ELÄKEPOMMI ON UUDELLEEN VIRITETTY
Näyttää siltä, että kapitalistinen järjestelmä on
saavuttanut kehityksensä lakipisteen. Enää se ei tuota ihmisille työtä, josta
saisi palkkana kohtuullisen elintason hyvästä puhumattakaan. Globaalien
monopoleiksi kasvaneiden maailmanlaajuisten yritysten, tuotantokyky ylittää jatkuvasi
supistuvan kysynnän. Sen vuoksi tavaratuotantoon sijoitettu pääoma ei takaa
riittävää voittoa sen kasvusta huolimatta.
Niinpä nyt voittoja haetaan pääomamarkkinoilta. Ne ovat
kasvaneet yli äyräidensä ja ovat jo yli kymmenen kertaa maailman koko
yhteenlaskettu bkt. Kapitalistien pohjattoman voitontavoittelun seurauksena ja
pankkien toimesta rahamarkkinoille on ilmestynyt vilkkaan mielikuvitusten ansiosta
katteetonta virtuaalirahaa, pelkkää ilmaa. Että rahamarkkinat pysyisivät
pystyssä eivätkä romahtaisi, kapitalistit sijoittavat osan reaalitaloudessa syntyneistä
voitoista ikiaikaisten tapojensa mukaan erilaisiin arvopapereihin, nyt myös
virtuaalirahan tueksi. Riski rahamarkkinoilla on kuitenkin tavaton, siksi
niille hankitaan ”ei kenenkään” rahaa, eläkevaroja.
Aikoinaan vuonna 1962, kun Suomea rakennettiin
suomalaisille, maassa oli kova pula pääomista. Erääksi keinoksi kehitettiin kaksijakoinen
työeläkejärjestelmä. Sillä oli kaksi tavoitetta. Ensiksi se, että kun
palkansaaja siirtyy 40 työvuoden jälkeen eläkkeelle, eläke olisi 60 % palkasta.
Toiseksi se, että verollisen palkan päälle lasketaan veroton palkan osa, eläkemaksu,
joka jaetaan kahteen osaan; maksettaviin eläkkeisiin ja tulevien eläkkeiden
varalle rahastoitavaan osaan.
Myöhemmin maksua muutettiin niin, että osa peritään työntekijän verollisesta
palkasta. Periaate muutettiin ja samalla se leikkasi rajusti palkkoja.
Tämä rahastoitavan eläkemaksun työantaja voi lainata
takaisin. Siten pääomaköyhät yritykset
saivat käyttöönsä halpaa rahaa. Yritysten takaisinlainaus turvattiin valtion
luottovakuutuksella. Järjestelmä toimi hienosti siihen saakka, kun pääomaliikkeet
vapautettiin, ulkomailta sai helposti halpaa rahaa. Enää eivätkä yritykset
tarvinneet eivätkä halunneet eläkerahoja. Siitä seurasi, että rahastoinnille
oli keksittävä kansaan helposti uppoava selitys, kun rahasammosta ei haluttu
luopua. Keksittiin eläkevastuu
ja eläkepommi. Pelko antaa petokselle
rajattomat mahdollisuudet.
Nyt alkoi eläkerahojen voimakas ulosvirtaus. Vuonna 1998 eläkerahastoissa
oli 53,8 miljardia euroa. Niistä 90 % oli sijoitettu kotimaahan ja 10 %
ulkomaille. Niinpä yhä suuremmat rahamäärät eläkevaroista vietiin ulkomaille. Viimevuonna
enää 27 % oli kotimaassa ja 73 % ulkomailla.
Tarkka tieto siitä, kuka ja koska on tehty ensimmäiset
kansaa harhauttavat ennusteet eläkeläisten määristä, se on vain arvattavissa. Joka
tapauksessa, LEL:n osastopäällikkö Toivo
Kyllösen julkaisi artikkelin (Eläkeläinen 7/2000), jonka taulukossa
ennakoitiin, että vuonna 2040 eläkeläisiä on 1 700 000. Se oli
varoitus tulevista eläkelakien huononnuksista ja rahastojen kasvattamiselle.
Myöhemmin Tilastokeskus on ottanut tehtäväkseen väestön
ikääntymisen ennusteet, joiden mukaan vuonna 2040 olisi 65 vuotta täyttäneitä
1 541 959. Kaudella 1931–60 syntyneistä olisi 472 387 elossa ja
maassa. Tilastokeskuksen väestökirjanpidon mukaan kaudella 1961–75 syntyi
1 069 572 lasta, joista 2040 jokainen
olisi vähintään 65 vuotias elossa ja massa. Eläkepommi on taas viritetty!
Ennustajia ei häiritse pätkän vertaan, että kaudella 1946–75
maasta muutti pois 504 466 henkeä. Luulisi, että yli puolenmiljoonan suomalaisen
maasta poismuutto olisi ainakin jotenkin vaikuttanut ennusteisiin, mutta eipä
vaikuta.
Toivo Kyllösen artikkelissa on laskettu, että eläkeläisten
määrän kasvu vaatii, että eläkerahastot, jotka vuonna 1990 olivat 18,8 miljardia
euroa, pitää kasvaa 50 vuodessa,
vuoteen 2040 mennessä, 151,4 miljardiin euroon, 703,6 %. Viimevuonna rahastoissa
oli 180,3 miljardia euroa. 25 vuodessa,
siis puolta lyhyemmässä ajassa, ne kasvoivat keskimäärin 34,4 % vuodessa. Tavoite oli saavutettu.
Vuonna 2040 suuret ikäluokat ovat pääosin menneet manan
majoille ja nuorimmatkin elossa olevat ovat yhdeksänkymppisiä, mutta
vaatimuksena on, että rahastojen on edelleen kasvettava. Siksi vuonna 2005
eläkelakeihin tehtiin valtavat muutokset. Yhteisvastuusta siirryttiin
yksityiseen, henkilökohtaiseen vastuuseen. Ja huononnukset ovat jatkuneet ja
jatkuvan kuten näyttää.
Nyt jokaisen on itse kerättävä eläkerahansa.
Muutoksen jälkeen työuran pitäisi olla 45 vuotta, 540 kuukautta. Jos tuona
aikana joka vuosi tienaa 3000 euroa kuukaudessa, siitä kertyy palkaksi 1 620
000 euroa ja eläkerahastoksi 476 568 euroa. Vuosieläkkeeksi muodostuu
elinaikakertoimen leikkauksen jälkeen 26 684 euroa joten 15 vuodessa
eläkkeeseen kuluu 400 260 euroa ja rahastoon jää 76 308 euroa, 19,2 %.
Samantapainen tilanne koskee yli miljoonaa
työtöntä ja pätkätyöläistä. Heillä eläkkeeseen vaikuttavat työkuukaudet ja
palkkasumma, eläkerahastot ja eläke jäävät todella pieniksi. Jos ne jäävät
puoleen täyspäiväisen työuran palkoista ja jos heidänkin eläkkeellä olo jää 15
vuoteen, silloin rahastoista jää käyttämättä vähintään 19,4 %.
Vaikka eläkerahastot ovat henkilökohtaisia, niin perilliset eivät saa niitä
missään tapauksessa perintönä. Jokaisen ennen aikojaan menehtyneen rahat jäävät
eläkerahastojen kasvuksi.
Eläketurvakeskus ennustaa, että eläkerahastot kasvavat
seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana 3,0 % ja kahdenkymmenenviiden vuoden
aikana 3,5 % vuodessa joten vuonna 2050 kasvaessaan korkoa korolle rahastot
olisivat 527,6 miljardia euroa. Kun otetaan mukaan myös eläkkeet, jotka jäävät
ennenaikaisen kuoleman vuoksi käyttämättä, eläkerahastot kasvavat arviolta 860
miljardiin euroon, vaikka 35 vuodessa
kasvu olisi aiempaa hitaampaa, keskimäärin 22,4
% vuodessa.
Tehtyjen muutosten yhtenä syynä on pelko mielikuvituksen
luomat rahamarkkinat, jotka Maailmanpankin (IMF) mukaan sisältävät runsaasti ilmaa.
Tätä virtuaalirahaa on 633 251 miljardia dollaria, 1093 % maailman
bruttokansantuotteesta. Rahamarkkinoiden muut pääomat 88 644 miljardia
dollaria, ovat ainakin jotenkin taatut. Kun tämä pommi räjähtää, maailma todella
muuttuu!
Euroopassa ennustetaan väestön ikääntyvän, vaikka
syntyneiden ja todennäköisen kuolleisuuden perusteella voidaan suhteellisen
tarkasti arvioida väestön todellinen ikääntyminen. Että nämä mielettömät
rahamarkkinat pysyisivät kasassa, EU on antanut jäsenmaille ohjeet ikääntyvän ennusteiden
tekemisestä. Kun väestö ikääntyy, on säästettävä eläkemenoissa ja kerättävä
rahaa rahastoihin. Se jätetään sanomatta, että kertyneet miljardit sijoitetaan
eri tavoin rahamarkkinoiden tueksi, ei eläkkeisiin.
Kapitalistinen talousjärjestelmä näyttää saavuttaneen
kehityksensä lakipisteen. Siksi sen on pakko keksiä erilaisia keinotekoisia ja
läpeensä valheellisia selityksiä ja menetelmiä, joilla järjestelmää uhkaavasta
katastrofista voisi välttyä. Mutta keinot alkavat olla vähissä. Ihmiskunta on
kuitenkin aina selvinnyt. Kun vanha järjestelmä on muuttunut kehityksen
jarruksi, se on vaihdettu uuteen. Siksi tässä ja nyt on pakko ajatella kapitalistisen
finanssi- ja tuotantopääoman lakkauttamista niin meillä kuin muuallakin.
Kai Kontturi