tiistai 15. marraskuuta 2016

Kaikki elossa


                                                                 Päivitetty 4.12.2016
KAIKKI ELOSSA?

Näyttää siltä, että kapitalistinen järjestelmä on saavuttanut kehityksensä lakipisteen. Enää se ei tuota ihmisille työtä, josta saisi palkkana kohtuullisen elintason hyvästä puhumattakaan. Globaalien monopoleiksi kasvaneiden maailmanlaajuisten yritysten, tuotantokyky ylittää jatkuvasi supistuvan kysynnän. Sen vuoksi tavaratuotantoon sijoitettu pääoma ei takaa riittävää voittoa kasvusta huolimatta.

Niinpä nyt voittoja haetaan pääomamarkkinoilta. Ne ovat kasvaneet yli äyräidensä ja ovat jo yli kymmenen kertaa maailman koko yhteenlaskettu bkt. Kapitalistien pohjattoman voitontavoittelun seurauksena ja pankkien toimesta rahamarkkinoille on ilmestynyt vilkkaan mielikuvitusten ansiosta katteetonta virtuaalirahaa, pelkkää ilmaa. 

Että rahamarkkinat pysyisivät pystyssä eivätkä romahtaisi, kapitalistit sijoittavat osan reaalitaloudessa syntyneistä voitoista ikiaikaisten tapojensa mukaan erilaisiin arvopapereihin, nyt samalla virtuaalirahan tueksi. Riski rahamarkkinoilla on kuitenkin tavaton, siksi niille hankitaan myös ’ei kenenkään’ rahaa mm. eläkevaroja.  

Aikoinaan vuonna 1962, kun Suomea rakennettiin suomalaisille, maassa oli kova pula pääomista. Erääksi keinoksi kehitettiin kaksijakoinen työeläkejärjestelmä. Sillä oli kaksi tavoitetta. Ensiksi se, että kun palkansaaja siirtyy 40 työvuoden jälkeen eläkkeelle, eläke olisi 60 % palkasta. Toiseksi se, että verollisen palkan päälle lasketaan eläkemaksu, joka jaetaan kahteen osaan; maksettaviin eläkkeisiin ja tulevien eläkkeiden varalle rahastoitavaan osaan. Myöhemmin maksua muutettiin niin, että osa peritään työntekijän verollisesta palkasta. Periaate muutettiin rajusti ja samalla se leikkasi rajusti myös palkkoja.

Tämä rahastoitavan eläkemaksun työantaja voi lainata takaisin.  Siten pääomaköyhät yritykset saisivat käyttöönsä halpaa rahaa. Yritysten takaisinlainaus turvattiin valtion luottovakuutuksella. Järjestelmä toimi hienosti siihen saakka, kun ulkomailta sai helposti halpaa rahaa eivätkä yritykset enää tarvinneet eikä halunneet eläkerahojen takaisinlainausta. Siitä seurasi, että rahastoinnille oli keksittävä kansaan helposti uppoava selitys, sillä rahasammosta ei haluttu luopua.

Vasta vuonna 1998 alkoi eläkerahojen voimakas ulosvirtaus. Eläkerahastoissa oli 53,8 miljardia euroa. Niistä oli sijoitettu kotimaahan 90 % ja ulkomaille 10 %. 90-luvun mullitukset vähensivät kotimaisen pääoman tarvetta. Niinpä yhä suuremmat rahamäärät eläkevaroista vietiin ulkomaille. Jo vuonna 2001 niistä oli koti- ja ulkomailla 50–50 %. Viimevuonna kotimaassa oli enää 27 % ja ulkomailla 73 %.

Tarkka tieto siitä, kuka ja koska on tehty ensimmäiset kansaa harhauttavat ennusteet eläkeläisten määristä. Joka tapauksessa, LEL:n osastopäällikkö Toivo Kyllösen julkaisi artikkelin (Eläkeläinen 7/2000), jonka taulukossa ennakoitiin, että vuonna 2040 eläkeläisiä on 1 700 000. Se oli alkusoitto rajuille eläkelakien huononnuksille ja rahastojen kasvattamiselle.   

Myöhemmin ja nimenomaan väestön ikääntymistä palvelevat ennusteet Tilastokeskus on ottanut tehtäväkseen. Sen väestökirjanpidon ja ennusteiden mukaan 1931–60 syntyneistä olisi vuonna 2040 elossa 472 387 (18,8 %) ja 1961–75 syntyneistä 1 069 572 (100 %) kaikki olisivat elossa ja maassa. Näin 65 vuotta täyttäneitä eläkeläisiä olisi ennustetut 1 541 959.

Ennustajia ei häiritse pätkän vertaan, että kaudella 1946–60 maasta muutti pois 172 608 ja kaudella 1961–75 lisäksi 331 858 henkeä. Luulisi, että yli 500 tuhannen suomalaisen maasta poismuutto olisi ainakin jotenkin vaikuttanut vuoden 2040 ennusteeseen, mutta eipä vaikuta.   

Toivo Kyllösen artikkelissa oli laskettu, että eläkeläisten määrän hurjakasvu vaatii, että eläkerahastot, jotka vuonna 1990 olivat 18,8 miljardia euroa pitää kasvaa vuoteen 2040 mennessä 50 vuodessa 151,4 miljardiin euroon, 703,6 %. Viimevuonna (2015) rahastoissa oli 180,3 miljardia euroa joten ne kasvoivat 25 vuodessa 859,3 %.

Vuonna 2040 suuret ikäluokat ovat pääosin menneet manan majoille ja nuorimmatkin elossa olevat ovat yhdeksänkymppisiä, mutta vaatimuksena on, että rahastojen on edelleen kasvettava. Siksi vuonna 2005 eläkelakeihin tehtiin valtavat muutokset. Yhteisvastuusta siirryttiin yksityiseen, henkilökohtaiseen vastuuseen. Ja huononnukset ovat jatkuneet ja jatkuvan kuten näyttää.

Nyt jokaisen on itse kerättävä eläkerahansa. Muutoksen jälkeen työuran pitäisi olla 45 vuotta, 540 kuukautta. Jos tuona aikana joka vuosi tienaa 3000 euroa kuukaudessa siitä kertyy 1 620 000 euroa. Eläkkeeksi muodostuu elinaikakertoimen leikkauksen jälkeen 2 100 euroa, 25 200 euroa vuodessa. 15 vuodessa eläkkeisiin kuluu 378 733 euroa, joten rahastoon jää 482 755 euroa, 56 %.

Kaiken tämän jälkeen, kun lasketaan korkoa korolle, vuoteen 2050 mennessä 35 vuodessa eläkerahastoksi kertyy 860 miljardia euroa 785,7 %. 

Samantapainen tilanne koskee pätkätyöläisiä, joiden työkuukaudet ja palkkasumma, eläkerahastot ja eläke jäävät pienemmiksi. Jos heidänkin eläkkeellä olo jää 15 vuoteen, rahastoista jää käyttämättä sama 24 %.

Vaikka eläkerahastot ovat henkilökohtaisia, niin perilliset eivät saa niitä missään tapauksessa perintönä. Jokaisen ennen aikojaan menehtyneen rahat jäävät eläkerahastojen kasvuksi. Miksi?

Tehtyjen muutosten syynä on pelko rahamarkkinoiden hallitsematon, mielikuvituksen luoma kasvu, joka Maailmanpankin (IMF) mukaan sisältää (2009) keinottelijoitten johdannaismarkkinat ns. virtuaalirahaa 633 251 miljardia dollaria, 1093 % maailman bruttokansantuotteesta (bkt), muut arvopaperimarkkinat sisältävät 88 644 miljardia dollaria, 153 % maailman bkt:stä.

Euroopassa puhutaan väestön nopeasta ikääntymisestä, vaikka syntyneiden ja todennäköisen kuolleisuuden perusteella voidaan suhteellisen tarkasti arvioida väestön todellinen ikääntyminen. Että nämä mielettömät rahamarkkinat pysyisivät kasassa, EU on antanut jäsenmaille ohjeet ikääntyvän väestöennusteiden tekemisestä. Jos väestö ikääntyy, on säästettävä eläkemenoissa ja kerättävä eläkkeisiin rahaa. Kertyneet miljardit voidaan sijoittaa eri tavoin rahamarkkinoiden tueksi.

Kapitalistinen talousjärjestelmä näyttää saavuttaneen kehityksensä lakipisteen. Siksi sen on pakko keksiä erilaisia keinotekoisia ja läpeensä valheellisia selityksiä ja menetelmiä, joilla järjestelmää uhkaavasta katastrofista voisi välttyä. Mutta keinot alkavat olla vähissä. Ihmiskunta on kuitenkin aina selvinnyt. Kun vanha järjestelmä on muuttunut kehityksen jarruksi, se on vaihdettu uuteen. Siksi tässä ja nyt umpikujan lähestyessä on pakko ajatella, että kapitalistisen finanssi- ja tuotantopääoman lakkauttamista niin meillä kuin muuallakin.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.