Mennyt aika

Aika mennyt ei koskaan palaa

Kesä on ollut sään puolesta todella lämmin, mutta poliittisesti suorastaan kuuma. Poliittista lämpömittarin asteita ovat nostattaneet etupäässä demarit. Kokoomuslaiset ovat hyvänä kakkosena. Mutta kokoomuslaiset yhdessä työantajien kanssa ovat ylivoimaisia. He ohjaavat ja asettavat sanat demareiden suuhun. Tästä ohjailusta saavat osansa muutkin hallituspuolueet eikä tuloksena ole kurjuutta kummempaa.

Valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen uraputkea voidaan pitää suorastaan huimaavana. Se on ilman muuta vaatinut kovaa toverilobbausta. Siitä ovat kärsineet taloustieteen opinnot, vasemmiston aatemaailman omaksuminen, työväenluokan tarpeiden sisäistämisestä puhumattakaan. Niinpä oikeisto juoksuttaa VM ministeriä mielensä mukaan.

Tästä juoksutuksesta saatiin loistava näyttö elokuun alussa ministeriön budjettivalmistelujen aikana. Eräänä päivänä Urpilainen astui lehdistö eteen ja julisti, että olemme menettäneet seitsemän vuotta. Ilmeisesti tietämättään hänellä oli ketunhäntä kainalossa. Ilmeisesti hän ei tiennyt, että noina vuosina julkisen kulutuksen kasvu on pysäytetty lähes kokonaan. Myös investoinnit ovat jäissä ja kauppatase käännetty miinukselle, josta vain viennin supistuminen johtui ulkomaista, kaikki muu oli omia aikaansaannoksia.

o o o  

Valtionvarainministerinä Jutta Urpilaisen (sd) pitää tietää mitä viimeisen seitsemän vuoden aikana on oikeasti tapahtunut. Kokonaistuotanto kasvoi 30 ja työn tuottavuus 38 prosenttia. Siksi työ väheni 6 prosenttia, 154 tuhatta työvuoden työpaikkaa. Pätkätyöläisten määrä on pysynyt noin 1,3 miljoonassa, mutta heillä palkallinen työvuosi lyheni 14 prosenttia.

Ennakkotietojen mukaan palkkasumma näyttää kasvaneen samaan aikaan 32 prosenttia, mutta koko kasvu on valunut vakinaisten, ennen kaikkea korkeapalkkaisten pussiin. Voitot ovat kasvaneet 66 prosenttia. Kapitalistien voitot ja yritysmyynnit aiheuttivat epäisänmaallisuuden hyökyaallon, kun seitsemässä vuodessa pääomia vietiin maasta yhteensä 432 miljardia euroa. Samaan aikaan valtion vuosibudjetit olivat yhteensä 327 miljardia euroa.

Kun Katainen ja Urpilainen puhuvat kansalle isänmaallisuudesta, heillä on väärä osoite. Siitä pitää ihan huutaa aivan toiseen suuntaan, sinne missä kuurot rikkaat epäisänmaalliset riistäjät lymyävät.

Junaillessaan yrityksille komeaa verolahjaa Katainen-Urpilainen vakuuttivat, että sillä on monia dynaamisia, positiivisia vaikutuksia työllisyyteen. Nyt on toinen ääni kellossa. Rakenteelliset ”uudistukset tulevat kirpaisemaa jokaista”, mutta ennen muuta niitä, jotka joutuvat elämään kädestä suuhun. Kaiken tämän paskan Jutta Urpilainen kruunaa sanomalla, että ”aika mennyt ei koskaan enää palaa” – kurjuus lisääntyy!        

Suomessa on puuhasteltu sen hyväksi, että Suomi olisi Yhdysvaltojen tapaan palveluyhteiskunta. Tässä ollaan todella pitkällä. Tämän hallituksen aikana Yhdysvallat on jo saavutettu – Suomellakin on nyt karmea kaksoisvaje, kun valtion budjetti ja kauppatase ovat vajaita.

Vtt:n ylijohtaja Juhana Vartiainen (sd) sanoo syvällä rintaäänellä, että ”Ei palkansaajille voi mitään lahjoja tarjota.”, suomalaisten palkkojen on oltava kilpailukykyisiä ulkomaisten marjanpoimijoiden kanssa. Pätkätyöläisten määrä on jo pitkää pysynyt 1,3 miljoonassa. Se on lähes puolet työvoimasta. Heidän työtuntien määrä oli viimevuonna 863 tuntia, josta vuosipalkaksi tuli keskimäärin 9 605 euroa. Se on 141 euroa pienempi kuin seitsemän vuotta aiemmin. He ovat jo marjanpoimijoita!

Nyt ylijohtaja Vartiainen tavoittelee sitä, että myös vakinaisen kokopäivätyön palkkojen on alennuttava pätkätyöläisten palkkojen tapaan. Porvarilliseen taloustieteen vuoksi hän ei osaa, viitsi tai halua kertoa, kuinka suuri on työnarvo. Kapitalisteille olisi katastrofi tunnustaa, että työtunnin arvosta 59,00 euroa tavalliset palkansaajat pitävät 18,12 euroa ja armosta lahjoittavat pois 40,88 euroa. Jos Vartiainen tämän tietäisi, hän sanoisi: ”Ei kapitalisteille voi mitään lahjoja tarjota.”.  

Hesarissa Jutta Urpilaisella oli 15.8 artikkeli, jossa hän yritti näytellä viisasta. Siinä hän esitteli talouspoliittiset pilarit. Niissä ei ollut päätä ei häntää. Heti hänen perään 16.8 samalla paikalla Juhana Vartiainen esitteli ikioman talouspoliittisen teorian. Sen mukaan hallituksen on pitkitettävä lamaa niin kauan, että työläiset ovat kypsiä hyväksymään kurjaa kurjemmatkin palkkasopimukset.     

o o o

Hallitukselle joku on kertonut, että aika entinen ei koskaan enää palaa. Siinä totuuden siemen, sillä vapaakaupan, euron ja EU:n oloissa mennään koko ajan väärään suuntaan. Työttömyys lisääntyy vääjäämättä. Sitä ei oikeiston johtamilla kotikonsteille muuksi muuteta. Kaiken maailman sote-, kunta- ja muut rakenneuudistukset vain pahentavat tilannetta.

Kaikki ennusteet viittaavat siihen, että 2040 mennessä entistä nopeammin toistuvien lamakausien seurauksena tuotanto kasva keskimäärin vain 1,0–1,5 prosenttia vuodessa. Siitä voi laskea, että oikeat työpaikat vähenevät 270 000 työvuodella olemattoman tuottavuuden vuoksi, mutta vähänkin parempi tuottavuus nopeasti tuplaa työn vähenemisen.

Suomen sijainnin ja olosuhteiden vuoksi logistiikka on kohtuuton. Se tuhoaa kilpailukyvyn. Mutta sitäkin pahempaa on ylikansallisten suuryritysten ylituotanto. Sillä tuhotaan pienten maiden kaikki kilpailumahdollisuudet. Siksi EU on hajotettava, siitä on erottava ja rakennettava tuotannolle rajasuoja.

Kun kapitalismi on umpikujassa, niin olisiko jo aika miettiä sille vaihtoehtoa – se riippuu meistä, sinusta ja minusta!

Kai Kontturi