25.9.17

Mihin menet, Suomi


MIHIN MENET – SUOMI?

Suomen todella rivakka ja suhteellisen vakaa kasvu alkoi sodan päätyttyä Neuvostoliiton tuottoisan kaupan siivittämänä. Samaan aikaan työläisten vahva ja tinkimätön kansandemokraattisen liikkeen suoran ja välillisen vaikutuksen ansiosta myös kansan elintaso parani.  

Neuvostoliiton hajottua Suomen kasvu törmäsi seinään. Kun reformistit onnistuivat tuhoamaan työväenliikkeen vasemman laidan, se salli ilman vastarintaa toteuttaa Euroopan unionin jäsenyyden ennakkoehdot pääomien ja tavaroiden vapaaliikkumisen yli rajojen. Samalla maan ylin lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta luovutettiin EU:lle. Nämä yhdessä muuttivat maan politiikan ja tuotantorakenteen sekä aiheuttivat ennennäkemättömän työttömyyden. Myös hurja tilastokeinottelu yleistyi.     

Nykypäivän Suomessa kaikki kynnelle kykenevät ovat näkevinään taloudessa voimakkaan kasvun perustan. Kyseessä on kuitenkin pelkkä harha, joka näyttää syntyvän tehtyjen pitkäaikaisten töiden mm. laivatilausten kasaantuneesta laskutuksesta. 

Sanomattakin on selvää, että tulevan kehityksen ennakoiminen on vaikeaa. Porvarillisille taloustieteilijöille se on erityisen vaikeaa, sillä he eivät tunne kapitalistien talousjärjestelmän lainmukaisuuksia. Ennen muuta pääomien keskittymistä yhä harvempien omaisuudeksi, jonka on tuotettava maksimaalista voittoa. Työn tuottavuutta, joka on yritysten välisen kilpailun ydin. Siksi työn tuottavuus kasvaa lähes poikkeuksetta tuotantoa nopeammin työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Porvarilliset taloustieteilijät ovat yliopistoissa ja korkeakouluissa aivopestyjä opportunisteja. Tulevaisuuden arvioinnissa tai ennustamisessa heillä on varsin huonot eväät. Sillä käytössä oleva kansantalouden mittana on bruttokansantuote, bkt. Se on petollinen järjestelmä. Sitä voidaan manipuloida, kun sen tulot ja menot eivät ole hyvän kirjanpitotavan mukaan toisistaan riippuvaisia, ne eivät korreloi.

Kansantaloustieteilijöiden (makrotalous) samoin kuin ja kauppatieteilijöidenkin (mikrotalous) opetus perustuu siihen, että kapitalismi on ihmiskunnan kehityksen korkein aste. Sille ei nähdä eikä hyväksytä vaihtoehtoa. Siitä huolimatta monet porvarilliset taloustieteilijät katsovat pessimistisesti tulevaisuuteen.     

Pitkän aikavälin ennusteissa on sanomattakin selvää, että tuleva ennakoiminen on vaikeaa. Arvioinnissa on turvauduttava tietoihin todellisesta menneisyydestä, jonka perusteella voi ennustaa tuotannon, työn tuottavuuden ja työllisyyden, työtuntien yleiset kehitysnäkymät.
 
Konkreettisten arvioiden perustana on käytettävä kokonaistuotantoa. Se on kuitenkin porvarillisille taloustieteilijöille ylipääsemätön asia, sillä he eivät koulutuksensa vuoksi tiedä, että kaikki tavarat raaka-aineista lopputuotteisiin saakka tehdään aina varastoon. He eivät tiedä, että varastoissa on tavattoman suuri määrä pääomaa. Viimevuoden (2016) lopussa sitä oli 204,4 miljardia euroa ja se uusittiin lähes kaksi kertaa. Tavaravarastojen kiertonopeus oli 1,93.

Kaudella 1985–2016 varastojen kiertonopeus vaihteli 1,82 ja 1,95 väillä. Yli neljänkymmenen vuoden keskimääräinen kiertonopeus oli 1,87. Siitä voi päätellä, että vuosikymmenien aikajänteellä varastojen keskinopeus on lähes vakio, vaikka ajoittain syntyy liikatuotantoa ja varastot kasvavat. Silloin työvoimaa vähennetään. Varastojen supistuttua ja kysynnän kasvaessa työvoimaa lisätään.

Tässä on syytä huomauttaa muutamasta vaikuttavasta asiasta. Ensiksi se, että työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotanto, ei siis bkt, jaetaan tehdyillä työtunneilla. Toiseksi, että työvoimaksi lasketaan 81 % työikäisistä. Virallisesti heistä poistetaan vaikeasti työllistettävät. Kolmanneksi se, että 1998 Tilastokeskus lopetti todellisten työtuntien keräämisen ja siirtyi työvoimatutkimukseen. Sillä saatiin merkittävä joukko haamuja kaunistamaan virallisia työllisyystilastoja. Näissä laskelmissa haamut on poistettu. Neljänneksi se, se, että kansantalouden tilinpito (Tilastokeskus) ei ole kovin luotettava mm. siksi, että kunkin vuoden lopulliset luvut saadaan kahden vuoden kuluttua ja lisäksi uutuutena se, että taulukoiden paperi- ja pdf versiot on lopetettu.

Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana kaudella1981–2020 tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta seurasi tuotantorakenteen muutos ja maatilojen alasajo. Vienti ja tuonti kaksinkertaistuivat.  Vienti ei sanottavasti lisännyt työllisyyttä, kun vientiteollisuuden tyhjäkäynnillä ollut kapasiteetti otettiin käyttöön. Sen sijan tuonnin kasvu lopetti 50 000 pk-yritystä ja työttömyys kasvoi vauhdilla. Kun 1970-luvun hätätilahallituksen ansiosta 1980 työttömiä oli 82 096 henkeä ja työttömyysaste 3,7 %, niin 1990 työttömiä oli 293 709 henkeä, 10,7 %.

Kaudella 1981–2020 tuotanto kasvoi (kolme viimeistä vuotta arvioitu) 2010 rahassa laskettuna 169,5 % (enintään 5,3 %/v) ja työn tuottavuus 202,3 % (enintään 7,7 %/v). Työtuntien mukainen työttömyysaste vuonna 2020, kun työvoiman määrä on hieman laskenut, näyttäisi olevan 24,2 %. Töitä tehdään 3,7 miljardia tuntia ja työttömyyteen haaskataan 1,2 miljardia tuntia. Työttömyysaste on tällä kaudella noussut kokonaan uudelle korkealle tasolle.

Nykyinen taantuma kestää vähintään kymmenen vuotta. Nyt näyttää siltä, että tuotanto olisi vuoden 2008 tasolla aikaisintaan vuonna 2018. Tuotantoon on iskenyt jatkuva kasvun hidastumisen ja työttömyysasteen kasvun trendi.

Seuraavan neljänkymmenen vuoden aika siis kausi 2020–2060 on maailman taloudessa hitaan kasvun aikaa. Se tuntuu kielteisesti Suomeen. Toiseksi aiheellisesti voi pelätä, että pula- ja taantuma-aikojen välit lyhenevät ja niiden kesto pitenee. Kun arvioidaan, että seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana ne iskevät kymmen vuoden välein suhteellisen matalina ja vain kahden vuoden mittaisina, niin ennustetta voi pitää varovaisena. Samaan aikaan uusi tekniikka robotteineen lisää työn tuottavuutta ja vähentää työn tarvetta.

Kaudella 1921–2060 tämän arvion mukaan vuoden 2010 rahassa tuotanto kasvaisi 11,5 % (enintään 1,3 %/v) ja työn tuottavuus 70,1 % (enintään 1,4 %/v). Mikäli Tilastokeskuksen väestöennuste 15–64 vuotiaista toteutuu niin, vuonna 2060 työtuntien mukainen työttömyysaste olisi 52,0 %. Silloin töitä tehtäisiin 2,4 miljardia tuntia ja työttömyyteen haaskattaisiin 2,6 miljardia tuntia.

Tuotanto täällä periferiassa on tuomittu hitaaseen kasvuun. Mutta työn tuottavuus ei ole sidottu tuotantoon, se on sidoksissa vain yritysten voittoihin. Tässä laskelmassa se hidastuu kolmannekseen aiemmasta. Jos se kipuaa sitä suuremmaksi tilanne muuttuu entistä katastrofaalisemmaksi. Tuotannon kokonaistilannetta voisi helpottaa korjaamalla suhteet Venäjään, mutta nykyinen sotainen uhkakuvapolitiikka ei salli eikä suosi laajaa ja kannattavaa kauppaa itään. Siellä on vihollinen!

On selvää, että tilanne voi siis olla hieman parempi, mutta myös huonompi. Menneiden vuosikymmenien aikana tapahtunut elintason kasvuun vaikutti ennen muuta vahva työväenliike. Tänään se on todella huonossa hapessa, niin heikko, että historian taustaa vasten sitä on suorastaan mahdotonta kuvitella.

Kun taloudessa ja siinä luvussa (pien)kapitalisteilla menee kurjasti ja kun koko väestön elintaso laskee siitä seuraa, että kapitalistit eivät enää voi hallita eivätkä palkkatyöläiset elää entiseen tapaan. Tässä kurjuudessa Suomi ei ole yksin. Sama kehitys tapahtuu kaikkialla maailmassa. Siksi hallitsijoiden ja hallittujen välit kärjistyvät.

Tuskin kovin kaukana on aika, kun pakkatyöläiset huomaavat, että kapitalistista järjestelmää ei voi enää korjata. Siitä alkaa kapitalismin lopettaminen jostain Amerikan tai Euroopan suurista maista,  joista se leviää vyörynomaisesti maasta toiseen. Tässä muutoksessa palkkatyöläiset muuttuvat hallituista hallitseviksi, jotka toteuttavat uudenlaisen yhteiskuntajärjestyksen, jossa jokainen osallistuu kykyjensä mukaan ja saa työnsä mukaan.  
 
Kai Kontturi

3.9.17

Mihin menet, USA


Päivitetty 27.1.2018

MIHIN MENET – USA?

Yhdysvallat ovat mielipidemuokkauksen mestareita. Ainakin Suomessa sillä on suorastaan taivaallinen vaikutus. Hollywood on sen tärkein mielikuvien luoja. Sen tuotannossa rikkaus, alituiset murhat ja sodat paketoidaan silmää positiivisesti hiveleviksi ja mieltä kiihottaviksi. Edelleen amerikkalainen unelma on voimissaan, vaikka elämä on osoittanut sen peläksi unelmaksi.   

Perussyy löytyy taloudesta ja siitä, että Yhdysvalloissa kuten muuallakin koulutetaan vain yhdenlaisia talouden asiantuntijoita. Niistä yhdet puuhastelevat makrotaloudessa ja toiset touhuavat mikrotaloudessa. Heidät on koulutettu ikään kuin maailma olisi kehityksensä päätepisteessä. Ikään kuin kapitalismi olisi lopullinen. Yliopistot ja korkeakoulut tuottavat pelkkiä opportunisteja. Opiskelijat sementoidaan oppiin, jonka mukaan tuotanto- ja finanssipääomien yksityisomistus on ainoa mahdollisuus. Siksi he eivät näe, että omistuksen jatkuvan keskittymisen vuoksi kapitalistinen järjestelmä on muuttunut kaiken yhteiskunnallisen kehityksen jarruksi.

Jokainen Yhdysvaltojen kansalainen on pakotettu jatkuvasti käsi sydämellä vannomaan uskollisuuttaan, joka mottona on ”Me luotamme Jumalaan”. Niinpä jokaisen pitää uskoa, että sen kansalliset edut ovat kaikkialla maailmassa. Jokaisen on uskottava, että maailman maiden suvereenisuus on uhka sen kansalisille eduille ja turvallisuudelle. 

Yleisesti voi sanoa, että Yhdysvallista on lähes mahdotonta saada todellista tietoa. Wikipedian mukaan 2017 väestömäärä on 322,1 miljoonaa. Mutta Yhdysvaltojen väestölaskentakeskus kertoo, että väestömäärä ylitti 300 miljoonan hengen rajan 27.8.2017. Tällainen liioittelu vaikuttaa kaikkialla. Ne peittävät laskelmissa esiintyvät mittavat manipuloinnit.

Bruttokansantuotteessa (bkt) he käyttävät niin sanottua hintaindeksiä. Sillä kasvatetaan bkt:tä. Sanotaan, että kuluneen vuoden aikana syntynyt uusi teknologia tuottaa tulevina vuosina entistä paremmin. Siksi tuleva parempi tuotanto lisätään erikseen määritellyllä hedonisella hintaindeksillä kuluneen vuoden tuotannoksi. Näin joka vuosi saa bkt:hen hyvänmiehen lisää. Kaudella 2003–15 Yhdysvalloissa vuosittainen seurannan mukaan bkt kasvoi keskimäärin enintään 2,1 %, mutta hyvänmiehen lisän ansiosta maailmalle kerrotaan, että kasvua oli 4,2 %.

Vuonna 2015 Yhdysvaltojen bkt:ksi ilmoitettiin 18 040 miljardia, jossa oli kasvua 3,6 %. Todellisuudessa se oli 13 157 miljardia dollaria, jossa oli kasvua 1,6 % joten virallisessa luvussa oli rutkasti hyvänmiehen lisää. Se oli tarpeen, että velkaantuminen ei näyttäisi liialliselta.

Yhdysvaltojen ongelmien keskiössä on vinoutunut tuotantorakenne. Maan tuotantorakenne on surkea, kun lisäarvoa tuottamattoman palvelusektorin osuus on 77 %. Se työllistää kolme neljästä työllisestä. Lisäarvoa, todellista voittoa tuottavien maatalouden ja teollisuuden osuus on vaatimaton 23 %. Onnettoman tuotantoranteen vuoksi työllisyyskin on heikko. Virallisesti 2015 maan työllisyysaste oli 62,9 %. Kun työvoimaa oli 178,6 miljoonaa, niin työttömien määrä oli 41,5 miljoonaa. Heistä oli työvoiman ulkopuolella sotilaina (koti- ja ulkomailla), vankiloissa, vaikeasti työllistettäviä, epäsosiaalisia yhteensä 32,5 miljoonaa. Näin on saatu työttömiksi 9,0 miljoonaa ja työttömyysasteeksi 5,0 %.

Heikon työllisyysasteen lisäksi yritysten ja suurituloisten verotus on kevyttä ja sotilasmenot mielettömät joten velkaantuminen on huimaa. 2015 julkista velkaa oli 16 849 miljardia dollaria ja se kasvaa. Vuonna 2017 se on jo 19 900 miljardia dollaria, 61 610 dollaria asukasta kohden. Velka on niin suuri, että sitä se ei pysty koskaan maksamaan. 

Yhtenä velkaantumisen syynä ovat valtavat sotilasmenot. 2015 ne olivat 596 miljardia ja kuluvana vuonna 638 miljardia dollaria, 1 990 dollaria asukasta kohden. Yhdysvaltojen sotilasmenoja selittää mm. se, että se miehittää 132 maailman maata ja sen sotalaivasto purjehtii lähes kaikilla maailman merillä. Kiinan vastaavat menot ovat 214,8 miljardia dollaria, 165 dollaria asukasta kohden. 

Helsingin Sanomissa julkaistiin 5.8.17 kaavio Yhdysvaltain, Ruotsin, Saksan ja Suomen henkeä kohti ostovoimalla korjatun bkt:n kehityksestä. Siinä sodan jälkeisenä aikana 1945–2008 Yhdysvaltojen talous asukasta kohti on kasvanut vaatimattomalla vauhdilla, keskimäärin 1,3 % vuodessa. Sen jälkeen 2009–2015 se on jähmettynyt 1,0 %:in vuodessa.

Monet yhdysvaltalaiset asiantuntijat ovat korostaneet, että sen bkt on kokonaan laskijoiden mieltymysten varassa (HS 27.5.2001). Ottaen huomioon Yhdysvaltojen hätääntyneeltä vaikuttava laskutapa, niin ostovoimalla korjattua henkeä kohti laskettu bkt vaikuttaa luotettavammalta. Kun julkinen sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoito ovat olemattomat jää väestön keski-ikä 37 vuoteen (Suomessa 43) ja yli 65 vuotiaiden osuus väestöstä 12,5 % (Suomessa 19), koko kurjuus paljastuu.

Yhdysvalloissa tikittää yhteiskunnallinen aikapommi. Aikanaan, viimeistään omasta kokemuksestaan kansa huomaa kurjistumisen ja pahoinvoinnin lisääntymisen. Aikanaan kansa huomaa, että jatkuva käsi sydämellä uskollisuuden vakuuttaminen onkin uskollisuuden vakuuttamista kaiken omistaville kapitalisteille. Kun kansa huomaa ja että Jumala on dollari, joista yksi prosentti omistaa lähes puolet ja yhdeksän prosenttia kansasta kolmanneksen ja rikkaat yhä vain rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Ehkä silloin yhteiskunnallinen pommi räjähtää.

Kaiken tämän asiantuntijat tietävät ja pelkäävät. Siksi Yhdysvallat on jo varautunut laajoihin mellakoihin. Jokaisen osavaltion on pitänyt rakentaa ja varustaa 300–2000 hengen keskitysleirejä. Valmiina on jo tuhatkunta FEMA:n (Federal Emergency Agency) leiriä. Lisäksi poliisi ja kansalliskaarti on raskaasti aseistettu. Maassa on valmiina (vielä uinuva) presidentti Bushin hallinnon luoma poikkeuslaki (Patriot Act). Sen perusteella ”kotimaisen terroristin” – kenet tahansa – pidätyksen voi tehdä määräämättömäksi ajaksi ilman syytteen nostamista. 

Finanssien ja tuotannon globaaleissa oloissa Yhdysvallat, EU ja kaikki muutkin maat ovat kansakuntina joutuneet suurpääoman rakentamaan vapaakaupan ansaan, kaikkialla rikkaat rikastuvat ja kansat köyhtyvät. Tästä herää kysymys – mihin olet menossa USA?

Vähin eri yhä useampi taloustieteilijä huomaa, että Smithin talousteoria on jo aikapäiviä vanhentunut, silloin talouden kellokkaiden ääni kelossa muuttuu. Vähin erin yhä useampi huomaa, että kapitalismi on muuttunut yhteiskunnallisen kehityksen jarruksi joten se on vaihdettava uuteen. Pääomien kapitalistinen yksityisomistus on lakkautettava. Se jää nähtäväksi, onko USA tämän muutoksen etujoukko.

Kai Kontturi