sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kikyvaltio


HYVINVOINNISTA KIKYVALTIOKSI

Globaali kapitalismi on vienyt Suomelta edellytykset jatkaa pohjoismaisena hyvinvointivaltiona muovaamalla siitä kilpailukykyvaltion. Näin kirjoittaa (HS 15.9.) poliittisen historian professori Pauli Kettunen. Hän toteaa, että tavoitteena on luoda houkutteleva toimintaympäristö maailmanlaajuisesti liikkuville talouden toimijoille. Tässä puuhassa globalisaatio näyttäytyy luonnonvoiman kaltaisena asiana.

Professorin mukaan nykyisin katsotaan, että ihmisen heikkous, kilpailukyvyn puute, on hänen oma ominaisuutensa, eikä osa yhteiskunnan valtarakennetta. Aiemmin luokkayhteiskunnassa hyvinvointivaltion kulta-aikana sosiaalisesti alistetut, etenkin työväestö, saattoi vedota siihen, että heillä oli keskeinen asema tuotantojärjestelmässä. Näin kikyky-yhteiskunta ei ole luokkayhteiskunta joten häviäjillä ei ole entisiä mahdollisuuksia ilmaista tyytymättömyyttään.

Itse asiassa professori osoittaa, että yhteiskuntaan kuuluvat vain pääomat omistavat kapitalistit ja heidän palkkaamansa mielettömiä jättipalkkoja saavat johtajat. Heihin kuuluvat myös pieni joukko kapitalisteille nöyriä, hyvin koulutettuja ja siten hyvin toimeentulevia. Viimeisen verotilaston mukaan palkkatuloissa suurituloisia oli 13,2 %. Siten keskimäärin 1 903 euroa kuukaudessa saaneet 86,8 % ovat pienipalkkaisia. Heidän joukossaan ovat myös Kettusen tarkoittamat häviäjät.

Lopullinen tilanne on vielä raadollisempi. Kaikkien tulojen perusteella, palkkatulojen jaon mukaan suurituloisten joukko supistuu (9 %) ja pienituloisten kasvaa (91 %). Myös tuloerot kasvavat.

Iät ja ajat on tiedetty, että kapitalistinen yhteiskunta muodostuu kahdesta perusluokasta. Hallitsevan luokan muodostavat omistaja kapitalistit ja heidän eduistaan huolehtiva suurituloisten joukko. Toisena on täysin palkkatyöstä riippuvaisten työväenluokka. Se, kumpaan luokkaa kuuluu, riippuu ihmisen asemasta tuotannossa. Pääsääntö on, onko tuotannon omistaja vai palkkatyöläinen. Luokka-asema ei ole mielipidekysymys.

PROFESSORI PAULI KETTUNEN kirjoittaa, että kikykyvaltiossa työväestö ei voi vedota keskeiseen asemaan tuotantojärjestelmässä. Siksi häviäjillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia. Poliittisen historian professori on pudonnut kärryiltä. Suomi on edelleen ja varsin vankasti luokkayhteiskunta. Kettunen ajattelee, että työväestöä ovat vain ne, jotka tallaavat tehtaiden lattioita tai rakennuksilla tellinkejä. Hänen on jostain syystä vaikea tunnustaa, että tehdas-, rakennus-, jne. työläisiltä viedyn työn tilalle on syntynyt uudenlaisia ammatteja.

Kun professori sanoo, että häviäjät ovat menettäneet mahdollisuutensa vedota ja vaikuttaa, hän on tietyllä tavalla oikeassa. Mutta syy ei ole luokkayhteiskunnan katoamisessa, eikä tuotannossa. Kyse on aivan muusta, siitä, että palkkatyöstä riippuvaiset työväenluokkaiset valtamedian toimittajat, eduskuntapuolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen johtajat ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä kapitalisteille hyödyllisiä idiootteja. Siksi palkkatyöläiset ovat häviäjiä.

Viimeisen verotilaston mukaan viimevuonna palkkaa sai 2,8 miljoonaa henkeä, häviäjät mukaan lukien ilman pitkäaikaistyöttömiä. Palkkaa saneet tekivät töitä 3,7 miljardia tuntia joten työn tuottavuus oli 104,72 euroa tunnissa. Se jakaantui kulutettujen tavaravarastojen uusimiseen 43,59, sosiaaliturvaan 7,51, julkisen talouden tuloihin 18,35 ja kapitalistien voittoihin 24,84, sekä työllään koko tuotantojärjestelmää pyörittävien palkkaan vaivaiseen 10,43 euroon!

TÄSSÄ JOUKOSSA on tehdas- ja rakennustöistä, kaupoissa ja raskaissa sairaalatöissä ahertajiin aina tietokoneruutuja näännyksiin saakka tuijottaviin nykyajan proletaareihin saakka. Normaalioloissa he tekisivät keskimäärin 1765 tuntia, mutta nyt vain 1311 työtuntia vuodessa. Työn puute ikään ja sukupuoleen, koulutukseen ja ammattiin katsomatta, on tulonjaon rinnalla yhteinen, työväenluokan, palkkatyöläisten kurjistumisen syy.

Työn puute, työttömyys ei ole kapitalisteille mikään ongelma. Päinvastoin. Mitä enemmän on porukkaa työttöminä portin takana reservissä, sitä helpompi on polkea palkkoja ja työehtoja. Tässä palkkatyöläisten polkemisessa kapitalistit käyvät kansainvälistä kilpailua. Siksi palkkatyöläisten ja niskaan ja syyksi koko ajan lakkaamatta kaadetaan heikko kilpailukyky. Siinä puuhassa totuus on kevyttä tavaraa.

Kapitalistien itsensä kansantalouden kannalta, heidän olisi ratkaistava vapaakaupan aiheuttama tavaroiden kysynnän ja tarjonnan epäsuhde. Kapitalistisen järjestelmän aikana se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä pääomien omistuksen jatkuva keskittyminen on yksi sen ihmistä riippumaton lainmukaisuus.    

Ajoittain työllä elävien aidan toisella puollella ilmestyy korkeasti oppineita, joilla on jokin näkemys siitä miten maa makaa, mutta loppuun saakka rahkeet ei riitä. He eivät näe, että tuotannon liikkeelle paneva voima on työväenluokka.

PALKKATYÖLÄISILLÄ on samantapainen ongelma. Itse kunkin kuvittelee kuuluvansa aivan johonkin muuhun kuin työväenluokkaan. Erityisesti toimihenkilöt luulevat olevansa keskiluokkaa, alempaan tai ylempää. Siksi työväenluokka on erilaisina ryhminä hajallaan kuin varpusparvi. On haraluulo, että ihminen voisi itse määritellä mihin yhteiskunnalliseen luokkaan kuuluu. Pääsääntönä on, että jos olet kokonaan riippuvainen palkkatyöstä, olet osa työväenluokkaa – halusit tai ei!

Iänikuinen keskiluokkahokema jakaa palkkatyöläiset muka parempiin toimihenkilöihin ja muka huonopiin työläisiin. Nykyaikana on muuttanut toimihenkilöt lisäarvoa tuottavien työläisten avustajiksi. Se näkyy myös toimeentulossa. Työläisten enemmistö ansaitsee paremmin kuin toimihenkilöiden enemmistö, joka vastoin omaa etuaan ei sitä tunnusta.

Kikyky-yhteiskunta on entistä rajummin jakaantunut luokkayhteiskunta, jossa kapitalistien tulot ovat kasvaneet ja palkkatyöläisten supistuneet. Häviäjillä on yhä vähemmän mahdollisuuksia. Siksi meidän itse kunkin on havahduttava huomaamaan, että tänään olemme kapitalisteille vapaata riistaa. Ajanoloon palkkatyöläisillä, sinulla ja minulla, ei ole muuta mahdollisuutta kuin kasvaa riistetystä luokka luokaksi itseämme varten. Olosuhteet ovat jo kypsät.
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.