Eläkkeistä

RAAKAA PELIÄ ELÄKKEILLÄ

Palkkatyöläiset pitävät yhteiskunnan käynnissä, mutta voivat sen myös pysäyttää. Siitä huolimatta ajan kuvaan kuuluu, että kaikkialla maailmassa kehitellään mitä mielikuvituksellisimpia keinoja kansalaisten tulojen vähentämiseksi. Nyt päivän suurena aiheena ovat eläkemiljardit – ja eläkkeet.

EU:n ohjeiden mukaan laskettu ennuste väittää, että 2050 eläkerahastot ovat kovilla, kun Suomessa on silloin 65 vuotta täyttäneitä 27,6 %. Se edellyttää mahdottomia. Siinä tapauksessa kaikkien 1961–75 syntyneiden pitää olla elossa ja maassa. Kun otetaan huomioon syntyvyys, kuolleisuus ja maastamuutto, niin oikeampi luku jäänee alle 17,0 %.

Eläkejärjestelmässä on kaksi tekijää – eläkerahastot ja eläkkeet. Eläkeläisille rahastoista ei ole mitään iloa eikä hyötyä. Uusi järjestelmä pyrkii lihottamaan eläkerahastoja myöhentämällä eläkkeelle pääsyä. Niinpä uusi järjestelmä lupaa täyden eläkkeen vasta 67 vuotiaana. Uuteen järjestelmään siirrytään asteittain kahdeksassa vuodessa kolme kuukautta vuodessa joten uusi meno on valmis vuonna 2025. Siirtymäajan jälkeen työuran pituus on 50 vuotta, 600 työkuukautta. Aiemmin täyden työeläkkeen saamiseen riitti 30 työvuotta, 360 työkuukautta. Muutos on päätä huimaava.

Muiltakin osin työeläkejärjestelmää on muutettu rajusti. Tänään se on vielä niin sanottu jakojärjestelmä, jossa osalla eläkemaksuja maksetaan eläkkeet ja osa rahastoidaan. Uusittu järjestelmä johtaa ajan myötä siihen, että jakojärjestelmä kuoleentuu, kun jokainen palkkatyöläinen kerää oman eläkerahastonsa, jota eläkevakuutusyhtiöt edelleenkin hallinnoivat. Järjestelmän keskiössä ovat työuran aikana kertyneet työkuukaudet ja sen palkkasumma, työeläkemaksut 25,1 % ja eläkekertymä palkasta on 1,5 % vuodessa.

Eläkemaksu on kaksijakoinen. Nykyisellään hieman yksinkertaistaen verollisen bruttopalkan päälle lasketaan 18,9 % verotonta palkkaa, joka menee kokonaan eläkemaksuun. Palkansaajan verollisesta bruttopalkasta maksettava työeläkemaksu otettiin ensimmäisen kerran käyttöön 1996. Silloin palkasta perittiin 3,4 %, jolla määrällä nettopalkka pieneni. Sen jälkeen nettopalkka pienentävää työeläkemaksua on hiljalleen korotettu nykyiseen 6,2 %.

Tavataan sanoa, että kun pirulle antaa pikkusormen se vie koko käden. Niinpä ajanoloon palkan veroton osa ns. työantajamuksu poistuu ja bruttopalkasta peritään koko eläkemaksu.  Perusteluksi saattaa kelvata se, että eläkemaksu on työntekijäin säästöä, jonka hän saa aikanaan takaisin eläkkeenä. Jää nähtäväksi.

Miltä tämän uuden järjestelmän mukaiset eläkkeet näyttävät? Siitä pari suuntaa antavaa esimerkkiä voivat omalta osaltaan saattava näyttää mitä on tulossa.

Ensin suuripalkkainen. Jos opiskelujen vuoksi työura alkaa 22 vuotiaana ja loppuu 67 vuotiaana, tulee jos hyvin käy 45 täyttä työvuotta, 540 työkuukautta. Tässä palkka on voimakkaasti nousujohteinen ja saa koko työuran palkkasummaksi 1 738 800 euroa ja keskimääräiseksi vuosipalkaksi 38 640 euroa, 3 220 €/kk:ssa.  

Vuotuisen 1,5 %:in eläkekertymän mukaan 45 vuodessa (1,5 x 45) eläkepalkaksi tulee 67,5 %, 1 173 690 euroa. Kun se jaetaan työkuukausilla, eläkkeeksi tulee 2 174 €/kk. Siitä vähennetään vuosittain muuttuvan elinaikakertoimen (2014 se oli 0,98351) osuus 21 euroa joten lopullinen eläke on 2 153 €/kk.

Palkkasummasta on nykytason mukaan peritty eläkemaksuja, jotka kasvoivat normaalituoton ja korkoa korolle laskelman jälkeen 545 549 euroa. Kun hänen vuotuinen eläkkeensä on 25 830 euroa, niin 20 eläkevuoden aikana eläkkeeseen kuluu 516 600 euroa. Loput 28 949 euroa jää rahastoon.        

Verotilaston mukaan tälle palkkatasolle vuonna 2015 pääsi kaikista palkansaajista 26,7 %.

Toisena pienipalkkainen. Jos ajatellaan, että vähän koulutetun palkkatyöläisen työura alkaa 18 vuotiaana ja loppuu 67 vuotiaana, tulee työuraksi 50 vuotta, mutta työttömyyskausien ja erilaisten pätkätöiden vuoksi työvuoden keskipituus on 8 kuukautta ja koko työuran pituus 400 kuukautta. Jos työuran palkkasummaksi tulee 500 400 euroa, keskimääräinen palkka on 10 008 €/v, 1 251 €/kk:ssa.

Vuotuisen 1,5 %:in eläkekertymän mukaan 50 vuodessa hänen eläkepalkakseen tulee 75 %, joka on 375 300 euroa palkkasummasta. Kun se jaetaan työkuukausilla, eläkkeeksi tulee 938 €/kk:ssa. Kun siitä vähennetään elinaikakertoimen osuus 10 euroa, eläkkeeksi jää 928 €/kk:ssa.

Palkkasummasta on peritty eläkemaksuja, jotka olivat kasvaneet normaalituoton ja korkoa korolle laskelman jälkeen 157 001 euroa. Kun hänen vuotuinen eläkkeensä on 11 139 euroa, niin 15 eläkevuoden aikana hän kuluttaa 167 085 euroa, joten oma rahasto ei riitä. Loput 10 085 euroa saadaan eläkerahastojen suurista voitoista, joita kertyy väestön ennenaikaisen kuolleisuuden ja lyhyeksi jäävän eläkkeellä olon vuoksi sekä rahastojen pääomatuloista.  

Verotilaston mukaan näitä pienipalkkaisia 2015 oli kaikista palkansaajista 59,6 %.

Työeläkejärjestelmä on rakennettu siten, että aina, kun työntekoaika lyhenee ja/tai palkka pienenee, myös tuleva eläke pienenee. Kaikki määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet sekä maltilliset palkka ja nolla sopimukset pienentävät työeläkkeitä. Työeläkejärjestelmä on rankaiseva.  Työeläkkeensaaja, jonka eläke jää pieneksi, voi hakea sen jatkoksi Kelalta kansaneläkettä niin, että vähimmäiseläke on 760 €/kk:ssa. Tämä oikeus päättyy, kun yksinasuvan työeläke ylittää 1 420 €/kk:ssa ja aviossa olevan 1 300 €/kk:ssa.

Jos 65 vuotiaan aviossa olevan työeläke on edellä laskettu 928 euroa, voi sen jatkoksi saada Kelalta 186 €/kk:ssa joten eläkkeeksi tulee 1 130 €/kk:ssa. Kela eläketuella estetään se, että työeläkerahastot eivät sitä maksa eikä rahastot supistu, joten rahamarkkinat eivät häiriinny. Jos eläkerahastot supistuvat osakkeiden ja muiden arvopaperien arvot laskevat ja niiden (suur-) omistajille koituisi tappioita.  Pahimmassa tapauksessa kapitalistien rahamarkkinoilla syntyisi paniikki.  

Suomi on tuomittu työn tuottavuutta hitaampaan talouskasvun ja vähenevään palkkatyöhön, pienpalkkaisten lisääntymiseen ja kasvavaan työttömyyteen. Sen ja uuden eläkejärjestelmän vuoksi eläkkeiden taso romahtaa. Eläkkeillä pelataan raakaa peliä, kun työuran lopussa enemmistöä odottaa koulutukseen ja ammatteihin katsomatta vain pieni eläke.  

Kaikkialla maailmassa kehitellään keinoja kansalaisten tulojen vähentämiseksi, kun poliittinen työväenliike on tänään huonommassa jamassa kuin koskaan viimeisen seitsemänkymmenen vuoden aikana. Siksi vastuu palkkatyöläisten ja tulevien eläkeläisten toimeentulosta on ammattiyhdistysliikkeellä. Se pitää yhteiskunnan käynnissä, mutta voi sen myös pysäyttää. Sillä on suunnaton päätösvalta, mutta riittääkö sillä tahtoa valtansa käyttämiseen.

 
Kai Kontturi