RAAKAA
PELIÄ ELÄKKEILLÄ
Palkkatyöläiset pitävät
yhteiskunnan käynnissä, mutta voivat sen myös pysäyttää. Siitä huolimatta ajan
kuvaan kuuluu, että kaikkialla maailmassa kehitellään mitä
mielikuvituksellisimpia keinoja kansalaisten tulojen vähentämiseksi. Nyt päivän
suurena aiheena ovat eläkemiljardit – ja eläkkeet.
EU:n ohjeiden mukaan laskettu
ennuste väittää, että 2050 eläkerahastot ovat kovilla, kun Suomessa on silloin
65 vuotta täyttäneitä 27,6 %. Se edellyttää mahdottomia. Siinä tapauksessa
kaikkien 1961–75 syntyneiden pitää olla elossa ja maassa. Kun otetaan huomioon
syntyvyys, kuolleisuus ja maastamuutto, niin oikeampi luku jäänee alle 17,0 %.
Eläkejärjestelmässä on kaksi
tekijää – eläkerahastot ja eläkkeet. Eläkeläisille rahastoista ei ole mitään
iloa eikä hyötyä. Uusi järjestelmä pyrkii lihottamaan eläkerahastoja myöhentämällä
eläkkeelle pääsyä. Niinpä uusi järjestelmä lupaa täyden eläkkeen vasta 67
vuotiaana. Uuteen järjestelmään siirrytään asteittain kahdeksassa vuodessa kolme
kuukautta vuodessa joten uusi meno on valmis vuonna 2025. Siirtymäajan jälkeen
työuran pituus on 50 vuotta, 600 työkuukautta. Aiemmin täyden työeläkkeen saamiseen
riitti 30 työvuotta, 360 työkuukautta. Muutos on päätä huimaava.
Muiltakin osin
työeläkejärjestelmää on muutettu rajusti. Tänään se on vielä niin sanottu
jakojärjestelmä, jossa osalla eläkemaksuja maksetaan eläkkeet ja osa
rahastoidaan. Uusittu järjestelmä johtaa ajan myötä siihen, että
jakojärjestelmä kuoleentuu, kun jokainen palkkatyöläinen kerää oman
eläkerahastonsa, jota eläkevakuutusyhtiöt edelleenkin hallinnoivat. Järjestelmän
keskiössä ovat työuran aikana kertyneet työkuukaudet ja sen palkkasumma, työeläkemaksut
25,1 % ja eläkekertymä palkasta on 1,5 % vuodessa.
Eläkemaksu on kaksijakoinen.
Nykyisellään hieman yksinkertaistaen verollisen bruttopalkan päälle lasketaan
18,9 % verotonta palkkaa, joka menee kokonaan eläkemaksuun. Palkansaajan
verollisesta bruttopalkasta maksettava työeläkemaksu otettiin ensimmäisen
kerran käyttöön 1996. Silloin palkasta perittiin 3,4 %, jolla määrällä
nettopalkka pieneni. Sen jälkeen nettopalkka pienentävää työeläkemaksua on
hiljalleen korotettu nykyiseen 6,2 %.
Tavataan sanoa, että kun pirulle
antaa pikkusormen se vie koko käden. Niinpä ajanoloon palkan veroton osa ns.
työantajamuksu poistuu ja bruttopalkasta peritään koko eläkemaksu. Perusteluksi saattaa kelvata se, että eläkemaksu
on työntekijäin säästöä, jonka hän saa aikanaan takaisin eläkkeenä. Jää
nähtäväksi.
Miltä tämän uuden järjestelmän
mukaiset eläkkeet näyttävät? Siitä pari suuntaa antavaa esimerkkiä voivat
omalta osaltaan saattava näyttää mitä on tulossa.
Ensin
suuripalkkainen.
Jos opiskelujen vuoksi työura alkaa 22 vuotiaana ja loppuu 67 vuotiaana, tulee jos
hyvin käy 45 täyttä työvuotta, 540 työkuukautta. Tässä palkka on voimakkaasti
nousujohteinen ja saa koko työuran palkkasummaksi 1 738 800 euroa ja keskimääräiseksi
vuosipalkaksi 38 640 euroa, 3 220 €/kk:ssa.
Vuotuisen 1,5 %:in eläkekertymän
mukaan 45 vuodessa (1,5 x 45) eläkepalkaksi tulee 67,5 %, 1 173 690
euroa. Kun se jaetaan työkuukausilla, eläkkeeksi tulee 2 174 €/kk. Siitä
vähennetään vuosittain muuttuvan elinaikakertoimen (2014 se oli 0,98351) osuus
21 euroa joten lopullinen eläke on 2 153
€/kk.
Palkkasummasta on nykytason
mukaan peritty eläkemaksuja, jotka kasvoivat normaalituoton ja korkoa korolle
laskelman jälkeen 545 549 euroa. Kun hänen vuotuinen eläkkeensä on
25 830 euroa, niin 20 eläkevuoden aikana eläkkeeseen kuluu 516 600
euroa. Loput 28 949 euroa jää rahastoon.
Verotilaston mukaan tälle
palkkatasolle vuonna 2015 pääsi kaikista palkansaajista 26,7 %.
Toisena
pienipalkkainen.
Jos ajatellaan, että vähän koulutetun palkkatyöläisen työura alkaa 18 vuotiaana
ja loppuu 67 vuotiaana, tulee työuraksi 50 vuotta, mutta työttömyyskausien ja
erilaisten pätkätöiden vuoksi työvuoden keskipituus on 8 kuukautta ja koko
työuran pituus 400 kuukautta. Jos työuran palkkasummaksi tulee 500 400 euroa, keskimääräinen
palkka on 10 008 €/v, 1 251 €/kk:ssa.
Vuotuisen 1,5 %:in eläkekertymän
mukaan 50 vuodessa hänen eläkepalkakseen tulee 75 %, joka on 375 300 euroa
palkkasummasta. Kun se jaetaan työkuukausilla, eläkkeeksi tulee 938 €/kk:ssa.
Kun siitä vähennetään elinaikakertoimen osuus 10 euroa, eläkkeeksi jää 928 €/kk:ssa.
Palkkasummasta on peritty
eläkemaksuja, jotka olivat kasvaneet normaalituoton ja korkoa korolle laskelman
jälkeen 157 001 euroa. Kun hänen vuotuinen eläkkeensä on 11 139 euroa, niin 15
eläkevuoden aikana hän kuluttaa 167 085 euroa, joten oma rahasto ei riitä. Loput
10 085 euroa saadaan eläkerahastojen suurista voitoista, joita kertyy väestön ennenaikaisen
kuolleisuuden ja lyhyeksi jäävän eläkkeellä olon vuoksi sekä rahastojen
pääomatuloista.
Verotilaston mukaan näitä pienipalkkaisia
2015 oli kaikista palkansaajista 59,6 %.
Työeläkejärjestelmä on rakennettu
siten, että aina, kun työntekoaika lyhenee ja/tai palkka pienenee, myös tuleva
eläke pienenee. Kaikki määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet sekä maltilliset palkka
ja nolla sopimukset pienentävät työeläkkeitä. Työeläkejärjestelmä on rankaiseva. Työeläkkeensaaja, jonka eläke jää pieneksi, voi
hakea sen jatkoksi Kelalta kansaneläkettä niin, että vähimmäiseläke on 760 €/kk:ssa. Tämä oikeus päättyy, kun yksinasuvan
työeläke ylittää 1 420 €/kk:ssa ja aviossa olevan 1 300 €/kk:ssa.
Jos 65 vuotiaan aviossa olevan
työeläke on edellä laskettu 928 euroa, voi sen jatkoksi saada Kelalta 186 €/kk:ssa
joten eläkkeeksi tulee 1 130 €/kk:ssa. Kela eläketuella estetään se, että työeläkerahastot
eivät sitä maksa eikä rahastot supistu, joten rahamarkkinat eivät häiriinny.
Jos eläkerahastot supistuvat osakkeiden ja muiden arvopaperien arvot laskevat
ja niiden (suur-) omistajille koituisi tappioita. Pahimmassa tapauksessa kapitalistien rahamarkkinoilla syntyisi
paniikki.
Suomi on tuomittu työn
tuottavuutta hitaampaan talouskasvun ja vähenevään palkkatyöhön,
pienpalkkaisten lisääntymiseen ja kasvavaan työttömyyteen. Sen ja uuden
eläkejärjestelmän vuoksi eläkkeiden taso romahtaa. Eläkkeillä pelataan raakaa
peliä, kun työuran lopussa enemmistöä odottaa koulutukseen ja ammatteihin
katsomatta vain pieni eläke.
Kaikkialla maailmassa kehitellään
keinoja kansalaisten tulojen vähentämiseksi, kun poliittinen työväenliike on
tänään huonommassa jamassa kuin koskaan viimeisen seitsemänkymmenen vuoden
aikana. Siksi vastuu palkkatyöläisten ja tulevien eläkeläisten toimeentulosta on
ammattiyhdistysliikkeellä. Se pitää yhteiskunnan käynnissä, mutta voi sen myös
pysäyttää. Sillä on suunnaton päätösvalta, mutta riittääkö sillä tahtoa valtansa
käyttämiseen.
Kai Kontturi