keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Nato vai Venäjä


Puolueettomuuden aika on ohi

Luultavasti kaikki suomalaiset, politiikkoja lukuun ottamatta, muistavat presidentti Juho Kusti Paasikiven (kok) toteamuksen, että maamme turvallisuuspolitiikka selviää katsomalla karttaa – geopolitiikalle emme voi mitään. Siksi idän ja lännen välissä olemme puolueettomia.

Nyt kaikki on toisin. Puheenjohtaja Timo Soinin (ps) johdolla ulkoasiainvaliokunta ilmoittaa, että puolueettomuuden aika on ohi. Sillä sen on pakko tunnustaa, ettei sotilaallinen liittoutumattomuus ole enää mahdollista. Turvallisuuspoliittisessa selonteossa sanotaan, että verkostautumalla olemme liittoutuneet EU:n ja sen Natomaiden kanssa sekä sotimalla Natokumppanina eri puolilla maailmaa. Olemme liittoutuneet myös Nato yhteensopiviin asejärjestelmiin. Suomi on liitetty käsistä ja jaloista länsiliittoutuman ja Yhdysvaltojen sotiin.

Kaikki tämän hyväksyjät vievät Suomea Naton jäseneksi, vaikka kansan enemmistö on edelleen sitä vastaan. Poliitikot sanovat, että viimeistään Ruotsin perässä on hakeuduttava Naton täysjäseneksi!

Kukaan ei ole kuullut, että hallituksessa eikä missään ole pohdittu sitä julmaa totuutta, että Naton johtaja Yhdysvallat on 60-luvulta lähtien aloittanut eri puolilla maailmaa ainakin kaksikymmentä sotaa Vietnamista Euroopan kautta Lähi-itään ja Afrikkaan. Niissä on kuollut kymmeniä miljoonia – paitsi sotilaita, ennen kaikkea naisia, lapsia ja vanhuksia. Yhdysvallat parhaillaan miehittää 132 maata, joissa sillä on 702 sotilastukikohtaa.

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana Yhdysvaltojen käyttäytyminen maailmalla on ollut julmaa sotaleikkiä. Se on tehnyt siitä velkaisen ja väestön enemmistö elää kurjasti työn puutteen, työttömyyden, sosiaaliturvan, terveyden- ja sairaanhoidon puutteiden vuoksi. Samaan aikaan sotateollisuuden omistavat kapitalistit ovat rikastuneet ja rikastuvat. Yhdysvaltojen sotilasmenot ovat 2 444 dollaria, kun Venäjällä on 314 dollaria ja Kiinalla vain 56 dollaria asukasta kohden.

Sen sotaleikit ovat osoittaneet hämmästyttävää ylimielisyyttä. Peräti presidentti Barack Obaman mahtikäskyllä erikoisjoukot menivät toiselle puolelle maapalloa tappamaan yhden miehen, Osaman bin Ladenin. Operaatio toteutettiin kellon tarkkuudella ja televisioitiin suorana Valkoiseen taloon presidentin ihailtavaksi. Eikä siinä kaikki, sillä tuo pöyristyttävä tv-näytelmä levitettiin myös meidän nähtäväksi.              

Koko turvallisuuspoliittinen selonteko perustuu Yhdysvaltojen ja Venäjän vastakkain asettelulle. Sille on taloudelliset perusteet. Venäjällä on mahtavat maa-alueet ja niiden suunnattomat mineraalirikkaudet. On selvää, että Yhdysvaltojen, maailman suurimmat kapitalistit ja heidän hallussaan oleva sotilasmahti, näkevät unia noiden rikkauksien omistuksesta.

Siksi Yhdysvallat on rakentaa verkkoa, johon voisi Venäjän karhun pyydystää. Tämän verkon punomiseen pieni Suomikin on sotkeutunut.

Suomessa historian opetukset ja geopolitiikka on unohdettu. Voi olla, että poliitikot uskovat taruun torjuntavoitosta. Voi olla, että he eivät ole edes kuulleet siitä kuinka Suomen herrat löivät päänsä Karjalan mäntyyn ja satatuhatta miestä kaatui turhaan. Näissä on kasvualustaa puolueettomuudesta luopumiselle, menneen ajan katkeruudelle sekä äärioikeiston aivojen sopukoissa muhivalle revanssille – Karjala takaisiin!   

Mutta, miltä Suomi näyttäisi jos Naton sijasta tehtäisiin kumppanuus-sopimus Venäjän kanssa? Ainakin se olisi luonut vankan turvallisuuden. Se olisi taannut myös luottamuksen, josta luontevasti olisi syntynyt nykyistä laajempi taloudellinen, lähinaapureiden yhteistoiminta.  Viidenkymmenen vuoden kokemus todistaa, että hyvät suhteet – jopa sosialistisen! – naapurin kanssa ovat parasta turvallisuutta. Lisäksi ne olivat työllisyyden ja talouden kannalta tuottoisaa aikaa. Suomesta tehtiin rikas hyvinvointivaltio.

EU:ssa suuret maat kurjistavat pienempiään. Niillä on kuvitelma, että siten he pelastavat nahkansa ja rikkaat rikastuvat. Mutta kun työttömyys lisääntyy koko ajan ja kansan kurjistuminen pahenee, niin monissa aivoissa muhii ajatus, että Nato pikku sotineen pelastaa.

Todellisuudessa kaikki tämä vain pehmentää maaperää, joka helpottaa kapitalismin haudankaivajien työtä. Kapitalismilla on vielä mahdollisuus pidentää elinaikaansa. Se edellyttää, että erotaan EU:sta, luodaan rajasuoja pk-yrityksille ylikansallisia suuryrityksiä, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä vastaan. Suomelle se antaisi mahdollisuuden tehdä Venäjän kanssa kumppanuussopimuksen. Se toisi turvallisuustakeet ja kaupallisen suosituimmuusaseman todella suuren rajanaapurin. Suomen asema Euroopan periferiana muuttuisi vahvuudeksi valtavilla idän markkinoilla.       

Puolustusliitosta Nato on muutettu sotilasliitoksi. Yhä selvemmin näyttää siltä, että nyt Nato akselivaltojensa voimin rakentaa idän ja lännen vastakkainasettelua, joissa aiemmin voimat on punnittu suursodissa. Jos sotilaallisen liittoutumattomuuden aika ei ole enää mahdollista, on haetettava sellainen liittolainen, että koettu historia ei toista itseään.
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.