16.7.15

Kreikka - USA


Kreikan velka ja tukipaketit ennennäkemätön huijaus

Näyttää siltä, etteivät poliitikot meillä enempää kuin muuallakaan, tiedä kansantaloudesta mitään tai jos tietää niin eivät ainakaan välitä. Siksi he eivät huomaa, että globaali vapaakauppa kiihdyttää pääomien ja tavaratuotannon keskittymistä, josta seuraa, että maailmantalous kieroutuu.

Kaikkien maiden tuotanto jakaantuu tavaratuotantoon ja palveluihin. Kun kokonaistuotannosta vähennetään sen tavaravarastoihin sijoitettu pääoma, loppu on kansantuloa, jossa on palkat ja tavaratuotannossa syntynyt lisäarvo. Palkat jakaantuvat tavaroiden ja palveluiden tuottajille. Palkasta ja lisäarvosta julkinen talous saa osansa suoraan veroina ja maksuina. Tuotannon infran kuluminen hoidetaan lisäarvolla.

Vientitavaroista suoraan loppukäyttäjälle myytyjen (esim. laivat, koneet ja laitteet) tavaroiden koko lisäarvo jää tuottajalle, mutta jälleenmyytävien vientitavaroissa lisäarvoa siirtyy myyntipalkkioina ulkomaille ja päinvastoin, sillä tuonnin kulutustavaroissa on myyntipalkkioita, jotka ovat muulla syntynyttä lisäarvoa.

Koko ongelma on siinä, että vapaakaupan oloissa yhtä useammassa maassa tuotantorakenne muuttuu. Tavaratuotannon osuus ja omat tuotot (lisäarvo) supistuvat ja palvelutuotannon osuus kasvaa. Lopulta, kun omat tuotot eivät enää riitä tuonnin maksamiseen, otetaan velkaa.    

Tavaratuotanto on siis kaiken vaurauden lähde. Vapaakaupan oloissa kansallisvaltioiden tavaratuotanto supistuu, kun pääomat ja tuotanto keskittyvät nopeasti. Kun tuotantorakenteessa palveluiden osuus kasvaa, kansantaloudet köyhtyvät ja velkaantuminen lisääntyy. Euroopassa ja Yhdysvalloissa velkaantuminen on ollut varsin nopeaa.

Venäjällä vanhojen NL aikaisen saarron perintönä tavaratuotannon osuus on vielä 39, Suomenkin osuus suhteellisen hyvä 33 prosenttia. Myös Saksan osuus 29 prosenttia on kohtuullinen. Sen sijaan Yhdysvalloissa osuus on vain 23 ja Kreikassa olemattomat 20 prosenttia. Yhdysvaltojen ja Kreikan omat tuotot (lisäarvo) ovat vähentyneet. Kehitys on mennyt väärään suuntaan. Siksi ne ovat velkaantuneet ja velkaantuvat.

Kreikalla on ollut niin ”luovaa” kirjanpitoa, että se on voinut väärennöksillään pyörittää suurpääoman huikeaa kuppausta ja mielettömiä asehankintoja. Maailmanpankin lukujen mukaan kirjanpidon luovuudesta kertoo se, että 2000–2008 bkt kasvoi keskimäärin 21,4 prosenttia velka 24,6 prosenttia vuodessa! 2009–2013 bkt supistui 31,7 prosenttia, mutta velka kasvoi 5,9 prosenttia. Näiden muutosten vuoksi 2013 velkaa oli 424,1 miljardia dollaria, 175,1 prosenttia bkt:stä. Eurooppalaisten lähteiden mukaan (HS 3.7.15) Kreikka olisi velkaa yhteensä 313 miljardia euroa, josta EU:n ulkopuolista on 75 miljardia euroa.

Kreikan tilastoissa lainansaannin ehtona esitetty talouskasvu on ollut julmaa tietoista petosta, jonka todella viisaat Brysselin asiantuntijat ja mm. Saksan ja Ranskan pankit sekä aseteollisuus hyväksyivät.  Vasta, kun 2009 pankkikriisin aikana Kreikan korot alkoivat todella pelottaa pankkeja, nostettiin rähinä, vaikka suuret keinottelijat taisivat edelleen kääriä taskuihinsa miljardivoittoja. Sen seurauksena velkarahalla pyörinyt julkinen talous kääntyi jyrkkään laskuun.

Entä kreikkalaiset? Kreikassa työviikko on 42 tuntinen. OECD:n tilaston mukaan vuonna 2013 Kreikassa työvuosi oli 2 060 tuntia, vaikka työttömiä on 1,5 miljoonaa. Eurostatin mukaan vuonna 2009 keskipalkka oli 803 euroa ja keskimääräinen eläke 750 euroa kuukaudessa. Eläkkeelle kreikkalaiset jäivät 61,4 vuotiaina, kun EU:ssa jäätiin 61,1 vuotiaina. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan työvoimasta valtion työntekijöitä on Kreikan 22,3, Ranskassa 30 ja Ruotsissa 34 prosenttia.

Tilastot osoittavat vääjäämättä, että tavallisilla kreikkalaisilla ei ole mitään tekemistä, ei osaa ei arpaa, Kreikan mielettömästä velkaantumisesta. Siitä huolimatta kansaa vaaditaan maksamaan kreikkalaisen suurpääoman mm. mielettömät asehankinnat ja huijauksen. EU:n ehtoina tukipaketeille ovat eläkeiän ja kaikkien verojen korottaminen, virkamiesten vähentäminen, palkkojen jäädyttäminen jne.. Vaatimusten vauhdittamiseksi EKP lopetti ns. yön yli rahoituksen Kreikan keskuspankille, joka vastaavasti lopetti sen muille kreikkalaisille pankeille. Siksi ne panivat ovensa kiinni ja rajoittivat nostot pankkiautomaateilla.

EU:n niin sanotut tukipaketit eivät ole tukea kreikkalaisille. Ne ovat Kreikan kautta kiertäviä miljardeja eurooppalaisten pankkien pelastamiseksi. EU lainaa suunnitelmansa mukaan rahaa Kreikalle, joka niillä maksaa suurten keinottelijoiden pankeilta ottamaa velkaa. On täysin selvää, että vähäisen tuotannon ja onnettoman tuotantoranteensa vuoksi, se ei pysty tuottamaa sellaista omaa lisäarvoa eikä alentamaan väestön elintasoa niin paljoa, että niillä selväisi Kreikan nimiin otetuista veloista. Siksi ne aikoinaan siirrettiin pois yksityisiltä pankeilta EU:lle ja lopulta eurooppalaisten veronmaksajien niskoille.

Niinpä lopputulos on, haluttiin tai ei, Euroopan pankkien sijasta EU kirjaa valtavat luottotappiot. Siihen EU ei kuitenkaan suostu aivan helpolla. Sillä on jo valmiina todellisen draaman ainekset. Kansa paitsi rajulla tavalla nöyryytetään, myös kurjistetaan. Yritetään puhaltaa Kreikan valtion omaisuuksia halpamyyntinä, suoranaisina pakkolunastuksia ja rahat säätiöidään Luxemburgiin.

Yhdysvaltojen 2014 velka on 18 556 miljardia dollaria. Kohta se ylittää 20 000 miljardia dollaria. Velka on jo niin suuri, ettei se pysty niitä koskaan maksamaan. Sitä he eivät kuitenkaan sure, sillä velkojilla ei ole keinoja, joilla voisivat periä saatavansa. Lisäksi kauppatasekin on ollut alijäämäinen (velkainen) kohta 25 vuotta. Velanotossa Yhdysvaltoja on auttanut sen ”luova” kansantalouden tilinpito, joka antaa väärän todellisuutta paremman, tulosta tuottavan suuren ja mahtavan kuvan.

Yhdysvallat noudattavat niin sanottua hedonista tilinpitomenetelmää, jonka mukaan tulevaisuuden nautinta kirjataan jo nyt tuotannoksi. Tässä hedonismi on puhdasta väärentämistä. Yhdysvaltojen todellisuudesta onkin lähes mahdotonta saada oikeaa kuvaa, sillä se ilmoittaa asioita eri yhteyksissä eri tavoin. Bkt voi olla tarkoituksenmukaisesti dollareina tai prosenttimuutoksena edellisestä vuodesta. Se on aitoa trollausta.

Vuonna 2005 Yhdysvaltojen bkt:ssä oli ilmaa, hedonista lisää vain 7,3 prosenttia. Vuonna 2014 bkt:n kerrottaan olevan 17 049 miljardia dollaria. Kymmenen vuoden kasvu olisi 47,4 prosenttia. Moinen kasvu on mahdoton. Tuona aikana teollisuutta ulkoistettiin hurjaa vauhtia. Kriisien seurauksena lukematon määrä pankkeja kaatui ja jopa monia kaupunkejakin (mm. Detroit!) menin konkurssiin. Niinpä vuosittain erikseen julkaistujen kasvuprosenttien perusteella lähinnä oikea bkt olisi 12 950 miljardia dollaria. Siinä kymmenen vuoden kasvu olisi 20,6 prosenttia.

Yhdysvaltojen virallisen ja oikeamman tiedon erotus on väärennettyä hedonista lisää. Sen osuus on todella suuri – 4 099 miljardia dollaria, 31,7 prosenttia. Nyt velkataakka bkt:n verraten on 143 prosenttia.

Tämä kurjuus koskee jo työssäkäyviä ja 36 miljoonaa työtöntä ja syrjäytettyä. Se ei kosketa pientä hyvin toimeentulevaa vähemmistöä eikä suuromistajia, joita on prosentti väestöstä, joka ulkomaille sijoituksistaan saa runsaasti tuloja. Velkarahalla maksetut kotimaiset hankinnat antavat ainakin tilapäisesti yhteiskunnallista pelivaraa. Suuromistajat kuvittelevat, että he eivät julkista velkaa maksa. Se on tietysti tosi. Mutta kun näin mahtava velka osoittautuu aikanaan maksukyvyttömyyden vuoksi puhkeavaksi kuplaksi, se synnyttää kaikkialle ulottuvan ennennäkemättömän syvän ja pitkäaikaisen talouspulan. Se kirpaisee myös omistajiin.
                                                                                   
Niinpä lopputulos on, haluttiin tai ei, Euroopan pankkien sijasta EU kirjaa valtavat luottotappiot. Siihen EU ei kuitenkaan suostu aivan helpolla. Sillä on jo valmiina todellisen draaman ainekset. Kansa paitsi rajulla tavalla nöyryytetään, myös kurjistetaan. Yritetään puhaltaa Kreikan valtion omaisuuksia halpamyyntinä, suoranaisina pakkolunastuksia ja rahat säätiöidään Luxemburgiin.

Poliitikot eivät halua tunnustaa, että EU:n sisämarkkinat ja globaali vapaakauppa ovat suurpääoman projekti. Ne kiihdyttävät pääomien ja tavaratuotannon keskittymistä, josta seuraa Euroopan ja koko maailmantalouden kieroutuminen. Ahdinko pahenee, työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyvät. Lopulta edessä on umpikuja. Yhteiskuntarauha häiriintyy, jonka vuoksi mellakkapoliisit resursseineen kasvaa arvoon arvaamattomaan, kun hallitseva suurpääoma ei voi enää hallita entiseen tapaan eivätkä hallitut palkkatyöläiset voi elää entiseen tapaan. Se kuinka tässä lopulta käy, riippuu viimekädessä palkkatyöläisistä.

Kai Kontturi
14.7.2015


2.7.15

Yritysvero


Jutta Urpilainen ja dynaamiset vaikutukset

Kaikki varmaan muistavat, että Jutta Urpilainen (sd) oli valtionvarainministeri, jonka johdolla alennettiin yritysveroa. Sen jälkeen demarit ihan syyttä suotta työnsivät Jutan syrjään. Nyt hän pulpahti taas pinnalle voittamalla kädenväännön ja paikan pankkivaltuustossa.

Valtionvarainministerinä Jutta Urpilainen (sd) oli noviisi, joka ei tiennyt mitään yritystoiminnasta eikä Kreikasta. Suurisuisesti hän selitti, että yritysveron alennus parantaa niiden kilpailukykyä. Sen dynaamisena vaikutuksena on uusia työpaikkoja. Jutta ei ymmärtänyt ja tuskin ymmärtää vieläkään, että yritysvero peritään puhtaasta voitosta. Sillä ei ole mitään tekemistä yritysten kilpailukyvyn kanssa joten yritysveron alentaminen 1000 miljoonalla oli omistajille pelkkä lahja.

Katsomalla Tilastokeskuksen työttömyyslukuja nähdään, että yritysveron alentamisen jälkeen työttömyys on kasvut. Vuoden 2012 toukokuun 395 tuhannesta 2015 toukokuun 460 tuhanteen. Työttömien määrä on siis kasvanut 65 tuhannella, 16,5 prosentilla. Kun 1970-luvulla työttömien määrä yhteensä ylitti 70 tuhatta, maahan runnottiin hätätilahallitus.

Nyt lähes puolenmiljoonan työttömän joukko on pikkujuttu, joka ei tosissaan kiinnosta ketään. Niin tässä käy kuin ennenkin, kun piru sai pikkusormen, nyt se vaatii koko käden. Professori Vesa Kanninen ja Suomen Pankin entinen osastopäällikkö valtiotieteen tohtori Heikki Koskenkylä vaativat (HS 1.7.15) yritysveron alentamista 15 prosenttiin siis toista 1000 miljoonan euron lahjaa omistajille.

Seuraavana päivänä (HS 2.7.15) siihen tarttui hanakasti pari kirjoittajaa, joista toinen piti sitä vain oikean suuntaisena, mutta toinen vaati koko yritysveron poistamista. Viimevuonna yritysvero oli vuoteen 1990 verraten 5,7 miljardia euroa pienempi. Se on jo nyt komea täysin ansioton lahja yritysten omistajille.

Ketään ei enää näytä kiinnostavan Kokoomuksen yritysten omistajille junailema miljardin lahja, jota Vasemmistoliitto sekä demarit tukivat ja antoivat Jutta Urpilaisen johdolla vakuutuksen lahjan dynaamisesta vaikutuksesta, joka synnyttää uusia työpaikkoja.  

Nyt, kun hallitusta johtavat äärioikeistolaiset SSS-miehet, yritysten hurjimmatkin toiveet saattavat toteutua. Aika näyttää.
 
Kai Kontturi