perjantai 30. lokakuuta 2015

Nato vai Venäjä


NATO VAI VENÄJÄ

Suomessa tehdään varsin määrätietoista työtä. Aina kun puhutaan lännestä tai Natosta, puheessa on järkkymättömän positiivinen lataus. Toisaalta Venäjä saa puheissa aina jonkun kielteisen ilmaisun. Lännen Nato ja Venäjän vastakkainasettelu voi tuntua mystiikalta, mutta sen syy on raadollinen. Yhdysvaltoja himottavat Venäjän suunnattomat peräti rajattomat luonnonrikkaudet.

Euroopassa on kovien kokemusten jälkeen ymmärretty, että Venäjälle pääsee helpommin passilla kuin pyssyllä. Sen sijaan Yhdysvalloissa sitä ei vielä ymmärretä. Siksi sen tuottama propaganda, jota ei nähdä propagandana, saa yhä hurjempaa sisältöä.

Perin hämmentävältä tuntuu Hitlerin ja Natsi-Saksan viimeaikainen julkisuus. Sen historialliset hirmuteot ja petomaiset kansanmurhat on pikkuhiljaa arkipäiväistetty. Vähin erin tällä tiellä mennään yhä pidemmälle. Esimerkkinä käyvät julkilausutut ajatukset, jotka ohjaavat natsien loputtoman kiehtovaan epämääräiseen salamyhkäisyyteen ja Himlerin kiinnostavaan pyrkimykseen löytää Graalian malja (HS Nyt 30.10).

Vastakkainasettelussa Venäjästä halutaan väen väkisin ilmestyskirjan peto, jota vastaan pitää kaikin tavoin varustautua ja viimekädessä turvautua ylimalliseen Natoon. Sitä varten ja varustautumisen tueksi tehdään tavan takaa gallupeja, joilla ylläpidetään myönteistä Nato keskustelua. Viimeinen tehtiin lokakuun puolenvälin jälkeen.   

Ylen teettämän tutkimuksen mukaan Natoon liittymisestä niiden määrä, jotka eivät osanneet sanoa kantaansa, on sadasta lisääntynyt seitsemällä, 43,8 %, kun kannattajien määrä vähentyi neljällä, 15,4 % ja liittymistä vastustavien määrä väheni kolmella, 5,2 %. Tästä selittäjät sanovat, että Naton jäsenyyttä vastustaa enää joka toinen. Kannattajien riemuksi tutkimuksen tuloksia luetaan kuin piru raamattua.

Toisaalla jotkut kummajaiset vaativat Nato-jäsenyyttä, kun se tuo investointeja. Jos siinä olisi edes vähän päätä ja häntää, niin silloin Nato-maiden talouksilla menisi todella lujaa, mutta eipä mene. Kaikki jäsenmaat kituvat ja työttömyys lisääntyy.

Nykyään sanotaan selvästi, että Nato on sotilasliitto eikä puolustusliitto. Muutos saattaa näyttää mitättömälle, mutta sitä se ei ole. Se on radikaali. Nyt se pitää sisällään myös mahdollisuuden tehdä sotilaallisia operaatioita, joka aina sisältää hyökkäyksen mahdollisuuden. Siksi Nato panostaa voimakkaasti sotavoimansa kasvattamiseen ja laajentumiseen Venäjän rajoilla.

Nato edellyttää, että jäsenmaiden on käytettävä sotilasmenoihin 3 % bruttokanantuotteesta. Siihen ei ole vielä päästy, mutta pyrkimys on kova. Neuvostoliiton ja Varsovanliiton hajoamisen jälkeen Naton sotilasmenot ovat kaksinkertaistuneet.   

Vuonna 2012 Naton sotilasmenot olivat huikeat 1 023,3 miljardia dollaria eli 940 miljardia euroa. Nato-maiden väkiluku oli 906 miljoonaa, joten jokainen jäsenvaltion asukas vauvasta vaariin maksaa Naton kassaan 1 129 dollaria, 1 037 euroa vuodessa.

Vuonna 2016 Suomi käyttää armeijan rahoittamiseen 2,8 miljardia euroa, 531 euroa per asukas. Siinä on edellisestä vuodesta kasvua 8,5 %, vaikka kansantalous kituu ja työttömyys lisääntyy. Natossa keskimääräisen panoksen perusteella Suomen sotilasmenot olisi nostettava vähintään 5,6 miljardiin euroon. Sekään ei olisi riittävä, kun se ei täytä Naton 3 %:in tavoitetta.

Venäjästä halutaan ihan väen väkisin tehdä uhka. Kokemuksesta tiedämme, että sitä se ei ole. Venäjä on antanut Suomelle itsenäisyyden kahteen kertaan. Ensin 1917 ja toistamiseen 1944, kun Suomi liittoutui sen kanssa ja ajoi Saksan kahdensadantuhannen miehen sotavoimat pois maasta. Jos Suomi uudistaisi liittolaisuuden Venäjän kanssa, se olisi kaikissa suhteissa molemmille, mutta ennen muuta Suomelle hyödyllistä. Siitä meillä on yksin sodanjälkeiseltä ajalta pitkä 45 vuoden kokemus – silloin Suomi vaurastui!
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.