29.6.17

Eläkkeistä


RAAKAA PELIÄ ELÄKKEILLÄ

Palkkatyöläiset pitävät yhteiskunnan käynnissä, mutta voivat sen myös pysäyttää. Siitä huolimatta ajan kuvaan kuuluu, että kaikkialla maailmassa kehitellään mitä mielikuvituksellisimpia keinoja kansalaisten tulojen vähentämiseksi. Nyt päivän suurena aiheena ovat eläkemiljardit – ja eläkkeet.

EU:n ohjeiden mukaan laskettu ennuste väittää, että 2050 eläkerahastot ovat kovilla, kun Suomessa on silloin 65 vuotta täyttäneitä 27,6 %. Se edellyttää mahdottomia. Siinä tapauksessa kaikkien 1961–75 syntyneiden pitää olla elossa ja maassa. Kun otetaan huomioon syntyvyys, kuolleisuus ja maastamuutto, niin oikeampi luku jäänee alle 17,0 %.

Eläkejärjestelmässä on kaksi tekijää – eläkerahastot ja eläkkeet. Eläkeläisille rahastoista ei ole mitään iloa eikä hyötyä. Uusi järjestelmä pyrkii lihottamaan eläkerahastoja myöhentämällä eläkkeelle pääsyä. Niinpä uusi järjestelmä lupaa täyden eläkkeen vasta 67 vuotiaana. Uuteen järjestelmään siirrytään asteittain kahdeksassa vuodessa kolme kuukautta vuodessa joten uusi meno on valmis vuonna 2025. Siirtymäajan jälkeen työuran pituus on 50 vuotta, 600 työkuukautta. Aiemmin täyden työeläkkeen saamiseen riitti 30 työvuotta, 360 työkuukautta. Muutos on päätä huimaava.

Muiltakin osin työeläkejärjestelmää on muutettu rajusti. Tänään se on vielä niin sanottu jakojärjestelmä, jossa osalla eläkemaksuja maksetaan eläkkeet ja osa rahastoidaan. Uusittu järjestelmä johtaa ajan myötä siihen, että jakojärjestelmä kuoleentuu, kun jokainen palkkatyöläinen kerää oman eläkerahastonsa, jota eläkevakuutusyhtiöt edelleenkin hallinnoivat. Järjestelmän keskiössä ovat työuran aikana kertyneet työkuukaudet ja sen palkkasumma, työeläkemaksut 25,1 % ja eläkekertymä palkasta on 1,5 % vuodessa.

Eläkemaksu on kaksijakoinen. Nykyisellään hieman yksinkertaistaen verollisen bruttopalkan päälle lasketaan 18,9 % verotonta palkkaa, joka menee kokonaan eläkemaksuun. Palkansaajan verollisesta bruttopalkasta maksettava työeläkemaksu otettiin ensimmäisen kerran käyttöön 1996. Silloin palkasta perittiin 3,4 %, jolla määrällä nettopalkka pieneni. Sen jälkeen nettopalkka pienentävää työeläkemaksua on hiljalleen korotettu nykyiseen 6,2 %.

Tavataan sanoa, että kun pirulle antaa pikkusormen se vie koko käden. Niinpä ajanoloon palkan veroton osa ns. työantajamuksu poistuu ja bruttopalkasta peritään koko eläkemaksu.  Perusteluksi saattaa kelvata se, että eläkemaksu on työntekijäin säästöä, jonka hän saa aikanaan takaisin eläkkeenä. Jää nähtäväksi.

Miltä tämän uuden järjestelmän mukaiset eläkkeet näyttävät? Siitä pari suuntaa antavaa esimerkkiä voivat omalta osaltaan saattava näyttää mitä on tulossa.

Ensin suuripalkkainen. Jos opiskelujen vuoksi työura alkaa 22 vuotiaana ja loppuu 67 vuotiaana, tulee jos hyvin käy 45 täyttä työvuotta, 540 työkuukautta. Tässä palkka on voimakkaasti nousujohteinen ja saa koko työuran palkkasummaksi 1 738 800 euroa ja keskimääräiseksi vuosipalkaksi 38 640 euroa, 3 220 €/kk:ssa.  

Vuotuisen 1,5 %:in eläkekertymän mukaan 45 vuodessa (1,5 x 45) eläkepalkaksi tulee 67,5 %, 1 173 690 euroa. Kun se jaetaan työkuukausilla, eläkkeeksi tulee 2 174 €/kk. Siitä vähennetään vuosittain muuttuvan elinaikakertoimen (2014 se oli 0,98351) osuus 21 euroa joten lopullinen eläke on 2 153 €/kk.

Palkkasummasta on nykytason mukaan peritty eläkemaksuja, jotka kasvoivat normaalituoton ja korkoa korolle laskelman jälkeen 545 549 euroa. Kun hänen vuotuinen eläkkeensä on 25 830 euroa, niin 20 eläkevuoden aikana eläkkeeseen kuluu 516 600 euroa. Loput 28 949 euroa jää rahastoon.        

Verotilaston mukaan tälle palkkatasolle vuonna 2015 pääsi kaikista palkansaajista 26,7 %.

Toisena pienipalkkainen. Jos ajatellaan, että vähän koulutetun palkkatyöläisen työura alkaa 18 vuotiaana ja loppuu 67 vuotiaana, tulee työuraksi 50 vuotta, mutta työttömyyskausien ja erilaisten pätkätöiden vuoksi työvuoden keskipituus on 8 kuukautta ja koko työuran pituus 400 kuukautta. Jos työuran palkkasummaksi tulee 500 400 euroa, keskimääräinen palkka on 10 008 €/v, 1 251 €/kk:ssa.

Vuotuisen 1,5 %:in eläkekertymän mukaan 50 vuodessa hänen eläkepalkakseen tulee 75 %, joka on 375 300 euroa palkkasummasta. Kun se jaetaan työkuukausilla, eläkkeeksi tulee 938 €/kk:ssa. Kun siitä vähennetään elinaikakertoimen osuus 10 euroa, eläkkeeksi jää 928 €/kk:ssa.

Palkkasummasta on peritty eläkemaksuja, jotka olivat kasvaneet normaalituoton ja korkoa korolle laskelman jälkeen 157 001 euroa. Kun hänen vuotuinen eläkkeensä on 11 139 euroa, niin 15 eläkevuoden aikana hän kuluttaa 167 085 euroa, joten oma rahasto ei riitä. Loput 10 085 euroa saadaan eläkerahastojen suurista voitoista, joita kertyy väestön ennenaikaisen kuolleisuuden ja lyhyeksi jäävän eläkkeellä olon vuoksi sekä rahastojen pääomatuloista.  

Verotilaston mukaan näitä pienipalkkaisia 2015 oli kaikista palkansaajista 59,6 %.

Työeläkejärjestelmä on rakennettu siten, että aina, kun työntekoaika lyhenee ja/tai palkka pienenee, myös tuleva eläke pienenee. Kaikki määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet sekä maltilliset palkka ja nolla sopimukset pienentävät työeläkkeitä. Työeläkejärjestelmä on rankaiseva.  Työeläkkeensaaja, jonka eläke jää pieneksi, voi hakea sen jatkoksi Kelalta kansaneläkettä niin, että vähimmäiseläke on 760 €/kk:ssa. Tämä oikeus päättyy, kun yksinasuvan työeläke ylittää 1 420 €/kk:ssa ja aviossa olevan 1 300 €/kk:ssa.

Jos 65 vuotiaan aviossa olevan työeläke on edellä laskettu 928 euroa, voi sen jatkoksi saada Kelalta 186 €/kk:ssa joten eläkkeeksi tulee 1 130 €/kk:ssa. Kela eläketuella estetään se, että työeläkerahastot eivät sitä maksa eikä rahastot supistu, joten rahamarkkinat eivät häiriinny. Jos eläkerahastot supistuvat osakkeiden ja muiden arvopaperien arvot laskevat ja niiden (suur-) omistajille koituisi tappioita.  Pahimmassa tapauksessa kapitalistien rahamarkkinoilla syntyisi paniikki.  

Suomi on tuomittu työn tuottavuutta hitaampaan talouskasvun ja vähenevään palkkatyöhön, pienpalkkaisten lisääntymiseen ja kasvavaan työttömyyteen. Sen ja uuden eläkejärjestelmän vuoksi eläkkeiden taso romahtaa. Eläkkeillä pelataan raakaa peliä, kun työuran lopussa enemmistöä odottaa koulutukseen ja ammatteihin katsomatta vain pieni eläke.  

Kaikkialla maailmassa kehitellään keinoja kansalaisten tulojen vähentämiseksi, kun poliittinen työväenliike on tänään huonommassa jamassa kuin koskaan viimeisen seitsemänkymmenen vuoden aikana. Siksi vastuu palkkatyöläisten ja tulevien eläkeläisten toimeentulosta on ammattiyhdistysliikkeellä. Se pitää yhteiskunnan käynnissä, mutta voi sen myös pysäyttää. Sillä on suunnaton päätösvalta, mutta riittääkö sillä tahtoa valtansa käyttämiseen.
 
Kai Kontturi

14.6.17

Eläkerahastot


ELÄKERAHASTOT JÄTTILÄISMÄISIKSI MIKSI?

Kapitalistissa maissa pääomien omistuksesta määräävä osa ja sen seurauksena myös kaikki oleellinen yhteiskunnallinen valta ja voima ovat keskittyneet pienelle joukolle. Yhdysvalloissa tämä joukko on yksi prosentti kansasta. Sen ydin kokoontuu vuosittain niin sanotuille poikamiespäivällisille. Näin oli ainakin ennen, mutta se ei ole tiedossa toimiiko homma tänään samoin, vai onko sillä jokin uusi muoto.

Aiemmin Suomessa vastaava voima ja vaikutusvalta olivat Teollisuuden Keskusliitolla, joka oli maan todellinen hallitus. Se pysyi pystyssä vaikka poliittiset hallitukset kaatuilivat. Sen näkyvä valta on siirtynyt Elinkeinoelämän keskusliitolle, Eteläranta kymppiin. Voi olla, että sen on käskijänä pieni ydin julkisuudelta piilossa. Olkoon miten tahansa, niin jossain istuu se kapitalistien mahti, sylttytehdas, jonka tahtoa kaikki päättäjät toteuttavat.

Hyvänä mutta vain yhtenä esimerkkinä voi pitää suomalaista eläkejärjestelmää. Siihen vaikuttavat monenlaiset instanssit ja instituutiot eduskunnasta ammattiyhdistysliikkeeseen saakka. Ne toteuttavat samaa linjaa ilman merkittäviä soraääniä, vaikka on helppo huomata kuinka tietoisten valheiden surauksena se pitää pääomien kasaamista ensisijaisena ja eläkkeitä toissijaisen.       

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin (3.6.17), että ”Eläkejohtajan mukaan eläkerahoja ei ole siirretty pois eläkejärjestelmästä.”. Niinpä aiheellisesti voi kysyä missä ne sitten ovat? Telan mukaan maaliskuun (2017) lopussa eläkerahastoja oli 194,7 miljardia euroa.

Niitä on sijoitettu piru ties minne. Joka tapauksessa euroalueen ulkopuolelle 55,5 %, euroalueen maihin 18,4 % ja loput 26,1 % Suomeen. Ulkomailla eläkejärjestelmän ulkopuolella on 144 miljardia euroa. Loput 50,8 miljardia euroa ovat Suomessa, mutta eläkejärjestelmän ulkopuolella. Eläkejohtaja puhui siis puuta heinää.

Eläkevarat on sijoitettu hyvin tai huonosti. Olkoon miten tahansa Eläketurvakeskuksessa (ETK) jotkut nerot ovat laskeneet, että seuraavien 65 vuoden aikana rahastojen pitää kasvaa joka herran vuosi. Vuonna 2080 yksityisissä eläkerahastoissa pitää olla 1 520 miljardia ja yhdessä julkisten rahastojen kanssa jättiläismäiset 2 410 miljardia euroa. Mitä varten?

ETK:n laskelmat perustuvat turkin hihasta vedetystä mielikuvituksesta. Koko homma on kotoisin pääoman sylttytehtaalta, joka on antanut Tilastokeskukselle ohjeet. Sen on tilastoilla todistettava tulevien vuosien hurjat eläkeläislaumat, väestön ikääntyminen. Niinpä Tilastokeskus kertoo naama peruslukemilla, että kun vuonna 2010 oli 65 vuotta täyttäneitä 941 tuhatta, niin 2040 heitä on 1,56 miljoonaa ja 2070 jo komeat 1,74 miljoonaa.

Ongelma on kuitenkin syntyvyys. Se ei riitä lähellekään moisia lukuja. Siksi Tilastokeskus joutuu näkemään päiväunia ja ennustaa, että vuonna 2040 maassa on 1 567 511 yli 64 vuotiasta. Siinä on 80 vuotta täyttäneitä 497 939. Se on nykyiseen määrään verraten valtava eli noin kaksinkertainen. Mutta sen jälkeen tapahtuu oikea ihmeiden ihme, kun kaudella 1961–75 syntyneet 1 069 572 jokainen on elossa eikä kukaan ole muuttanut pois maassa. Näin 65 vuotta täyttäneiden määräksi saadaan ennustettu 1 567 511.

Kuten näkyy, väestön ikääntymisluvut on vedetty turkin hihasta. Kun tempun teki Tilastokeskus, kaikki luottavat siihen kuin pukki suuriin sarviinsa. Kaunista!

Syntyvyyden perusteella tulevaisuus on dramaattisesti toisenlainen. Kaudella 1931–60 syntyi 2 512 216. Vuonna 2040 heistä on parhaassa tapauksessa elossa 310 150. Se on 20 % enemmän kuin vastaava osuus syntyneistä oli 2010. Kaudella 1961–75 syntyneistä kuolee ennenaikaisesti vähintään 25,1 %. Vastaava kuolleisuus 2010 oli 43,2 %. Näin ollen yli 64 vuotiaita olisi enimmillään 1 111 143. Luvusta puuttuvat maasta pois muuttaneet, joita samalla kaudella oli 331 858. Jos heistä jäi pysyvästi uuteen kotimaahansa kolme neljännestä, silloin ikääntyneitten luku laskee 862 249. Se on 55 % Tilastokeskuksen ennusteesta.

Tilastokeskuksen ennusteissa on 65 vuotta täyttäneitä liikaa noin 456 368–705 262. Ja mitä pidemmälle ennusteajassa mennään, sitä järjettömämmäksi tilanne muuttuu. Syy on selvä. Kansan kalloihin on pitänyt saada iskostettu väestön ikääntyminen. Sen perusteella voidaan tehdä kaikenlaisia ja kaiken kattavia konnuuksia, konnuuksia, joilla kansa voidaan kupata henkihieveriin. Siinä eläkejärjestelmällä on valtava merkitys.     

Eläkekeskustelussa unohdetaan maastamuuttajat ja niiden erilainen vaikutus. Maasta poismuutto näyttää olevan pysyväisluoteista. Opiskelijoissa saattaa olla toiveikkaita, jotka palaavat kotiin, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan oraakkeli, kun voi väittää yhä useamman jäävän sille tielle. Sen sijaan maahanmuuttajat ovat toisenlaista joukkoa. Heidän ikärakenteensa on sellainen, ettei se koskaan tule rasittamaan Suomen työeläkejärjestelmää, kun suurin osa hakee turvapaikkaa. Se voi olla lyhytaikainen. Kun olot rauhoittuvat lähtömaassa, alkaa takaisinmuutto kuten kävi Chilen kohdalla. 

Nyt kysymys kuuluu; Miksi tavoitellaan mielettömän kokoisia eläkerahastoja? Tässä asiassa jäljet johtavat sylttytehtaalle. Siellä tiedetään, että eläkejärjestelmän pääoma on vähin äänin muuttunut palkansaajien omaisuudesta eläkevakuutusyhtiöiden kapitalistiseksi omaisuudeksi kokonaan riippumatta siitä, että niitä hallinnoi ammattiyhdistysliike. Hallinnointi on muuttunut muodolliseksi, sillä pääomamarkkinat ja muut ulkoiset vaikuttajat sanelevat eläkevakuutusyhtiöiden käyttäytymisen.    

Moista raadollista ajatusta tukee eläkerahojen sijoituskanta 194,80 mrd. euroa. Se jakaantuu kolmeen lohkoon: (1) osake- ja osaketyyppisissä sijoitukset 99,4 mrd. euroa, 51,0 %, (2) korkosijoitukset 79,2 mrd. euroa, 40,7 % ja (3) kiinteistösijoitukset 16,2 mrd. euroa, 8,3 %. Näistä osake- ja korkosijoitukset ovat varsin riskialttiita, sillä ne ovat pelkkiä papereita, joilla ei ole vakuutta. Siksi ne voivat yhtenä yönä haihtua taivaan tuuliin.

Rahamarkkinoilla uskotaan, että kaikki on hyvin, kun niille virtaa jatkuvasti uutta rahaa. Lienee selvää, että mitä suurempi varallisuus sitä enemmän se yhtäältä nostaa arvopaperien hintoja ja tuottaa voittoa. Toisaalta uusi raha tukee rahamarkkinoita, joka kestää tilapäiset osake- ja rahamarkkinatappiot. Siitä huolimatta ja kokemuksestakin tiedetään, että kansainvälisiä rahamarkkinoita koko ajan uhkaa romahdus.  

Alun alkaen eläkejärjestelmä rakennettiin niin sanotuksi jakojärjestelmäksi. Osa käytettiin eläkkeisiin ja osa rahastointiin. Rahastot yritykset voivat ottaa valtion takauksella käyttöönsä takaisinlainauksena. Näin yritykset saisivat halpakorkoista pääomaa toimintansa kehittämiseen. Itse asiassa takaisinlainaus on loppunut iät ja ajat sitten. Samalla järjestelmä on muutettu niin, että jokainen palkansaaja kerää omat eläkerahansa. Niihin ei kuitenkaan ole perintöoikeutta. Käyttämättä jääneet rahat jäävät aina eläkevakuutusyhtiöiden voitoksi.

Eläkejärjestelmä on siis kokenut täydellisen muutoksen. Siitä on tullut rahamarkkinoiden tukijärjestelmä, jossa rahastoinnit ovat pääasia ja eläkkeet toissijainen. Nykymeno on käännettävä päälaelleen; eläkkeet ovat pääasia ja rahastointi toissijainen. Palkkatyöläisten edessä onkin suuri tehtävä. Se edellyttää, että nähdään selkeästi perusasia; vaatimattomasta syntyvyydestä ei kasva jättimäinen eläkeläisjoukko.  

Eläkejärjestelmä on kasvanut uskomattoman suureksi ja monimutkaiseksi bisnekseksi, josta koti- ja ulkomainen suurpääoma ottavat kaiken mahdollisen hyödyn, hyödyn, jonka suuruutta voi vain arvailla.  Eläkejärjestelmä on kasvanut niin suureksi bisnekseksi, ettei uhrata palkansaajille eikä eläkeläisille. Suurpääoman Eteläranta 10:ssä ymmärretään valtavista eläkevaroista sille eri tavoin koituva hyöty.

Kai Kontturi

2.6.17

Kasvoivatko palkat


PALKAT KASVOIVAT – VAI KASVOIVATKO

Meillä menee todella kovaa jos propagandamyllyyn olisi uskomista. Luulotellaan, että ilmestyneet uudet oraat olisivat työllisyyden kannalta lillukanvarsia enemmän.

On saatu laivatilaus, rakentaminen on kovassa vauhdissa ja Mersujakin kootaan. Laiva tehdään joskus tuonnempana ja jopa ylikuumentumiseen viittaavasta rakentamisesta taitaa lopulta kehittyä kauppakeskuksineen ja pilvenpiirtäjineen johonkin kunnon kupla. Mersujen kohdalla ongelma on valmistuksen päässä. Voi vain toivoa, ettei se törmää seinään.

Nykymaailmassa omavarainen tavaratuotanto on suurissa vaikeuksissa, kun on kilpailtava rajattomilla resursseilla varustettuja ylikansallisia suuryrityksiä vastaan. Juha Sipilä hallituksineen on puhunut työn tuottavuuden ylimaallisesta merkityksestä. Toukokuun lopussa samaa virttä veisasi toimittaja Jukka-Pekka Raeste. Käytännön yritysjohtajana Sipilän luulisi tietävän asiasta jotain, mutta ei, kun hän pääministerinä puhuu puuta heinää. Sen sijaan Raeste nojaa muiden kirjoittamiin harhaanjohtaviin höpö höpö tarinoihin.

Yritysmaailmassa työn tuottavuus tiedetään ja tunnetaan perusteellisesti, sillä se on usein yritykselle elämän ja kuoleman kysymys. Mutta vapaakaupan oloissa ylikansalliset jättiyritykset ostavat tehokkaita, korkean työn tuottavuuden yrityksiä. Sulauttaa ne itseensä tai vain kylmästi lopettavat ne. Myös hintojen tilapäisillä alennuksilla jopa alle tuotantokustannusten, ne ajavat kilpailijat konkurssiin. Suuret syövät pienet. Itse Hesarikin itki (28.5) vapaakauppaa, kun mainosrahat menevät amerikkalaiset jättien taskuihin. Tässä on koko vapaakaupan julma ydin.



Toimittaja Raeste on sitä miltä, että politiikkojen pitäisi käyttää kaiken aikansa sellaisen järjestelmän luomiseen, joka maksimoisi työn tuottavuuden kasvun. Kapitalismissa se ei ole mahdollista, sillä se on yritysten välisen kilpailun tärkein ja tarkasti varioitu osa, liikesalaisuus. Se on jokaisen yrityksen ikioma asia. Sen sijaan pitäisi miettiä kuin yritykset suojataan ylikansallisia jättiyrityksiä vastaan.     

Työllisyys- ja työttömyysasiat menevät yli pääministeri Sipilän ja työministeri Jari Lindströmin hilseen. Sipilän hallitus etunenässä ja poliitikot sopulilaumana perässä ovat sitä mieltä, että työttömyys on työttömän oma vika, kun eivät hae työtä kyllin ahkerasti, ovat laiskoja. He eivät hae töitä ahkerasti kuten pitäisi. Heidän matikkansa mukaan 100 tuhatta avointa työpaikkaa riittää hyvin, kun työttömiä on vain 450 tuhatta.

Ex-pääministeri Paavo Lipposta mukaillen sokea Reettakin näkee tämän sorttisen puuhailun älyttömyyden. Hallitus paremmin kuin yksikään poliitikko ei ole miettinyt eikä mietti sitä, kuinka yksityiset satojen miljardien eurojen omistajat, kapitalistit, asetetaan työllistämisvastuuseen. Heillä on pelkästään ulkomailla yli 700 miljardia euroa. Työttömän ja Suomen kasantalouden kannalta katsottuna nuo rikkaudet ovat tyhjän panttina.



Kaikkien leikkauslistojen äitinä, synnyttäjänä, voisi pitää valtionvarainministeriön ex-valtiosihteeriä Raimo Sailasta. 1990-luvun polivälin tienoilla herätti kauhua ns. Sailaksen lista. Paljonko siitä on tähän päivään tultaessa toteutunut, olisi mielenkiintoinen selvitettävä. Saattaa hyvinkin olla, että kaikki on jo hoidettu ja rapiat päälle.

Sosialidemokraatti Sailas kirjoitti (HS 16.5), että työn tuottavuus on puolitoista prosenttia huonompi kuin ennen finanssikriisiä eikä työttömyys ole paisunut mahdottomaksi. Molemmat on pelkkää sekoilua, sillä työn tuottavuus on hieman kasvanut ja työttömyys on mahdoton. Lisäksi Sailas väittää, että Sari Sairaanhoitajan palkankorotukset ovat levinneet myös yksityispuolelle ja ovat olleet liian suuria, ylimitoitettuja.

Verotietojen mukaan kaudella 2008–15 kaikkien yhteenlaskettujen palkkojen keskimääräinen kasvu oli 11,9 %. Se on siis totta. Mutta oliko Sari Sairaanhoitaja syyllinen?

Suurissa palkkaluokissa oli 388 151 palkansaajaa, 13,7 % kaikista. Heillä keskimääräinen kuukausipalkka oli vähintään 4 583 eroa ilman ylärajaa. Näissä tuloluokissa palkat kasvoivat. Sen sijaan alemmissa palkkaluokissa oli 2 439 418 palkansaajaa, 86,3 % kaikista. Palkkaluokassa, jossa kuukausipalkat olivat 2918–4583 euroa, palkat laskivat 0,9 %. Sari Sairaanhoitajan palkkaluokissa, jossa kuukausipalkat olivat alle 2 918 euroa, palkat laskivat 9,7 %!

Sailas väittää, että työn tuottavuus on vuoden 2007 jälkeen laskenut puolitoista prosenttia. Virallisten tilastojen mukaan tuottavuus se kuitenkin kasvoi 0,6 %. Kun työvoimatutkimuksen haamutunnit poistetaan, tuottavuus kasvoi 4,6 % siis selvästi nopeammin. Se on siitä huolimatta todella hidasta. Kun tuottavuuden kanssa samaan aikaan tuotanto supistui, työtunnit vähenivät 3,4 %, mutta haamutuntien poistamisen jälkeen supistuminen oli 8,4 %.

Kurjuus on siis lisääntynyt vauhdilla ja työttömyys paisuu edelleen. Sailas myöntää, että talous kasvaa 1-2 prosenttia vuosittain siis edelleen hitaasti. Vuoden 2008 tuotannon taso saavutetaan aikaisintaan 2019, muta ilmeisesti vasta 2020–21. Hitaan kasvun oloissa työn tarve koko ajan vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Samalla kasvavat julkisen talouden ongelmat, joita sote-uudistus ei ratkaise. On siis varauduttava uusiin menojen leikkauksiin, sillä vaikka yritysten ja suurituloisten, veroasteet ovat älyttömän alhaiset, niitä ei voi nostaa eikä veroja ei saa lisätä.

Suomen talous on kääntynyt hentoon kasvuun. Propagandamylly väittää, että ilmestyneet uudet kasvun oraat olisivat työllisyyden kannalta enemmän kuin pelkkiä lillukanvarsia. Eivät ole. Lisäksi Suomen taloutta uhkaa jo lähivuosina uusi taantuma. Eikä vapaakaupassa rellestävien ulkomaisten jättiyritysten uhka ole mihinkään kadonnut.

Kai Kontturi