18.11.17

Mikä mies


MIKÄ MIES OLI STALIN?

”Josef Vissarionovitsh Stalin on niitä maailmahistorian suuria hahmoja, joiden persoonasta, elämäntyöstä ja vaikutuksesta maailman tapahtuminen kulkuun kaikkein vähimmin kiistellään hänen kuolemansa jälkeen.” kirjoitti päätoimittaja Ensio Rislakki ja Suomen kuvalehti numerossa 11/1953. Toisin kävi, kun myöhemmin kapitalismissa huomattiin sosialismissa piilevän vaaran. Oli ryhdyttävä vastaiskuun. Alkoi kylmä sota. Ja kuten aina jokaisen sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Vuodesta 1956 alkoi Neuvostoliitosta vähin erin ja pala palata kertyä kauhujuttuja. Ne saivat tukea mm. kirjailija Aleksandr Solzenitsyn romaaneista (1962–76), jotka vähin erin saivat tieteellisten tutkimusten leiman ja fiktio muuttui faktaksi. Näistä kirjallisista tuotteistaan hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon, joka vahvisti, ellei peräti virallistanut hänen suuren neuvostokriitikon aseman.      

Lopulta Ranskassa Stephane Courtois keräsi eri alojen tutkijoiden Kommunismin mustan kirjan (1997). Sille annettiin tieteellinen status. Sisällissodan jälkeen Neuvostoliiton väkiluku oli 138 miljoonaa. Kommunismin Mustan kirjan mukaan, kun muutaman vuoden kuluttua Stalin nousi maan johtoon, maassa toimeenpantiin summittaisia joukkomurhia ja toimintatavaksi omaksuttiin joukkotuhonta. Stalin tapatti väestöstä vähintään 20 miljoonaa. Joten 30-luvun loppuun mennessä väkiluvun piti supistua jyrkästi ehkä 118 miljoonaan. Sen jälkeen toisen maailmansota hävitti 26 miljoonaa ja taas väkiluku supistui, mutta nyt aiempaa jyrkemmin. Vuonna 1945 väestöä olisi ollut enintään 92 miljoonaa.   
 
Entä mitä oikeasti tapahtui? Neuvostoliitossa vuonna 1927 aikana, jolloin nälkä ei ollut vierasta. Kaikesta oli puutetta ja talonpojat kyntivät pellot puuauroilla ja äestivät risusahroilla. Näissä oloissa puolue hyväksyi ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma. Sen ansiosta pelloille ilmestyivät traktorit ja kuorma-autot jo vuonna 1932. Pian sen jälkeen tulivat myös leikkuupuimurit. Kolhoosien käyttöön rakennettiin koneasemien verokosto. Voima- ja teollisuuslaitoksia syntyi kaikkialle kuin sieniä sateella. 1930-luvulla Neuvostoliiton kansantalous kasvoi hurjaa 40 prosentin vuosivauhtia. Maassa oli jatkuva työvoimapula. Vuonna 1938 talous oli 800 prosenttia suurempi kuin vuonna 1913 ja

Pelkkänä kuriositeettina kannattaa huomata, että 30-luvulla Yhdysvallat oli syvässä lamassa. Maa oli täynnä työttömiä ja kerjäläisiä. Sen talous sai hurjan vauhdin vasta sodan alkaessa. Sota oli Yhdysvalloille siunaus ja onni varsinkin, kun se ei kokenut omalla alueellaan vähäisimpiäkään vaurioita. Sotilaitakin kaatui vain kolmasosa verrattuna yksin Leningradin kaupungin piirityksessä kuolleiden siviilien määriin.       

Toisen maailmansodan menetyksistä huolimatta Neuvostoliitto oli Stalinin kuollessa kaikissa suhteissa maailman kiistaton ja todellinen suurvalta. Kun ensimmäisen viisivuotissuunnitelma aloitettiin, niin kolmekymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1957 juhlittiin lokakuun vallankumouksen ja sosialismin saavutuksia lähettämällä ihmiskunnan ensimmäinen Sputnik avaruuteen. Juhlittiin sosialismin ihmettä!

Vahva talouskasvu vaati kaiken mahdollisen työvoiman. Ihmiskunta ei ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa tieteen ja taiteen kehitystä ja niin valtavaa teknistä ja taloudellista sekä sotilaallisen voiman kasvua, jonka Neuvostoliitto toteutti Stalinin kaudella.  Viidessätoista vuodessa väkiluku kasvoi tuntuvasti. Vuonna 1938 se oli 177 miljoonaa (tietää myös suomalainen tietosanakirja Fokus). Vuoteen 1945 mennessä väestöä olisi ollut jo 184 miljoonaa, mutta sodan seurauksena väestöä oli 158 miljoonaa, 66 miljoonaa suurempi kuin tieteelliset väärentäjät väittävät. Väkiluku kuitenkin supistui ensimmäisen ja ainoan kerran Neuvostoliiton historiassa.

Kukaan ei vahingossakaan vaivaudu puhumaan näistä Stalinin johdolla saavutetuista tieteen, tekniikan, talouden voitoista. Puhumatakan siitä, millä nopeudella Neuvostoliiton maan tasalle tuhottu Euroopan puoleinen alue jälleenrakennettiin.  Ei siitäkään huolimatta, vastaavia tuloksia ei ihmiskunnan historiassa ole aiemmin nähty. Niistä ei puhuta, kun ne aiheuttivat suunnatonta pelkoa kapitalismille. Siksi sen ajatushautomoiden lakeijalaumoineen oli kehitettävä mittasuhteiltaan rajaton ja äärimmäisen röyhkeä vastaisku – synnytettiin hirmuhallitsija Stalin ja stalinismi! Vastaiskun toteutti kapitalistisen ideologian läpitunkemat tieteen ja taiteen laitokset, mutta ennen muuta sen hallitsema maailmanlaajuinen valtamedia.

Tänään lähes kaikki kavahtavat, kun Stalinin nimi mainitaan. Oikeistolainen valhe propaganda on ollut tavattoman tehokasta. Kaikesta huolimatta on selvää, että aikanaan historian tuomarit nimittävät ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimpien ajattelijoiden Marxin, Engelsin ja Leninin rinnalle myös Stalinin uusien teorioiden käytännön soveltajana ja kiistattomien ansioidensa perusteella ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmaksi valtiomieheksi!
 
Kai Kontturi

8.11.17

Kapitalistisen järjestelmän raadollisuus


KAPITALISTISEN JÄRJESTELMÄN RAADOLLISUUS

Hannu Raineisto pohti fb:sä 31.10 hypoteesia R-T-(R¹-T-r1) = ur-T-ur1. Sen taustana lienee Marxin alkeiskaava (raha – tavara - isompi raha) R-T-R1. Siitä lähtien Marx teki oman valtavan tutkimustyön rahan kierrosta tavaratuotantoprosessissa. Tutkimus tunnetaan nimellä Pääoma. Sen tulokset ratkaisemalla saadaan näkyviin kapitalismin raadollisuus. Samalla selviää, että porvarillinen bruttokansantuote on järjestelmänä petos. Se kätkee julkisuudelta valtavan määrän kapitalisien tuloja.

Marx toteaa, että tavaratuotannossa on ensin yksinkertainen uusintaminen, arvotuote; C’=C+v+m, jossa C’ on kokonaistuotanto, C tavaravarastot, v palkat ja m lisäarvo. Sitten laajennettu ja kasautuva uusintaminen, tuotearvo; C=c+v+m, jossa C on nyt kokonaistuotanto, c pysyvä pääoma (tavaravarastossa oleva kapitalistien ikioma pääoma) ja m lisäarvo (nyt siinä on myös tavaravarastoihin piiloutuva ilmainen lisätyö). Näiden lisäksi Marx havaitsi, että kapitalistien toimintaa häiritsee luonnonlain tavoin voiton suhdeluvun alenemisen tendenssi; m/C, jossa m on lisäarvo ja C kokonaispääoma (kiinteä pääoma c1 ja pysyvä pääoma c2).

Näitä Marxin teorioita ei ole aiemmin todistettu oikeiksi. Siksi ei ole huomattu, että Pääoman III osassa voiton suhdeluvun yksilöidyssä kaavassa on virhe. Se ilmaantui Pääomaan Marxin kuoleman jälkeen. Kaavassa pysyvä pääoma on jossain vaiheessa ja jonkun varomattomuuden vuoksi muuttunut vaihtelevaksi pääomaksi, palkoiksi.

Bruttokansantuotteen sanotaan olevan laskelma lopputuotteista. Se ei pidä missään suhteessa paikkaansa. Siinä on kaikenlaisia tavaroita kuten alkutuotteita, puolivalmisteita ja lopputuotteita. Bkt ei laskelmana korreloi eikä se noudata hyvää kirjanpitotapaa. Sen sijaan kokonaistuotantoluvuista tehty tuloslaskelma korreloi ja noudattaa hyvää kirjanpitotapaa. Siitä kirjoitin julkaisun ”Nykyaika” (DSL 2003), jossa osoitin lisäarvon syntymisen. Tähän päivään tultaessa siinä esitettyä tuloslaskelmaa lisäarvoineen ei kukaan ole osoittanut vääräksi.

Meni kuitenkin vielä 15 vuotta ennen kuin sain selvitettyä tuotantoprosessissa tapahtuvan pääoman kokonaiskierron, palkkojen ja lisäarvon ensijaon, uudelleen ja lopullisen jaon sekä voiton suhdeluvun laskutendenssin lain. Niitä valmistellaan parhaillaan painokuntoon ja julkaistaan aikanaan.  

Marxin teoriassa ei ole tuloslaskelmaa eikä kahta puolta. Mutta siinä on kaikki tavaroiden tuotannossa olevat pääomat ja ihmisen työ. Siitä puuttuu vain sen toinen puoli; tuotannon käyttö. Tuotantoprosessissa kuten Marx osoittaa liikkuva pääoma (varastot) uusiutuu koko ajan, mutta kiinteän pääoman (tuotantovälineiden) kuluminen, vähentyminen ja lisääntyminen tapahtuvat tavaratuotannon ulkopuolella. Sen sijaan käytön puolella lisäarvoon piiloutunut ei-tuotannollinen kiinteä pääoma tulee näkyviin.   

Kokonaiskierron taustalla on monta erilaista laskelmaa. Tässä on vain pääoman vuosikierron lopulliset luvut vuodelta 2016. Silloin kokonaistuotanto oli 395,1 mrd.e. Siinä oli tavaravarastoissa kapitalistien ikiomaan uusinnettua pääomaa 160,8 mrd.e. Kun se vähennetään tuotannosta, saadaan kansantulo (palkat ja lisäarvo) 234,3 mrd.e. Sen lopullisessa (kaikki luvut ovat nettotuloja) jaossa oli palkkoja 39,7 mrd.e, sosiaaliturvan osuus oli 27,8 mrd.e, julkisen talouden 63,8 mrd.e ja kapitalistien voittoja 103,0 mrd.e. Lopullisessa jaossa lisäarvon suhdeluku (103,0/39,7) oli 259,4 %.  

Kansantulo käytettiin siten, että kulutukseen meni 170,8 mrd.e ja pääoman kasautumiseen 63,5 mrd.e. Pääomien kasautumisessa ovat tuotantovälineiden kulumisen korvaaminen ja lisäys/vähennys, muun kiinteän ei-tuotannollisen pääoman lisäys, varastojen muutos ja loppuun jää aiemmin piilossa ollut vapaa pääoma. 2016 sitä oli peräti 21,0 mrd.e. Viimeisen kymmenen vuoden aikana näitä piilossa olleita työllä luotuja vapaita pääomia kertyi 205,2 mrd.e. Kun niitä ei ole käytetty kotimaassa, niin mihin ne ovat kadonneet? Kaikki viittaa siihen, että ne ovat menneet suden suuhun, veroparatiisien kautta kansainvälisille rahamarkkinoille.   

Kiinteää ja pysyvää pääomaa oli vuonna 2016 yhteensä 674,4 mrd.e. Kansantulon uudelleenjaon jälkeen (palkat, jotka ylittävät työn arvon, on siirretty lisäarvoon) voiton suhdeluku (165,0/674,4*100) oli 24,5 %. Vuoteen 1990 asti voiton suhdeluku liikkui ylös ja alas alle 17,5 %:in tason. Vuoteen 2002 mennessä suhdeluku nousi 25,3 %:iin. Sen jälkeen se milloin laski ja milloin nousi. Kaikkien aikojen huippu 26,3 % saavutettiin vuonna 2007, jonka jälkeen trendi on jälleen aleneva.

Se, että voiton suhdeluku nousi hurjalle tasolle, johtui vähentyneistä investoinneista. Vuonna 1985 kiinteän pääoman (tuotantovälineiden) osuus kokonaistuotannosta oli 178 %, mutta 1995 se oli vain 144 %, vuonna 2008 se oli alimmillaan vain 96 %. Kiinteä pääoma on kaudella 1986–2016 kasvanut 173,2 %. Sen sijaan samaan aikaan tavaravarastojen pysyvä pääoma kasvoi 249,2 %. Siinä ovat vaikuttaneet mm. vapaakauppa, tuotantorakenteen muutos ja tuonnin osuuden valtava kasvu.

Kapitalistisen tavaratuotannon alkeiskaava (raha - tavata - suurempi raha) R-T-R1 ei kaipaa lisähypoteeseja. Teoriat arvotuotteesta ja tuotearvosta sekä lisäarvon suhdeluvun laskutendenssin laki kattavat koko pääoman kierron tavaratuotannossa. Ne paljastavat kapitalismin raadollisuuden, sen häikäilemättömän riiston koko laajuudessaan. Sen sijaan tuotannosta erkaantunut finanssimaailma voisi olla oman selvityksensä arvoinen sen vuoksi, että se koko ajan imee itselleen tuotannossa työläisten synnyttämiä valtavia pääomia.  

Kai Kontturi

2.11.17

Huolettomuutta tieteen huipulla


HUOLETTOMUUTTA TIETEEN HUIPULLA

Kaksi professoria Matti Pohjola ja Mika Maliranta pohtivat (HS 24.10) Suomen talouden tulevaisuutta. Jutun otsikko oli heidän haastattelujensa perusteella ”Suomen talous kaipaa edelleen uudistuksia”. Heti alussa sanottiin, että ”Ongelma kiteytyvät kahteen seikkaan: työn tuottavuuden poikkeuksellisen hitaaseen paranemiseen väestön vanhenemisesta johtuvaan hoivamenojen kasvuun.”. Tämän perusteella professorit eivät tiedä mistä puhuvat.

Kumpikaan herroista eivät ole huomanneet, että ongelma on sekä maan sisäiset että syrjäisestä sijainnista johtuvat pitkät matkat, joista aiheutuvat pitkät toimitusajat ja suuret kustannukset. Ne ovat esteenä kysynnän kasvulle. Kun kysyntä on heikkoa, kaikki takkuaa.

Professorit näyttävät ajattelevan, että tuottavuuden vahvassa kasvussa olisi pelastus. Näillä korkeasti oppineilla on ongelma. He eivät tiedä tai välitä, että bkt on pelkkää pötyä jo yksin sen takia, että sen aikaansaamiseksi kokonaistuotannosta vähennetään lähes puolet. He eivät ymmärrä, että ne ovat varastoja, jotka on vuoden aikana uusittu pariin kertaan. Ilman uusintaa seuraavan vuoden alussa kauppojen hyllyt olisivat tyhjiä. He eivät ole huomanneet sitäkään bkt:n järjettömyyttä, että bkt:n tulopuolella on hurja määrä kuluja, poistoja. Sopii ihmetellä miten tavaroiden kuluminen voi olla tuloa. Järjetöntä!
 
Kuten professorit sanovat, niin jakamalla bkt työtunneilla saadaan työn tuottavuus. Viimevuonna se oli 54,70 euroa, jossa virallisten tuntien mukaan oli kasvua edellisestä vuodesta 1,32 euroa. Kokonaistuotannosta laskettuna todellisten työtuntien mukaan tuottavuus oli 107,07 euroa tunnissa. Siinä oli kasvua 2,35 euroa. Näin todellinen tuottavuuden kasvu oli 1,03 euroa tunnissa väitettyä suurempi. Todellisten työtuntien mukaan professorien tuottavuusvirhe oli lähes 3 miljardia euroa. Ero on valtava.

Huikeinta huijausta osoittaa väite väestön ikääntymisestä. Tilastokeskus ennustaa, että vuonna 2040 meillä on 65 vuotta täyttäneitä lähes 1,6 miljoonaa. Siten kolmessakymmenessä vuodessa yli 79 vuotiaiden määrän pitäisi kaksinkertaistua. Lisäksi se ennustaa, että 1961–75 syntyneistä joka ainoa nokka on elossa ja jokainen maasta pois muuttanut on palannut takaisin. Syntyvyys-, maastamuutto- ja kuolleisuustilastojen perusteella voidaan kuitenkin laskemalla arvioida, että professorien väestönikääntymisvirhe on vähintään 600 tuhannen luokkaa. Ero on huimaava.

Professoreiden kiteyttämät Suomen talouden ongelmat eivät ole ongelmia. Suomi on EU:n jäsenenä laajuutensa ja sijaintinsa vuoksi tuomittu hitaan kasvun maaksi. Ongelmana ovat hallitsematon vapaakauppa ja suurten lähialueiden, Venäjän markkinoiden, sulkeminen mahdollisuuksien ulkopuolelle. Kun Suomen ylin lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta ovat ulkopuolisten hallussa, maan on tuomittu kurjuuden suohon.

Tuntuu suorastaan järjenvastaiselta, että parhailla resursseilla ja korkeinta tietämystä edustavat professorit kakistelematta nielevät kaiken heille tarjotun roskan ja tunkevat sitä viattoman kansan päähän. On se sääli, että tieteen huipulla olevat professorit alentuvat tietoisesti tai tiemättään valeuutisten levittämiseen.
 
Kai Kontturi