tiistai 15. maaliskuuta 2011

Veroista

Tehdäänkö uusi todellinen veren seisauttava verouudistus?

Joskus ennen vanhaa sanottiin, että verot kansan verta juo. Sotien jälkeen tilannetta saatiin korjattua. Sen ansiosta pystyttiin satsaamaan erilaisiin julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Tästä syntyi hyvinvointivaltion käsite, jota markkinoitiin henkseleitä paukutellen hokemalla, että on lottovoitto syntyä Suomessa. Tilanne on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut sitä mukaan, kun pyyteetön vasemmistolainen työväenliike on saatu hajotettua. Se on merkinnyt turvattomuuden lisääntymistä.

Varsinainen hyvinvointivaltion alasajo alkoi 80-luvun alkupuoliskolla ja suuret mullistukset pantiin toimeen seuraavan vuosikymmenen alkupuolella. Silloin syntyi EU:n liittymisen ja vapaakaupan suunnitelmaan. Ne olivat suurpääoman ja sen vientiteollisuuden etujen mukaisia, mutta merkitsivät pientuotannon häviötä ja työttömyyttä.

Siihen kuului vuonna 1993 toteutettu veret seisauttava verouudistus. Silloin alennettiin yritys-, pääoma-, myyntivoitto-, optioverot alle puoleen ja osinkovero poistettiin kokonaan. Myöhemmin vielä poistettiin omaisuusvero ja yritysten kelamaksut. Se merkitsi veroasteen romahtamista. Tähän sisältyi kaksi kieroutta. Alentunut veroaste ei ollut herroille mieleen, sillä se olisi mitätöinyt voivottelut kovasta verotuksesta joten sitä ei haluttu kertoa. Ensiksi, kolmeakymmentä vuotta tel:n voimaan tulon jälkeen, tel-maksuja alettiin sanoa veroiksi. Toiseksi se teki mahdolliseksi väittää, että eläkerahastot ovat muka julkisia saatavia, jotka alentavat julkista nettovelkaa.

Jatkuvilla verouudistuksilla ja verojen alentamisilla on sanottu olevan myönteinen vaikutus työllisyyteen. Nyt kuitenkin tiedetään, että se ei pidä paikkaansa. Kaikista veronalennuksista huolimatta työtä on vähemmän kuin 80-luvun lopussa. Työtunteja puuttuu 18–20 prosenttia työvoiman käytössä olevista työtunneista – ne ovat pois myös palkkapusseista. Siinä on yksi syy tuloerojen kasvuun.

Julkisen talouden tulojen turvaaminen ja tuloerojen kaventaminen vaatii uutta veren seisauttavaa ja todellista verotuksen uudistusta. Karkeasti ottaen ja hieman mutkia oikoen se voitaisiin toteuttaa (1) lopettamalla valtion henkilöverotus, jonka jälkeen valtiolle jäisivät yritys- ja välilliset verot, (2) siirtämällä perustuslakia vastaavaksi valtion hoidettavaksi ja (3) antamalla luonnollisten henkilöiden progressiivinen tuloverotus kunnille.

Tässä yhteydessä kuntien valtionosuudet (2009 = 6,9 mrd.€) voitaisiin lakkauttaa, sekä siirtää koko eläkevastuu valtiolle. Samalla eläkerahastot ja niiden tuotot (2009 = 16,9 mrd.€) siirtyisivät valtiolle. Sen jälkeen eläkerahastot olisivat ihan oikeasti julkista omaisuutta ja eläkevastuu valtiolla. Näin valtion henkilöverotuksen menetys olisi (2009 = 6,7 mrd.€), mutta tulojen lisäys 2,5 kertainen. Lisäksi yritysten verot pitäisi kantaa käyttökatteesta. Se siirtäisi verotuksen painopisteen työvoimavaltaisilta pääomavaltaisille suuryrityksille ja edistäisi työllisyyttä jos verot yleensä vaikuttavat työllisyyteen.

Kun koko henkilöverotus annettaisiin kuntien yksinoikeudeksi, se lisäisi kuntien tuloja ja kun kunnallinen tasavero muutettaisiin progressiiviseksi, se tasaisi tuloeroja. Kun vielä verot kerätäisiin keskitetysti ja jaettaisiin kunnille asukasluvun ja erityisolosuhteiden perusteella, kunnat olisivat tasavertaisessa asemassa.

Verouudistuksen yhteydessä uudistettaisiin valtion ja kuntien väliset menot siten, että normaalien valtakunnallisten erikoissairaanhoidon, turvallisuus-, ja infrastruktuurimenojen lisäksi valtio vastaisi sosiaalimenoista ja kunnat kulttuuri- ja sosiaalipalveluista.

Kunnallisveron muutos lisäisi kuntien verotuloja. Uusi progressiivinen vero (Taulukko) koskisi kaikkia yhteenlaskettuja tuloja. Alle 35 000 euroa vuodessa (2009) ansaitsevia oli yli 3,6 miljoonaa tulonsaajaa, 79,2 prosenttia. Jos kannettavan veron määrä pidettäisiin ennalla eli 21,5 prosentissa, niin näissä alimmissa tuloluokissa veroaste alenisi 16,1 prosentista 6,4 prosenttiin. Mutta jos niiden veroaste pidettäisiin ennalla, niin keskimääräinen veroaste nousisi 26,6 prosenttiin ja kuntien verotulot lisääntyisivät 5,7 miljardia euroa, 23,6 prosenttia.

Tuloluokassa 35 000 - 54 999 euroa on 14,5 prosenttia tulonsaajista. Heihin siirtyminen progressiiviseen verotukseen ei vaikuttaisi juuri mitenkään. Sen sijaan tuloluokissa yli 55 000 euroa ilman ylärajaa on 6,3 prosenttia tulonsaajista. Heillä on varaa, mutta alhainen verotus joten veroasteen voisi nostaa reippaasti 40–70 prosenttiin. Todellisia ökytuloja ansaitsevilta uusittu veroaste söisi tulosta pahimmillaan 80 prosenttia. Nykyisten ökytulojen kuukauden nettotulosta 37 689 euroa jäisi edelleenkin 10 500 euroa kuukaudessa.

Siirtymällä luonnollisten henkilöiden kaikkien tulojen progressiiviseen kunnallisverotukseen, se olisi uudistus, jolla voisi merkittävästi parantaa kuntien elinmahdollisuuksia. Vaikka suurpääoman linnakkeista kuuluisi kuinka hirvittävä parku, että moinen verouudistus on mahdoton, niin ei se sitä ole. Mikään ei ole mahdotonta, kun tahtoa riittää. Siksi tulevalla vaalikaudella todellista uudistusta kannattaa etsiä jostain veret seisauttavasta uudistuksesta, vaikka se rokottaa suurituloisia, niitä, joilla on todellista veronmaksukykyä!

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.