3.12.15

Pakkolait


Onko sielu myyty pirulle?

Uuteen vuoteen on enää muutamia päiviä. Sitä ennen itse kukin tahollaan ja tavallaan voi vetää henkeä. Suuryritykset jakavat keväällä jättiosinkoja. Tuleva vuosi on palkkatyöläisille uusi koettelemusten vuosi, kun EK ja hallitus havittelevat entistä suurempaa pottia.

Kautta aikojen runoilijat ja tarinaniskijät ovat piilottaneet ihmisten typeryyden eläinten hahmoihin. Turkkilaisen runoilijan Nazim Hikmet kirjoitti, että olet lampaan kaltainen, ystäväni, kun lampaantaljaan puettu isäntäsi nostaa keppinsä, sinä kiirehdit laumaasi, juokset ylväästi pää pystyssä kohti teuraspenkkiä.

Nazim Hikmetillä oli selvä näkemys. Vuosikymmenestä toiseen lampaantaljaan verhoutuneet kapitalistit saavat sinut ja minut, meidät lampaankaltaiset kulkemaan kohti suurta katastrofia. Vain sinun ja minun, vain meidän tavallisten pitää astua ylväästi pää pystyssä kilpailukyvyn ja kestävyysvajeen teuraspenkkiin. Vain meidän on hyväksyttävä leikkaukset ja palkan alennukset, vain meidän on lampaina joustettava.

o o o

Kapitalistisessa järjestelmässä on luonnollista, että pääomat omistavat kapitalistit ja heidän renkinsä nyhtävät propagandan ruoskalla selkänahastamme jokaisen irronneen pienenkin riekaleen, kun ei ole muuta mahdollisuutta…

Kaikki, joka ikinen iikka, on saatu uskomaan, että suurituloisia on niin pieni porukka, ettei heiltä millään opilla saa vaikuttavaa lisätuloa. Verohallitus todistaa, että heitä on vain 8,6 % tulonsaajista. Samalla se todistaa, että heidän tulonsa olivat 36,2 miljardia eli suurtakin suuremmat, mutta veroa he maksoivat vain 30,8 %. Jos se olisi 50 %, kertyisi siitä yhteiskunnalle lisää tuloja 7 miljardia euroa.

Suurituloisten alhainen veroaste johtuu kierosta verojärjestelmästä. Palkka- ja eläketulot verotetaan jonkinlaisella progressiolla, mutta muut toisin. Esimerkiksi Tilastokeskus kertoo kotitalouksien maksaneen 8,4 miljardin pääomatulosta veroa vain naurettavat 5,9 %.

Toinen verojärjestelmän kierous liittyy yritysverotukseen. Yritykset maksavat veroa vain voitosta. Siksi se ei vaikuta pätkän vertaa yritysten kilpailukykyyn. Jos vero kannettaisiin liikevaihdosta, vasta silloin sillä olisi jonkinlainen vaikutusta kilpailukykyyn.

Yritysten verotus vaikuttaa vain kapitalistien voittoihin. Satasen voitosta yhteiskunta saa 20 ja kapitalisti 80 ja hyvinvointi Suomi ajetaan alas. Vielä vuonna 1990 yritysten voitto pantiin tasan eli yhteiskunnalle ja kapitalistille satasen voitosta molemmille 50 - 50 ja hyvinvointia rakennettiin. Jos viimevuonna voitto olisi pantu tasan, yhteiskunta olisi saanut 6,2 miljardia euroa lisätuloa.

o o o

Pääministeri Juha Sipilän äärioikeistolainen keskusta-kokoomus-persuhallitus on vaatinut Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi yhteiskuntasopimusta. Kyse on kuitenkin siitä, että sen pitää taata kapitalistien ennestäänkin valtavien voittojen pussiin 5 %:n lisäystä, tuottavuusloikan. Sitä varten hallitus edellyttää, että työantajamaksuja halpuutetaan 330 miljoonalla eurolla. Edelleen hallitus laati luettelon pakkolaeista, joilla alennetaan työläisten palkkoja ja työehtoja 2,7 miljardilla eurolla.

Siitä nousi mekkala, jonka vuoksi Sipilä lykkäsi homman työantaja- ja työntekijäjärjestöjen niskoille. Temppu oli oveluudessaan kunnioitusta herättävä. Sillä lykätään palkkojen alennukset ja työehtojen huononnukset ammattiyhdistysliikkeen tehtäväksi. SAK ei moista hyväksynyt. Se teki oman ehdotuksen, jossa työantajamaksujen alennus kelpaa, mutta työntekijöiden palkoista saa leikata vain 2,1 miljardia euroa.

SAK oli siis valmis alentamaan palkkoja eli luopumaan vaatimuksista työläisten paremmista palkoista ja työehdoista. SAK oli valmis kääntämään työläisten edunvalvonnan kapitalistien edunvalvonnaksi. SAK oli pelkkä lammas, valmis antamaan sielunsa pirulle.

EK:n ja hallituksen taholta on toitotettu, että Suomen kilpailukyvyn vaje on 15 %. Nyt Nordean, joka on yksi todellisen suurpääoman haltija, tutkimusjohtaja Aki Kangasharju pani paremmaksi. Hänen mukaansa vaje on 17 %. He eivät voi kuitenkaan sitä millään osoittaa. Se on pelkkää juttua turkin hihasta.

Suomessa teollisuuden palkkakulut ovat viimeisen tiedon (Tilastokeskus) mukaan 14,9 % ja tehdasteollisuudessa 15,2 %. Henkilökulut sivuluineen olisivat 18,8 - 19,1 %. Näin ollen, että teollisuuden kilpailukyky saataisiin EK:n ja Nordean tarkoittamaan kuntoon olisi joka iikka potkittava pellolle tai ainakin palkanmaksu olisi lopetettava kokonaan.

Mitä tulee kilpailuun tuontitavaroiden kanssa, niin ulkomaiset suuryritykset ovat aina ylivoimaisia. Niiden rajattomat resurssit mahdollistavat tuonnin vaikka kuinka halvalla, että kotimaiset kilpailijat häviävät. Tästä meillä on karvaat kokemukset, kun 1990-luvun alussa 50 000 kotimarkkinayritystä kaatui ulkomaisen ylivoiman vuoksi.  

Mitä tulee Suomen heikkoon kilpailukykyyn, niin se ei ole totta. Suomi ei kilpaile kenenkään kanssa. Sitä tekevät vain yritykset. Niitä rasittaa maan sijainti maailman ääressä ja kapitalistien pohjaton ahneus. Niin suuria voittoja ei ole olemassakaan, että ne riittäisivät EK:n ja sitä tukevan hallituksen pienen pienelle suuren suuret pääomat omistaville kapitalistien klaanille.       

Suuryritykset jakavat keväällä jättiosinkoja, jotka on otettu muiden leivästä ja särpimestä. Nyt kun yhteiskuntasopimus kaatui, hallitus yrittää toteuttaa perustuslain vastaiset työehtosopimuksia muuttavat ja heikentävät lait, ns. pakkolait, sillä kapitalistien huimien voittojen pitää jatkaa kasvua.

Sipilän uhitteluun palkkatyöläisten on aika vastata samalla mitalla. Ay-liittojen pitää ilmoittaa, että syntyvä vahinko otetaan takaisin ja korkojen kanssa. Ellei SAK ole myynyt lampaan sieluaan pirulle sekin pitää ilmoittaa, että ellei hallitus luovu heti kaikkia pakkolakiuhkauksistaan Suomi pysähtyy!
 
Kai Kontturi

4.11.15

Väestöennusteissa tietoisia virheitä


Väestöennusteen virheitä ei ole korjattu

Kun valtakunnan virallinen Tilastokeskus lykkää meille tietoja, kukaan ei uskalla asettaa niitä kyseenalaisiksi, vaikka ne olisivat megavalheita. Mitä tärkeämpi laitos, sitä helpompi sen on syöttää meille pajunköyttä.

Tilastokeskus tekee uutuutena omavaraisuusennusteen. Se tarkoittaa kantasuomalaisista. Vuonna 2040 ennusteen (30.10.15) mukaan 65 vuotta täyttäneinä olisi 1 515 956. Kun tämä joukko jaetaan kahtia yli 80 ja 65–79 vuotiaisiin, saadaan helposti näkyviin se missä mennään.

Ennen vuotta 1961 syntyneistä 80 vuotta täyttäneitä oli vuonna 2010 elossa ja maassa 10,2 %. Jos vuonna 2040 vastaava luku on 17,7 %, heidän määränsä kasvaisi huikeaan 445 684, siis 74,2 %! Kaudella 1961–1975 syntyi 1 069 572 lasta. He vuonna 2040 ovat 65–79 vuotiaita. Ennusteen mukaan kasvavasta työttömyydestä ja sotusta huolimatta heistä jokainen siis kaikki ovat maassa ja elossa vuonna 2040.

Nyt kysymys kuuluu mikä on se ihmetemppu, jolla 1961–75 syntyneistä maasta jo pois muuttaneet saadaan takaisin synnyinmaahan? Myös sitä voi ihmetellä, millä kumman menetelmällä kaikki jo kuolleet saadaan eloon, ylös haudoistaan ja tuhkauurnistaan?

Kun otetaan huomioon syntyvyys, maasta poismuutto, kuolleisuus ja elinajan pidentyminen, niin vuonna 2040 yli 64 vuotiaita lienee noin 779 000, 15,0 % ja kantaväestö 5,2 miljoonaa.     

Ennuste näyttää täyttävän petoksen tunnusmerkit. Siinä haisee menneen maailman propagandan ajatus ja henki – mitä suurempi valhe, sitä uskottavampi ja kun sen toistaa usein, siitä tulee totta!

Koko väestöennuste on harhaanjohtava, puhdasoppista pelottelua, törkeää valehtelua, vaikka poliittisesti ilmeisen tarkoituksenmukainen. Sillä loppupelissä kyse on todella suurista eläke- ja soturahoista.
 
Kai Kontturi

30.10.15

Nato vai Venäjä


NATO VAI VENÄJÄ

Suomessa tehdään varsin määrätietoista työtä. Aina kun puhutaan lännestä tai Natosta, puheessa on järkkymättömän positiivinen lataus. Toisaalta Venäjä saa puheissa aina jonkun kielteisen ilmaisun. Lännen Nato ja Venäjän vastakkainasettelu voi tuntua mystiikalta, mutta sen syy on raadollinen. Yhdysvaltoja himottavat Venäjän suunnattomat peräti rajattomat luonnonrikkaudet.

Euroopassa on kovien kokemusten jälkeen ymmärretty, että Venäjälle pääsee helpommin passilla kuin pyssyllä. Sen sijaan Yhdysvalloissa sitä ei vielä ymmärretä. Siksi sen tuottama propaganda, jota ei nähdä propagandana, saa yhä hurjempaa sisältöä.

Perin hämmentävältä tuntuu Hitlerin ja Natsi-Saksan viimeaikainen julkisuus. Sen historialliset hirmuteot ja petomaiset kansanmurhat on pikkuhiljaa arkipäiväistetty. Vähin erin tällä tiellä mennään yhä pidemmälle. Esimerkkinä käyvät julkilausutut ajatukset, jotka ohjaavat natsien loputtoman kiehtovaan epämääräiseen salamyhkäisyyteen ja Himlerin kiinnostavaan pyrkimykseen löytää Graalian malja (HS Nyt 30.10).

Vastakkainasettelussa Venäjästä halutaan väen väkisin ilmestyskirjan peto, jota vastaan pitää kaikin tavoin varustautua ja viimekädessä turvautua ylimalliseen Natoon. Sitä varten ja varustautumisen tueksi tehdään tavan takaa gallupeja, joilla ylläpidetään myönteistä Nato keskustelua. Viimeinen tehtiin lokakuun puolenvälin jälkeen.   

Ylen teettämän tutkimuksen mukaan Natoon liittymisestä niiden määrä, jotka eivät osanneet sanoa kantaansa, on sadasta lisääntynyt seitsemällä, 43,8 %, kun kannattajien määrä vähentyi neljällä, 15,4 % ja liittymistä vastustavien määrä väheni kolmella, 5,2 %. Tästä selittäjät sanovat, että Naton jäsenyyttä vastustaa enää joka toinen. Kannattajien riemuksi tutkimuksen tuloksia luetaan kuin piru raamattua.

Toisaalla jotkut kummajaiset vaativat Nato-jäsenyyttä, kun se tuo investointeja. Jos siinä olisi edes vähän päätä ja häntää, niin silloin Nato-maiden talouksilla menisi todella lujaa, mutta eipä mene. Kaikki jäsenmaat kituvat ja työttömyys lisääntyy.

Nykyään sanotaan selvästi, että Nato on sotilasliitto eikä puolustusliitto. Muutos saattaa näyttää mitättömälle, mutta sitä se ei ole. Se on radikaali. Nyt se pitää sisällään myös mahdollisuuden tehdä sotilaallisia operaatioita, joka aina sisältää hyökkäyksen mahdollisuuden. Siksi Nato panostaa voimakkaasti sotavoimansa kasvattamiseen ja laajentumiseen Venäjän rajoilla.

Nato edellyttää, että jäsenmaiden on käytettävä sotilasmenoihin 3 % bruttokanantuotteesta. Siihen ei ole vielä päästy, mutta pyrkimys on kova. Neuvostoliiton ja Varsovanliiton hajoamisen jälkeen Naton sotilasmenot ovat kaksinkertaistuneet.   

Vuonna 2012 Naton sotilasmenot olivat huikeat 1 023,3 miljardia dollaria eli 940 miljardia euroa. Nato-maiden väkiluku oli 906 miljoonaa, joten jokainen jäsenvaltion asukas vauvasta vaariin maksaa Naton kassaan 1 129 dollaria, 1 037 euroa vuodessa.

Vuonna 2016 Suomi käyttää armeijan rahoittamiseen 2,8 miljardia euroa, 531 euroa per asukas. Siinä on edellisestä vuodesta kasvua 8,5 %, vaikka kansantalous kituu ja työttömyys lisääntyy. Natossa keskimääräisen panoksen perusteella Suomen sotilasmenot olisi nostettava vähintään 5,6 miljardiin euroon. Sekään ei olisi riittävä, kun se ei täytä Naton 3 %:in tavoitetta.

Venäjästä halutaan ihan väen väkisin tehdä uhka. Kokemuksesta tiedämme, että sitä se ei ole. Venäjä on antanut Suomelle itsenäisyyden kahteen kertaan. Ensin 1917 ja toistamiseen 1944, kun Suomi liittoutui sen kanssa ja ajoi Saksan kahdensadantuhannen miehen sotavoimat pois maasta. Jos Suomi uudistaisi liittolaisuuden Venäjän kanssa, se olisi kaikissa suhteissa molemmille, mutta ennen muuta Suomelle hyödyllistä. Siitä meillä on yksin sodanjälkeiseltä ajalta pitkä 45 vuoden kokemus – silloin Suomi vaurastui!
 
Kai Kontturi

27.10.15

Helsingin budjetti


Helsinki osallistuu alasajon talkoisiin


Muistin virkistämiseksi kannatta korostaa, että kun Suomi aloitti valmistelut liittymisestä Euroopan unioniin, se merkitsi maan alasajon alkua. EU:n ennakkoehtoina oli ensin sallittava pääomien vapaa liikkuminen yli rajojen. Sen jälkeen toiseksi oli sallittava tavaroiden ja palvelusten vapaa liikkuminen.

Pääomaliikkeet vapautettiin 1980-luvun lopulla. Nyt pankit halusivat näyttää suurilta. Siksi ne kasvattivat taseittaan ottamalla ulkomailta valtavat määrät lainarahaa. Sitä ne antoivat kaikille tarvitseville pk-yrityksille, mutta myös lähes jokaiselle halukkaalle yksityishenkilölle.

1990-luvun alussa toteutettiin tavaroiden vapaa liikkuminen. Se muutti kaiken. Lyhyessä ajassa ulkomaisen tuonnin osuus bkt:stä kasvoi 28 %. Tuonnin kasvu oli mahdollista kansainvälisten suuryritysten lyhytaikaisen halpatuonnin vuoksi. Sillä tehtiin markkinavaltauksia. Halpatuonti oli pääasiallinen syy 50 000 pk-yrityksen toiminnan loppumiseen ja työttömyyden jyrkkään kasvuun.

EU-jäsenyyden ensimmäinen kova isku koettiin siis jo paljon ennen varsinaista sen jäseneksi liittymistä, joka tapahtui 90-luvun puolivälissä. Sen katkerasti muistavat mm. ne, jotka velkaisina jäivät kahden asunnon loukkoon.

Ennakkoehtojen toteuttamisesta on kulunut yli neljännesvuosisata. Tänä aikana tuotantoa on ajettu alas ja maasta viety pääomia 750 miljardia euroa (14 valtion vuosibudjettia!). Sillä on entisen 199 työttömyysvuoden lisäksi vähennetty työtä 255 tuhatta työvuotta. Samaan aikaan työikäisten määrä on kasvanut 130 tuhannella. Tätä kurjuutta on peitelty erilasilla pätkä- ja silpputöillä ja tilastonikkarit työvoimatutkimuksella ja väestöennusteilla. Väestön harhautus on nyt maan tapa.

Niinpä hallitus katsoo, että Suomella on runsaasti varaa leikkaa eläkeläisiltä ja koulutuksesta ja työntekijöiden oikeuksista. Röyhkeästi hallitus kutsuu meitä jokaista mukaan omalta osaltaan leikkaustalkoisiin, että maa pelastuisi. Hallitus kutsuu jokaista myös tavaroiden ja palvelusten kysynnän alasajon talkoisiin. Se luottaa kansan sokeuteen ja nöyryyteen.  

Maailma talousfoorumin mukaan Suomi on maailman paras inhimillisen pääoman suhteen, toiseksi paras innovatiivisuudessa ja kilpailukyky on Euroopan kolmanneksi paras. Siksi neljännesvuosisata sitten aloitettu alasajo voi jatkua. Suomalaisilla on vielä pitkä matka maailman keskikastiin!

Suomessa siis toteutetaan EU:n ja vapaakaupan linjauksia pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajotalkoissa. Sen kiinteänä osana on kapitalistien rikastumisestaan huolehtiminen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Niinpä uutisia uusista irtisanomisista, potkuista, kerrotaan lähes päivittäin.

Valtio myy omaisuuttaan yleensä pilkkahintaan suoraan tai pörssin kautta. Viimeisiä esimerkkejä on ongelmajätelaitos EKOKEM, jota pannaan kovalla kiireellä pörssikuntoon. Uskomattomin ja mielikuvituksen rajat ylittävä suunnitelma on Metsähallituksen hakkuubisneksen yhtiöittäminen. Herrat EU:ssa ja Suomessa ovat huoanneet, että se tuottaa vuosittain pitkälle yli 100 miljoonaa riihikuivaa euroa valtion kassaan. Herrat haluavat ne ajanoloon omiin taskuihinsa.  

Helsinki antaa yksityistämisestä oman esimerkkinsä. Se on muuttanut (2014) mm. satamat ja energialaitoksen osakeyhtiöiksi. Harhauttavana lohdutuksena selitetään, että kaupunki omistaa näiden yhtiöiden jokaisen osakkeen. Lopputulos on kuitenkin se, että kaupunki menettää lähes kaikki niistä saatavat tulot ja aikanaan ne yksityistetään kokonaan kapitalistien voitoksi.  

Helsingin kaupunki osoittaa uskollisuutta kapitalisteille myymällä bussiyhtiönsä yksityisille selvään alehintaan. Se on uskollisuutta myös EU:lle, vapaakaupalle ja vapaalle kilpailulle, jota hallitsevat mahtavilla resursseillaan kansainväliset suuryritykset.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok) julkisti oman budjettiehdotuksensa vuodelle 2016. Se on todella kylmäävää luettavaa. Tänä vuonna (tulot miinus toimintakulut) kaupungin tulos supistuu yhtiöittämisen seurauksena 725,9 miljoonasta eurosta 447,4 miljoonaan euroon. Siitä maksetaan investointeja 573,2 miljoonaa. Näin edellisen vuoden (2013) ylijäämä 177,4 miljoonaa muuttuu 125,8 miljoonan euron alijäämäksi. Vuositulos heikkenee vuodessa 303,2 miljoonaa euroa!

Viimevuoden alijäämä, kuten aiemmatkin, johtui investoinneista, joita ei sopeutettu vastamaan tulojen romahtamiseen. Nyt näyttää siltä, että budjettiesityksen perusteella samaan sama meno jatkuu, vaikka kaikki tähänastiset alijäämät ovat seurausta liiallisista investoinneista.

Kaupunginjohtajan budjetissa on tulojen kasvua (2,6 %) ja toimintakulujen leikkauksia (0,2 %). Kaikki kuitenkin tietävät, että maan talous kituu – työtunnit vähenevät ja työttömyys lisääntyy joten kaupungin sosiaaliset velvollisuudet kasvavat, menot eivät.

Budjettiehdotus on tosi syvältä. Se piilottelee todellisuutta. Toimintakuluja leikataan kasvavan väkiluvun perusteella 6 951 eurosta 6 855 euroon, 97 eurolla (1,4 %) asukasta kohden. Siis tuntuvasti enemmän kuin kokonaissummista päätellen näyttää. Se on suorastaan julmaa, kun nykyisetkin rahat ovat riittämättömät.

Sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatustoimi koskettavat jokaista kuntalaista. Euromääräisesti näitä kuluja supistetaan 2,9 miljoonaa euroa (0,1 %), väkilukuun suhteutettuna leikkaus on rajumpi.  Asukasta kohden leikkaus on viimevuoteen verraten 54 euroa (1,3 %). Opetusviraston määrärahoja leikataan 7,3 miljoonaa euroa (1,1 %), mutta asukasta kohden se on 24,70 euroa (2,2 %).  

Luultavasti kaikki tietävät, että nämä toimeentuloon, terveyteen ja koulutukseen vaikuttavat rahat ovat jo ennestäänkin riittämättömät. Kun yleinen taloustilanne edelleen ja jatkuvasti huononee, näitä jokaiselle kaupunkilaiselle tärkeitä määrärahoja pitäisi lisätä, ei vähentää. Siihen olisi hyvinkin varaa toisenlaisella budjetoinnilla.

Budjettiehdotuksessa sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatustoimen ja opetusviraston määrärahoja vähennetään yhteensä 10,2 miljoonaa ja investointien (578,4 milj.e) määrärahaa lisätään 107,1 miljoonaa euroa. Kaupunkilaisten kannalta tilanne on sietämätön, varsinkin, kun kaupunki velkaantuu vain mahtipontisten investointien vuoksi. Siksi investoinneista voi helposti siirtää osan elintärkeisiin, mutta kituviin sosiaali- ja opetustoimeen.  

EU kansainvälisen suurpääoman projektina huolehtii parhaansa mukaan kapitalistien omaisuuden säilymisestä ja kasvattamisesta. Lopulta se kuitenkin johtaa kapitalistienkin määrän vähenemiseen pääomien kasautuessa entistä harvempien käsiin. Suomen liittymisestä Euroopan unioniin seurasi johdonmukaisesti, suorastaan lainvoimaisesti niin sanotun hyvinvointivaltion alasajo, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tähän peliin on sitoutunut myös Helsingin kaupunki.
 
Kai Kontturi

15.10.15

Herrat nauraa

Päivitetty 16.10.2015

JA HERRAT NAURAA

Jo sataviisikymmentä vuotta sitten tutkijoiden älyköt huomasivat, että kapitalisti on kapitalistin pahin vihollinen. Sanoivat, että se on luonnonlain tavoin järjestelmässä. Kapitalistien yritysten välinen kilpailu on kilpailua työn tuotavuudella. Se, jonka työn tuottavuus kasvaa nopeimmin, tienaa myös muita paremmin. Hitaammat jäävät jalkoihin, ajautuvat kilpailukyvyn puutteessa kasvaviin ongelmiin ja lyttyyn tallattuina katoavat markkinoilta. Siksi kapitalisti on kapitalistin pahin vihollinen.

Pääministeri Juha Sipilän lestadiolaista sielua rasittaa kapitalistien kurjuus. Siksi hän aloitti heti talouspakan sekoittamisen. Kunnon porvarin tapaan hän puhuu puuta heinää, vetää ja väärentää lukuja kuin turkin hihasta ja aina päätyy kauhistelemaan talouden kurjuutta. Mutta ei hätää, Sipilä on toivoa täynnä. Hän uskoo, että kansa homeesta huolimatta tyytyy entistä kapeampaan leipään, eikä hyvässä talkoohengessä turhia marise.

Vuoden 1992 jälkeen yritysten saamat vero- ja maksuhelpotukset ovat jo nyt vuosittain 7 miljardia euroa. Nyt Sipilä haluaa antaa lisää. Kapitalistien kärsimyksen lievittämiseksi Sipilä haluaa lisätä tuottavuutta 5 % leikkaamalla jokaisen työtunnin palkoista ja yritysten sotumaksuista, 82 senttiä. Siitä kertyisi vuosittain vähintään 3 miljardia euroa entisten lahjojen lisäksi.

Tällaiselle ansiottomalle tulolle herrat nauraa. Ovat onnesta lääpällään, kun kansa ei ole oppinut mitään ja Sipilän nukkehallitus voi jatkaa raakaa köyhimpien kuppaamista. Ansiottomilla tukiaisilla kapitalisteja on hyvitetty vapaakaupan tuhojen seurauksilta. Samalla ne ovat vieneet halun huolehtia yritysten kilpailukyvystä. 1980-luvulla työn tuottavuus oli keskimäärin 5,1 %, mutta sen jälkeen, kun vero- ja maksuhelpotukset alkoivat oikeasti tuntua, kasvu alkoi tasaisesti hidastua. 2010-luvulla se näyttäisi olevan enää 1,2 %.

Viime vuonna työn tuottavuus oli 104,33 euroa tunnissa. Jos Sipilän hallitus olisi toiminut, kuten globaalissa maailmassa kunnon kapitalistin pitää toimia, yrityksille olisi asetettu vaatimus, että työn tuottavuutta on parannettava tai aiemmat vero- ja maksuhelpotukset perutaan. Parhaimmillaan tulot olisivat kasvaneet 5 % tunnissa 5,22 euroa, yhteensä 19,5 miljardia euroa.   

Yrityksille työn tuottavuuden parantaminen vaatii investointeja tekniikkaan ja yhä parempaa työn järjestelyä. Että työn tuottavuus olisi kasvanut, olisi pitänyt panostaa myös vientiponnisteluihin ja kotimaiseen kysyntään. Politiikka olisi pitänyt kääntää päälaelleen.

Elämä globaalissa maailmassa on työlästä ja epävarmaakin ja siksi kapitalisteille on helpompaa Sipilän, Stubbin ja Soinin johdolla tyhjentää valtion, kuntien ja kansan kukkarot. Se ei kuitenkaan lopeta yritysten kilpailua työn tuotavuudella, vaikka se olisi laimeaakin. Siksi kapitalisti on edelleen kapitalistin pahin vihollinen, joista suurimmat ovat ulkomailla. Kapitalistien välisessä sodassa kansat ovat aina suurimat häviäjät, todelliset kärsijät ja herrat nauravat.
 
Kai Kontturi

7.10.15

Kävelevä katastrofi


Sipilä – ei ole rohkea johtaja vaan kävelevä katastrofi

Hallituksen yhteiskuntasopimus kaatui, kun sillä olisi kupattu vain palkkatyöläisiä ja kun sen kurjuus olisi kaadettu ay-liikkeen niskaan, ei hallituksen. Nyt hallitus suunnittelee kostoa, jolla työntekijät menettävät ja työantajat saavat enemmän.

Hallitus tietää takuuvarmasti, että tähänastinen niin sanottu kolmikanta on aina toiminut maltillisten ja nollatupojen vuoksi yritysten kilpailukyvyn tukemiseksi. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä, sillä sopimuksissa on aina ollut sekä työnantajien EK:n että ay-liikkeen nimet. Siksi ne ovat toimineet ja turvanneet maassa työrauhan.   

Miksi Sipilän hallitus nyt, ilman mitään näkyvää tai tiedossa olevaa syytä, alkaa potkia yli aisan. Siinä luulisi olevan ihmettelemistä itse kullekin. EK ja Sipilä ovat tulleet hartaudessaan yhteiseen uskoon, että ay- ja koko työväenliike on niin heikoissa kantimissa, ettei siitä tarvitse välittää. Nyt on mehevä aika tehdä kunnon tulonsiirto kansalta kapitalisteille.

o o o

Sipilän ja sitä mukaan hallituksen puheissa on vaadittu yksikkötyökustannusten alentamista viidellä prosentilla. Ne parantaisivat kilpailukykyä ja toisi lisää työpaikkoja. Se, joka viitsii muistella menneitä huomaa, että vuoden 1992 jälkeen tätä virttä on veisattu niin ahkerasti, että siitä on tullut pelkkä uneen tuudittava mantra.

Hokemisen ytimenä on väite sadastatuhannesta uudesta työpaikasta, joskus pienemmästä joskus suuremmasta. Aina on jätetty sanomatta, montako työpaikkaa samaan aikaan katoaa, katoaako 150 vai 200 tuhatta. Kukaan ei ole koskaan sitoutuneet uusien työpaikkojen luomiseen, puhumattakaan sitoutumisesta työpaikkojen nettolisäykseen. On vain tarjottu uskonkappaleita.

Viimeisen 20 vuoden aika yritykset ovat saaneet hallituksilta vero- ja maksuhelpotuksina miljardin toisensa perään ja aina saatesanoilla; näin turvataan työllisyys ja saadaan uusia työpaikkoja. Toisin on kuitenkin käynyt, työttömyys on lisääntynyt 340 tuhannella.

Siitä huolimatta sama peli jatkuu. Nyt hallitus puhuu 110 tuhannesta uudesta työpaikasta, joka edellyttää 5 %:in tuottavuushyppyä. Hallitus sanoo, että viennin kannalta tuottavuutta pitää nostaa alentamalla yksikkötyökustannuksia. Hallituksen kaavaili, että vähennetään palkkoja ja sotuja julkiselta puolelta 1,4 ja yksityiseltä 3,2 miljardia, yhteensä 4,6 miljardia euroa.   

Meille on tyrkytetty kuvaa, että tuottavuus tarkoittaa työn tuottavuutta, mutta hallitus tai ainakin Sipilälle se tarkoittaa yrityksille puhdasta ansiotonta voittoa.

Voiton tavoittelun vuoksi Sipilä ei asettanut työnantajille minkäänlaisia vaatimuksia, vaikka heidän vastuunsa tuottavuudesta on 85,1 %, 105,5 miljardia euroa. Kuitenkin 5 % olisi 5,3 miljardia euroa. Siinä olisi pitänyt yllyttää kapitalistit oikeaan kilpailuun, jossa yritykset voisivat itse päättää alentavatko ne kulujaan viisi vai kymmenen prosenttia.

Mutta maailman markkinat ovat jo täynnä joten vienti ei vedä, kysyntä puuttuu. Siksi Sipilä juonii ja vaatii väärin perustein työkustannuksia alas. Hän haluaa, että hallitus ottaa vastuun kapitalistien voitoista, olkoon tilanne mikä hyvänsä. Sitä Sipilä ei uskalla tunnustaa.

Kapitalistisen järjestelmä rakentuu yksityisistä yrityksistä, jotka kilpailevat keskenään. Kilpailussa jokainen yritys pyrkii alentamaan yksikkökustannuksiaan. Se on yritysten elinehto. Yritys, joka jää kilpailussa jälkeen häviää markkinoilta. Voittajat jatkavat. Näin kapitalisi toimii joten hallitus vain tyrkyttää kapitalisteille enimmäisvoittoja.

Lisäksi globaaleilla vapaakaupan markkinoilla suurilla mailla ja yrityksillä on suuret resurssit, pääomat. Niillä ne voivat itse hankkia tai ostaa tehokuutta, johon pienillä ei ole mahdollisuuksia. Tässä pelissä suomalaiset suuretkin yritykset ovat pieniä. Vapaakauppa on suurten ylikansallisten pääomien ja yritysten projekti, jolla pienet nujerretaan.        

o o o

Maailmassa ihmisten työ ja ostovoima koko ajan vähenee, mutta samaan aikaan ylikansallinen suurtuotanto työntää markkinoille lisää tavaraa. Vuoteen 1990 verraten Suomen varastoissa oli 2014 liikaa tavaraa 130 miljardia euroa. Ne ovat tyhjän panttina ja pilaantumassa, kun kysyntä puuttuu meillä ja maailmalla.

Hallituksen suunnitelma ei ollut läpihuutojuttu. Nyt on pöydällä hallituksen vaatimus palkkojen 2,7 miljardin leikkauksesta ja yksityisten yritysten sotumaksujen 0,3 miljardin euron leikkauksesta. SAK:n vastaehdotus on, että palkkoja leikattaisiin 2,0 miljardia ja sotumaksujen 0,3 miljardia euroa. Näin kapitalistien voitoksi tulisi ay-liikkeen lahjana vähintään 2,3 miljardia euroa.

Tämän perusteella pääministeri Juha Sipilä ei ole rohkea johtaja vaan kansantalouden kävelevä katastrofi, jota SAK tukee. Tilanne on mieletön, sillä World Economic Forumin mukaan Suomi on maailman kilpailukykyvertailussa EU-maista Saksan ja Hollannin jälkeen kolmanneksi paras.  

Vaikka yhteiskuntasopimus kaatui, sitä kuitenkin aletaan toteuttaa ay-liikkeen tuella. Takki on käännetty ja suuri mielenosoitus meni hukkaan. Hallitus saa kostonsa. Palkkoja ja sivukuluja leikataan tavalla tai toisella kuten insinööri-miljardööri pääministeri Juha Sipilä siipiveikkoineen vaativat. Nopeus jää nähtäväksi.

Oli miten tahansa, meillä on pelastava vaihtoehto. Työläisten on vain näytettävä ay-liikkeelle ja kapitalisteille sekä poliittiselle eliitille kaapinpaikka. Ensiksi; kun yritysten verohelpotukset ja suurituloisten alimittaiset verot eivät ole tuoneet työpaikkoja, helpotukset on peruttava ja pääomien virtaaminen pois maasta on estettävä. Toiseksi; on erottava EU:sta, eurosta ja Suuren Rahan projektista, vapaakaupasta – ja Suomi pelastuu!
 
Kai Kontturi

2.10.15

Väärät perusteet


Valtionvarainministeriö väärentää, hallitus markkinoi ja – kansa maksaa!

Valtionvarainministeriö VM on taloudellisessa katsauksessa, syksy 2015 sivulla 16 ennustanut kuluvan ja kahden seuraavan vuoden bkt:n kasvuksi vuonna 2015 on 0,2 %, joka on 205,6 miljardia, vuona 2016 on 1,3 % joka on 208,3 miljardia ja 2017 on 1,4 % joka on 211,0 miljardia euroa. Näistä luvuista katsauksessa julkaistiin vain prosentit.

Samassa katsauksessa ja samalla sivulla on myös euromääräiset luvut; 2015 on 206 miljardia 0,5 %, 2016 on 212,0 miljardia 2,9 % ja 2017 on 218,0 miljardia 2,8 %. Näistä ei julkaistu prosentteja, pelkästään ja vain euromäärät.

Näin saatiin syntymään mielenkiintoinen pelkkä kuvitelma, jota on vaikea havaita kuvitelmaksi. Vertailu kuitenkin kiistatta osoittaa, että euromäärissä oleva kasvu on oleellisesti suurempi kuin voidaan odottaa. Lienee selvää, että kyse ei ole sattumasta.

Euromäärien mukaan vuosien 2016 ja 2017 bkt:n loppusummat ovat parhaimmistakin odotuksista kasvaneet 3,7 ja 7,0 miljardia euroa. Niissä on (palkoja 40,1 % plus niiden sotumaksuja 26,1 %) vuonna 2016 yhteensä 1,89 miljardia, jotka ovat aiheetta kasvattaneet yksikkötyökustannuksia. Vastaava summa vuonna 2017 on 3,56 miljardia euroa, joka samoin perusteettomasti kasvattaa yksikkötyökustannuksia.

Näin ollen Suomella ei ole mitään kilpailukyky- tai yksikkötyökustannusten ongelmaa!

Tässä on tehty tietoisesti vilppiä, jota on lähes mahdotonta uskoa todeksi. Numerot ovat kuitenkin lahjomattomia. On helppo huomata, että henkilökulujen kolmen miljardin euron leikkaaminen on puhdasoppinen tulonsiirto yritysten hyväksi.

Sitä, mistä VM:n virkamiehet ovat saaneet moisen toimeksiannon, ei ole kovin vaikea kuvitella.  Oli miten tahansa tässä täyttyvät väärennöksen ja petoksen tunnusmerkit. Tässä on toteutumassa ennennäkemättömän röyhkeä yksikkötyökustannusten väärentämistä seuraava tulonsiirto.

Kai Kontturi
 
PS. Vuosina 2015–2016 Maailman kilpailukyky luettelossa EU-maista Suomen edellä ovat vain Saksa ja Alankomaat.

28.9.15

Kilpailukykyä


MIHIN MENET HYVINVOINTI SUOMI?
 
Hallitus on äärimmäisen huolestunut tuottavuudesta. Siitä puhuessaan hallituksella menevät puurot ja vellit sekaisin. Puolinakaan aikoina ei saa selvää mitä se tuottavuudella tarkoittaa. Joskus vaikuttaa siltä, että se puhuu samaan hengenvetoon sekä pääoman että työn tuottavuudesta. No nyt on selvinnyt, että hallitus ei puhu kummastakaan, se puhuu vain henkilökulujen supistamisesta, joka on vain mannaa yritysten voittojen laariin.

Kapitalismissa työn tuottavuus on kuitenkin yritystenvälisen ja myös kilpailun ydin. Siihen hallituksen suunnitelmilla ei ole vaikutusta, sillä se vaikuttaa kaikkiin yrityksiin samalla lailla. Viime vuonna (2014) kokonaistuotanto oli 388,7 miljardia euroa. Kun virallisista tunneista poistetaan haamutunnit jää 3 725,6 miljoonaa tuntia. Siten työn tuottavuus oli 104,33 euroa tunnissa.

Työn tuottavuudessa oli palkkoja keskimäärin 22,07 euroa ja sotumaksuja 5,14 euroa työtunnissa. Lisäksi työn tuottavuudessa oli aineita 66,72 euron arvosta ja yritysten voittoja 10,40 euroa tunnissa.

Palkat jakaantuvat pääasiassa kahtia; 88 % kaikista palkan saajista sai keskimäärin 18,03 euroa ja sotumaksut 4,68 euroa, sekä suurpalkkoihin, joiden tuntipalkka oli keskimäärin 44,63 euroa ja sotumaksut 11,69 euroa tunnissa. Sipilän tuottavuusloikka tarkoittaa, että pienten keskipalkka alenisi 17,44 euroon (-0,59 e, 3,3 %) ja sotu 4,60 euroon (-0,08 e, 1,72 %) tunnissa. Suurpalkat alenisivat 43,16 euroon (-1,47 e, 3,3 %) ja sotumaksut 11,69 euroon tunnissa (-0,20 e, 1,72 %).  

Nyt keskipalkka olisi 21,24 euroa (-0,83 euroa, 3,8 %) ja sotumaksut 5,06 (-0,09 e, 1,72 %), aineiden osuus 66,72 eurossa, mutta yritysten voitto kasvaisi 11,31 euroon (+0,91 e, 8,8 %).

Työn tuottavuudessa tapahtuisi merkittävä rakennemuutos. Pienimistä palkoista leikattaisiin 1,86 miljardia, suurista 0,83 miljardia ja Kela menettäisi 0,37 miljardia euroa. Nämä yhteensä 3,06 miljardi siirtyisivät yrityksille ansiottomana voittona. Itse työn tuottavuus ei parane senttiäkään, mutta pienipalkkaisten ostovoima heikkenee runsaalla 2,7 miljardilla eurolla.

Näin toteutuisi Sipilän 5,02 %, kolmen miljardin tuottavuushyppy. Tässä piilee kuitenkin vaara, että suurten palkkojen leikkaukset jätetään tavalla tai toisella rauhaan. Sitä enteilevät puheet alakohtaisista joustavista ratkaisuista. Jos niin käy, silloin leikkaukset kohdistuisivat pienempiin palkkoihin ja leikkaukset kasvaisivat niiden 3,3 %:in 4,8 %:iin. Aika näyttää.  

Mediassa on jo kuultu, että rakenteelliset uudistukset jatkuvat. Tavoitteena on saada hyppyyn lisää 5+5 %. Mitä tämä jumalaton SSS-miesten pyhä kolminaisuus, lestadiolainen pääministeri, God bless valtionvarainministeri ja katolinen ulkoministeri, siis hallituksen ydin vielä keksii sekin jää nähtäväksi.

Työn tuottavuuden parantamiseen yrityksillä ei ole kuin kaksi keinoa; parempi tekniikka ja parempi työn organisointi eli korkeampi työn voimaperäisyys. Vain niillä voidaan parantaa työn tuottavuutta ja alentaa yksikkötyökustannuksia sekä lisätä voittoja. Palkkatyöläisten kannalta työn voimaperäisyys tarkoittaa aina kovempaa työtahtia, riisto, jota kukaan ei vapaaehtoisesti hyväksy.

Kunkin yrityksen elinehto on työn tuottavuus. Sen suuruus ei ole vakio. Päinvastoin, se muuttuu koko ajan. Kunkin tuotannon alan parhaan yrityksen korkein tuottavuus on se mitta, johon muiden on pakko pyrkiä. Yritys, jonka työn tuottavuuden kasvu pysähtyy, se näivettyy ja loputa kuolee pois. Tämä on kapitalistisen järjestelmän luonnon voimainen ihmisistä riippumaton laki.

Tämän rinnalla kansallisvaltioiden tuottavuudella on toinenkin uhka. Se on ylikansallisten globaalien suuryritysten ylivoimaiset resurssit, joilla ne raivaavat pois jaloista pienet ja heikot tai imaisevat ne itseensä. Suomalaiset suuretkin yritykset ovat kansainvälisesti pieniä ja siten jatkuvasti vaarassa kaatua tai ajautua pois maasta vieraisiin käsiin. Tästä meillä on jo runsain mitoin kokemusta.

Pääministeri Sipilän kuten hallituksen yleensä on turha kuvitella, että tuotanto olisi työn tuottavuuden ansiosta mihinkään kasvanut. Olisi käynyt aivan toisin. Syy on selvä. Kysyntää ei ole maailmalla eikä kotimaassa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että niiden suhteen ei kannata odottaa ihmeitä. Päinvastoin, ostovoiman puutteesta johtuva ylitarjonta on suomalaisten, eurooppalaisten ja koko maailman riesa.

Tänään näyttää jo selvältä, että vuoden 2008 tuotannon määrä saavutetaan vasta vuosien 2019- 2020 tienoilla. Seuraavaa lamaa tai vähintään taantumaa odottaa viimeistään vuosien 2024- 2025 paikkeilla. Vaikuttaa siltä, että lamojen väliaika, sykli, lyhenisi muutamalla vuodella. Mutta kuinka syviä tulevat lamat tai taantumat ovat, sitä ei osaa ennustaa itse pirukaan. Voi tehdä vain varovaisia arvauksia. Se tulevaisuuden näköaloissa tuntuu suhteellisen varmalta, että työ vähenee koko ajan.

1980-luvulla tuotannon määrä kasvoi keskimäärin 5,0 % vuodessa, 90-luvulla 3,5, 2000-luvulla 2,1 % siihen tuskin koskaan enää päästään sillä 2010-luvulla jäädään olemattomaan 0,4 %:iin. Vapaakaupan ja yritysten välisen kilpailun seurauksena työn tuottavuus on aina ollut tuotannon kasvua nopeampaa. Niin tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Siksi työ vähenee. Ennusteiden mukaan näyttää siltä vuonna 2050 olisi käytössä 5 026 miljoonaa työtuntia. Hitaan kasvun seurauksena kuitenkin tehtäisiin enää 2 644 miljoonaa työtuntia, joten käyttämättä jäisi runsaat 47 %. Siinä on todellinen työttömyysprosentti. 

Globaalissa taloudessa mikään ei ole varmaa. Kansantalouksien suurin uhka ovat maailmanlaajuiset todelliset harvojen omistukseen keskittyneet ja keskittyvät pääomat. Omistuksen keskittymistä hidastaa globaalin tuotannon ja kysynnän välinen ristiriita. Ne kulkevat eri suuntiin. Se on seurausta toisesta ristiriidasta; kun työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin, työtä tarvitaan koko ajan vähemmän, työttömyys lisääntyy ja ostovoima heikkenee.  

Tässä kehityksessä palkkatyöläisillä on eniten pelissä. Näköpiirissä ei ole mitään sellaista, joka voisi muuttaa talouden kehityssuunnan. Tuotannon hidas kasvu ja lamat tai taantumat toistuvat vääjäämättä. Niiden yksi varma syy on ylituotanto, varastojen liikakasvu, joka puretaan tuotantoa supistamalla ja työvoimaa vähentämällä. Työn tuotuottavuuden hitaastakin kasvusta huolimatta työn tarve vähenee ainakin seuraavat 30- 40 vuotta.

Työtunnit olivat suurimmillaan 1990. Sen jälkeen tuli raju romahdus, jonka jälkeen alkoi runsaan kymmenen vuotta kestänyt kasvu, mutta se ei saavuttanut romahdusta edeltänyttä määrää, vaikka työikäisten määrä on kasvanut 128,7 tuhannella. Vuonna 2007 kasvu pysähtyi ja kääntyi jälleen laskuun. Mikäli ennusteen trendi toteutuu, silloin kasvua on jatkunut 60 vuotta koko Neuvostoliiton hajottamisen ja Suomen EU:n liittymisen kiihkeimmän valmistelun ajan.

On jo korkea aika kysyä; mihin menet lottovoitto-suomi?  

Viimeisten vuosikymmenten ajan työväenliike on kokenut monta petosta, valtavan ja pitkän hartaan mediavyörytyksen, joiden seurauksena palkkatyöläiset ovat oppineet pitämään kapitalistien valheita totuutena. Porvariston propaganda on toiminut ja työväenliikkeen poliittinen kannatus on tänään pienempi kuin se on koskaan ollut koko itsenäisyyden aikana. Palkkatyölästen on herättävä. Heillä on ainoa voima, jolla on mahdollista katkaista työttömyyden kasvun ja kurjuuden lisääntymisen trendi.

Hallitus sanoo olevansa huolestunut tulevaisuudesta ja tuottavuudesta. Se ei kuitenkaan näe eikä haluakaan nähdä, että globaalisti vapaat markkinat ovat maailman suurten pääomakeskittymien ja blogien tuhoisaa kilpailua, joka johtaa ne umpikujaan. Se voi johtaa kolmannen helvetin irtipääsyyn.

Pahimpien vahinkojen välttämiseksi Suomen on heti ja ensimmäiseksi erottava vapaakaupasta ja EU:sta, on päästävä suurten blogien ulkopuolelle. Suomen talous ja koko kansa on turvattava tarkoituksenmukaisella rajasuojalla. Itse asiassa jokaisen kannattaa asettaa kysymys siitä, mihin lähes kaiken omistavia ja kaikesta määrääviä kapitalisteja tarvitaan?  

Kai Kontturi

15.9.15

Verohelpotuksia

Päivitetty 27.9.2015


MALLIMAANA SUOMI VOISI NÄYTTÄÄ ESIMERKKIÄ

Viimeisen viidentoista vuoden aikana yritykset ovat saaneet erilaisia vero- ja maksuhelpotuksia yhteensä 7,2 miljardia euroa. Myös suurituloisten henkilöiden pääomatulojen verotus on tavattoman kevyt. Todella suurituloisten verohelpotuksiksi voidaan laskea 6,0 miljardia euroa. Nämä vero- ja maksuhelpotukset eivät ole vaikuttaneet talouteen myönteisesti, sillä samaan aikaan työttömien määrä on kasvanut 340 tuhannella. Siksi verohelpotukset olisi purettava ja epäkohdat korjattava.

Ennen vuotta 1991 erilaisten yritystukien, avointen ja piilotukien yhteismäärä (ilman maatalous- ja pankkitukia) liikkui vuosittain viiden miljardin euron molemmin puolin. Se on ajanoloon muuttunut itsestään selvyydeksi, ikään kuin asiaankuuluvaksi oikeudeksi. Niin näyttää käyvän myös sen jälkeen annettujen uusien tukien. Seurauksista piittaamatta kansan kustannuksella jatketaan rikkaiden ansiotonta rikastumista.

Kaudella 1991- 2013 yritysveroa on muutettu kuusi kertaa, 50 prosentista 24,5 prosenttiin. Julkisen talouden menetys on ollut huikea, esimerkiksi vuonna 2013 oli 4,9 miljardia euroa. Yritysveroa on alennettu ensinnäkin siksi, että se on kasvattanut nettovoittoa ja siksi yritys oli helpompi myydä ulkomaalaisille. Toiseksi siksi, että omistajien on jatkossakin saatava mahdollisimman suuret voitot riippumatta siitä maksetaanko ne suomalaisille tai ulkomaalaisille.

Yritysveroasteen alentamisen lisäksi yrityksiltä on poistettu kela-maksu, josta Kelan (valtion) menetys on noin 0,8 miljardia euroa. Samassa rytäkässä poistettiin myös varallisuusvero, josta valtio menetti noin 0,2 miljardia euroa. Se oli puhdasta voittoa kapitalistien taskuihin.

Näiden jälkeen pääministeri Jyrki Kataisen hallitus sanoi synnyttävänsä työpaikkoja alentamalla yritysveron 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Silloin selitettiin naamat punaisena, että yritysveron 960 miljoonan euron alennus piristää kansantaloutta. Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen selitti, että sillä on myös työllisyyteen dynaaminen vaikutus.

Nyt nähdään, että kaikki kävi aivan toisin. Vaikka veronalennus oli (2013) ennakoitua suurempi, 1 288 miljoonaa euroa, talous ei piristynyt. Viimevuonna tuotanto oli pienempi kuin vuonna 2011, eikä työllisyydessä ei ole näkynyt mitään myönteistä, päinvastoin. Vaikka viimevuonna yritysvero laski, työttömien määrä kuitenkin kasvoi 20 prosenttia. Sammalla yritysten verolahjat kasvoivat vuositasolla yhteensä 7,2 miljardiin euroon.

Yritystukien lisääminen pahentaa julkisen talouden tilannetta. Tuet ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, että hädänalainen julkinen talous voisi periä niitä takaisin täysin aiheettomina. Mutta ei, tehdään vanhaan tapaan. Sotu maksuista vähennetään 1,72 prosenttiyksikköä. Vuoden 2014 palkkojen perusteella yritysten sotumaksu piennee yli 330 miljoonaa euroa. Lisäksi tulee Sipilän kaavailemat 3,3 %:in palkanalennukset 2,71 miljardia euroa.

Pääministeri Sipilä sanoo, että se on tuottavuusloikka, joka vauhdittaa vientiä. Sipilän loikkaa voi verrata vuoden 2014 kokonaistuotantoon, josta se on vain 0,6 %. Tuotantoon se ei vaikuta sitä eikä tätä. Sillä EU:ssa ja läntisessä vapaakaupassa Suomen talous on periferiassa ja sementoitu hitaan kasvun alueeksi.

Näin kaudella 1990- 2016 lahjat, voitot, kapitalisteille, nousevat 10,2 miljardiin euroon. Eikä sekään riitä, sillä vain itse Piru tietää mitä vielä tulee, kun nyt jo puhutaan tavoitteesta 5+5+5 siis 15 %:sta.

Yritysveron alennuksilla ja kela-maksun poistamisella ei ole ollut mitään vaikutusta työllisyyteen. Päinvastoin. Sen salaamiseksi vuonna 1998 työllisyyden/työttömyyden tilastointi muutettiin Työvoimatutkimukseksi. Se on pelkkä kyselytutkimus. Sen tuloksia voidaan sovitella kulloistenkin tarpeiden mukaan. Siksi työllisyystilastoihin on ilmestynyt valtava määrä haamutunteja ja haamu työllisiä. Todellisia uusia työpaikkoja ei ole syntynyt. On käynyt päinvastoin. Työ on koko ajan vähentynyt, vaikka työikäisten määrä on kasvanut 130 tuhannella.

Vuonna 1990 työttömiä oli 199 000. Sen jälkeen työtuntien (haamutunnit poistettu) määrä on vähentynyt 561,5 miljoonaa tuntia. Joten työttömien määrä kasvoi 318 100 työvuodella. Näin viimevuoden työttömyys oli 517 000 työvuotta, 18,3 prosenttia.

Tilastoista voisi päätellä, että yritysveron alentaminen vain lisää työttömyyttä. Täytyy olla todella melkoinen luupää, jos uskoo yritysten sotumaksujen, palkkojen alentamisen, sairauspäivien ja lomien leikkaamisen parantavan työllisyyttä. Hyvällä syyllä voi odottaa täysin päinvastaista, työttömyyden kasvua.  

Yritystuet ovat tuottaneet yrityksissä suuria voittoja. Ne on jaettu omistajille, yksityisille kapitalisteille. Niistä suuri osa menee ulkomaisille, mutta myös suomalaisten omistajien voitot valuvat sijoituksina ulkomaille. Niitä ei juurikaan investoida Suomeen. Siksi on perusteltua edellyttää, että jättimäiset tulot verotetaan tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta eikä kasvata valtion budjetin alijäämää.

Yritysten voitot näkyvät myös suurituloisten henkilöiden järjettömän suurina tuloina. Kaikista tulonsaajista 96,6 prosenttia ansaitsi vähemmän kuin 6 250 euroa, keskimäärin vain 2025 euroa kuukaudessa. Loput 3,4 prosenttia tulonsaajista ansaitsivat sitä enemmän ilman ylärajaa. Heillä on varsin vaatimaton verokuorma. Suurin syy on pääomatulojen kevyt vero, tasavero. Kaiken lisäksi ne ovat tuloja, joita ei ole edes työllä hankittu.

Jos tämän pienen porukan kaikki tulot verotettaisiin samalla tavoin kuin palkkatuloja ja valtion nykyistä progressiota jyrkennettäisiin niin, että ylimmän tuloluokan käteen jäisi nettona 14 700 euroa kuukaudessa. Uudistus toisi yhteiskunnalle lisää verotuloja noin 6,0 miljardia euroa. Se olisi edelleen 7,3 kertaa enemmän tulonsaajien 96,6 prosentilla.

Yritysten ja yksityishenkilöiden vero- ja maksuhelpotukset ovat vaikuttaneet talouteen kielteisesti, kun työttömien määrä on lähes kaksinkertaistunut. Siksi ne on haitallisina ja aiheettomina purettava ja epäkohdat korjattava. Vaikka niin tehtäisiin, se vähentäisi julkisen talouden leikkaustarpeet, mutta vallitsevaa työttömyyden aiheuttamaan kurjuutta se ei korjaisi.

Suomelle ja koko Euroopalle ainoa mahdollisuus on, että EU ja euro puretaan ja irtaudutaan suurpääoman projektista, vapaakaupasta. Tarkoituksenmukaisella rajasuojalla, tulleilla, voidaan turvata mahdollisimman hyvä omavaraisuus ja työllisyys. Tässä eurooppalaisena mallimaana Suomi voisi näyttää esimerkkiä. Se voisi olla myös ensimmäinen askel tiellä tuotanto- ja finanssipääoman yksityisen omistuksen lakkauttamiseen.

Kai Kontturi

10.9.15

Pakolaisvirtaa


VALHEIDEN VANKI

Pakolaisvirtaan ei ole loppua ilman ratkaisua Syyrian sotaan kirjoitti 9.9.2015 Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. Kuitenkin artikkelissa sivulla A 23 on kaavio. Kaavion perusteella pelkästään elokuussa Irakista tuli 1 891 pakolaista, Somaliasta 339, Afganista 204, Albaniasta 160 näistä yhteensä 2 594. Sen sijaan 8 kuukauden aikana Syyriasta on tullut vain 164 pakolaista.

Näyttää selvältä, että HS pääkirjoittajien tiedot ovat peräisin USA:n trollitehtaista, jotka halveksivat jokaista totuuden jyvääkin. Heille valheet ovat kaikki kaikessa. Siitä USA antoi vuonna 2003 huikeasti loistavan esimerkin YK:ssa, kun valmistelivat Husseinin tappamista, arabisosialismin ilmaisen terveyden huollon ja koulutuksen lopettamista.

Siinä sodassa tapettiin yli miljoona irakilaista ja maasta pakeni yksin Syyriaan 1,5 miljoonaa.

Lännen kansainvälinen yhteisö, EU/NATO, hoiti Muammar Gaddafin tappamisen ja lopettivat Libyassa ilmaisen terveyden huollon ja koulutuksen. Kukaan ei vielä tiedä sen uhrien ja pakolaisten lopullista määrää. Se kasvaa koko ajan.

USA:n tärkeät liittolaiset Arabimaiden yksinvaltaiset öljyruhtinaat, julmat despootit, rahoittavat säätiöidensä kautta Syyrian terroristijärjestö Isisiä. Lännen kansainvälisen yhteisön toiveiden mukaan terroristijärjestö Isis yrittää tappaa vapailla vaaleilla valitun presidentin Bashar al-Assadin. Samalla se lopettaisi viimeisen arabisosialistisen valtion, joka tarjoaa kansalleen ilmaisen terveydenhuollon ja koulutuksen. Miljoonat ovat paenneet kodeistaan pääasiassa lähialueille.  Tämänkään sodan uhrien lopullista määrää ei vielä tiedetä. Sekin kasvaa koko ajan.

Lännen kansainvälinen yhteisö ja läntinen media ovat USA:n kaiken kattavien valheiden vankina. US-aseiden pitää käydä kaupaksi. Sen seurauksena tappaminen jatkuu ja pakolaisvirrat kasvavat.

Kai Kontturi

7.9.15

USA sotii ulkomailla


Mitä maailmassa tapahtuu – mihin olemme menossa?

Yhdysvaltojen poliittinen kaiken kattava valhepropaganda koskettaa jokaista EU-maan kansalaista. Suomessa viattomalta näyttävän propagandan levitys on erityisen laajaa. Itse asiassa sille ei ole edes kilpailijoita. Siksi se on uponnut niin syvälle suomalaisten sielunmaisemaan, että sen valheet ovat muuttuneet ainoaksi totuudeksi.

Yhdysvaltojen talous on pitkää ajautunut kohti umpikujaa. Maa on kärsinyt vakavasta talouden kaksoisvajeesta, kun kauppatase ja julkinen talous ovat alijäämäisiä. Julkinen talous velkaantuu huimaa vauhtia, vaikka se on jo nyt niin suuri, ettei Yhdysvallat koskaan makseta sitä takaisin. Itse asiassa sillä on enää yksi voittoja tuotava teollisuushaara, aseteollisuus. Sitä se on aina vaalinut suurella innolla. Aiemmin siihen riittivät pienet paikalliset sodat, mutta ajan kuluessa ne eivät enää riitä. Aseille on saatava käyttöä, niitä on kulutettava, että uusille riittää tilauksia.

Aseteollisuuden tarpeet ovat johtaneet mielettömiin julmuuksiin Lähi-idässä, mutta myös vaatimuksiin uusien pelonpesäkkeiden synnyttämiseen. Peittääkseen omaa raakalaismaisuuttaan Yhdysvaltojen ajatushautomot ovat kehittäneet luomansa terrorismin rinnalle uusia uhkakuvia. Yksin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Yhdysvaltojen sotapolitiikka, vieraiden maiden rikkauksien anastaminen, on jättänyt jälkeensä mustaa historiaa.

Yhdysvallat ovat määrätietoisesti luoneet itselleen ja itsestään valheellisen kuvan ainoana maailman suurvaltana, jonka hallussa on kaikki maailma parhaat tiedot ja taidot, korkein moraali ja etiikka. Sen perusteella se katsoo oikeaksi vaatia, että kaikkien maiden on noudatettava sen tahtoa.

Maat jotka eivät siihen alistu, niiden hallinto on vaihdettava sille suopeaan hallintoon. Tätä tarkoitusta varten sillä on iankaiken ollut lukuisia vahvoja näkymättömiä toimijoita ja näkyvänä konkreettisesti toimiva nyrkki CIA. Jos sen epäsuora eikä suorakaan toiminta ole riittänyt, silloin on turvauduttu armeijaan ja NATOon.

Erityisesti viimeisin vuosikymmenin myös sen yksityisarmeijat ulkomailla ovat saaneet niille sopivia tehtäviä. Myös pimeässä ja kieroteitse tapahtunut terroristiverkostojen luominen, ylläpito ja aseistus ovat tehneet omaa menetystarinaansa arabimaailmassa. Yksityiset ajatushautomot ja mainostoimistot ovat nousseet arvoon arvaamattomaan terrorismin huollossa ja eri maiden vallanvaihdon edistämisessä.

Eurooppaa rasittaa valtava arabimaissa syntynyt pakolaistulva ikään kuin Eurooppa olisi yksin vastuussa pakolaisuuden synnystä, syistä, jotka ovat tulosta Yhdysvaltojen sotatoimista. Tässä on muutama lyhyt ja yleisesti tunnettu kuvaus, muistiinpalautus, Yhdysvaltojen lähimenneisyyden sodista Lähi-idässä ja Euroopassa.   

Afganistan. 1980-luvulta saakka Yhdysvallat tavoittelivat Afganistanin Neuvostoliiton tukeman sosialistihallinnon kaatamista. Sitä varten Yhdysvallat kehitti oman strategian. Se toteutettiin Pakistanin, Arabiemiraattien ja Saudi-Arabian toimesta ja tuella. Vallankaappausta varten järjestettiin ja aseistettiin Talibanien ja Al-Qaidan terroristiverkostot. Ajan kuluessa ne pystyvätkin kaatamaan vaaleilla valitun sosialistihallituksen. Talibanit ottivat vallan vuonna 1996.

Talibanien hallinto osoittautui pian äärimmäisen julmaksi, joka pani toimeen ainakin viisitoista siviilien joukkomurhaa. Maailma levisi vahva mielipide Talebaanien raakalaismaisen hallintoa vastaan. Siitä huolimatta Yhdysvallat suhtautui siihen myönteisesti ja antoi toukokuussa 2001 Afganistanille 43 miljoonaa dollaria lisäapua maan tilanteen paranemisen vuoksi!

11 päivänä syyskuuta 2001 alkoi uusi vaihe. Kuten monet asiantuntijatahot ovat todistaneet, Yhdysvalat räjäyttivät New Yorkissa kolme WTC rakennusta, joista kaksoistornit oli rakennettu kestämään pahimmatkin luonnonmullistukset. Niihin (autopiloteilla?) ohjatut kaksi lentokonetta aiheuttivat tulipalon vain ylemmissä kerroksissa. Ne eivät voineet nostaa rakennuksiin vajaassa kahdessa tunnissa yli tuhannen asteen kuumuutta, jonka metallirakenteiden sulaminen ja sementin muuttuminen pölyksi vaativat. Ylimpien kerrosten alapuolella ei paloja ollut nähtävissä. Kolmannen rakennuksen sortumiseen ei ollut mitään syytä.

Sattuma tai ei, nyt Afganistanissa harjoitettu julmuus osoittautui taivaanlahjaksi. Sen talibaaneja oli helppo nimittää terroristeiksi, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat sai kaipaamansa uuden pearl haborin. Väite terrorismista toimi moitteettomasti. Talebanit oli syöstävä vallasta. Siksi jo lokakuussa 2001 Yhdysvallat aloitti sotatoimet Afganistanissa. Alkoi terrorismin vastainen sota. Afganistanin pakolaisten ja sodan uhrien oikeaa määrää ei tiedä kukaan.  

Irak. Irakissa Saddam Hussein oli alun alkaen Yhdysvaltojen luomus Irania vastaa. Hussein ei kuitenkaan pysynyt Yhdysvaltojen komennossa. Saddam Husseinin takana oli arabisosialistinen Baath-puolue.  Husseinin presidenttikaudella Irakiin luotiin öljytuloilla arabimaiden paras ja kansalle ilmainen terveydenhuolto sekä ilmainen koulutus. Lukutaitokampanjastaan Irak sai UNESCOn palkinnon.

Näin Irakista ja Saddam Husseinista oli vähin eri kehittynyt moni tavoin Yhdysvalloille ja sen läheisten liittolaisten arabimaiden öljysheikkien arabisosialistinen painajainen. Kun kaiken lisäksi Saddam Husseinin aikana Irakissa, yhtenä harvoista arabimaista, suojeltiin myös kristittyjä. Siksi Saddam Husseinista oli päästävä eroon.

2 päivänä maaliskuuta 2003 Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin jopa YK:ssa esitettyjen joukkotuho- ja ydinaseiden syiden perusteella. Joukkotuhoaseita ei löydetty ja väitteet niiden olemassaolosta osoittautuivat valheiksi, mutta Saddam Hussein kuitenkin tapettiin kolme vuotta myöhemmin.

Yhdysvallat tuhosivat ja raunioittivat pommituksillaan maan. 2-3 miljoona irakilaista on paennut kodeistaan ja 1,5-2 miljoonaa irakilaista tapettiin. Köyhdytetyn uraanin uhreja ilmestyy jatkuvasti ja epämuodostuneina syntyneiden lasten määrä hipoo taivaita.

Irakissa on edelleen vähintään 50 000 Yhdysvaltojen sotilasta, jotka takaavat heille ja abimaiden kuten Arabiemiraattien ja Saudi-Arabian julmille despooteille myönteisen politiikan. Lisäksi Irakissa yksityisiä aseellisia joukkoja, vartiointiyrityksiä.  

Syyria. Arabisosialistinen Baath-puolue on ollut suurin puolue vuodesta 1970. Syyrian presidentiksi valittiin vuonna 2000 vuonna 1965 syntynyt Bashar al-Assad ja viimeksi vuonna 2014. Suomessa Kekkonen valittiin kerta toisensa jälkeen joten presidenttiys venyi 25 vuoden, loppuiän mittaiseksi. Siihen Bashar al-Assadilla on vielä matkaa.

Syyriassa on koko väestölle ilmainen terveydenhuolto ja ilmainen koulutus ja Syyrian suuret pankit ovat valtion omistamia. Ne ovat vaarallisia Yhdysvalloille ja arabimaailman julmille despooteille. Niissä on sosialistinen haju, josta on päästävä eroon.  

Syyria on geopoliittisesti tärkeä alue, sillä se on estänyt Yhdysvaltoja ja Israelia ottamaan haltuunsa Iran ja koko Lähi-itä. Yhdysvallat julisti jo 2004, että Syyria kuuluu ”pahan akseliin”. Yhdysvallat julisti Syyrian kauppasaartoon, johon liittyi myös Suomi. 

Vuonna 2007 Israel ilmaiskun atomivoimalaitoksen työmaalle, jonka Yhdysvallat sanoi olevan ydinaselaitoksen. Vuonna 2008 Yhdysvaltojen CIA teki oman iskunsa Syyriaan.

Syyria otti suojiinsa myös 1,5 miljoonaa Irakin sotapakolaista ja 0,5 miljoonaa palestiinalaista pakolaista. Irakin tapaan myös Syyriassa suojeltiin kristittyjä.

Vuoden 2011 alkupuolella alkoivat Syyrian valtiojärjestyksen ja presidentti Bashar al-Assad kaatamisyritykset. Vuonna 2012 Syyriassa pidettiin parlamenttivaalit, joissa oli ehdokkaita 7 195 henkeä. Vuonna 2014 järjestettiin presidentinvaalit, joissa äänestysprosentti oli 73. Bashar al-Assad sai kaikista äänistä 88,7 prosenttia. Äänestysprosentti olisi Suomessa hyvä. Näin sotivien kapinallisten täytyy olla maahan muuttaneita ääri-islamistien hyvin aseistettuja palkkasotilaita.

Yhdysvallat ja Israel organisoivat 2011 alkaneet mielenosoitukset, jotka suunnitelmallisesti ääri-islamistien terroristit muuttivat väkivaltaisiksi Al-Assadin hallinnon kaatamiseksi. Terroristeilla oli käytössä hyvä aseistus aina raskaista konekivääreistä kranaatinheittimiin ja ilmatorjuntaohjuksiin saakka. Syyrian laillisen hallituksen ja terroristien välinen kahakointi on muuttunut täysivaltaiseksi sisällissodaksi. Näyttää selvältä, että näitä ääri-islamististen terroristien sotimista rahoittavat arabien öljysheikit, joilla on näitä tarkoituksia varten erityinen säätiö.  

Syyrian sodan uhrien todellista määrää ei kukaan tiedä. Arvioiden mukaan 22,9 miljoonan väestöstä sota on riistänyt hengen noin 0,3–0,5 miljoonalta ihmiseltä. Maan sisällä on ainakin 4 miljoonaa pakolaista ja maasta paennut 2-3 miljoonaa syyrialaista. Suomen entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoo, että presidentti Bashar al-Assad "poistuu tavalla tai toisella, lentokoneella tai jalat edellä". Tuomiojan lausuma vieraan maan presidentistä on suorataan ennenkuulumaton.

Libya. Syyskuussa 1969 pieni joukko Gaddafin johtamia upseereja syrjäytti kuningas Idris I:n. Gaddaf nimitti järjestelmäänsä islamilaiseksi sosialismiksi. Se oli arabinationalismia eli hyvinvointivaltio ja suora demokratia, joiden ytimen hän kirjoitti niin sanottuun Vihreään kirjaan. Gaddafi islamilaisessa sosialismissa pienet yritykset voivat toimia vapaasti, mutta suuret piti olla valtion hallinnassa. Koko väestön hyvinvointi, terveydenhuolto, koulutus ja vapaus olivat Gaddafin politiikan perustana.

Yhdysvaltojen ja muiden kapitalististen maiden hajurauhasissa Libya haisi sosialismille, joka piti saada pois häiritsemästä ja vaarantamasta läntistä yhteiskuntarauhaa. Siksi Gaddafi hallintoineen oli raivattava pois.

1980-luvulla Libyan väitetään osallistuneen kansainvälisen terrorismin tukemiseen. Vuonna 1981 Yhdysvallat ampui alas kaksi Libyan hävittäjää ja viisi vuotta myöhemmin se pommitti Tripolia ja Bengasia. Gaddafia säilyi kuitenkin hengissä vastoin Yhdysvaltojen tavoitteita ja odotuksia. Vuonna 1986 Länsi-Berliinin eräässä diskossa räjähti pommi, joka surmasi amerikkalaisia sotilaita. Niinpä Libyaa syytettiin ilman todistuksen häivää pommin räjäyttämisestä.

Yhdysvaltojen ja Libyan välit viilenivät lopullisesti vuonna 1988, kun Pan Amin lento Lontoosta New Yorkiin räjähti Skotlannissa. Taas Libya tuomittiin syylliseksi ilma todisteita. Lännen propaganda ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta.

17. helmikuuta 2011 alkoi Libyan lännen masinoima aseellinen konflikti Gaddafia kannattavien joukkojen ja kapinallisten välillä. Libyan öljy piti saada lännen haltuun. Kyseessä oli Naton tukema kaappaus. Siihen osallistui länsimaisia Nato-joukkoja, jotka pommittivat Libyaa mereltä ja ilmasta.

Kapinalliset surmasivat Gaddafin 20. lokakuuta 2011 ja julistivat sodan päättyneeksi 23. lokakuuta.

Tänään tiedämme, että sisällissota jatkuu edelleen, kun aiempi yhteiskunnan suoma turva on päättynyt. Välimerellä on tullut Libyasta paenneiden valtava hautausmaa, mutta pakolaisvirta ja inhimillinen kärsimys jatkuvat. Kukaan ei tiedä kuinka monta uhria Yhdysvaltojen johtama NATO liittolaisineen ovat saaneet aikaan Libyan arabisosialismin kaatamisen seurauksena.

Jugoslavia. Kaudella 1989–2000 Jugoslavian presidenttinä oli Slobodan Milosevic. Hän samoin kuin hänen poliittisesti aktiivinen vaimonsa olivat vahvasti sosialisteja. Milosevic vaati yhtenäistä ja itsenäistä Jugoslaviaa siksi Slobodan Milosevic oli rasite sekä Yhdysvalloille että EU:lle. Hänestä oli päästävä eroon. Ensin Jugoslavia oli hajotettava.

Aluksi maa jaettiin omatoimisesti kolmeen autonomisen osaan. Samaan aikaan lännen toimiessa kätilönä synnytettiin albaanien terroristiliike Kosovon vapautusarmeija, jonka riveihin Yhdysvallat lähetti sille uskollisia albaanitaistelijoita. Liike suoritti monia joukkomurhia. Se oli vahvimmillaan 1997–98, mutta siitä huolimatta sotilaallisesti heikko.

Vuonna 1999 Nato vaati Jugoslavialta joukkojensa vapaata liikkumisoikeutta koko Jugoslavian alueella. Siihen Jugoslavia ei suostunut. Siksi Euroopassa ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeisen sodan aloitti Yhdysvallat pommittamalla kolme kuukautta uppiniskaista Jugoslaviaa.

Yhdysvallat synnyttivät julmat etniset vastakkainasettelut. Ne ovat vaatineet kymmenientuhansien ihmisten hengen.

Nyt kaikki Jugoslavian hirveyksistä syytettiin sosialisteja ja ennen muuta Slobodan Milosevicia. Hänet vangittiin ja toimitettiin Haagin sotarikostuomioistuimeen. Näin Slobodan Milosevicin raivattiin pois tieltä. Hän kuoli vankilassa muka korkean verenpaineeseen vuonna 2006.

Ukraina. Ukrainassa on vallinnut poliittinen erimielisyys maan suunnasta. Yhtäällä selvänä enemmistönä oli itäsuuntaus ja toisaalla kansalliskiihkoinen länsisuuntaus. Tilanne kulminoitui siihen, että Kiovassa rauhalliset mielenosoitukset muutettiin sala-ampujien voimalla mellakoinniksi.

Yhdysvaltojen tavoitteet Ukrainassa, kuten muuallakin liittyivät sen ja NATO maiden kiihkeään haluun päästä sotajoukkoineen mahdollisimman lähelle kaikki mahdolliset mineraalit omistavan Venäjän rajoja. Tässä kuten kaikissa sodanvalmisteluissa ja sodissa on aina ollut kyse rikkauksien uudelleenjaosta.   

Niiden taustalla toimivat sekä salaa että julkisesti yhdysvaltalaiset politiikan huiput. Yhdysvalloilla oli keskeinen rooli vallankaappauksessa, johon se sijoitti 5 miljardia dollaria. Kaappauksella syrjäytettiin vaaleilla valittu presidentti ja lopetettiin laillisen parlamentin toimintamahdollisuudet.

Vallankaappausta johtivat Yhdysvaltojen entinen varapresidentti Dick Cheneyin ja CIA johtajan John Brennanin. Heitä tukivat Yhdysvaltojen Mustallamerellä (!) purjehtineet sotalaivat. Ilman Yhdysvaltoja kaappaus ei olisi onnistunut eikä äärikansallinen oikeisto olisi pystynyt järjestämään yksityisarmeijoitaan.

Vallankaappauksen jälkeen Ukraina on alkajaisiksi palauttanut toisen maailmansodanaikaisen natsijohtajan ukrainalaisen Stepan Banderan ja hänen natsijoukkojensa kunnian. Toukokuussa2015 Ukrainan presidentti Petro Poroshenko on allekirjoittanut lait, joilla määrätään kunnioittamaan toisessa maailmansodassa puolalaisten ja juutalaisten joukkomurhia tehneitä ja niistä syytettyjä ukrainalaisia fasistisia joukkoja. Samalla joukkomurhat lopettaneiden ja fasismin kukistaneiden symbolien käyttäminen on kielletty.

Ukrainan nykyinen parlamentti, jonka valintaan itäisten maakuntien osallistuminen estettiin, on lakkauttanut joukon ihmisoikeussopimuksia. Parlamentti ilmoittaa, että kenelläkään ei ole oikeuta liikkua vapaasti maan sisällä eikä poistua maasta. Se on päättänyt, että ihmisten yksityisyyteen, perheeseen, kotiin ja kirjeenvaihtoon voidaan puuttua mielivaltaisesti. Toimenpiteet ovat selkeäsi fasistisia.  

Näistä vähääkään välittämättä Yhdysvaltojen ajatushautomot ovat kehittäneet Venäjästä pedon, joka on uhka koko maailman turvallisuudelle. Siinä on käytetty keppihevosena Ukrainan venäläisen Krimin siirtyminen kansanäänestyksen jälkeen osaksi Venäjää. Syynä on pidetty myös Itä-Ukrainan venäläisten tavoitetta itsemääräämisoikeuteen, jolla he voisivat suojautuvat Ukrainan äärikansallisia yksityisarmeijoita vastaan.

Venäjän petomaisuutta yritetään osoittaa syyttämällä sitä Malesia Airlinesin matkustajakoneen MH17 alasampumisesta. Syytöksille yritetään antaa voimaa tutkimuskomission erikoisilla ”ehkä” lausunnoilla. Ketään ei häiritse se, että tutkimuskomission jäsenenä on myös Ukraina, vaikka sen syyllisyydestä on näyttöä muita enemmän. Komission jäsenenä se voi salata kaikki omat tekonsa ja kääntää kaiken muiden aikaansaannoksiksi.  

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Yhdysvallat ampui alas Persianlahdella Iran Airin lento 655 matkustajakoneen heinäkuussa 1988. Lokakuussa 2001 Ukraina ampui alas Mustanmeren yllä venäläisen TU-154 matkustajakoneen. Kummalekaan niistä ei koitunut mitään seurauksia, mutta molemmille karttui kokemusta.   

Lopuksi. Venäläisillä ja ukrainalaisilla on paljon todellista ja kovia kokemuksia sodista ja niiden aiheuttamasta hävityksestä ja tuskasta. Siksi lienee selvää, että kumpikaan kansa ei varmasti halua sotaa. Venäläisiä ja ukrainalaisia kuitenkin erottaa se, että 2. maailmansodassa neuvostoliittolaisista vain ukrainalaisia ja Baltian maiden kansalaisia liittyi joko suoraan tai omina yksikköinään osaksi Natsi-Saksan armeijaa juutalaisia, venäläisiä, yleensäkin neuvostokansalaisia ja neuvostoarmeijaa vastaan.

Noita Natsi-Saksaan liittyneitä kannusti äärimmäinen kansallismielisyys. Yhdysvallat, joka on kansojen sulatusuuni, on koko historiansa ajan ylläpitänyt harhaista amerikkalaista unelmaa, joka ajan kuluessa on muutettu suuruudenhulluksi kansalliskiihkoksi. Jos aikanaan saksalaisten mieliin taottiin jumalallinen hokema ”Saksa, Saksa yli kaiken!”, niin nyt ”Jumala siunaa Amerikkaa” on kaikkivoivaisuudessaan samaa kansalliskiihkoa, jota elätetään käsi sydämellä.   

Poliittisella kaikkialle ulottuvalla ja kaiken kattavalla valhepropagandalla Yhdysvallat haluaa peittää sen, että 2. maailmansodan jälkeen se on tappanut yksin Vietnamissa 3-5 ja Irakissa 1-1,5 miljoonaa ihmistä. Se ei halua kertoa, että sen erikoisjoukot operoivat 134 maassa julki ja salaa. Olemassa olonsa 237 vuoden aikana se on käynyt muilla mantereilla 240 sotaa. Sen petollinen ”amerikkalaisen unelman” levitys on tehokasta. Itse asiassa sille ei ole edes kilpailijoita. Siksi sen valhepropaganda on uponnut niin syvälle ihmisten sieluihin, että se näyttää totuudelta.

Yhdysvallat on kapitalistien oligarkia, joka hallitsee rikkauksiensa turvin. Historia on kuitenkin opettanut, että kapitalismissa heikompi häviää aina. Se tekee maailmasta jopa vaarallisen.  

 
Kai Kontturi

28.8.15

Onko ryhtiä ja tahtoa


Onko ay- ja työväenliikkeessä ryhtiä ja tahtoa?

Sipilällä ja kumppaneilla on kovat piipussa. Kauniisti paketoiduilla puheilla talouden ja tuotannon elvyttämisestä on suorastaan mielikuvituksen rajat ylittävät tavoitteet. Niillä yritetään nöyryyttää palkkatyöläisten lisäksi koko kansa. Rikkaat tavoittelevat itselleen kaiken kattavan, suoran päätösvallan.

Puheet työajan pidentämisestä ilman palkan korotusta ja höpinä yksikkötyökustannusten alentamisesta, tuottavuusloikasta ja jäykkien työmarkkinoiden pelisääntöjen rakenteellisista uudistuksista on hallituksen terävin kärkihanke. Sillä Suomeen tuotaisiin villin lännen alhaisen elintason ja työantajien yksipuolinen päätösvalta paitsi irtisanomisiin myös työ- ja palkkaehtoihin. Tämä yritetään toteuttaa tavalla tai toisella. Valtamediaan on juntattu ajatus, että ay-liike on vanhanaikainen. Se estää kansantalouden tehokaan ja kannattavan toiminnan.

Palkkatyöläiset ovat tähän asti olleet yleissitovien työehtosopimusten ansiosta suhteellisen hyvässä suojassa työantajien mielivaltaa vastaan. Siitä huolimatta monet kuvittelevat, että se on jotain ylhäältä annettua, joka nyt osoittautuu kehityksen jarruksi. He eivät tiedä, että kaikki työläisten suhteellinenkin turvallisuus on ollut menneiden sukupolvien ponnistelujen ja raskaiden lakkotaistelujen tulosta. Mitään ei ole saatu lahjaksi. Kaikki on työväenliikkeen poliittisten puolueiden ja ay-liikkeen työn tulosta.

Mennet sukupolvet tiesivät nykyisiä paremmin, että kapitalistinen järjestelmä perustuu yksityisten yritysten väliseen kilpailuun markkinoilla. Tämän kilpailun ytimenä on työn tuottavuus. Työehtosopimusten ansiosta työ- ja palkkaehdot ovat olleet kaikille samat joten työn tuottavuuden kasvu on saatua aikaan muilla tavoilla. Yritykset, jotka osaavat järjestää tuotantonsa muita paremmin, selviävät tuottavina voittajina. Heikot sortuvat ja voittajat kasvavat.

Sipilän ideoima viiden prosentin tuottavuushyppy pidentämällä päivittäistä työaikaa puolella tunnilla osoittaa täydellistä kansantalouden tuntemuksen puutetta. Se suorastaa hipoi idiotismia. Läntisessä maailmassa ei ole näköpiirissä sellaista kysynnän kasvua, joka olisi vaatinut tuotannon kasvattamista. Kysynnän kasvusta ei ole minkäänlaisia näkymiä enempää lyhyellä kuin pitkälläkään aikavälillä.

Tässä lisäksi ongelmana se, että heikon koti- ja ulkomaisen kysynnän vuoksi tuotannosta varastot ovat yli äyräidensä. Varastoihin sitoutuneen pääoman kierto on hidastunut ja varstoissa makaa yli 17,1 miljardia euroa tyhjän panttina.

Tavallisia palkansaajia on noin 2,68 miljoonaa. Jos vuonna 2015 jokainen tekisi päivittäin töitä ilmaiseksi puoli tuntia, 100 tuntia vuodessa, siitä kertyisi yhteensä 268 miljoonaa tuntia. Jos ja kun työn tuottavuus on 106,48 euroa, silloin tuotanto kasvaisi ilman henkilökuluja 28,4 miljardia euroa, ennustetusta tuotannosta se olisi 7,1 %. Lisäkasvu säästäisi keskimääräisistä henkilökuluista 6,1 miljardia euroa. Ongelma on siinä, että ei ole kysyntää joten lisätuotanto jäisi varastoon. Nyt vastoissa olisi 45,5 miljardia euroa tyhjän panttina. Se olisi yrityksille valtava rahoitusongelma, hirvittävä painajainen.

Kysynnän puuttuessa ja hallituksen leikkaustoimien seurauksen näköalat vain huononevat. Niinpä yritykset turvautuvat irtisanomisiin. Jos Sipilän idea menisi läpi, yritykset vähentäisivät 268 miljoonaa palkallista työtuntia ja saisivat lahjaksi henkilökuluista tuon 6,1 miljardia euroa. Työttömiksi joutuvat menettäisivät 4,9 miljardin euron palkat.

Tiedämme, että yritysten rahoitusta ja kannattavuutta rasittavat ylisuuret varastot. Kun niistä on päästävä eroon, tuotantoa supistetaan. Siitä seuraa lisää työttömyyttä, mutta samalla työttömyyden pelko parantaa tuotavuutta, sillä työvauhti kovenee lähes itsestään.

Vuoden 1990 jälkeen hallituksen ja ay-liikkeen politiikka on muuttunut radikaalisti. Vuoden 2014 alle 6000 euroa ansainneiden palkansaajien palkkasumma oli 69,5 miljardia euroa. Vuodesta 1990 siinä oli kasvua 99,1 %. Samaan aikaan omaisuus- ja yrittäjätulot kasvoivat 26,1 miljardia euroa, 227,0 %. Palkansaajien palkkoihin verraten niissä oli ylimääräistä voittoa komeat 11,4 miljardia euroa. Myös kevyesti verotetut suurituloisen eliitin palkat kasvoivat yli äyräiden, 225,6 %. Tuloerot ovat kasvaneet vauhdikkaasti.  

Tässä näkyvät vapaakaupan ja EU:n aiheuttama työttömyys sekä Ahon, Lipposen, Vanhasen ja Katainen/Stubb hallitusten aiheuttamat lisäongelmat. Kapitalisteja suosivalla vero- ja maksupolitiikalla piti luoda uusia työpaikkoja. Porvari/demarivetoisten hallitusten toimesta on poistettu omaisuusverot ja kelamaksut. Yritysverot on alennettu 50:stä 20 %:iin. Kuten edellä nähtiin, ne rikastuttivat harvoja, mutta työttömien määrän kasvoi 273 tuhannella, 140 %. Jäljet ovat pelottavia, ne kylmäävät selkäpiitä.

Suomella on edessä kaksi todellista vaihtoehtoa.  

Vanhoillinen vaihtoehto on äärimmäisen oikeistolainen, jota Sipilä-Stubb-Soini (kes-kok-ps) hallitus näyttää jatkavan. Se on vaarallinen tie. Hallitus ei näe, eikä halua nähdä muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kurjistavaa leikkauspolitiikkaa. Se vääjäämättä horjuttaa yhteiskuntarauhaa.

Radikaali vaihtoehto vaatii tosiasioiden tunnustamista ja uudenlaista koko kansaa suosivaa politiikkaa. On erottava vapaakaupasta ja EU:sta ja luovuttava eurosta. Silloin voisimme oman valuutan ja rajasuojan turvin tuottaa itse kaiken sen, joka on mahdollista. Se parantaisi työllisyyttä. Ulkoa tuotaisiin vai sellaista, joita emme pysty itse kasvattamaan ja joita ei ole maaperästämme saatavissa. 

Tämän hallitus jatkaa edeltäjiensä politiikkaa. Siksi mielenilmaisujen jatkoksi tulevat alakohtaiset ajallisesti rajatut lakot. Kärjistymisen jatkuessa tulevat alakohtaiset rajoittamattomat lakot, jotka laajenevat tukilakoilla. Tilanteen edelleen kärjistyessä taistelu voi kasvaa ihan yleislakkoihin asti. Lopulta ne kehittyvät todellisia muutoksia vaativiksi poliittisiksi lakoiksi.

Sanomattakin on selvää, että hallitukset eivät katso politiikkansa aiheuttamaa kansan liikehdintää sivusta peukaloitaan pyöritellen. Se käyttää hallitsemaansa valtamedia (lehdistö, radio, tv) kaikin tavoin hyväkseen. Kansan heikko poliittinen ja taloudellinen tieto on sille kullan arvoista. Lisäksi sen käytössä on yhteiskunnan väkivaltakoneisto. Suojelupoliisi toimii piilossa ja tavallinen poliisi on näkösällä vaikka mellakkavarusteet ovat piilossa. Myös armeijaa on sen käytössä. Suomessa väkivaltakoneiston toiminnasta työläisillä on karvaita kokemuksia.

Sipilällä ja kumppaneilla näyttää olevan selvät suunnitelmat; puolustuskyvyttömiltä ja pienituloisilta viedään viimeisetkin toivon rippeet paremmasta huomisesta. Vastakkainasettelussa Suomi ja koko Eurooppa on ajautumassa pääsemättömään umpikujaan. Siinä veri punnitaan; onko ay- ja työväenliikkeessä ryhtiä ja tahtoa vastustaa oikeiston rajatonta ahneutta ja valita hallitukselle todellinen vaihtoehto!

Kai Kontturi