KÄRSI, KÄRSI
KIRKKAAMMAN KRUUNUN SAAT
Kautta maailmansivu on
sanottu, että suurituloisia Suomessa on vähän. Niinpäs onkin. Verotietojen 2014
mukaan heitä oli vain 9 % tulonsaajista joten heidän verojen korottamisella ei yhteiskunta
saa mitään vaikuttavaa lisää. Tähän iänikuiseen hokemaan kaikki uskovat, mutta
usko ei ole koskaan tiedon väärtti.
Tällä pienellä joukolla on
niin suuret tulot ja pienet verot, että heikkopäistä hirvittää. Palkansaaja, jonka
kuukausipalkka oli 3 600 euroa,
maksoi siitä veroa 32,7 %. Suurituloisten pienen joukon tulot olivat kuukaudessa
vähintään 4 584 euroa ja ylärajana oli taivas. Suurituloisten ylimmässä ryhmässä
tulot olivat kuukaudessa keskimääräinen 59 101
euroa, josta he maksoivat veroa onnettomat 32,9 %. Siis saman kuin 16 kertaa
vähemmän ansainnut, raskaita töitä tehnyt rakennusmies.
Jos suurituloisten pienen joukon
valtavat tulot verotettaisiin oikeudenmukaisesti, niin heidän nykyinen
keskimääräinen veroprosenttinsa nostettaisiin 31,2 %:sta 51,3 %:iin. Sen
jälkeen heidän kuukauden nettotulonsa olisi alimmasta ryhmästä ylimpään 3 753
- 11 820 euroa. Mutta mikä tärkeintä, tällä pienellä veroremontilla pieni
suurituloisten ryhmä voisi helposti osallistua nykyisen taloustilaenteen
talkoisiin lisää verotuloja 7,8
miljrdia euroa.
Toisaalta yritysten verotus
on täysin poskellaan. Yritysveron keventämistä on perusteltu työllisyydellä.
Kaikki varmaan muistavat, että Kataisen-Urpilaisen hallituksen viimeistä
yritysveron alennusta perusteltiin kilpailukyvyllä ja sen dynaamisilla
työllisyysvaikutuksilla. Tänään tiedetään, että metsään meni, mutta
kapitalistit rikastuivat.
Sipilän-Stubbin-Soinin
hallituksen kilpailukykyloikka ja sen dynaamiset työllisyysvaikutukset ovat täsmälleen
samaa höpinää. Hallitus ei voi hoitaa yritysten kilpailukyvystä. Ne tekevät sen
itse kilpailemalla toistensa kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Kulloinkin paras yritys voittaa. Kilpailussa suomalaisyrityksillä on
ylipääsemättömiä ongelmia – ne toimivat kaukana suurten läntisten maiden
markkinoista, periferiassa, lisäksi niillä on aivan liian pienet resurssit,
pääomat.
Yritysten verotus ei vaikuta
mitään niiden kilpailukykyyn. Näin siksi, että yrityksiä verotetaan voitosta
eli siitä mitä myynnin, kulujen ja poistojen jälkeen on jäänyt viivan alle.
Voiton yritykset jakavat pieneltä osin investointeihin, pääasiassa kuitenkin omistajilleen
osinkoina.
Niin kauan, kun Suomea on
rakennettu, yritysten voitoista on kannettu veroa 50 %. Vuoden 1990 jälkeen se on
alennettu nykyiseen 20 %:iin. 2014 toimintaylijäämä oli Tilastokeskuksen mukaan
38,7 miljardia euroa, josta vero on 7,7 miljardia euroa. Jos palattaisiin
vanhoihin hyviin aikoihin, yritysten voitoista kannettaisiin veroa 30 %
enemmän. Se toisi lisää tuloa 11,6
miljardia euroa.
Jos SSS-hallitus katsoisi
kansallisia eikä vain harvojen suurituloisten ja omistajakapitalistien etuja,
sillä olisi helposti käytettävissä 11–19 miljardia euroa. Viime vuoden
puolessavälissä ulkomailla oli suomalaista rahaa 754,4 miljardia euroa. Vuonna1990 ulkomailla oli vain 27,5
miljardia. Kasvu on siis ollut päätähuimaava, keskimäärin 30,2 miljardia joka
herran vuosi, kun yritysmyynnit
ja voitot valutetaan pois
maasta. Rahaa on siis vaikka millä mitalla.
Näihin suuriin suomalaisten
työllä syntyneisiin rahoihin pääministeri Sipilä ei suurin surminkaan suostu
koskemaan, sillä hän joutuisi miljooniensa kanssa mukaan maan ”pelastustalkoisiin”.
Joten uskovana miehenä Sipilä ajattelee, kuten hurskaat miehet kautta maailmansivu
ovat hokeneet kansalle raamatullista mantraa; kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun
saat!
Kai Kontturi