25.3.13

Yritysveroale


Hymy hyytyy

Jotkut saattavat ajatella, että pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jyrki Häkämies olivat aikoinaan sopineet tällaisesta miljardin lahjasta. Olihan se kova juttu, kun hallitus alensi yritysveroa – 24,5 prosentista 20 prosenttiin, muka kilpailukyvyn ja työpaikkojen lisäämiseksi. Näytti siltä, että siitä kaikelle kansalle kertoessaan Katainen-Urpilaisen hymyssä oli hyytymisen merkkejä. Ehkä tiesivät mitä olivat tekemässä. Taustalla on runsaasti muilta saatua kokemusta.  

Yritysveron alentaminen ei sellaisenaan ole mitenkään uusi idea. 1990-luvun alussa yritysvero alennettiin puoleen – 50 prosentista 25 prosenttiin. Sitäkin selitettiin kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisella. Kilpailukyky, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaankaan, ilman muuta parani, mutta työllisyys heikkeni ja työttömyys lisääntyi.

Virallisen uusitun työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 1990 tehtiin 4,3 miljardia työtuntia, mutta 1998 vain 3,8 miljardia tuntia. Työllisyys heikkeni 283 300 työvuodella yritysverojen ihan veret seisauttavasta alentamisesta huolimatta. Uusi tilastointimenetelmä eli työvoimatutkimus, täydensi työllisyystilastoja haamutunneilla. Kun ne poistetaan, niin todellinen työttömyys oli peräti 422 450 työvuotta suurempi kuin kahdeksan vuotta aikaisemmin.

Yritysveron alentaminen ei tuonut työpaikkoja eikä parantanut työllisyyttä. Kävi päinvastoin. Kaikki meni poskelle. Valtion ja kuntien tulot hupenivat vauhdilla. Siksi Paavo Lipposen I ja II hallitukset leikkasivat julkisia menoja, lähinnä sosiaaliturvasta sekä sairaan- ja terveydenhoidosta, lähes 70 miljardia markkaa. Nykyrahassa se on 1,2 miljardia euroa.

Katainen-Urpilainen selittävät, että maan tulevaisuuden ja kilpailukyvyn vuoksi sekä työpaikkojen luomiseksi yritysveroa on alennettava. He selittivät, että 960 miljoonan euron veronalennus ei ole lahja, sillä saadaan puolet takaisin, kun yritystukia leikataan 480 miljoonalla eurolla. Toinen 480 miljoonaa saadaan luonnollisen normaalista kasvusta, jota nyt sanotaan dynaamiseksi vaikutukseksi.

Yritystukien leikkaaminen voi olla mahdollinen, mutta sekin jää nähtäväksi. Tällä hetkellä tiedetään, että kansainvälinen tilanne on hankala ja vientitavaroiden kysyntä heikko. Siksi hallitus saattaakin yhtäkkiä huomata, että tukien leikkaaminen syö kilpailukykyä joten ei niitä voi leikata. Jos leikataan kilpailukyky ja tuottavuuden dynaamisuus kärsii.

Hallitus on ylimitoittanut talouskasvun. Hallitus ennustaa, että 2013–16 kasvu on keskimäärin 2 prosenttia vuodessa. Näin vaatimaton kasvu olisi syntynyt ilman yritysveroalennustakin. Tämä kasvu näyttäisi tuovan 2016 sen Katainen-Urpilaisen markkinoiman dynaamisen verotulon. Mutta kuten nähdään, talouskasvussa ei ole mitään dynaamisuutta. Kaiken kukkuraksi voi pelätä, että kasvu jää tätä pienemmäksi ja tavoite toteutuu vasta joskus tulevaisuudessa.

Mutta jos yritykset, pelätessään tukien menetyksiä, toimivat dynaamisesti, niin tuottavuus kasvaa keskimärin 2,4 prosenttia vuodessa. Silloin verouudistuksesta huolimatta hallituksen urakka kusee ja työllisyys heikkenee 20 000 työvuodella. Se taas merkitsee, että vastaavasti sosiaalimenot lisääntyvät ja verotulot supistuvat.

Näin hallitus on joutunut sumppuun, josta se ei pääse ulos. Ilman yritysverohelpotuksia kahden prosentin talouskasvulla verotulot olisivat 2016 kasvaneet noin 395 miljoonaa euroa. Mutta kun se antoi 960 miljoonan verohelpotukset, valtion veromenetys on 1 355 miljoonaa – 1,3 miljardia euroa.

Tulevaisuus yritysverohelpotuksen ja heikon talouskasvun vuoksi ei lupaa hyvää, vain verta ja kyyneleitä. Jos Jutta Urpilainen (sd) pysyy ministeriauton takapenkillä, hänen on tehtävä Lipposet (sd) ja leikattava valtion menoja Lipposta enemmän. Kestääkö tytön kantti, kun se jo nyt näyttää pahasti kuluneen. Hymystä on ilo kadonnut.
 
Kai Kontturi

18.3.13

Mahdoton ennuste



Päivitetty 23.3.2012

Suomessa väestö nuortuu – eikä ikäänny


Tilastokeskuksen viimeaikaiset väestöennusteet, joihin kaikki uskovat, johtavat koko yhteiskuntaa harhaan. Ennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneitä vuonna 2040 on maassa ja elossa 1 567 511 (26,9 % väestöstä).
 
Kukaan ei ole huomannut, että kaudella 1931-75 syntyi 3 581 788 lasta. Vuonna 2040 heistä vanhimmat ovat 110 ja nuorimmat 65 vuotiaita.  Ennusteen mukaan 80 vuotta täyttäneitä olisi maassa ja elossa 497 939. Vuoteen 2010 verraten määrä olisi kaksikertainen. Kaudella 1961-75 syntyi 1 069 572 lasta. Vuonna 2040 heistä jokaisen, jota kukaan ei usko, olisi oltava maassa ja elossa, että 65 vuotta täyttäneitä olisi 1 567 511.
 
Vuonna 2010 vanhimmat olivat 110 ja nuorimmat 65 vuotta. Heidän väestöpohjansa oli synytynyt kaudella 1901-45. Kaudella 1931-75 synytyneiden elinikä saattaa hieman pidentyä sosiaaliturvan sekä terveyden- ja sairaahoidon saatavuuden heikentymisestä huolimatta. Toisaalta syntyvyyden vähentymisen sekä maasta poismuuton lisääntymisen vuoksi väestöpohja supistui 679 989 hengellä. Tämän seurauksena 65 vuotta täyttäneitä vuonna 2040 olisi maassa ja elossa vain 779 285 henkeä (15,2 % väestöstä).
 
Tilastokeskus on laskusäännöillään noitunut väestöennusteeseen valtavat laumat iäkäitä haamuja, joita kukaan ei ole työikäisenä nähnyt. Vuoden 2010 jälkeen ennusteessa niiden määrä kasvaa koko ajan. Vuonna 2060 haamujen määrä ylittää 800 000!
 
Tilastokeskuskuksen mukaan ennuste ei varmasti ole alakantissa.  Tilastokeskus on tietoisesti tehnyt ennusteen, jossa väestö ikääntyy, vaikka alentuneen syntyvyyden ja maasta poismuuton vuoksi väestö nuortuu ja sitä enemmän mitä suurempi on työikäisten maahan muuttajien määrä.  
 
Kai Kontturi

16.3.13

Stalin


Salattua ja unohdettua historiaa

 
Neuvostoliitossa 1927, kun talonpojat vielä kyntivät peltonsa puuauroilla ja äestivät risusahroilla, hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin lokakuussa 1957 juhlittiin lokakuun vallankumouksen ja sosialismin saavutuksia lähettämällä ensimmäinen Sputnik avaruuteen. Juhlittiin sosialismin ihmettä!  

Venäjän sosialistinen lokakuun 1917 vallankumous oli lähes veretön. Sa vaati vain kahdentoista ihmisen hengen. Vasta sen jälkeen maassa käytiin sisällissota, jossa nujerrettiin porvariston ja kulakkien vastarinta. Niiden vuoksi maassa oli huutava elintarvikepula. Siksi turvauduttiin sotakommunismiin – pakko-ottoihin. Se päättyi niin sanottuun uuteen talouspolitiikkaan (NEP). Sillä avattiin markkinoita yksityisille tuottajille. NEP hieman helpotti sotien köyhdyttämän ja alikehittyneen maan todella alkeellisen maan oloja.

Maan johtajana V. I. Lenin korosti, että sosialismi on yhtä kuin koko maan sähköistäminen. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 J.V. Stalinista tuli Neuvostoliiton uusi johtaja. Hänen vastuullaan olivat puna-armeija, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, mutta myös köyhtyneen maan kansantalous, jonka teollisuus oli olematonta, maataloudessa pellot kynnettiin puuauroilla ja äestettiin risusahroilla.    

Tänä aikana maassa riehuivat myös erilaiset poliittiset virtaukset ja käsitykset siitä mitä on tehtävä. Leninin, Stalinin ja puolueen suunnitelmallisen toiminnan vastaista linjaa edusti Trotski, jota tukivat Kamenev, Zinojev ja Buharin. Keskuskomitea kuitenkin asettui Stalinin kannalle. Siten vuonna 1927 hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotissuunnitelma. Siitä alkoi kansantalouden, teollisuuden, neuvostotilojen ja kollektiivitalouksien valtava rakennustyö.

Vuonna 1927 yksityiset viljelijät, kulakit tuottivat myyntiin viljaa 130 miljoonaa ja kolhoosit 35 miljoonaa puutaa, mutta jo 1930 kollektiivitilat tuottivat viljaa myyntiin yli 400 miljoonaa puutaa.  Kehitys kulki jo vauhdilla. Niinpä kesäkuussa 1930 Stalin totesi, että olemme ”jo maatalousmaasta teollisuusmaaksi muuttumisen kynnyksellä”. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ansiosta vuosina 1930–33 teollisuustuotanto yli kaksinkertaistui. Traktoreita, leikkuupuimureita ja yleensäkin kaikkia maatalouskoneita tuottavien tehtaiden rakentamista joudutettiin. Samalla valtio perusti kone- ja traktoriasemia palvelemaan kolhooseja.

Puolueen edustajakokouksessa 1930 Stalin totesi, että Neuvostoliitto oli yleisesti 50–100 vuotta jäljessä kehittyneimmistä maista ja korosti, että ne on tavoitettava kymmenessä vuodessa ja niin myös tapahtui. Toinen viisivuotissuunnitelama hyväksyttiin 1932. Sen toteuttaminen vaati vain 4 vuotta ja 3 kuukautta. Suunnitelma aikana sähkön tuotantoon rakennettiin jättimäisiä voimalaitoksia, jotka turvasivat teollisuustuotannon kasvun. Teollisuus tuotti maataloudelle jo 456 tuhatta traktoria, 129 tuhatta leikkuupuimuria, 146 tuhatta kuorma-autoa. Maatalous oli jo siirtynyt uuteen aikaan. Puuaurat ja risusahrat oli korvattu koneilla. Vuosina 1927–37 kansantalous kasvoi 40 prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 1937 teollisuustuotanto oli yli 800 prosenttia suurempi kuin vuonna1913.

Ihmiskunnan historia ei tunne yhtä nopeaa kehityksen aikakautta. Esimerkiksi Suomessa ei vielä 1950- luvullakaan osattu edes haaveilla leikkuupuimureista. Nopea kehitys Neuvostoliitossa ei olisi ollut mahdollista ilman oikeita tavoitteita, ilman elinolojen jatkuvaa parantumista. Siksi kansa osallistui työhön suurella innolla ja antaumuksella. Ilman sitä uuden yhteiskunnan rakentaminen ei olisi onnistunut. Innostus synnytti työn sankareiden, iskurityöläisten, stahanovilaisten ja putilovilaisten kansaliikkeet. Siksi suunnitelmat toteutettiin aina ennen määräaikaa.    

Samalla kaudella kapitalistinen maailma kärsi Yhdysvalloista alkaneesta syvästä lamasta. Osakekurssit romahtivat ja konkurssit olivat arkipäivää. Erityisen kurjassa asemassa olivat mustat ja kymmenet miljoonat työttömät. Koko kapitalistisessa maailmassa tuotanto laski, nälän ja köyhyyden vuoksi menehtyi miljoonia, miljoonia ihmisiä.

Saksassa suunnatonta kurjuutta, hyperinflaatiota hyväksikäyttäen ja juutalaisten omaisuutta varastaen, tuhoamalla työväenliikkeen fyysisesti ja sitä vastaan kohdistetuilla provokaatioilla sekä suuryritysten tuella Hitler nousi valtaan. Heti ensi töikseen (1932) Hitler ilmoitti Saksan tavoitteeksi uuden elintilan valtaamisen, Neuvostoliiton ja bolševismin hävittämisen. Juutalaisten tuhoaminen tuli ohjelmaan vasta myöhemmin.

Nyt sodan uhatessa Stalinin johtama Neuvostoliiton Kommunistinen puolue joutui kansantalouden kehittämisen rinnalla miettimään myös puolustusteollisuuden kehittämistä. Lykätäkseen sodan alkua ja saadakseen lisäaikaa Neuvostoliitto teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Lisäaikaa tuli, mutta olemattoman vähän, kun sotaa julistamatta Saksa valapattoisesti hyökkäsi Neuvostoliittoon jo juhannuksena 1941. Koko kapitalistinen maailma oli varma, että Neuvostoliitto ei kestä pitkään. Suomikin liittyi mukaan sotaan Saksan rinnalla. Meillä selitettiin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää ja että Neuvostoliitto on vain savijaloilla seisova jättiläinen. Se kaatuu nopeasti ja miehet pääsevät jo syksyllä sadonkorjuuseen.

Neuvostoliitto ja Stalin valtion johtajana joutuivat uuden ja mielettömän haasteen eteen. Maan talous, elintarvikkeiden, energian ja teollisuuden tuotanto olivat vielä keskeneräisiä – armeijasta ja sotateollisuudesta puhumattakaan. Siksi Saksa tehokkaan sotakoneen edessä Neuvostoliitto joutui perääntymään ja evakuoimaan kaikki mahdollinen kauas itään. Sinne oli rakennettava uudelleen siviilituotanto ja luotava kokonaan uusi sotateollisuus. Urakka ylittää hurjimmatkin mielikuivat.

Nyt Neuvostoliiton oli järjestettävä myös armeija, joka pystyi taistelemaan seitsemäntuhannen kilometrin pituisella rintamalla, kykenisi pysäyttämään hyökkääjän ja lopulta kääntämään perääntymisen etenemiseksi. Menetetyt viljavat läntiset alueet oli saatava takaisin. Sota vaati paitsi mahtavan laivaston ja ilmavoimien materiaalisen rakentamisen myös niiden käytön oppimisen. Se vaati maavoimien varustamisen käsiaseilla, tykistöllä, panssarivaunuilla ja muulla moottoriajoneuvo- ja viestikalustolla. Se vaati vähenevällä miestyövoimalla naisilta suunnattomia ponnistuksia sekä siviilien että valtavan, kasvavan armeijan aseistamisen, vaatettamisen ja ruokkimisen. Mielettömien ponnistelujen jälkeen kaikki tämä onnistui ja Saksan ja sen liittolaisten armeijat hävitettiin.

Stalin kykeni motivoimaan puolueen keskuskomitean, puolueen ja koko kansan ponnistuksiin, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Stalin kykeni rakentamaan strategian, jonka hyväksyivät myös pääesikunta, armeijoiden komentajat ja rintamakomentajat, koko armeija sekä koko kotirintama. Lopulta armeija oli valmis vastahyökkäyksen Stalingradin, Moskovan ja Leningradin linjalla, johon Hitlerin johtaman Saksan armeija oli pysäytetty. Lopuksi neuvostoarmeija valtasi Berlinin ja pysäytti etenemisensä Elbellä.

Se vaati uskomattoman suuret aineelliset uhraukset. Inhimilliset menetykset olivat suunnattomat, sillä jokaisesta perheestä joku menehtyi välittömästi saksalaisten toimesta, kaatui tai haavoittui sotilaana tai siviilinä. Kansan kärsimykset olivat mittaamattomat.

Yhdysvaltalainen Moskovassa koko sodan aikana lehtimiehenä toiminut Albert Axell toteaakin, että Neuvostoliitto (sosialismi) olisi hävinnyt sodan ilman Stalinia.  

1930-luvun kapitalistisen maailman syvä talouslama ja Neuvostoliiton samanaikainen huikea talouskasvu sekä sodassa varmaan häviöön tuomitusta selviäminen voittajana oli valtava pettymys kapitalismille. Sodan päätyttyä seitsemänkymmentä prosenttia Euroopan puoleisesta Neuvostoliitosta oli tuhottu maan tasalle. Stalinin johdolla aloitettiin – Mustalta mereltä Stalingrad ja Leningrad sekä niistä länteen koko Euroopan puoleinen alue – kiivas jälleenrakennustyö, joka etenin vauhdilla.

Neuvostoliiton väkiluku vuonna 1919 oli 138 miljoonaa. Jos Stalin olisi aikanaan tapattanut väitetyt 55 miljoonaa omaa kansalaista, se olisi merkinnyt väestöstä lähes joka toisen teloitusta. Väite on siis mieletön. Ja toisekseen, jäljelle jääneillä 83 miljoonalla, joista sota otti vielä 26 miljoonaa henkeä, Neuvostoliitto ei mitenkään olisi voinut voittaa natsi-Saksaa ja puhdistaa koko Eurooppa fasismista.

Näihin satuihin perustuu jatkuvasti toistettu hokema, että väkivalta kuului Neuvostoliiton luonteeseen. Väestötilastot kertovat, että Stalin kuollessa Neuvostoliiton väkiluku oli 159,2 miljoonaa, 21,2 miljoonaa suurempi kuin 1919. Kun sodassa menehtyi 26,2 miljoonaa, todellinen kasvu oli vähintään 47,2 miljoonaa, joka on keskimäärin 1,0 prosenttia vuodessa.

Samaan aikaan Suomessa vastaava väkiluvun kasvu oli 0,4 prosenttia vuodessa. Hidas kasvu selittyy maan väkivaltaisella luonteella ja poliittisilla vainoilla. Vasta Stalinin saneleman rauhansopimuksen ehtojen seurauksena Suomessa lopetettiin keskitysleirit ja vapautettiin poliittiset vangit sekä lopetettiin poliittiset vainot. Stalinin armosta suomalainen oikeisto pääsi vähällä. Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin lakkauttaminen, Valtiollisen poliisin (Valpo) uudelleen järjestely ja muutama olematon sotarikos- ja asekätkentätuomio riittivät.    

Stalinin oli Neuvostoliiton johdossa 29 vuotta. Sinä aikana alikehittyneestä maasta Neuvostoliitto kasvoi koko maailman tunnustamaksi ja kiistattomaksi suurvallaksi ja selviytyi maailmasodasta voittajana. Siitä oli tullut taiteen, tieteen, tekniikan sekä talouden ja puolustuksen kiistaton suurvalta. Maailman historiaa koki Venäjän ihmeen, sosialismin ihmeen. Kapitalismi on aina pitänyt sosialismia olemassaolonsa suurimmaksi uhaksi. Siksi Stalin sosialistisen rakennustyön, maan puolustuksen ja sotilaallisten suunnattomien, peräti uskomattomien saavutusten vuoksi oli mustamaalattava.

Kun Josif Vissarionovits Stalinin kuoli 1953. Neuvostoliiton johtoon syntyi niin suuri aukko, että uusi johto tunsi itsensä riittämättömiksi sen täyttäjinä. Sen sijaan, että se olisi jatkanut kansantalouden ja väestön jatkuvan hyvinvoinnin kehittämisen, se valitsi toisen tien. Natsi-Saksasta saadusta voiton perusteella koko maailma variksenpoikasia myöden tiesi ja tunnusti Neuvostoliiton asevoimien voiman ja uudistumiskyvyn. Siitä huolimatta uusi puolueen ja valtion johto ryhtyi kapitalismin kanssa todella kalliiseen sapelien kalisteluun, asevarustelukilpaan. Samaan aikaan mahtinsa osoituksena uusi valtionjohtaja takoi YK:n yleiskokouksessa kengällä pöytää ja lahjoitti alikehittyneille kolmansille maille satoja ja taas satoja miljardeja dollareita, jotka valuivat velkojen maksuina kapitalistisille maille, kapitalisteille. Se oli lännen kulta-aikaa.

Moisiin virheisiin Stalin ei olisi koskaan sortunut. Uusi johto, omaa erinomaisuutta korostaakseen, leimasi Stalinin saaman kunnioituksen palvonnaksi ja hänelle viaksi. Voimantunnossa uusi johto ja Kommunistinen puolue tuomitsivat sen yksilöpalvontana. Sitä hyväksikäyttäen ja todellisuutta vääristellen sosialismin kiistattomat saavutukset salattiin ja unohdettiin. Stalin leimattiin tyranniksi ja hirmuhallitsijaksi. Niinpä tänään lähes kaikki oikealta vasemmalle ovat siinä käsityksessä, että väkivalta oli muka Neuvostoliitolle ominaista ja kuului sen luoteeseen. Historian totuudet on lakaistu maton alle.  

Sosialismi ajettiin alas tarkan suunnitelman mukaan ja Neuvostoparlamentti hajotettiin panssareilla ja tykeillä. Tässä vallankaappauksessa yli tuhat ihmistä menetti henkensä. Sen jälkeen entisten vauraiden neuvostotasavaltojen väestö on kapitalismiin siirtymisen myötä supistunut vauhdilla. Yksin Venäjällä väestö on supistunut noin 27 miljoonalla hengellä, lähes kuusitoista prosenttia.

Kapitalistien propaganda on onnistunut niin täydellisesti, että lähes kaikki maailman kommunistisetkin puolueet ovat täysin kritiikittömästi nielleet Stalinista ja sosialismista maailmalle levitetyt panettelut ja valheet. Mutta – historian tuomari tulee ne aikanaan oikaisemaan ja tuomitsemaan levittäjät ikuiseen häpeään!

Kai Kontturi

 
Lähteet: NKP historia (Petroskoi 1945 ja 1959),
NKP: XXII edustajakokouksen aineistoa (Moskova 1961)
Nestori Parkkari: Suomalaisessa keskitysleirissä 1940–1944