hyvänsä.

Väite keskiluokkaisuudesta on mennen talven lumia. Vuonna 1990 työllisiä oli 2,35 miljoonaa ja työttömiä 199 tuhatta. Työlliset tekivät töitä vuoden aikana normaalit 1 764 tuntia. Vuonna 2010 tilanne oli kokonaan toinen. Silloin työllisiä oli 2,62 miljoonaa ja pitkäaikaistyöttömiä noin 55 tuhatta. Työlliset tekivät vuodessa virallisten työtuntien mukaan 1 564 tuntia, mutta kun tilastosta poistetaan työvoimatutkimuksen haamutunnit, vuosityöaika onkin 1 423 tuntia. Riippumatta siitä, kumpaa pitää oikeana, tehtyjen työtuntien määrä ei ole lähelläkään vuoden 1990 tuntimäärää.

Oleellista on se, että työllisistä yrittäjät ja vakinaiset tekivät normaalin työvuoden, mutta lähes 1,2 miljoonaa, 45 % työllisistä, teki virallisen tilaston mukaan 1 214 työtuntia (7,4 kuukautta), mutta todellisuudessa vain 887 tuntia (5,4 työkuukautta). Olkoon työtuntien määrää kumpi tahansa, niin nämä pätkä- ja osa-aikaiset työläiset saivat palkkana vain 10 424 euroa.

Tämän mukaan kehitys ei kulje hyvinvoinnin ja keskiluokkaisuuden suuntaan. Päinvastoin. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kehitys on kulkenut ja kulkee pahoinvoinnin suuntaan. Jatkossa ja ajan kuluessa työväenluokka entisestään kurjistuu ja yhä useampi löytää itsensä pienituloisten pätkätyöläisten "alaluokasta".

Nyt näyttää siltä, että vuonna 2050 työvoimaa on 2,7–2,8 miljoonaa henkeä. He tarvitsevat 4,8–4,9 miljardia työtuntia. Tuottavuuden todella hitaan, mutta sitä hitaamman tuotannon kasvun seurauksena tarjolla on vain 3,1–3,2 miljardia työtuntia. Niistä työvuoden pituudeksi tulee vaivaiset 1 202 työtuntia. Silloin täyden työvuoden tekee enää 42 % ja pätkä- ja osa-aikaisia on 55 % työvoimasta. Pätkätyöläisille jää 740 työtuntiin (4,5 kuukautta). Silloin yli vuoden työttöminä on 3 % työvoimasta.

Ennustettavissa oleva tulevaisuus näyttää selkäpiitä kylmäävältä. Maa suistuu työtä vailla olevaksi kurjasti toimeentulevaksi liikaväestön "alaluokaksi", mikäli työväenluokka, se on palkkatyöläiset!, eivät tee asialle jotain todella radikaalia.

Kai Kontturi


20.8.11

KGB ja natsit

KÄÄNETTY PÄÄLAELLEEN

Sirpa Pääkkönen kirjoitti (HS 20.8.11) Neuvostoliiton ja KGB:n aiheuttamasta Liettuan karmeasta historiasta. Se mukaan KGB tappoi 20 000 ja karkotti 28 000 ihmistä. Tämän karmeuden edessä toimittaja Pääkkönenkin ihan herkistyy.

Jutun lopussa, ihan vain sivulauseena, pienenä kuriositeettina, kaiken nähnyt kulttuuritoimittaja Sirpa Pääkkönen toteaa, että natsimiehityksen aikana tapettiin 200 000 juutalaista. Hän ei sanonut, että tapettiin vähintään sen verran, sillä todellinen luku on suurempi. Lisäksi hän jätti kertomatta, että liettualaiset natsit tappoivat myös 50 000 Liettuan virkamiestä ja -naista. Tämän kammottavuuden edessä Pääkkönen ei ollut millänsäkään, vaikka nimenomaan sen edessä hänen olisi pitänyt herkistyä – mutta ei!

Sodan jälkeen näistä vähintään 250 000 liettualaisen joukkomurhasta Neuvostoliiton KGB otti tai sai kiinni vain olemattoman pienen 48 000 natsien joukon.

Neuvostoliiton KGB epäonnistui tai oli hellämielinen, kun se ei kyennyt puhdistamaan Liettuaa, Latviaa ja Viroa natsijulmureista. Vielä tänäkin päivänä entiset SS-miehet ja heidän perillisensä juhlivat merkkipäiviään julkisesti.

On uskomatonta, että fasistit ja natsit näissä maissa ovat saaneet tekemänsä julmuudet anteeksi. Historia on käännetty päälaelleen – syyllinen on nyt syytön ja syytön syyllinen!

Kai Kontturi

4.8.11

Taloudesta 2010

PALKKA, LISÄARVO JA PÄÄOMA

Lienee sanomattakin selvää, että suurten pääomien alkuperä ja suuret rahavirrat ovat kansalaisille mystiikkaa ja jäävät "omaan arvoonsa". Useimmille oma talouden koko on riittävä. Yleensä vain luotetaan siihen, mitä valtamedia kertoo. Tavallisille ihmisille riittää luottamus sen luomaa yleiseen mielipiteeseen.

Harvaa Matti Meikäläistä kiinnostaa kuka ja minkälaista mielivaltaa ja huijausta harjoittaa suurissa asioissa. Yleisesti tiedetään tai vaistotaan, että tilastot valehtelevat, kun niiden mukaan jos yksi syö koko kanan, niin tilaston mukaan kaksi söi puoli kanaa. Tästä taisi syntyä hokema; ensin on valhe, sitten on emävalhe ja lopulta tilasto.

Ja näin se meneekin. Siksi kaikkia tilastoja on katseltava kriittisesti. Niin kuin tiedetään suurinta bisnestä, kansantaloutta, mitataan bruttokansantuotteella (bkt). Se on tietoinen huijaus, joka perustuu irrallisiin tilastoihin, eivätkä korreloi minkään kanssa. Bkt on YK:ssa sen alkuaikoina hyväksytty valtioiden väliseksi mittariksi. Siksi se on käytössä kaikkialla maailmassa, eikä kukaan rohkene asettaa sitä kyseenalaiseksi. Huijaus jatkuu. Esimerkiksi Yhdysvallat kykenee sen ansiosta esiintymään todellisuutta merkittävästi suurempana ja tehokkaampana taloutena. Jokaisen, joka tuntee kirjanpidon alkeet, näkee jo otsaluullaan, että bkt on pelkää huuhaata.

Bkt:lle ei ole ollut vaihtoehtoa. Vaihtoehto on puuttunut sen vuoksi, että ennen kansalliset tilastolaitokset eivät julkaisseet taloutensa kokonaistuotantoa. EU:ssa se on käytössä ja sen ansiosta se tuli käyttöön myös meillä. Nyt kun se tiedetään, voidaan tehdä korreloiva kirjanpito, poistaa epäjohdonmukaisuudet ja kirjanpidossa tuntematon mutta bkt:ssä tunnettu "tilastoero". Kirjanpidolla saadaan tuloslaskelma.

Kansantalouden tuloslaskelma

Kansantalouden korreloivassa kirjanpidossa, tuloslaskelmassa tulopuolella ovat kokonaistuotanto, josta vähennetään palkkojen ja toimintaylijäämien netto, välittömät ja välilliset verot ja sotumaksut. Jäännös on vaihtuvat vastaavat (varastot). Menopuolella ovat kokonaistuotanto, josta vähennetään vaihtuvat vastaavat (varastot), kulutus, viennin ja tuonnin netto. Jäännös on uutta pääomaa. Näin kaikki osat vaikuttavat toisiinsa, korreloivat keskenään.

Eihän tämä ole kovin vaikeaa, eihän?

Selvä. Nyt voidaan konkreettisesti jatkaa, että saataisiin tieto miten maa makaa kansan kannalta. Ensimmäiseksi on selvitettävä kapitalistien tuotantopanos, pysyvän pääoman määrä. Se on osa tuloslaskelman vaihtuvia vastaavia, osa liikkuvaa pääomaa. Tuloslaskelmasta nähdään, että vaihtuvat vastaavat on käytetty ja uusittu kaksi kertaa vuodessa. Siksi siinä on työtä suhteessa yhtä paljon kuin palkkoja on kokonaistuotannossa. Kun tämä työn osuus vähennetään vaihtuvista vastaavista, jäännöksenä on kapitalistien tuotantoon sijoittamaa heidän ikiomaa pääomaa. Se on pysyvää pääomaa.

Palkat ja lisäarvo

Heti kärkeen on huomautettava, että kaikki tuotanto on pelkkää ihmisen tekemää työtä. Tämä on tiedetty jo sataviisikymmentä vuotta. Jos esimerkiksi jostain talosta poistetaan siihen käytetty kaikki työ, jäljelle jää vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa. Ensi kuulemalta se voi vaikuttaa aikamoiselta, mutta niin se vain on.

Vuonna 2010 bruttokansantuote oli 180,3 miljardia. Mutta kun kapitalistien pysyvä pääoma oli 148,8 miljardia euroa jää todelliseksi kansantuotteeksi 202,7 miljardia euroa. Se on kokonaan ihmisten työn tulosta. Jakamalla kansantuote työtunneilla, saadaan työn arvoksi 54,16 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 3,60 euroa.

Viime vuonna maksettuja palkkoja oli 74,6 miljardia euroa. Mutta niissä ovat mukana kapitalistien itselleen ja suurille johtajilleen maksamat palkat. Niiden keskimääräinen tuntipalkka oli 54,16 euroa eli sama kuin koko kansantulo työtunnissa. Näin heidän palkkansa oli tavallisten palkkatyöläisten työstä otettua lisäarvoa. Kun se siirretään pois palkoista, niin todellinen palkkasumma on 61,2 miljardia euroa, 16,35 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 1,04 euroa.

Kun kansantuotteesta vähennetään palkat, jäännös on lisäarvo. Kapitalistien ja johtajien palkkojen siirron jälkeen lisäarvo kasvoi 141,5 miljardiin euroon, joka on palkkoihin verraten 231,2 %. Todellinen lisäarvo on nyt 37,81 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 2,56 euroa.

Viime vuonna palkkatyöläisten riisto koventui rajusti, kun lisäarvo kasvoi 2,24 kertaa nopeammin kuin palkat. Vaikka kansantaloudessa puhutaan miljardeista, niin todellisuuden perustana on aina yksi työtunti. Tämän selvittäminen ei ole kovinkaan kummallista, se vaatii innostusta ja pakerrusta.

Pääoma

Pääomaa tuotannossa oli vuoden lopussa tuotantovälineinä 382,9 ja vaihtuvia vastaavia (liikkuvaa pääomaa) 188,9, yhteensä 579,2 miljardia euroa. Siinä on edellisestä vuodesta kasvua 18,8 miljardia euroa, 3,4 %. Kun lisäarvo on todellista voittoa, niin sijoitetun pääoman tuotto oli 24,7 prosenttia. Vuonna 1990 sijoitetun pääoman tuotto oli 16,9 % ja 2001 ennätyksellinen 25,7 %. Siitä se on milloin laskenut milloin kasvanut saavuttamatta ennätystasoa.

Vaikka sijoitetun pääoman tuotto on kasvanut huikeasti, siitä ei ole ollut meille suurta iloa. Pätkä- ja osa-aikatyöt, todellinen työn puute, on ennennäkemättömällä tasolla, mutta valtajulkisuudessa se suorastaan käännetään päälaelleen.

Suunnatonta iloa tuntee vain pieni suurpääoman joukko. Kahdessakymmenessä vuodessa se on vienyt pääomia ulkomaille vauhdilla, väellä ja voimalla. Viedyn rahan määrä on jo 535 miljardia euroa. Se on lähes yhtä suuri määrä kuin maan koko tuotantopääoma. Vuodesta 1990 pääomien vienti on kasvanut 1 845,5 prosenttia.

Valtamediassa luotu yleinen mielipide on sokeaa uskoa, joka ylettyy alhaalta ylös asti – tavallisista ihmisistä asiantuntija tasolle saakka. Siksi palkkatyöläisiä, työväenluokkaa, on helppo ohjailla kapitalistien haluamaan suuntaan. Mitä paremmin palkkatyöläiset tuntevat talouden perusteet ja sisällön, sitä paremmin he voivat puolustaa etujaan.

Kai Kontturi

Lähteet:
Karl Marx: Pääoma
Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito
Suomen Pankki: Ulkomainen varallisuus sijoituslajeittain

Kurjuutta

Ei kurjuutta kummempaa

Suurpääoman pankkien lobbareilla on pitänyt kiirettä vuoden pari. Eikä turhaan. Heidän loistavin oivallus on selkäpiitä karmiva – Kreikka menee konkurssiin! Tätä oivallusta lobbarit ovat käyneet vakuuttamassa jokaiselle vaikuttavalle europäättäjillä. Eikä turhaan.

Viesti on mennyt hyvin perille. Suomen onnettomat paita ja peppu, valtion rahakirstun vartijat Katainen ja Urpilainen ovat tippa linssissä ja ääni väristen valittaneet Euroopan vaarallista tilannetta. Jos Kreikka menee konkurssiin, sinä, ellei peräti koko maailman siitä kärsi. Siksi, ja että maailma pelastuisi, Kreikalle on annettava miljarditolkulla apua.

Katainen ja Urpilainen uhittelevat, että ei miljardeja heru ilman vakuuksia. Ne ovat tehneet Euroopan mallioppilaasta häirikön. Suuret euroherrat päättivätkin, että paskat siitä, annetaan suomalaisille silmälumetta. Syntyi epämääräinen "tarvittaessa perustetaan vakuusjärjestelyt". Kuitenkin kuten parhaat farisealaiset, herra Katainen ja rouva Urpilainen röyhistelevät rintojaan – täältä pesee, takuut saatiin, vaikka ei saatu ainuttakaan rahaksi muutettavaa vakuutta, panttia!

Mistä tässä on kyse? Maailmalla kukaan ei ole kuullut eikä nähnyt, että joku valtio olisi jossain joskus mennyt konkurssiin. Kyse on pankeista! Ne lapioivat Kreikalle rahaa ilman vakuuksia vaikka pankit jos ketkään tietävät vakuuksien merkityksen. Pankit tiesivät, että valtiolta ei saa sellaisia pantteja, jotka voisi realisoida. Siksi ne tyytyvät korkoina voittoihin, miljardeihin miljardien jälkeen.

Suurpankit ottivat tietoisen riskin ja kuten sanotaan, riskin palkkana on voitto – tai tappio. Nyt kun tuli turpiin, pankit panivat lobbarinsa asialle. Ne halusivat sormensa veronmaksajien kukkaroihin ja myös saivat.

o o o

Suuremmin ei ole korostettu, että USA on Kreikan tiellä. Se on maksukyvytön. Globalisaatio on ajanut sen siihen jamaan, että tulot eivät riitä menoihin. Siksi sen pitää ottaa loputtomasti uutta velkaa ja lopulta tulee pää vetävän käteen – uutta velkaa se ei enää saa joten velat jää maksamatta.

Tosin se voisi helposti poistaa sille normaalin yli 700 miljardin alijäämän. USAn sotilasbudjetti on 755 miljardia dollaria, 2451 dollaria asukasta kohden. Sen tarvitsee vain lopettaa 132 maassa olevat 702 sotilastukikohtaa ja kotiuttaa niillä olevat puolimiljoonaa sotilasta ja siviiliä kalustoineen, sekä hillitä mielettömiä sotateollisuuden hankintoja. Kiinassa puolustusmenot ovat 56 dollaria asukasta kohti. Supistamalla menonsa Kiinan tasolle USA säästäisi 734 miljardia dollaria. Se lopettaisi alijäämän, mutta se ei riitä velanmaksuun!

o o o

Heinäkuussa ilmestyivät tiedot siitä kuinka maassa maa makaa. Viime vuonna työvoimasta oli yrittäjiä 10,2, vakinaisessa työsuhteessa 43,7, pätkätöissä 44,1 ja yli vuoden työttömiä 2,0 prosenttia. Tähän on tultu – palkkatyöläisten enemmistö 1,2 miljoonaa tekee pienellä palkalla pätkätöitä!

Ikuinen riesa on virallinen työvoimatutkimuksen haamutunnit. Sen ja ennakkotiedon mukaan pätkätöissä olisi tehty 7,4 täyttä työkuukautta. Kun tilastosta puhdistetaan haamutunnit pois, tuntipalkaksi tulee vuosityöajaksi 5,4 täyttä kuukautta. Olkoon tämä miten tahansa, niin molemmissa tapauksissa vuosipalkaksi tulee vaivainen 10 424 euroa (869 e/kk). Siitä otetaan verot joten palkkatyöläisten enemmistön on tultava toimeen todella, todella vähällä.

Alle kymmenen prosentin työttömyysaste on päätähuimaava petos. Virallisten tilaston mukaan työtunneista jäi käyttämättä 13,4 prosenttia. Tanskassa työikäisistä työvoimaksi lasketaan 81 prosenttia ja 2010 meillä alle 76 prosenttia. Kun syrjäytetyt ja haamutunnit otetaan huomioon, työtunneista jäi käyttämättä 26,2 prosenttia!

Työvoimapulasta ei siis ole tietoakaan. Tämän hetken arvion mukaan nykyistä lamaa edeltänyt tuotannon taso saavutetaan 2013 tienoilla. Vaikka työn tuottavuus kasvaisi todella hitaasti, niin se kuitenkin kasvaa tuotantoa nopeammin ja työ vähenee ja työttömyystuntien määrä kasvaa.

o o o

Virallinen työn arvo tunnissa saadaan, kun bkt jaetaan tehdyillä työtunneilla. Viime vuonna se oli 43,98 euroa. Bkt on kuitenkin vain poliittisesti tarkoituksenmukainen tilastokokoelma joten oikean kirjanpidon mukaan työnarvo on 54,17 euroa tunnissa. Siinä on palkkaa 19,93 ja lisäarvoa 34,24 euroa.

Mutta palkoissa on mukana myös kapitalistien ydinjoukon jättipalkat, sellaiset joiden määrä on yhtä suuri kuin työn arvo. Näitä jättipalkkoja sai 5,4 prosenttia palkansaajista, keskimäärin 95 597 euroa vuodessa. Se on kokonaan lisäarvoa joten oikea keskimääräinen tuntipalkka on 16,35 ja lisäarvo 37,81 euroa. Lisäarvo oli palkkaan verraten 231,3 prosenttia. 1990 palkka oli 8,98 ja lisäarvo 14,12 euroa ja niiden suhde 157,2 prosenttia.

Viimevuonna myös sijoitetun pääoman tuotto oli komea – 24,7 prosenttia, kun 1990 se oli 16,9 prosenttia!

o o o

Kaikilla mittareilla mitattuna kapitalisteilla meni paremmin kuin hienosti, mutta työläisillä oli palkallisia työtunteja keskimäärin henkeä kohti vähemmän kuin koskaan. Työväenluokan riisto on koventunut sietämättömäksi. Nuo riisto uhrit, ennen muita pätkätyöläiset, tietävät mitä on köyhyys ja kurjuus. Siihen heidät on vähin erin opetettu ja sen he ovat oppineet – kuka paremmin kuka huonommin.

Tätä ja siihen totuttua sietämätöntä tilannetta ei tunnusteta, vaikka se on jo joukkomittaista alistumista. Puolueet ovat unohtaneet luokkatietoisuuden. Siksi työväenluokka on poliittisesti voimaton. Tämän puutteen korjaamisella on uskomaton tarve ja todella kova kiire – työllisyys huononee ja työttömyys ja pahoinvointi lisääntyvät koko ajan.

Työttömyyden ja köyhyyden poistaminen on mahdollista, kun suurpääoman ja -pankkien yksipuolista ja mieletöntä valtaa rajoitetaan ja kun suomalainen työ ja yrittäjät suojataan ulkomaista pääomaa vastaan. Se onnistuu, mutta vain työväenluokan joukkovoimalla.

Kai Kontturi

23.7.11

Rauhanpalkinto

MURHA Oy, NOBELIN RAUHANPALKINTO JA BARAK OBAMA

Helsingin Sanomat (4.6.11) kertoi harvinaisessa artikkelissa, että Yhdysvaltojen presidenttien yksityisessä käytössä on salamyhkäinen "Murha Oy", Joint Special Operations Commandia (JSOC), jossa ovat kenraali evp. Barry McCaffreyn mukaan "vaarallisimmat ihmiset. joita maa päällään kantaa".

Lehden mukaan tämän Barak Obaman johtaman Murha Oy:n viimeaikainen suursaavutus oli Osama bin Ladenin tappaminen. Ja kuten on kerrottu, niin näiden maailman vaarallisimpien tappajien edessä Osama oli aseeton!

Helsingin Sanomien mukaan JSOC:n erikoisyksiköiden tehtävänä on etsiä Yhdysvaltain pahimmat viholliset ja tappaa ne.". Tämä "Murha Oy", joka on vahvalla kasvu-uralla, eikä sen tarvitse selitellä tekemisiään kongressille kuten samalla alalla toimivan Central Intelligence Agensy (CIA) joutuu tekemään.

Lehti jätti kertomatta, että tällä Murha Oy:llä on CIA:n lisäksi käytössä Yhdysvaltojen 132 maassa olevat 702 sotilastukikohtaa sekä niiden valtaisa kalusto ja lähes 500 000 miestä.

Tietotoimisto APA (Azeri Press Agency/KOMINFORM) kertoi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Yhdysvaltojen sotiminen Pakistanissa, Afganistanissa ja Irakissa on vienyt noin 225 000 ihmisen hengen ja on maksanut 7,8 triljoonaa dollaria eli 7 800 miljardia dollaria.

Sodan hinta Yhdysvalloille lienee tosi, mutta kuolleiden määrässä on pilkkuvirhe, sillä tiettävästi amerikkalaisten lehtimiesten ja lääkärien mm. sairaaloista keräämien tietojen mukaan vuodesta 2003 yksin Irakissa on kuollut lähes miljoona ja pääosin naisia, lapsia ja vanhuksia. Tappaminen jatkuu ja urien määrä kasvaa koko ajan.

Kai Kontturi

1.7.11

Helsinki 2010

HELSINGIN HUIKEA VOITTO – ÄLYTÖN INVESTOINTI

Parikymmentä vuotta sitten uudistettiin kunnallinen kirjanpitolaki. Sen tarkoituksena oli tehdä yritysten ja kuntien kirjanpidoista vertailukelpoisia. Sen laki olisikin tehnyt, mutta valtion kirjanpitolautakunta antoi kunnille sitovat ohjeet lain "soveltamisesta". Sillä tuhottiin uudistuksen tarkoitus ja ohjattiin kunnat väärentämään kirjanpitoaan.

Kirjanpitolautakunnan ohjeen mukaan kuntien omistama verovaroilla tuotettu tai muuten kokonaan poistettu kiinteä omaisuus oli vuoden 1992 jälkeen kirjattava (uushankintahinnasta?) kuntien omaisuustaseisiin. Jos joku yritys tekisi niin, se syyllistyisi kirjanpitorikokseen. Nyt kunnat tekevät poistoja verovaroilla kokonaan maksetusta ja siten kokonaan poistetusta omaisuudesta. Se on kirjapitolain kirjaimen ja hengen vastainen menettely, väärentämistä – ja se jatkuu. Hurjimmillaan se näkyy rikkaassa Helsingissä.

Helsingin todellinen tilinpäätös on ns. konsernitilinpäätös. Siinä ovat mukana myös kaupungin liikelaitokset. Sen mukaan 2010 tuloslaskelma osoittaa ylijäämää 418,2 miljoonaa. Siihen on kuitenkin lisättävä (aiheettomat) poistot 514,8 miljoonaa euroa, jotka ovat kaupungin saamaa riihikuivaa rahaa. Riihikuivaa rahaa ovat myös omaisuuden myyntivoitot 626,5 miljoonaa. Näistä ja nyt ylijäämäksi tulee huikea 1 559,5 miljoonaa euroa. Siitä käytettiin investointeihin 1 531,4 miljoonaa euroa, jonka jälkeen jäi vielä ylijäämää 28,1 miljoonaa euroa.

Talousarvion 678,9 miljoonan investoinnit ylitettiin 852,5 miljoonalla eurolla, 126 prosentilla. Maa- ja vesialueet sekä koneet ja kalustot lisääntyivät vain 68,5 miljoonalla, joten on pakko ihmetellä millä kaupunki pystyi suunnittelemaan ja toteuttamaan aiotuista yli kaksikertaiset investoinnit. Se vaikuttaa täysin mahdottomalta. Mutta, kun omaisuuden myyntivoittoja eikä investointeja ei tarvitse kirjata tuloslaskelmaan, niin homma haisee – ainakin ja vähintään se vaatii hyvät ja pitävät selitykset!

Kuntien taloudenhoidon seuraaminen on kirjanpitoväärennösten vuoksi lähes mahdotonta ja antaa hyvät mahdollisuudet keinottelulle. Siksi kuntalaiset joutuvat maksamaan investoinnit vuokrien kautta moneen kertaan – itse asiassa iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen – kun yritysten ja kuntien kirjanpidot ole vertailukelpoiset.

Kai Kontturi

19.6.11

Kaikki on pekkää työtä

HUIKEA OIVALLUS

Ihmiskunnan historiassa on lukematon määrä suuria oivalluksia. Sen lisäksi määrätietoinen tutkimus on tuottanut käsittämättömän määrän filosofista, yhteiskunnallista ja teknistä tietoa ja osaamista. Suurin osa on vanhentuneena jäänyt vain historian muistiin.

Osa vanhoistakin tiedoista ja keksinnöistä odottaa edelleen käyttäjäänsä.

Lähes parisataa vuotta vanha oivallus on, että "Jos vähennetään se kaikkien erilaisten hyödyllisten töiden kokonaissumma, mikä takkiin, liinakankaaseen jne. sisältyy, niin jää aina jäljelle perusaine, joka on olemassa luonnossa ilman ihmisen vaikutusta.". Oivallus on huimaava!

Ympärillämme oleva kaikki ja kaiken muotoinen rikkaus on pelkkää ihmisten työtä. Erilaisia luonnossa olevia aineita työllä yhdistelemällä on saatu aikaan kaikki talot, rakennelmat, koneet, laitteet ja muutkin tavarat, jotka ovat siis vain tehdyn työn yhdisteitä!

Kai Kontturi

30.5.11

Kestävyysvaje

MISTÄ TULEE KESTÄVYYSVAJE?

Hallitusneuvottelut pidetään paksun sumuverhon takana. Tihkunut tieto kestävyysvajeesta näyttää olevan suuri huijaus. TV 1 uutisissa kerrottiin, että sen muodostavat valtion, kuntien ja eläkerahastojen velat.

Tähän eläkerahastojen velkaan on koira haudattu ja se koira on varsinainen jättiläinen, kromosomikoira!

Eläkerahastoissa ei ole velkaa. Rahastot ovat kasvaneet melkoisella vauhdilla, sillä 1980 niiden koko oli 6,7 miljardia euroa, mutta 2009 ne olivat 124,6 miljardia euroa – eli 117,9 miljardia euroa suuremmat.

TV 1 uutisten mukaan julkinen vuoden 2008 velka oli noin 62 miljardia euroa. Syyskuussa 2009 alkaa jyrkkä kasvu. Suomen Pankin mukaan se on parin vuoden kuluttua 108 miljardia. Kestävyysvaje kasvaisi kahdessa 46 miljardia euroa, 74 prosenttia.

Mikä tämän jyrkän kasvun selittää?

Vakuutusmatematiikalla lasketaan eläkevastuu eli se, paljonko eläkerahastoissa pitää olla varoja, että myös tulevaisuuden eläkkeet voidaan maksaa. 30.9.2009 tapahtui eläkevastuissa radikaali muutos, kun Tilastokeskus julkaisi uuden väestöennusteen. Siinä yli 64 vuotiaiden määrä kaksinkertaistui, joten vastuu tulevista eläkkeistä myös kaksinkertaistui.

Väestökehitys voidaan varsin tarkasti laskea. Kaudella 1960–2009 alaikäisten määrä on supistunut 452 tuhannella, 34 prosenttia. Seuraavan viidentoista vuoden aikana elossa olevien ikääntyneiden määrä kasvaa nykyisestä vain hieman, jos lainkaan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2040 heitä kuitenkin olisi 1,6 miljoonaa, mutta syntyneiden ja kuolleisuuden perusteella määrä näyttää jäävän 0,9 miljoonaan tai sen alle.

Jää nähtäväksi kasvaako kestävyysvaje eläköitymishuijauksesta vai Euroopan suurpankeille annettavien avustusten vuoksi – ehkä molempien? Joka tapauksessa hallitusneuvotteluissa puuhataan kestävyysvajeella todellista suurenluokan puhallusta!

Kai Kontturi

28.5.11

Keinottelua

RAHOITUSKRIISIT

Viimeinenkin (2009) lama alkoi Marxin tarkoittamasta rahakriisistä. "… vekselien valtava määrä edustaa pelkkiä huijausliiketoimia, jotka nyt paljastuvat ilmapalloiksi ja halkeavat; edelleen se edustaa vieraalla pääomalla harjoitettuja, mutta epäonnistuneita keinotteluja; ja vihdoin tavarapääomia, jotka ovat menettäneet arvoaan tai ovat suorastaan kaupaksikäymättömiä; tai pääoman palautumisia, jotka eivät enää koskaan voi toteutua." (Pääoma 3. osa s. 486, Progress 1980).

Marxin mukaan pääoman kierto tuotantoprosessissa on R – T – R', jossa raha (R) sijoitetaan tavaran (T) tuottamiseen ja tavara vaihdetaan suurempan rahaan (R'). Marx kuitenkin toteaa, että raha "hallitsee yksityisen kapitalistin näköpiiriä ja on hänen laskelmiensa perustana". Siitä johdonmukaisena seurauksena on, että yksityinen kapitalisti pyrkii mahdollisimman helppoon rahan hankkimiseen. Asiaa auttaa, jos rahalla voi tehdä rahaa ilman tavaratuotantoa, jolloin kapitalistin toiminta perustuu kaavaan R – R'. Se vaatii monipuolista hinta- ja arvopaperikeinottelua, joka pumppaa rahamarkkinoille ilmaa, synnyttää ansiotonta hinnan nousua.

Tässä vekselit edustavat kaikkia niitä ennen tuntemattomia arvopapereita, joilla harjoitetaan tavara- ja arvopaperipörsseissä huijausliiketoimia, joka 90-luvulta lähtien on kasvanut räjähdysmäisesti. Niihin osallistuvat yksityiset sekä tuotannon ja kaupan yritykset, mutta ennen muuta suuret hedge- ja muut rahastot, eläke- ja vakuutuslaitokset sekä pankit. Ne myyvät kehittämiään erilaisia velka-, osuus- ja arvopapereita, joita nimitetään harhaanjohtavasti tuotteiksi. Nordea nimitti omia "tuotteitaan" jopa merenneidoiksi (Mermaid). Maailma arvopaperien määrässä vuonna 2009 oli virtuaalirahaa 691 967 miljardia dollaria. Samana vuonna maailman bkt oli 57 937 miljardia dollaria, 8 % virtuaalirahan määrästä (Lähteet: BIS ja IMF).

Kukaan ei tiedä paljonko arvopaperimarkkinoilla, arvopaperien hinnoissa oli ja on ilmaa. Joka tapauksessa ne "paljastuivat ilmapalloiksi ja halkesivat". Ilmapallot eivät kuitenkaan kokonaan haljenneet. Niihin tuli vain reikiä, joita hallitukset paikkasivat sadoilla miljardeilla verodollareilla. Pankkien valtiolainoihin, osake- ja tavarapörsseihin jäi vielä valtavat määrät virtuaalirahaa. Keinottelu jatkuu. Kuluttajille toimitettavien tavaroiden keinotteluhinnat kasvavat kunnes maksukyky lopahtaa. Kaikesta tästä koituu suurpankeille tappioita, jotka halutaan siirtää veronmaksajien maksettaviksi ja rahamarkkinoilla turvaamiseksi kuten sanonta kuuluu. Rahamarkkinoiden, jotka ovat kasvaneet yli äyräidensä, yli kaiken käsityskyvyn. Niillä syntyneet voitot maksaa turmioon joutuneet kapitalistit, mutta ennen kaikkea tavallista ihmistä riistetään keinotekoisesti korotettujen hintojen ja verojen maksajat, jotka samalla menettävät julkisia palveluja. Kansojen riisto muuttuu yhä kovemmaksi.

Tällä hetkellä suurimmat vedätykset tapahtuvat raaka-ainemarkkinoilla, joilla futuuri, termiini ja johdannaiskaupoilla halutaan määrätä tavaroiden hinnat kuukausia, jopa vuosia ennen niiden valmistumista ja saamista markkinoilla. Esimerkiksi kahvitonni ja raakaöljyn barellin hinnat ovat nousseet yli tuottajien tuotantokustannuksien sata jopa sataviisikymmentä prosenttia. Sitä ei tiedä kukaan kuinka monta kertoo ja koska nämä keinotekoiset yliarvostukset purkautuvat ylituotanto- ja pankkikriiseinä. Tutkijoiden yksimielinen näkemys tuntuu olevan, että tulevaisuudessa globaali talous kasvaa hitaasti. Se merkitsee, että työttömyys pahenee ja johtaa tuotannon ja rahamaailman kasvaviin ja lopulta kokonaan ylipääsemättömiin vaikeuksiin, epäonnistuneisiin keinotteluihin, jossa pääoman palautumisia ei enää voi toteutua.

Jää nähtäväksi paljonko aikaa kuluu, ennekuin kapitalistinen tuotantotapa on lopullisessa umpikujassa.

Kai Kontturi

26.5.11

Miltä näyttää 2050

MUSTIA PILVIÄ TUEVAISUUDEN AAMUNKOITTEESSA

Autuaasti kuopattu Työministeriö on tehnyt työpoliittisessa tutkimussarjassa erinomaisen ansiokasta tutkimustyötä. Niistä Työvoima 2025 antaa hyvän näköalan vuosikymmenien päähän. Yksityiskohtaisimmat tiedot ulottuvat vuoteen 2030, mutta monet asiat ulottuvat vuoteen 2050 saakka.

Virallisten tutkimusten suurin ongelma on politiikka, joka asettaa niille tavoitteet. Jos ja kun tutkitut faktat viittaavat tulevaisuudessa todellisiin vaikeuksiin, lukuja käsitellään tarkoituksenmukaisesti, että tuloksista huolimatta saataisiin julkisuuteen myönteinen viesti. Siksi tulevaisuuden odotuksia joko kaunistellaan tai kauhistellaan ennen muuta ns. yrittäjien taloudellisista tarpeista riippuen.

Työvoima. Selkein tulevaisuuden kauhistelu on koskenut väestön ikääntymistä, josta eläkevakuutus on höpöttänyt yli kaksikymmentä vuotta. Se on valittanut väestön ikääntymisestä, eläkevarojen riittämättömyydestä, maksujen ja eläkeiän korottamisen välttämättömyydestä ja työssäoloajan pidentämistä, vaikka sillä ei ole ollut mitään näyttöä valitustensa tueksi. Lopulta Tilastokeskus tuli eläkevakuutuksen avuksi. Syyskuussa 2009 se julkaisi ja vuoteen 2060 ulottuvan väestöennusteen. Ennusteessa ei ole muuta merkittävää kuin yli 64 vuotiaiden määrän lisääminen runsaalla 660 tuhannella (64 %). Se vedettiin hihasta sillä ennuste on mahdoton syntyneistä ja vielä elossa olevien perusteella.

Väestöennusteen kannalta merkittävää on, että työikäisten määrä ei sanottavasti muuttunut. Niinpä 2050 heitä on 3,5 miljoonaa. Jos väestöstä huolehtiminen pysyy entisellään, niin työvoimaa on saman verran kuin nytkin, 2,6 miljoonaa (74 % työikäisistä). Mikäli väestöstä huolehdintaan siten kuin Työvoima 2025 edellyttää, työvoimaa olisi 2,9 miljoonaa henkeä (83 % työikäisistä). Näin meillä on jatkossakin käytettävissä 4,6–5,1 miljardia työtuntia.

Tuotanto. Työministeriön Työvoima 2025 selvityksen aineistossa tuotannon ja investointien todennäköinen kehitys toimialoittain on tutkittu ja selvitetty niin perusteellisesti kuin mahdollista. Sen mukaan tuotanto kasvaa ensin kymmenisen vuotta 2 sitten 1,7 ja lopulta enää prosentin vuodessa. Tuotannon määrällisen kasvun laskemisessa on ongelma, kun viralliset tahot laskevat tuotannoksi bruttokansantuotteen (bkt), joka on todellisesta koko tuotannosta vajaan puolet. Yli puolet eli kaksi kertaa vuodessa vaihtuva varasto on noiduttu olemattomiin.

Mikäli kaudella 2011–50 tuotanto kehittyy tasaisella trendillä hieman selvitystä paremmin, niin kasvu olisi 74 prosenttia, keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa. Ennusteen mukaan olisi vain 59 prosenttia, keskimäärin 1,5 prosenttia vuodessa. Mutta jos kasvu voi jäädä myös sitä hennomaksi esimerkiksi 47 prosenttiin, keskimäärin 1,2 prosenttiin vuodessa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana oli kaksi lamaa, mutta jos lamojen sykli lyhenee (globaalin finanssikeinottelun, tuottavuuden tuotantoa nopeamman ja työttömyyden kasvun, suhteellisen liikatuotannon ja kulutuskysynnän hiipumisen vuoksi) lamoja voi olla hyvinkin kolme. Silloin kasvu todennäköisesti jäisi katastrofaaliseen 36 prosenttiin, keskimärin 0.9 prosenttiin vuodessa..

Pitkällä aikavälillä kokonaistuotannon ja bkt:n määrät eroavat merkittävästi toisistaan samoista kasvuluvuista huolimatta, sillä sama prosentti on määränä enemmän sadasta kuin viidestäkymmenestä. Siksi kokonaistuotannon määrä kasvaa nopeammin kuin bkt:n määrä. Tässä sillä ei lopputuloksen kannalta ole vaikuttavaa merkitystä, kun myös työn tuottavuus molemmissa laskentatavoissa eroavat vastaavalla tavalla.

Työvoima 2025 selvityksen suurin ongelma on työn tuottavuus. Sen perusteena on aina bkt. Bkt on porvarillinen laskelma, joka korreloimattomana tilastona johtaa harhaan, kun se leikkaa yli puolet tuotannosta olemattomiin. Se jää tuottavuuden ulkopuolelle. Vuona 2005 tuotannosta leikattiin 51,8 prosenttia, mutta 2009 merkittävästi enemmän eli 55,2 prosenttia, joten leikkauksella oli selvä vaikutus bkt:n ja työn tuottavuuden määrään. Tässä tuotanto on aina leikkaamaton kokonaistuotanto. Siten, jos halutaan, "välituotteen" jne. leikkauksen suuruus on vakio.

Tuottavuus. 1980-luvulla työn tuottavuus, tuotanto jaettuna työtunneilla, kasvoi keskimäärin 5,0 prosenttia vuodessa. 90-luvulla kasvu hidastui 4,8 prosenttiin, mutta niin sanotun it-kriisin vuoksi se romahti 2000-luvun alussa 2,2 prosenttiin. Täten kaudella 1980–2010 työn tuottavuus kasvoi 170 prosenttia, keskimäärin 5,7 prosenttia vuodessa.

Työn tuotavuus on kapitalisteille henki ja elämä. Siksi sen nostamiseksi tehdään kaikki mahdolliset temput. Lisätään ja kehitetään uusia patentteja, lisätään tekniikkaa, vähennetään työn fyysistä rasittavuutta, mutta lisää työn vauhtia ja sen henkistä rasittavuutta, muutetaan työaikoja ja kehitetään työn valvontaa muuttamalla organisaatioita sekä logistista tekniikkaa – sanalla sanoen lisätään palkkatyöläisten työn voimaperäisyyttä, riistoa.

Ottaen huomioon muuttuneet olosuhteet kaikesta huolimatta voidaan arvioida, että tuottavuuden kasvu olisi todella heikkoa, vuosittain vain 2,2 prosenttia. Siitä kertyisi neljässäkymmenessä vuodessa kumulatiivisesti tuottavuuden kasvuksi 139 prosenttia. Se olisi kumulatiivisesti keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa eli 38 prosenttia heikompi kuin edellisen kolmenkymmenen vuoden tuottavuus.

Työllisyys. Tämänkaltaiset eväät tulevaisuudelle ovat suorastaan kammottavat. Mikäli työvoimalla on työtunteja vain 4,6 miljardia tuntia, silloinkin työttömyys räjähtää käsiin. Jos 2050 mennessä tuotanto kehittyy selvitystä paremmin ja olisi 526,5 miljardia euroa (+74 %) ja työn tuottavuus 193 euroa tunti (+139 %), niin työtunteja tehtäisiin 2,7 miljardia. Näin työttömyys olisi 1,9 miljardia tuntia ja 41 prosenttia. Mutta jos tänä aikana lamoja on kolme, silloin parhaassa tapauksessa tuotanto kasvaa 59 prosenttia, johon tarvitaan 2,3 miljardia työtuntia ja työttömyys olisi 2,3 miljardia tuntia ja 50 prosenttia!

Lopuksi. Lienee sanomattakin selvää, että moisia näköalojen on vaikea edes kuvitella. Niiden edessä jokainen porvarillinen asiantuntija hyppää vähintään seinälle ja kurkkutorvi levällään huutaa – ei pidä paikkaansa, mieletöntä hullun houreita. Mutta millä voisi osoittaa, että uusilla innovaatioilla, joita ei edes ole näköpiirissä, on katetta. Sekin pitää osoittaa, että uusi maaprändi, jota sitäkään ei edes ole olemassa, voisi myönteisesti vaikutta tuotantoon.

Tuotannon,tuottavuuden ja työllisyyden kehitys antaa kuvan todellisesta kestävyysvajeesta. Niissä näkyvät kansalaisten suojattomuus globaalin suurpääoman riistoa vastaan. Kapitalismi markkinatalouksineen ajautuu umpikujaan. Siksi ja ennen perusteellisempia uudistuksia on erottava EU:sta, eurosta sekä luovuttava tavaroiden ja pääomien vapaasta liikkumisesta. On varauduttava myrskyyn, jota ennustavat tulevaisuuden aamunkoitteessa näkyvät mustat pilvet.

Kai Kontturi

25.5.11

Rikottiinko?

PERUSTUSLAKI - MIKSI?

Suomella ei ole hallitusta. Pääministeri Kiviniemi jätti vaalien jälkeen hallituksen eronpyynnön presidentille, joka sen hyväksyi. Samalla presidentti toivoi, että hallitus jatkaisi toimitusministeriönä kunnes uusi hallitus on nimitetty. Kuten jo nimityksestä (toimitusministeristö) näkyy, sillä ei ole mitään poliittisia oikeuksia eikä velvoitteita. Se hoitaa vain juoksevia rutiinitehtäviä, eikä voi tehdä poliittisia lakialoitteita.

Suurivaliokunta ei ole päättävä elin vaan ja ainoastaan hallituksessa ja eduskunnassa tehtyjen lakiesitysten valmistelija. Lain voi eduskunnassa panna vireille hallitus tai kansanedustaja. Eduskunta lähettää aloitteen suureenvaliokuntaan tai muuhun asianomaiseen valiokuntaan, jonka valmistelun jälkeen eduskunta hyväksyy tai hylkää valiokunnan esityksen. Eduskunta tekee lopulliset päätökset.

Nyt kun suurivaliokunta on yksin käsitellyt ja antanut valtuutuksen poliittisesti merkittävässä asiassa, Portugalin miljardituesta, se on ilmeisesti syyllistynyt perustuslain rikkomiseen.

Rikkomusta laajentaa, syventää ja tekee erittäin vakavaksi toimitusministeriön ilmoitus eduskunnalle Portugalin miljardituesta. Perustuslaki ei tunne toimitusministeriön ilmoitusta eduskunnalle, joka ei myöskään voi sitä käsitellä, kun sillä mitaan vain hallituksen luottamus.

Näin ollen eduskunta ei voi käsitellä toimitusministeristön tiedonantoa, kun hallitusta ei ole, Perustuslakia on ilmiselvästi rikottu.

Kauko Juhantalo vietiin valtakunnan oikeuteen 10.10.1993 ministerinä lahjuksen vaatimisesta. Juhantalon asia oli yhteiskunnalliselta vaikutukseltaan olematon verrattuna valtionvarain ministerin toimialaan kuuluvan ja toimitusministerin hoitaman poliittisesti merkittävän Portugalille annettavan miljardin euron asia.

Valtakunnan oikeuden saa koolle, kun kymmenen kansanedustajaa. On mielenkiintoista nähdä löytyykö eduskunnasta niitä, jota vaativat Perustuslain rikkojat valtakunnan oikeuteen. Toimitusministerinä pääministerin asioita hoitava Mari Kiviniemi suojasi itsenä valtakunnan oikeudelta kieltäytymällä tiedonannon esittelystä eduskunnalle.

Jää nähtäväksi onko Peruslailla taaskaan mitään merkitystä.

Kai Kontturi

Luokista

ELÄMÄÄKIN SUUREMPI

Näin vaalien ja muiden kultamitallien jälkeen kannattaa pohtia elämääkin suurempia asioita. Kuten jokainen tietää suomalaiset jakaantuvat kahden kerroksen väkeen. Tässä ei luulisi olevan mitään epäselvää. Mutta on kuin onkin, sillä jokainen ei vielä tiedä miksi alakerrassa elellään palkkatyöllä ja siitä saaduilla eläkkeillä, omalla työllä, ja miksi yläkerrassa eletään muita leveämmin.

Kovin monille on salaisuus, että lapsia lukuun ottamatta alakerrassa on 3,6 miljoonaa, neljä viidesosaa väestä. Heillä keskitulo oli 16 200 euroa vuodessa. Yläkerrassa on 0,9 miljoonaa, yksi viidesosa, mutta heillä keskitulo oli 56 600 euroa. Tämän joukon huipulla patsasteli 3 818 tulonsaajaa 0,1 prosenttia kaikista. Heillä vuositulo oli 630 tuhatta, siis 52 500 euroa kuukaudessa!

Yläkerros hallitsee ja omistaa tuotantopääomat. Niiden tuomalla voimalla he sanelevat miten maa makaa. He ovat kapitalistien luokkaa. Alakerros on entisiä tai nykyisiä palkkatyöläisiä. Niitä jotka juoksevat työn perässä ja elääkituuttavat. He kuuluvat työväenluokkaan.

Näiden luokkien välillä on sovittamaton etujen ristiriita. Tätä luokka-asemaansa työläiset eivät näytä hoksaavan. Itse kukin puuhaa vain omiaan tai oman pienessä porukassa. Palkkatyöläiset ovat heikkoja sekä luokkana että poliittisesti. Siksi he altistuvat kovenevalle riistolle. Palkoilla ja työttömyyskorvauksilla on yhä vaikeampi tulla toimeen, pysyä hengissä.

Vaikka palkkatyöläiset ovat koulutuksen, ammatin, jopa palkankin vuoksi erilaisia, niin heidän välillään ei ole sovittamatonta ristiriitaa. Sitä ei joko tiedetä tai se on unohtunut. Tämän päivän suurin ongelma on palkkatyöläisten heikko luokkatietoisuus. Siinä onkin työväenpuolueiden elämää suurempi tehtävä!

o o o

Aikoinaan meille selitettiin, että EU pitää inflaatiopeikon poissa pöydistämme. Nyt kuitenkin ruikutetaan, että inflaatio ylittää jo palkankorotukset ja reaalipalkat laskee. Nykyaikana inflaation syy on pankkikriiseissä rahamarkkinoilla, virtuaalirahassa, jota on yli kuusisataatuhatta miljardia dollaria. Summa on suuruudeltaan käsittämätön. Mistä se on kotoisin?

Viimevuoden keväällä kahvitonni maksoi 1375 dollaria. Silloin Matti teki kahvin tuottajien kanssa sopimuksen. Hän lupasi maksaa tänä vuonna siitä 2000 dollaria. Sopimus tehtiin. Mutta nyt Matti myy sopimuksen Pekalle 100 dollarilla. Se on Matille voittoa, jonka hän sai käyttämättä siihen senttiäkään rahaa. Nyt Pekka arveli, että sato jää vaatimattomaksi joten kahvi menee kaupaksi kuin kuumille kiville. Mutta siinä on kuitenkin riski. Sen pelossa hän päätti tarjota sopimusta Kallelle, joka maksoikin siitä 200 dollaria. Näin Pekka sai pois omansa ja 100 prosenttia voittoa. Nyt Kalle myi kahvin kulutukseen 2500 dollarilla ja sai itselleen voittoa 300 dollaria, 150 prosenttia.

Virtuaalirahaa oli 2000 dollaria kahvitonnia kohti. Se oli markkinoille pumpattua virtuaalirahaa, puhdasta ilmaa, jossa oli raju 625 dollarin voittotavoite. Se onnistui. Lisäksi johdannaiskaupoista tuli nettoa 500 dollaria. Raakakahvin tonnihinta nousi 1125 dollaria, 82 prosenttia. Näin syntyi inflaatiota. Siinä palkoilla ei ollut osaa eikä arpaa!

Mutta, jos sato olisi ollut todella runsas ja kysyntä heikko, niin hinta olisi jäänyt alas ja keinottelijat olisivat kärsineet tappioita, kun kahvista oli joka tapauksessa maksettava sovittu 2000 dollaria. Siitä olisi syntynyt mahtava finanssikriisi, lama. Näin vedätetään kaikkia hintoja. Esimerkiksi raakaöljyssä on tällä hetkellä vedätystä noin 360 prosenttia.

Onko nyt kaikki selvää? No ei se mitään, sillä systeemi on kaikkine hienouksineen monin tavoin paljon mutkikkaampi, mutta aina noiden väärintekijöiden sormet ovat veronmaksajien kukkaroissa. Siitä euromaat ovat antaneet meille kouluesimerkin.

o o o

Maailman tuotantopääomat ovat keskittyneet ani harvojen omistukseen. Nykyaikana työntuottavuus mitataan maailmalaajuisesti. Siksi tuotantoa viedään sinne, missä tuotanto-olosuhteet ovat parhaat ja työvoima halvinta ja/tai sinne, missä ovat suuret maksukykyiset markkinat. Sen vuoksi, ainakin toistaiseksi, maailmassa tuotettuihin tavaroihin tarvitaan yhä vähemmän työtä.

Jatkuvasti paheneva työttömyys on tullut jäädäkseen. Siksi maailman talousongelmat pahenevat. Siitä johtuu, että suurpankkien keinottelusta (esim. yksin Nordealla on keinottelua varten 63 (hedge) rahastoa) on tullut kapitalisteille tärkeä tekijä. Kiinteistöjen, asuntojen, osakkeiden, velkakirjojen, valuuttojen, korkojen ja ties mille kaikelle keinotellulle se kehittää yhä mutkikkaampia käytäntöjä, mutta ja aina sen sormet ovat miljardien ihmisen, veronmaksajien – myös sinun ja minun taskuissa.

Kapitalistinen maailma on ajautumassa tietämättään jopa tahtomattaankin sellaiseen umpikujaan, josta ei pääse pois. Perinteisesti ahneus ajaa sitä tavaroiden tuotantoon, joka ylittää maksukykyisen kysynnän. Syntyy suhteellinen liikatuotanto. Se korjataan tuotantoa supistamalla ja vähentämällä työvoimaa, siis lamalla.

Tavaroitten liikatuotannon pulaa ei ole aikoihin koettu, kun rahamarkkinalamat ovat keskittäneet pääomia ja karsineet työpaikkoja tuottavuuden parantamisen nimissä. Edessä olevina aikoina ja pohjattoman ahneuden seurauksena laman syyt ilmaantuvat yhä useammin. Lamojen välit lyhenevät. Uudet lamat seuraavat toisiaan entistä nopeammin.

Maailman talouden kapitalistinen kriisiytyminen lisää väistämättä työttömyyttä ja kurjuutta. Se on henkeäsalpaava näköala. Siihen on suurena syynä palkkatyöläisten heikkoakin heikompi luokkatietoisuus. Sen parantamisessa on työväenpuolueiden elämää suurempi haaste, tehtävä.

Palkkatyöläinen yksin on kapitalistin edessä avuton. Palkkatyöläisten yhdistyminen muodostaa työväenluokan voiman, joka muuttaa talouden suunnan; on erottava EU:sta ja vapaakaupasta, on suojattava suomalaiset pääomat, yritykset, maatalous ja ihmisten työ ulkomaalaisia tuhovaikutuksia, halpatuontia ja pääomien vientiä vastaan.

Siinä on elämää suurempi tehtävä!

Kai Kontturi

5.5.11

Vankeja

VANKILEIRIEN SAARISTO UUDELLA MANTEREELLA

Nyt Helsingin Sanomat uutisoi (4.5.11) Pohjois-Korean jumalattomista vankimääristä, jotka Amnesty oli nähnyt avaruudesta. Samasta aiheesta Helsingin Sanomat (5.5.11) jatkaa kertomalla Niilo Koljosen Suomalainen vankileiriraportti. Siinä sanotaan, että Neuvostoliitossa oli jopa 60 miljoonaa vankia. Oliko?

1930-luvulla Neuvostoliitossa oli vaikea aikaa. Silloin vankeja oli noin 610 vankia 100 tuhatta asukasta kohden. Koljosella on oma omituinen kästys asiasta. Totuus kuitenkin on, että vuonna 1939 Neuvostoliiton väkiluku oli 194,1 miljoonaa, joista 135,9 miljoonaa oli työikäisiä. Heistä puolet 68 miljoonaa oli miehiä joten Koljosen mukaan vapaalla jalalla oli 8 miljoonaa miestä. Näin rankkaan valheeseen ei kyennyt edes itse Göbbels!

Tutkijoilla, Wikipedian ja HS:n arkistoissa on tiedot, että Yhdysvalloissa on ylivoimaisesti eniten maailmassa vankeja sekä määrällisesti että suhteellisesti. 1970-luvun alusta lähtien USA:n vankien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti – 200:sta nykyiseen 766 vankiin sataatuhatta asukasta kohden, 2,4 miljoonaan.

2000-luvulla ehdonalaisten määrä on ollut yli 4 miljoonaa. Kun vankilat ovat täyttyneet, ehdonalaisten (elektronisilla pannoilla vartioitujen!) määrä on kasvanut. Eritasoisesta vankeustuomiosta kärsii yli 6,4 miljoonaa, 2,0 prosenttia väestöstä – 2000 tuomittua jokaista sataatuhatta asukasta kohden. Se on lähes yhtä paljon kuin Baltiassa on asukkaita!

Luulisi, että uskomattomat vankimäärät tulevat kalliiksi. Mutta ja toisaalta vangit ovat hyvää liiketoimintaa mm. yksityisille vankiloille. Se on myös ilmaista työvoimaa, jota sälytetään halvalla. Jokaisen vangin on oltava koko ajan näkyvissä. Vankien säilytys tulee halvaksi selleissä, joista yksi on avoin kalteriseinä. Niissä on WC-pöntöt joten vangeilla ei ole edes vähäistä yksityisyyttä. Vankien omat raa'at jengit ja hierarkiat tekevät ihmishengestä halpaa tavaraa, joka omalla tavalla palvelee tätä uuden mantereen vankileirien tuntematonta saaristoa. Siellä vangeilla ei ole ihmisarvoa.

Kaiken lisäksi USA:n vankiloissa vaihtuvuus on hidasta. Oikeusviraston (Bureau of Justice Statistics) tilaston mukaan vuodessa vaihtuu noin 75 tuhatta vankia. Siitä voi laskea, että nykyiset vangit vapautuisivat keskimäärin 30 vuodessa.

Jotkut kirjailijat ovat romaaneissaan ja Hollywood elokuvissaan kertoneet vankien kurjuudesta, joista itse Göbbelsin tapaan on aina tehty valheellinen, vain ohimenevä jännittävä seikkailu.

Kai Kontturi

3.5.11

Portugalin velka

SUURI VALIOKUNTA EI VOI PÄÄTTÄÄ PORTUGALIN TUESTA!

Vaalikauden lopussa vanhan eduskunta hajosi ja sen mukana myös hallitus, joka jatkaa pelkkänä toimitusministeriönä. Sen ministereillä ole poliittisia oikeuksia eikä po0liittista valtaa. Toimitusministeriö voi hoitaa vain rutiiniasioita.

Nyt näyttää siltä, että perustuslaki on taas vaarassa. Perustuslain mukaan asia kun asia on pantava vireille eduskunnassa. Vireille pantua asia lähetetään valmisteltavaksi asianomaiseen valiokuntaan ja vasta valiokunnan valmistelun jälkeen eduskunta tekee päätöksen, jonka hallitus panee toimeen.

Mutta nyt, kun ei saada lain mukaan vireille ennen tukipaketin takarajaa 16.5, Jyrki Katainen aikoo panna mutkat suoriksi. Hänen sanoo, että Suomen osalta Portugalin miljardivelat pankeille hoidetaan sopimalla kolmen eduskuntaryhmän kesken. Päätöksen sopimuksesta tekee suuri valiokunta, joka antaa valtakirjan Jyrki Kataiselle (hän sanoi minulle!).

Jos näin todella tapahtuu, se on vähintään kummallista. Lain mukaan valiokunta ei voi tehdä ja vielä vähemmän panna toimeen päätöksiä ohi hallituksen ja eduskunnan. Kummallista olisi sekin, jos uusi hallitus antaisi tiedonannon ja mittaisi luottamuksensa asiassa, johon sillä ei ole osaa eikä arpaa.

Se jää nähtäväksi toistuuko tässä sama järkyttävä perustuslain rikkominen kuin EU:n ja euroon liittymisen yhteydessä. Toistuuko tässä sekin, että perustuslaki pannaan myöhemmin uusiksi siten, että sen mukaan mitään rikkomusta ei olisi tapahtunut. Sekin jää nähtäväksi. Jos niin tehdään, eduskunnasta tulee pelkkä kumileimasin.

Kai Kontturi