Alaluokka kasvaa

KYLMÄÄVÄT NÄKÖALAT

Sanotaan, että maa on kasvamassa keskiluokkaiseksi. Väite on puhdasta oikeistolaista valhepropagandaa. Sillä on omat tavoitteensa. Ensiksi se, että väitetään luokkia olevan enemmän kuin kaksi perusluokkaa, kapitalistien luokka ja työväenluokka. Toiseksi se, että työväenluokka kutistuu ja kolmanneksi, että keskiluokkaistuminen tarkoittaa toimeentulon ja hyvinvoinnin kasvua.

Tosiasiassa palkkatyöläisiä ei ole koskaan ollut niin paljon eikä työväenluokka niin suuri kuin se on tänään. Palkkatyöläiset eivät itse tiedä, että työläisinä, halusivat tai ei, he kuuluvat työväenluokkaan. Sillä kylmäävä totuus on, että neljä viidesosaa palkansaajista on vieraan palveluksessa, eikä kukaan heistä ei ole turvassa. Lopputili voi tulla minä hetkenä hyvänsä.

Väite keskiluokkaisuudesta on mennen talven lumia. Vuonna 1990 työllisiä oli 2,35 miljoonaa ja työttömiä 199 tuhatta. Työlliset tekivät töitä vuoden aikana normaalit 1 764 tuntia. Vuonna 2010 tilanne oli kokonaan toinen. Silloin työllisiä oli 2,62 miljoonaa ja pitkäaikaistyöttömiä noin 55 tuhatta. Työlliset tekivät vuodessa virallisten työtuntien mukaan 1 564 tuntia, mutta kun tilastosta poistetaan työvoimatutkimuksen haamutunnit, vuosityöaika onkin 1 423 tuntia. Riippumatta siitä, kumpaa pitää oikeana, tehtyjen työtuntien määrä ei ole lähelläkään vuoden 1990 tuntimäärää.

Oleellista on se, että työllisistä yrittäjät ja vakinaiset tekivät normaalin työvuoden, mutta lähes 1,2 miljoonaa, 45 % työllisistä, teki virallisen tilaston mukaan 1 214 työtuntia (7,4 kuukautta), mutta todellisuudessa vain 887 tuntia (5,4 työkuukautta). Olkoon työtuntien määrää kumpi tahansa, niin nämä pätkä- ja osa-aikaiset työläiset saivat palkkana vain 10 424 euroa.

Tämän mukaan kehitys ei kulje hyvinvoinnin ja keskiluokkaisuuden suuntaan. Päinvastoin. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kehitys on kulkenut ja kulkee pahoinvoinnin suuntaan. Jatkossa ja ajan kuluessa työväenluokka entisestään kurjistuu ja yhä useampi löytää itsensä pienituloisten pätkätyöläisten "alaluokasta".

Nyt näyttää siltä, että vuonna 2050 työvoimaa on 2,7–2,8 miljoonaa henkeä. He tarvitsevat 4,8–4,9 miljardia työtuntia. Tuottavuuden todella hitaan, mutta sitä hitaamman tuotannon kasvun seurauksena tarjolla on vain 3,1–3,2 miljardia työtuntia. Niistä työvuoden pituudeksi tulee vaivaiset 1 202 työtuntia. Silloin täyden työvuoden tekee enää 42 % ja pätkä- ja osa-aikaisia on 55 % työvoimasta. Pätkätyöläisille jää 740 työtuntiin (4,5 kuukautta). Silloin yli vuoden työttöminä on 3 % työvoimasta.

Ennustettavissa oleva tulevaisuus näyttää selkäpiitä kylmäävältä. Maa suistuu työtä vailla olevaksi kurjasti toimeentulevaksi liikaväestön "alaluokaksi", mikäli työväenluokka, se on palkkatyöläiset!, eivät tee asialle jotain todella radikaalia.

Kai Kontturi