Salattua ja unohdettua
historiaa
Neuvostoliitossa
1927, kun talonpojat vielä kyntivät peltonsa puuauroilla ja äestivät risusahroilla,
hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma. Kolmekymmentä vuotta
myöhemmin lokakuussa 1957 juhlittiin lokakuun vallankumouksen ja sosialismin
saavutuksia lähettämällä ensimmäinen Sputnik avaruuteen. Juhlittiin sosialismin
ihmettä!
Venäjän sosialistinen lokakuun 1917 vallankumous oli lähes veretön. Sa
vaati vain kahdentoista ihmisen hengen. Vasta sen jälkeen maassa käytiin
sisällissota, jossa nujerrettiin porvariston ja kulakkien vastarinta. Niiden vuoksi
maassa oli huutava elintarvikepula. Siksi turvauduttiin sotakommunismiin – pakko-ottoihin.
Se päättyi niin sanottuun uuteen talouspolitiikkaan (NEP). Sillä avattiin markkinoita
yksityisille tuottajille. NEP hieman helpotti sotien köyhdyttämän ja alikehittyneen
maan todella alkeellisen maan oloja.
Maan johtajana V. I. Lenin korosti, että sosialismi on yhtä kuin koko
maan sähköistäminen. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 J.V. Stalinista tuli
Neuvostoliiton uusi johtaja. Hänen vastuullaan olivat puna-armeija, sisäinen ja
ulkoinen turvallisuus, mutta myös köyhtyneen maan kansantalous, jonka
teollisuus oli olematonta, maataloudessa pellot kynnettiin puuauroilla ja äestettiin
risusahroilla.
Tänä aikana maassa riehuivat myös erilaiset poliittiset virtaukset ja
käsitykset siitä mitä on tehtävä. Leninin, Stalinin ja puolueen suunnitelmallisen
toiminnan vastaista linjaa edusti Trotski, jota tukivat Kamenev, Zinojev ja Buharin.
Keskuskomitea kuitenkin asettui Stalinin kannalle. Siten vuonna 1927
hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotissuunnitelma. Siitä alkoi kansantalouden,
teollisuuden, neuvostotilojen ja kollektiivitalouksien valtava rakennustyö.
Vuonna 1927 yksityiset viljelijät, kulakit tuottivat myyntiin viljaa
130 miljoonaa ja kolhoosit 35 miljoonaa puutaa, mutta jo 1930 kollektiivitilat
tuottivat viljaa myyntiin yli 400 miljoonaa puutaa. Kehitys kulki jo vauhdilla. Niinpä kesäkuussa
1930 Stalin totesi, että olemme ”jo maatalousmaasta teollisuusmaaksi
muuttumisen kynnyksellä”. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ansiosta vuosina 1930–33
teollisuustuotanto yli kaksinkertaistui. Traktoreita, leikkuupuimureita ja yleensäkin
kaikkia maatalouskoneita tuottavien tehtaiden rakentamista joudutettiin. Samalla
valtio perusti kone- ja traktoriasemia palvelemaan kolhooseja.
Puolueen edustajakokouksessa 1930 Stalin totesi, että Neuvostoliitto
oli yleisesti 50–100 vuotta jäljessä kehittyneimmistä maista ja korosti, että
ne on tavoitettava kymmenessä vuodessa ja niin myös tapahtui. Toinen
viisivuotissuunnitelama hyväksyttiin 1932. Sen toteuttaminen vaati vain 4
vuotta ja 3 kuukautta. Suunnitelma aikana sähkön tuotantoon rakennettiin
jättimäisiä voimalaitoksia, jotka turvasivat teollisuustuotannon kasvun.
Teollisuus tuotti maataloudelle jo 456 tuhatta traktoria, 129 tuhatta
leikkuupuimuria, 146 tuhatta kuorma-autoa. Maatalous oli jo siirtynyt uuteen
aikaan. Puuaurat ja risusahrat oli korvattu koneilla. Vuosina 1927–37 kansantalous
kasvoi 40 prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 1937 teollisuustuotanto oli yli 800
prosenttia suurempi kuin vuonna1913.
Ihmiskunnan historia ei tunne yhtä nopeaa kehityksen aikakautta. Esimerkiksi
Suomessa ei vielä 1950- luvullakaan osattu edes haaveilla leikkuupuimureista.
Nopea kehitys Neuvostoliitossa ei olisi ollut mahdollista ilman oikeita
tavoitteita, ilman elinolojen jatkuvaa parantumista. Siksi kansa osallistui
työhön suurella innolla ja antaumuksella. Ilman sitä uuden yhteiskunnan
rakentaminen ei olisi onnistunut. Innostus synnytti työn sankareiden,
iskurityöläisten, stahanovilaisten ja putilovilaisten kansaliikkeet. Siksi
suunnitelmat toteutettiin aina ennen määräaikaa.
Samalla kaudella kapitalistinen maailma kärsi Yhdysvalloista alkaneesta
syvästä lamasta. Osakekurssit romahtivat ja konkurssit olivat arkipäivää. Erityisen
kurjassa asemassa olivat mustat ja kymmenet miljoonat työttömät. Koko
kapitalistisessa maailmassa tuotanto laski, nälän ja köyhyyden vuoksi menehtyi miljoonia,
miljoonia ihmisiä.
Saksassa suunnatonta kurjuutta, hyperinflaatiota hyväksikäyttäen ja
juutalaisten omaisuutta varastaen, tuhoamalla työväenliikkeen fyysisesti ja
sitä vastaan kohdistetuilla provokaatioilla sekä suuryritysten tuella Hitler nousi
valtaan. Heti ensi töikseen (1932) Hitler ilmoitti Saksan tavoitteeksi uuden
elintilan valtaamisen, Neuvostoliiton ja bolševismin hävittämisen. Juutalaisten
tuhoaminen tuli ohjelmaan vasta myöhemmin.
Nyt sodan uhatessa Stalinin johtama Neuvostoliiton Kommunistinen puolue
joutui kansantalouden kehittämisen rinnalla miettimään myös puolustusteollisuuden
kehittämistä. Lykätäkseen sodan alkua ja saadakseen lisäaikaa Neuvostoliitto
teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Lisäaikaa tuli, mutta olemattoman
vähän, kun sotaa julistamatta Saksa valapattoisesti hyökkäsi Neuvostoliittoon
jo juhannuksena 1941. Koko kapitalistinen maailma oli varma, että
Neuvostoliitto ei kestä pitkään. Suomikin liittyi mukaan sotaan Saksan
rinnalla. Meillä selitettiin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää ja
että Neuvostoliitto on vain savijaloilla seisova jättiläinen. Se kaatuu
nopeasti ja miehet pääsevät jo syksyllä sadonkorjuuseen.
Neuvostoliitto ja Stalin valtion johtajana joutuivat uuden ja
mielettömän haasteen eteen. Maan talous, elintarvikkeiden, energian ja
teollisuuden tuotanto olivat vielä keskeneräisiä – armeijasta ja
sotateollisuudesta puhumattakaan. Siksi Saksa tehokkaan sotakoneen edessä Neuvostoliitto
joutui perääntymään ja evakuoimaan kaikki mahdollinen kauas itään. Sinne oli
rakennettava uudelleen siviilituotanto ja luotava kokonaan uusi sotateollisuus.
Urakka ylittää hurjimmatkin mielikuivat.
Nyt Neuvostoliiton oli järjestettävä myös armeija, joka pystyi taistelemaan
seitsemäntuhannen kilometrin pituisella rintamalla, kykenisi pysäyttämään
hyökkääjän ja lopulta kääntämään perääntymisen etenemiseksi. Menetetyt viljavat
läntiset alueet oli saatava takaisin. Sota vaati paitsi mahtavan laivaston ja
ilmavoimien materiaalisen rakentamisen myös niiden käytön oppimisen. Se vaati
maavoimien varustamisen käsiaseilla, tykistöllä, panssarivaunuilla ja muulla
moottoriajoneuvo- ja viestikalustolla. Se vaati vähenevällä miestyövoimalla naisilta
suunnattomia ponnistuksia sekä siviilien että valtavan, kasvavan armeijan aseistamisen,
vaatettamisen ja ruokkimisen. Mielettömien ponnistelujen jälkeen kaikki tämä
onnistui ja Saksan ja sen liittolaisten armeijat hävitettiin.
Stalin kykeni motivoimaan puolueen keskuskomitean, puolueen ja koko
kansan ponnistuksiin, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Stalin kykeni
rakentamaan strategian, jonka hyväksyivät myös pääesikunta, armeijoiden
komentajat ja rintamakomentajat, koko armeija sekä koko kotirintama. Lopulta
armeija oli valmis vastahyökkäyksen Stalingradin, Moskovan ja Leningradin
linjalla, johon Hitlerin johtaman Saksan armeija oli pysäytetty. Lopuksi neuvostoarmeija
valtasi Berlinin ja pysäytti etenemisensä Elbellä.
Se vaati uskomattoman suuret aineelliset uhraukset. Inhimilliset
menetykset olivat suunnattomat, sillä jokaisesta perheestä joku menehtyi
välittömästi saksalaisten toimesta, kaatui tai haavoittui sotilaana tai
siviilinä. Kansan kärsimykset olivat mittaamattomat.
Yhdysvaltalainen Moskovassa koko sodan aikana lehtimiehenä toiminut
Albert Axell toteaakin, että Neuvostoliitto (sosialismi) olisi hävinnyt sodan
ilman Stalinia.
1930-luvun kapitalistisen maailman syvä talouslama ja Neuvostoliiton
samanaikainen huikea talouskasvu sekä sodassa varmaan häviöön tuomitusta
selviäminen voittajana oli valtava pettymys kapitalismille. Sodan päätyttyä seitsemänkymmentä
prosenttia Euroopan puoleisesta Neuvostoliitosta oli tuhottu maan tasalle.
Stalinin johdolla aloitettiin – Mustalta mereltä Stalingrad ja Leningrad sekä
niistä länteen koko Euroopan puoleinen alue – kiivas jälleenrakennustyö, joka
etenin vauhdilla.
Neuvostoliiton väkiluku vuonna 1919 oli 138 miljoonaa. Jos Stalin olisi
aikanaan tapattanut väitetyt 55 miljoonaa omaa kansalaista, se olisi merkinnyt
väestöstä lähes joka toisen teloitusta. Väite on siis mieletön. Ja toisekseen, jäljelle
jääneillä 83 miljoonalla, joista sota otti vielä 26 miljoonaa henkeä, Neuvostoliitto
ei mitenkään olisi voinut voittaa natsi-Saksaa ja puhdistaa koko Eurooppa
fasismista.
Näihin satuihin perustuu jatkuvasti toistettu hokema, että väkivalta
kuului Neuvostoliiton luonteeseen. Väestötilastot kertovat, että Stalin
kuollessa Neuvostoliiton väkiluku oli 159,2 miljoonaa, 21,2 miljoonaa suurempi
kuin 1919. Kun sodassa menehtyi 26,2 miljoonaa, todellinen kasvu oli vähintään
47,2 miljoonaa, joka on keskimäärin 1,0 prosenttia vuodessa.
Samaan aikaan Suomessa vastaava väkiluvun kasvu oli 0,4 prosenttia
vuodessa. Hidas kasvu selittyy maan väkivaltaisella luonteella ja poliittisilla
vainoilla. Vasta Stalinin saneleman rauhansopimuksen ehtojen seurauksena
Suomessa lopetettiin keskitysleirit ja vapautettiin poliittiset vangit sekä
lopetettiin poliittiset vainot. Stalinin armosta suomalainen oikeisto pääsi
vähällä. Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin lakkauttaminen, Valtiollisen poliisin
(Valpo) uudelleen järjestely ja muutama olematon sotarikos- ja asekätkentätuomio
riittivät.
Stalinin oli Neuvostoliiton johdossa 29 vuotta. Sinä aikana
alikehittyneestä maasta Neuvostoliitto kasvoi koko maailman tunnustamaksi ja
kiistattomaksi suurvallaksi ja selviytyi maailmasodasta voittajana. Siitä oli
tullut taiteen, tieteen, tekniikan sekä talouden ja puolustuksen kiistaton suurvalta.
Maailman historiaa koki Venäjän ihmeen, sosialismin ihmeen. Kapitalismi on aina
pitänyt sosialismia olemassaolonsa suurimmaksi uhaksi. Siksi Stalin sosialistisen
rakennustyön, maan puolustuksen ja sotilaallisten suunnattomien, peräti
uskomattomien saavutusten vuoksi oli mustamaalattava.
Kun Josif Vissarionovits Stalinin kuoli 1953. Neuvostoliiton johtoon syntyi niin
suuri aukko, että uusi johto tunsi itsensä riittämättömiksi sen täyttäjinä. Sen
sijaan, että se olisi jatkanut kansantalouden ja väestön jatkuvan hyvinvoinnin kehittämisen,
se valitsi toisen tien. Natsi-Saksasta saadusta voiton perusteella koko maailma
variksenpoikasia myöden tiesi ja tunnusti Neuvostoliiton asevoimien voiman ja
uudistumiskyvyn. Siitä huolimatta uusi puolueen ja valtion johto ryhtyi
kapitalismin kanssa todella kalliiseen sapelien kalisteluun, asevarustelukilpaan.
Samaan aikaan mahtinsa osoituksena uusi valtionjohtaja takoi YK:n
yleiskokouksessa kengällä pöytää ja lahjoitti alikehittyneille kolmansille
maille satoja ja taas satoja miljardeja dollareita, jotka valuivat velkojen
maksuina kapitalistisille maille, kapitalisteille.
Se oli lännen kulta-aikaa.
Moisiin virheisiin Stalin ei
olisi koskaan sortunut. Uusi johto, omaa erinomaisuutta korostaakseen, leimasi Stalinin
saaman kunnioituksen palvonnaksi ja hänelle viaksi. Voimantunnossa uusi johto ja
Kommunistinen puolue tuomitsivat sen yksilöpalvontana. Sitä hyväksikäyttäen ja todellisuutta
vääristellen sosialismin kiistattomat saavutukset salattiin ja unohdettiin. Stalin
leimattiin tyranniksi ja hirmuhallitsijaksi. Niinpä tänään lähes kaikki
oikealta vasemmalle ovat siinä käsityksessä, että väkivalta oli muka Neuvostoliitolle
ominaista ja kuului sen luoteeseen. Historian totuudet on lakaistu maton alle.
Sosialismi ajettiin alas
tarkan suunnitelman mukaan ja Neuvostoparlamentti hajotettiin panssareilla ja
tykeillä. Tässä vallankaappauksessa yli tuhat ihmistä menetti henkensä. Sen
jälkeen entisten vauraiden neuvostotasavaltojen väestö on kapitalismiin
siirtymisen myötä supistunut vauhdilla. Yksin Venäjällä väestö on supistunut noin
27 miljoonalla hengellä, lähes kuusitoista prosenttia.
Kapitalistien propaganda on
onnistunut niin täydellisesti, että lähes kaikki maailman kommunistisetkin puolueet
ovat täysin kritiikittömästi nielleet Stalinista ja sosialismista maailmalle
levitetyt panettelut ja valheet. Mutta – historian tuomari tulee ne aikanaan oikaisemaan
ja tuomitsemaan levittäjät ikuiseen häpeään!
Kai Kontturi
Lähteet: NKP historia
(Petroskoi 1945 ja 1959),
NKP: XXII edustajakokouksen
aineistoa (Moskova 1961)
Nestori Parkkari: Suomalaisessa keskitysleirissä 1940–1944