12.1.12

USA - Pohjois-Korea

YHDYSVALLAT – POHJOIS-KOREA

Pohjois-Korea artikkelin (joulukuu 2011) johdosta sain palautetta, jossa esitettiin epäilyjä ja hämmentäviä vastaväitteitä. Niihin vastasin seuraavasti:

Pohjois-Korean suhteen esitin lähteiden faktat, en mielipiteitäni. Vaikka rehellisesti voin sanoa, että tunnen sympatiaa kaikkia niitä maita kohtaan, jotka eivät ole Yhdysvaltojen hihnassa. On vaikea niellä sitä Yhdysvaltojen aggressiivisuutta, jota se harjoittaa kaikkialla maailmassa ja kaikilla elämänaloilla.

Asiallinen tarkastelu viittaa suotaan siihen, että todella julmaksi osoittautuneen Central Intelligence Agency (CIA), joka on Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu ja että sen Fact Book ei ole kovinkaan luotettava tietolähde. Se tekee parhaansa ja paljon enemmänkin Yhdysvaltojen rajattoman kurjuuden peittelemiseksi. Viimeaikoina valtajulkisuudessa on kerrottu, että Yhdysvalloissa köyhiä olisi virallisesti joka kuudes (16,7 %), mutta kun otetaan huomioon heitä lähellä olevat ja köyhyyteen luisuvat köyhiä sanotaan olevan joka kolmas - 103 miljoonaa (33,3 %). Sitä se ei kerro!

CIA:n Fact Bookissa bkt:n vääntäminen ostopariteetiksi on yksi huikea väärennös. Toisena samaan luokkaan kuluvana on Yhdysvaltojen harjoittama sumutus laskea bkt hedonisella tavalla.

Lähteistä riippuen maailman talous näyttää aina erilaiselta. Helsingin Sanomat julkaisi jutun otsikolla "Länsimaat elävät pelottavassa velkakuplassa". Sen yhteydessä oli IMF:n tilasto rikkaimpien länsimaiden bruttokansantuotteesta (bkt) ja julkisesta velasta. Maita oli kymmenen plus Suomi.

Tilasto oli bkt:n määrän mukaan suurimmasta pienimpään. Määrä sellaisenaan ei kerro paljoakaan. Vasta kun määrät verrataan väestöön, saadaan oikeampi kuva. Näistä sen mukaan suurin bkt asukasta kohden oli Suomella (36 226 euroa), toisena Yhdysvallat (34 542), sitten Saksa (31 317), Ranska (31 014), Britannia (27 368) ja Italia (26 308).

Mutta Yhdysvaltojen hedoninen bkt sisältää tulevia "nautintaoikeuksien" eli siihen on pumpattu ilmaa – virtuaalista tuotantoa, ilmaa. Sitä oli nyt ainakin 17,9 prosenttia. Kun se korjataan, niin todellinen bkt oli 29 297 euroa asukasta kohti ja sijoitus Ranskan jälkeen – vasta neljäs.

Saman tilaston mukaan julkinen velka asukasta kohden oli Suomella pienin (18 113 euroa), sen jälkeen tulivat Britannia (22 167), Saksa (25 988), Ranska (26 989), Italia (31 838) ja Yhdysvallat (34 545). Italian velka bkt:n verraten on 121 prosenttia ja Yhdysvaltojen 100 prosenttia, mutta korjatun bkt:n mukaan se oli 118 prosenttia.

Kaikki tämä kertoo Suomen olevan erittäin kilpailukykyinen, varsinkin kun 1 148 224 palkansaajaa (41,3 % kaikista) sai palkkaa 10 424 euroa vuodessa (869 €/kk). Sitä korostaa sijoitetun pääoman tuotto, joka 1990–2000 kasvoi noin 65 prosenttia ja viimeisen kymmenen vuoden aikana on heilunut ylös ja alas keskimäärin huikealla 25 prosentin tasolla.

Muuten länsimaisen kapitalismin tulevaisuus näyttää perin järkyttävälle, kun Italian ja Yhdysvaltojen bkt ja julkinen velka ovat asukasta kohden lähellä toisiaan ja kun molempien budjetit ja kauppataseet ovat alijäämäisiä. Yhdysvallat ovat Italiaa huonommassa asemassa mielettömän asevarustelun ja 132 maassa olevan ja kalliiksi tulevan 702 sotilastukikohdan ja sotaisen aggressiivisuutensa vuoksi. Niillä se turvaa suurpääomansa maailmanlaajuiset riistomahdollisuudet, joita se nimittää kansallisiksi eduikseen, vaikka kansalaisilla ei siinä ole osaa eikä arpaa.

Tästä johtuen ei ole ihme, että Yhdysvallat järjestelevät toisella puolella maapalloa, kaukana kotoa, erilaisia kahinoita, joilta puuttuu todelliset kansalliset tavoitteet ja vaihtoehdot. Ne palvelevat suoraan ja vain Yhdysvaltojen etuja. Sen aiheuttamat sodat pitävät yllä pelkoa paitsi kotona myös maailmalla. Ne siirtävät kansalaisten huomion pois kasvavista ongelmista.

Kuten sanottu erityisen vaaralliseksi tilanteen tekee aggressiiviset Yhdysvallat, jonka katteeton velka kasvaa kasvamistaan ja uhkaa maailmantaloutta. Yhdysvallat ovat taloutensa vuoksi vaarallisessa Italiaa muistuttavassa tilassa. Molemmat ovat valtavassa velkakuplassa, josta ainakaan Yhdysvalloilla ei ole ulospääsyä. Se ei ole mahdollista edes valtaamalla Libyan öljyvarat. Ulospääsyä ei ole myöskään yrityksellä vallata Israelin ja Saudi-Arabian kanssa Iranin mahtavat öljyvarat.

Yhdysvalloissa ollaan hyvin tietoisia siitä uhasta, jonka pahoinvoinnin kasvu aiheuttaa. Siksi sen on kahden viimeisen vuoden aikana kouluttanut 20 000 sotilasta "kapinan ja massapidätysten varalle". Siksi se on aloittanut 301 -2000 ihmistä varten tarkoitettujen pidätysleirien rakentamisen. Hommaan on osallistuttava 50 osavaltiota, jotka on jaettu viiteen rakentamisen ryhmään.

Hiljattain Yhdysvaltojen senaatti hyväksyi National Defence Authorization Act (NDAA) säännöksen, joka luvallistaa myös kotimaan tulkitsemisen sota-alueeksi sekä Yhdysvaltain kansalaisten pidättämiset terrorismiepäilyjen perusteella. Kaikesta tästä kertovat mm. entinen kuvernööri Jesse Ventura ja SHTFplan.com.

Tähän "turvallisuuspolitiikkaan" liittyen joulukuussa 2011 Yhdysvaltojen senaatti äänin 86–13 hyväksyi 622 miljardin (biljoonana) dollarin lisärahoituksen.

Mitä tulee Pohjois-Korean diktaattorin poismenoon, niin se uutisoitiin HS:ssa komeasti. Samaan yhteyteen oli sekoitettu myös Stalin. Siinä kerrottiin kuinka 1940-luvun lopulla Neuvostoliitto oli täynnä vankileirejä. Totta. Niitä oli ja oli paljon, mutta kirjoittaja oli joko tietoisesti tai pelkkää tietämättömyyttään unohtanut, että kyse oli sotavangeista, joita alkoi kertyä Stalingradista, kun sotamarsalkka Pauluksen 300 000 miestä antautui. 7000 kilometrin mittain rintama tuotti lisää sotavankeja pilvin pimein saksalaisista ja heidän liittolaisiaan (ml. suomalaiset). Yli miljoonan sotavankia oli sodan runtelemalle Neuvostoliitolle kaikissa suhteissa kova koettelemus, todellinen riesa.

Tämän rinnalla Iwo Jima ja Okinawa esiintyvät toisen maailmansodan kertomuksissa käänteen tekevinä taisteluina, sankaritarinoina. Niistä on tehty jopa 2000-luvulla elokuvia ja TV-sarjoja. Entä miltä näyttää totuus?

Iwo Jimalla taistelut käytiin (helmi-maaliskuussa 1945, 58 päivää) ja Okinawalla (huhti-kesäkuussa 1945, 82 päivää). Iwo Jimasta tehtiin voitonlipun nostoineen Yhdysvalloille sodan tärkeä symboli ja propaganda-ase. Kuitenkin taistelun alkaessa saarella oli vain 22 000 japanilaista sotilasta, joista kaatui (tapettiin!) 20 000! Yhdysvaltojen voimana oli 110 000 miestä, joista kaatui 6 821. Okinawalla oli 154 000 japanilaisesta sotilaasta. Yhdysvalloilla oli alussa 180 000 ja lopussa 548 000 sotilasta, joista kaatui 19 000 sotilasta. Sotimalla japanilaisia kaatui 110 000, joiden lisäksi Yhdysvallat hautasi elävältä 20 000, kun se ei halunnut eikä uskaltanut ottaa sotavankeja.

Yksin Stalingradin taistelussa (kesä-helmikuu 1942–43, 219 päivää) Neuvostoliitto menetti kaatuneina yli 1 300 000 sotilasta, kun näissä Tyynen meren taisteluissa Yhdysvallat menetti kaatuneina vain 25 821 sotilasta. Kaiken tämän tietää jopa Wikipedia.

Yhdysvalloissa toisen maailmansodan kertomuksissa jatkuvasti korostetaan, että "me voitimme". Uskomattomalla valhepropagandallaan se tukee vain aggressiivisuuttaan ja kannattavaa asetuotantoa. Samalla se unohtaa, ja me unohdamme, että Yhdysvallat ei voittanut yhtään ja aina kaukana vieraiden maaperällä käymäänsä sotaa. Samalla unohdetaan myös sotarikokseksi katsottavat ja lähes vertaansa vailla olevat sotilaitten elävältä hautaamiset sekä rikokset (elokuu 1945) ihmisyyttä vastaan sekä huikeat rikokset Hiroshimassa ja Nagasakissa.

Nyt länsimaat elävät kaksisataa vuotta havittelemansa vapaakaupan synnyttämässä kuplassa. Kapitalismi on kuilun partaalla. Koko kapitalistinen maailma elää valtavassa velkakuplassa ja finanssien 633 251 miljardin US dollarin (2009) virtuaalimaailmassa, kun koko maailman bkt on siitä vain alle 10 prosenttia. Pahenevan työttömyyden ja lisääntyvän köyhyyden vuoksi ne ovat umpikujassa, kun katteeton rahamaailma on paisunut yli kymmenkertaiseksi reaalitalouteen verraten. Tilanteen tekee todella vaaralliseksi paitsi aggressiivisten Yhdysvaltojen mieletön sotavoima, myös Saksa-Ranska-akselin aggressiivinen pyrkimys hallita Eurooppaa.

Pohjois-Korean suhteen esitin faktojen lähteet, en mielipiteitäni. Ne ovat faktoja, jotka eivät vanhene. 1968 P- K:n väestö oli 13,9 miljoonaa ja 2011 se oli 24,5 miljoonaa, joten siinä oli kasvua 10,6 miljoonaa, keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa. Eihän tälle voi mitään. Mutta – kun maailma on muuttunut, niin sen vuoksi propagandatempuilla niitä pitää yrittää mielivaltaisesti muutella tietoja, kuten CIA:n Fact Book tekee, että tiedot palvelisivat paremmin konkurssin partaalla olevaa Yhdysvaltoja.

Parhain terveisin

Kai Kontturi

Verojen progressio

VEROT KANSAN VERTA JUO

Valtionvarain ministeri Jutta Urpilainen totesi äskettäin (12.1.12), että välittömiä suurituloisten tulo- ja pääomaveroja pitää nostaa. Siitä ainakin radiotoimittajat heti kyselivät, että missä on suurten tulojen raja. Tässä taas saatiin näyttö toimittajien ammattitaidon puutteesta. Kun mistään suunnasta vastausta ei kuulunut, asiaa pitää auttaa.

Vanhan sanonnan mukaan verot kansan verta juo. Se pitää edelleen paikkansa olemattoman progression vuoksi. Luonnollisten henkilöiden maksuunpanotilastossa, jossa on seitsemän veroluokkaa, vuoden kaikkien tulojen keskimääräinen välittömien verojen veroaste oli 21,9 prosenttia.

Jos verot kerättäisiin oikein tulojen mukaan, veroaste voisi olla tuloluokittain keskimääräisen kuukausitulon perusteella seuraavanlainen (suluissa 2010):

1 369 e/kk, vero 14 % (15,9)
3 560 e/kk, vero 24 % (24,6)
5 244 e/kk, vero 34 % (29,4)
7 091 e/kk, vero 44 % (32,7)
9 867 e/kk, vero 54 % (35,5)
16 262 e/kk, vero 64 % (36,7)
56 220 e/kk, vero 74 % (32,5).

Uudessa progressiossa kahdessa alimmassa tuloluokassa, 93,3 prosentilla (!) tulonsaajista, vero hieman laskisi, mutta 6,7 prosentilla kasvaisi maksukyvyn mukaan. Siitä huolimatta alimmasta tuloluokasta ylimpään keskimääräinen nettotulo olisi aina edellistä suurempi. Alimassa se olisi 1 177 euroa, mutta ylimmässä edelleen komeasti kaksitoista kertaa suurempi – 14 617 euroa kuukaudessa!

Tämän uuden ja todellisen kattavan progression mukaan verotulo kasvaisi 2,4 miljardilla eurolla ja veroaste nousisi 24,1 prosenttiin. Näin kakku tulisi jaettua oikeudenmukaisemmin.

Vaikka verotulot näin paranisivatkin, niin edelleen jää puuttumaan omaisuusverot ja yritysten kelamaksut ja yritysten verot, joista 90-luvun alussa leikattiin puolet pois. Niissä on suuret läjät rahaa, jotka yleensä viedään pois maasta.

Jos valtionvarain ministeri Jutta Urpilainen on tosissaan, niin tässä olisi tarjolla ilmasta apua.

Kai Kontturi