14.9.11

Helsinki

INVESTOINTEJA ON SIIRRETTÄVÄ MYÖHEMMÄKSI

Helsingin kaupunki on kuin Huittisten hullu mies, vaikka se ei syö enempää kuin tienaa. Se muuten vaan häärää hullun miehen lailla. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoin (HS 11.9), että paras keino taantuman torjumiseen on laittaa tulot ja menot tasapainoon. Sokea Reetakin näkee sen oikeaksi, mutta miten se tehdään. Mikä kaupunkilaisen kannalta on oikein mikä väärin?

Jos Helsingin kaupungin kirjanpito tehdään yritysten kirjanpidon tapaan, silloin tuloiksi lasketaan kaikki tulot eli vero-, toiminta- ja satunaiset tulot sekä kiinteän omaisuuden myynnistä saadut myyntivoitot. Kaudella 2006–2010 tulot kasvoivat 71,4 prosentti, mutta menot vähin äänin tehtyjen leikkausten vuoksi vain 51,2 prosenttia ja voittoa kertyi 4,9 miljardia. Ylijäämä kasvoi 193,0 prosenttia.

Voiton huikea kasvu on saanut kaupunginhallituksen ja valtuuston pään pyörälle. Siksi tällä kaudella rahaa on syydetty aiheellisiin ja aiheettomiin investointeihin ihan hullun lailla – peräti 4,8 miljardia, jossa on kasvua 261,9 prosenttia.

Jotkut kaupungin viimevuosien investoinnit ovat ihan aiheellisia, mutta paljon on myös hyödytöntä ja pröystäilyltä vaikuttavaa. Viimevuodelle investointeihin budjetoitiin 788 miljoonaa euroa, mutta mm. omaisuuden myyntivoittojen vuoksi ylijäämää kertyi 1 554,5 miljoonaa. Sitä ei pantu sukanvarteen. Se käytettiin investointeihin.

Kaupungilla on monia hankkeita, mutta sillä on valmiina myös suuret suunnitelmat ja haaveet, joista on jotain tietoja tihkunut julkisuuteen. Niiden toteuttaminen vaatii rutkasti rahaa. Kun kaupunki pelkää, että tulot vähenevät sillä ei ole haaveita palvelutuotannon, koulutuksen, lasten-, terveyden-, sairaan- ja vanhustenhoidon lisäämiseen eikä tason parantamiseen, ei edes säilyttämiseen. Päinvastoin. Sillä on valmiina vuoteen 2015 ulottuva koulujen, terveysasemien, vanhustenhoidon jne. palvelujen leikkauslista.

Kaupunginjohtaja Pajunen voi panna kaupungin menot ja tulot helposti tasapainoon sopeuttamalla investoinnit supistuvien tulojen ja kasvavien menojen jälkeiseen voittoon, ylijäämään. Se aiheuttaa kaupunkilaisille vähiten harmia ja vahinkoa.

Kai Kontturi

11.9.11

1930-luku

IDÄSSÄ VAHVA KASVU – LÄNNESSÄ RAJU LAMA

Helsingin Sanomien mielipidesivulla (8.9.11) taisi kirjoittajalle tulla holodomor jutussaan virhe. Siinä sanottiin, että vuosien 1932–33 aikana Neuvostoliito tappoi miljoonia talonpoikia nälkään. Se on tosi, että tsarismin, maailman- ja sisällissodan jäljiltä Neuvostoliiton talous oli kurjassa kunnossa, mutta 1920-luvulla alkoi talouden elvyttäminen ja 1928–32 kasvu kiihtyi hurjaksi ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ansiosta. Sitä kirjoittaja ei tiennyt ja ilmeisesti sekoitti sen Yhdysvaltojen 1930-luvun suureen lamaan, jonka aikana mm. maataloustuotanto puolittui ja lama tappoi miljoonia ihmisiä puutteeseen.

Useimmat meistä ovat kuulleet Kommunismin mustasta kirjasta. Sehän on pelkkä fiktio ja suoranainen propagandan satiiri. Siitä huolimatta monet ottivat sen todesta, vaikka jokaisen piti ymmärtää, ettei missään eikä kukkaan voinut tappaa koko kansaa kuten on annettu suurieleisesti ymmärtää väittäen sitä tutkituksi tiedoksi.

Sen sijaan jokainen Neuvostoliiton historiaa tunteva tietää, että 1920-luvun loppupuolella talonpojat joutuivat muokkaamaan maan sahroilla ja puuauroilla. Vuonna 1927, viimeisenä vuotena ennen ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa ja maatalouden kollektivisointia, viljaa tuotettiin noin 550 miljoonaa puutaa (puuta = 16,36 kiloa).

Historiassa tiedetään, että kulakit sabotoivat parhaansa mukaan Venäjän maataloutta. Suurinta vahinkoa he saivat aikaan talousvuonna 1927/28. Epätoivoisella yrityksellä he hävittivät karjaa ja jättivät valtion ilman viljaa. Kulakkien osuus viljan myynnistä oli viidennes valtiolle luovutettavasta viljasta, joten kieltäytyminen vilja luovuttamisesta oli vaikutukseltaan marginaalinen. Se oli ohimenevä haitta.

Vuonna 1928 Neuvostoliiton teollisuustuotannon osuus taloudessa oli 48 prosenttia, mutta 1932 se oli jo 70 prosenttia. Maatalousmaa oli muuttunut teollisuusmaaksi. Kasvaneen teollisuuden keskeisiä tehtäviä oli tuottaa maatalouden tuotantokalustoa, koneita, traktoreita ja leikkuupuimureita. Samaan aikaan perustettiin maatalouden kone- ja traktoriasemia ja kolhooseille myönnettiin 500 miljoonaa ruplaa uutta tekniikkaan ja maataloustyötekijöiden koulutusta varten.

Jo ensimmäisen suunnitelman lopussa, vuonna 1932, kollektivisoinnin ja koneellistamisen ansiosta viljan tuotanto oli noin 1300 miljoonaa puutaa. Viidessä vuodessa viljan tuotanto oli kasvanut yli kaksikertaiseksi.

Vuodesta 1919 vuoden 1932 loppuun väestö kasvoi 24 miljoonalla, lähes viidenneksen, ja 1938 mennessä 34 miljoonalla. Väestö kasvoi vauhdilla joten miljoonien talonpoikien tappaminen vuosina 1932–33 on poliittisesti tarkoituksenmukainen valhe. Väkiluku alkoi supistua vasta 1991 jälkeen.

Jos po. jutun kirjoittaja ei erehtynyt, niin hän tietoisesti tai tietämättömyyttään sortui väärän tiedon levittämistä ja vaatimukseen väärän tiedon ottamisesta historian oppikirjoihin. Jos vaatimus menisi läpi, se ei olisi ensimmäinen kerta. Syyskuussa 1944 kouluissamme historian oppikirjoista poistettiin väärät tiedot peittämällä ne liimapaperilla ja sotkemalla mustekynillä.

Kai Kontturi

7.9.11

Kapitalismi tappaa

KAPITALISMI TAPPAA

Helsingin Sanomissa oli uutinen (6.9.11), jonka mukaan Baltia kärsi pahasta väestökadosta. Parissakymmenessä vuodessa Viron, Latvian ja Liettuan väkiluku on supistunut 1,5 miljoonalla. Jos ja vaikka hitaammin kuin ennen laulavaa vallankumousta, niin väkiluku olisi kasvanut 2,3 miljoonalla.

Sama lehti kertoi aiemmin (22.10.10), että Venäjän väkiluku oli 141 miljoonaa. Lehti ei kuitenkaan kertonut, että kahdessakymmenessä vuodessa se on supistunut 16,9 miljoonalla. Jos väestön kasvu oli tapahtunut kuten ennen se olisi lisääntynyt 47,4 miljoonalla.

Vuoden 1991 jälkeen kaikkien Neuvostoliiton osavaltioitten väestömenetys, välitön kapitalistien vallan ja omaisuuden anastuksen jälkeen väestön kasvu pysähtyi ja kaantyi laskuun. Se on supistunut 30 miljoonalla.

Kaudella 1919-1991Neuvostoliiton, toisesta maailmansodasta huolimatta, väestö kasvoi hurjaa vauhtia 138 miljoonasta 293 miljoonaan – 155 miljoonalla!

Kuten 1918 vallankumouksen aikana ja jälkeen niin myös 1991 vallankumousten jälkeen maista muutti ulkomaille kaikki, jotka kynnelle kykenivät. On sanomattakin selvää, että vaikka heitä olisi ollut kuinka paljon, niin kokonaismäärä jää varsin pieneksi. Sen sijaan palkkatason romahdus ja työttömyyden räjähdysmäinen kasvu sekä koko sosiaalisen turvaverkon räjähdysmäinen hävittäminen aiheutti väestömäärän supistumisen.

Käännettä parempaa ei ole näköpiirissä. Sosialismin ja kapitalismin välinen kilpailu ja vahva vasemmisto pakottivat Euroopan kapitalistiset maat rakentamaan sosiaalista turvaverkkoa ns. hyvinvointiyhteiskuntaa. Nyt kilpailun päätyttyä turvaverkon purkamiseen on jo hyvässä vauhdissa.

Yhdysvalloissa 65 uoden iän saavuttaa 12-13 prosenttia. Euroopassa sen on tähän asti saavuttanut 17-18 prosenttia väestöstä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Eurooppa kulkee kohtia Yhdysvaltojen esimerkkiä.

Kasvavasta työn puutteesta, työttömyydestä ja sen lieveilmiöistä, on tullut pysyvä ongelma niin idässä kuin lännessäkin. Sen ratkaisemiseen kapitalisteilla ja heidän määrättävissä olevilla poliitikoilla ei ole keinoja. Päinvastoin. Kehitys kulkee kohti yhä suurempaa työttömyyttä, köyhyyttä ja kapitalismin umpikujaa.

Kapitalistiset maat toteuttavat omalla tavallaan kapitalistien suurta orjuuden ja tuottamattomien karsimisen missiota. Suomessa ehkä suurin tehtävä on kuntauudistus. Se keskittää kaikki toiminnat muutamaksi keskukseksi, joiden mm. teyden-, sairaan- ja vahustenhoidon palvelut jäävät enemmistön ulottumattomiin.

Kautta kapitalismin olemassaolon ajan siihen ovat kuuluneet tappava eriarvoisuus, toisen ihmisen riisto, paikalliset ja maailman sodat. Kapitalismi tappaa.

Kai Kontturi