sunnuntai 17. joulukuuta 2017

NATO ja pressan vaalit


NATO-yhteensopivat presidentinvaalikeskustelut

Lauantai 16.12.2017 klo 13:00 - Pirkko Turpeinen-Saari

MTV-3 vaalikeskustelun jälkeen vallitseva tunne oli järkytys. Onko tämä se tietoisuuden taso, jolla Suomessa keskustellaan ulkopolitiikasta?

Yle 1, suomalaisten verorahoilla maksettu uutisväline toi mukaan lisää aiheita, mutta muoto - NATO-yhteensopivuus säilyi. Toimittajien kysymykset ja tila, jonka he antoivat haastateltavien vastauksille, rajoittivat kokonaisuuden tukemaan USA:n johtaman NATO:n maailmankuvaa ja siihen liittyvää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Yle:n toimittajat määräsivät osallistujat vastaamaan kysymykseen, antaisivatko he Virolle sotilaallista apua, jos Venäjä hyökkäisi Viroon. Mikä kysymys!

Paneelin osllistujista presidentti Niinistöhän on jo tehnyt kysymyksen täysin turhaksi. Hän on solminut eduskunnan selän takana USA-johtoisen NATO:n kanssa isäntämaasopimuksen, jonka perusteella USA/NATO voi rientää sotimaan Viron puolesta myös Suomen kautta vaikka ydinaseet mukanaan.

Toimittajat tietävät tämän. Siksipä katsojat ohjataan ajattelemaan, että kysymys on todellinen ja että Suomi todella voisi itse harkita sodan syttyessä Viron sotilaallista auttamista. Tämä on osa Ylen harrastamaa poliittista aivopesua.

Merja Kyllösen nostaessa isäntämaasopimuksen keskusteluun ja Väyrysen jatkaessa pontevasti aiheen erittelyä, toimittajat siirtyivät nopeasti toiseen aiheeseen Niinistöä suojellakseen.

Ainoa demokraattinen tapa suhtautua isäntämaasopimukseen on sen ottaminen perustuslailliseen käsittelyyn ja sen eduskunnan selän takana tapahtuneeseen solmimiseen osallistuneiden henkilöiden saattaminen edesvastuuseen.

Pressiklubi käsitteli 15.12. myös presidentinvaalitenttejä. Puheenjohtaja totesi, että osallistujat eivät ilmaisseet tunteita keskustelun aikana.

Kuinka osallistujat voisivat osoittaa eläytymistä tai tunteita, kun heidän edellytetään toistavan ulkoa opittua NATO-EU:n hyväksymää doktriinia. Yhdysvaltojen johtoasema maailmassa on tuon doktriinin mukaan ollut kyseenalaistamaton. Yhdysvaltojen viholliset ovat myös NATO-EU:n – siis myös Suomen vihollisia. USA:n terroristit ovat myös Suomen terroristeja ja USAn ystävä-terroristit ovat myös Suomen ystäviä.

Presidenttiehdokas Haavisto painotti erityisesti EU:ta rauhanprojektina korostaen kuinka EU on toiminut Balkanilla ansiokkaasti rauhan puolesta. Muistamme kuinka Haavisto vaelsi tiedotusvälineiden loisteessa Balkanin sodan jälkeen geiger-mittari kädessään tutkimassa radioaktiivisuutta. "Kaikki hyvin, mitään poikkeavaa ei ole havaittavissa."

Haavisto ei nähnyt ympärillään maailman mittavinta EU/USA/NATO -pommitusten aiheuttamaa eko-katastrofia. Tonavan sillat, öljyjalostamot, kemiantehtaat ja sähköverkot tahallaan ja systemaattisesti uraanipommeilla pommitettuina aiheuttivat pysyvän, tuhansia vuosia kestävän jäljen Bosnian, Serbian ja sen maakunnan Kosovon elinympäristöön.

USA ja rauhanjärjestö EU olivat vastuussa tahallisesta siviili-infrastrutuurin pommituksesta koska Jugoslavia ei alistunut USA:n Rambuilletissa vaatimaan koko Jugoslavian alueen (Serbia, Kosovo, Montenegro) USA/NATO-miehitykseen. Tämä korvautui pommitusten jälkeen laaditussa sopimuksessa pelkän Kosovon alueen miehitykseen ja pommitusten jälkeen välittömästi alkaneeseen suurimman USA:n sotilastukikohdan Bondsteelin rakentamiseen Kosovoon, Serbian maille. 

Tämä USA:n ja NATO-EU:n albaaniterroristien avulla suorittaman vallankaappauksen legitimoi Nobel-palkittu Martti Ahtisaari, joka ohjasi Kosovon itsenäistymisneuvottelut USA:n haluamaan päätökseen.

4.12.2014 Yhdysvaltain kongressi julisti lähes yksimielisesti sodan Venäjää vastaan "Anti-Russian House Resolution 758". Siinä luetellaan kaikki USA:n provosoimat konfliktit Venäjän reuna-alueilla, mutta syytetään niistä Venäjää. Julistuksen taustajoukoissa olivat Strategic Culture-aikakausilehden mukaan Soros ja AIPAC, jälkimmäinen erityisesti siksi, että Venäjä häiritsee Israelin valtapyrkimyksiä Syyriassa.

Soros taas kipuilee  Ukraina-hankkeiden osittaista myttyynmenoa.

Suomen media ei ole kiinnostunut faktoista. Sille riittää, mitä USA:n tiedotusvälineet ja uutistoimistot kertovat mielipiteenään. Näiden mielipiteiden toistamiseen tarvitaan kansalaisjärjestöjä ja poliitikkoja, jotka tarvitsevat rahoitusta.
 
Jos verrataan USA:n aggressiivisuutta ja sotilastukikohtien laajenevaa verkostoa yli 130 valtiossa, Venäjällä ei ole mitään vastaavaa. USA:n suorittamat lennokkimurhat erityisesti Afrikassa edellyttävät Saksan kanssa tehtävää sotilasyhteityötä. Saksassa onkin toisesta maailmansodasta lähtien ollut vahva USA:n armeijan läsnäolo. Tällä hetkellä n. 38 000 sotilasta.

Afganistanin laittomassa (tietenkin) sodassa, joka on USA:n kauimmin kestänyt sota, on sotilaita monista EU-maista myös Suomesta. Irakin sodassa, johon EU-Tanska ja EU-Britannia innolla osallistuivat, USA:n johdolla tapettiin yli miljoona ihmistä. Ulkoministeri Ahlbrigin mukaan puolen miljoonan lapsen kuolema oli vain "due price", sopiva hinta. Libyan johtajan Gaddaffin murha ja maan tuhoaminen oli riemun aihe silloiselle ulkoministeri Hillary Clintonille.

Yhdysvallat oli todistettavasti sekaantunut Ukrainan väkivaltaiseen palkkamurhaaja-tarkka-ampujien suorittamaan veriseen vallankaappaukseen, jonka taustalla oli USA:n raha-eliitin pyrkimys päästä Ukrainan GMO-maanviljelyn ja liuskekaasutuotannon apajille (The Economist 2013). USA:n ja EU:n tukemat "vallankaappausjohtajat" löysivät paikkansa tulevassa Ukrainan hallinnossa. Poroshenko presidenttinä, Saksan rahoittama Klitsko Kiovan pormestarina, Jatsenjuk pääministerinä, jonka kanssa varapresidentti Biden puhui, kertomansa mukaan, puhelimessa enemmän kuin vaimonsa kanssa.

Yhdysvaltojen rinnalla NATO:n laajenemista edistänyt EU oli osavastuussa Ukrainan verisestä vallankaappauksesta. Suomen Olli Rehn, laajentumiskomissaarina ja myöhemmin talouskomissaarina ja EU-komission varapuheenjohtajana, on vastuussa siitä, että lähentymissopimuksen valmistelu oli puutteellista. Presidentti Janukovits, joka oli EU-myönteinen realisti, katsoi, että aikataulu oli liian kireä. Ukrainalla ei ollut varaa vielä solmia sopimusta.

Tärkeämmäksi kuin ukrainalaisten edun ajaminen, tuli sotilaallisten artikloiden pikainen voimaan saattaminen jotta USA:n ja NATO:n joukkoja voidaan sijoittaa Venäjän rajalle Ukrainaan.

Vallankaappaushallitus julisti keväällä 2014 sodan itä-ukrainalaisille, jotka eivät hyväksyneet laitonta vallankaappausta ja venäjän kielen rajoituksia. Kiovan hallitus lopetti kaikki valtion tuet, koululaitoksen, eläkkeet ja pankkitoiminnan Donbassin alueelta. Valtaan tultuaan presidentti Poroshenko manasi televisiopuheessaan itäukrainalaiset kuolemaan kellareihinsa.

Tarkka-ampujien vastuuseen saattamista Kiovan hallituksen toimesta ei ole edes yritetty toteuttaa. Natsien suorittama Odessan ammattiyhdistysten talon tuhopoltto ja joukkomurha on edelleen tutkimatta. Maassa vallitsee terrorin ja vastuuttomuuden ilmapiiri, jota korruptoitunut presidentti ei pysty natsien pelossa muuttamaan. Sen sijaan hän kuluttaa rahaa ja aikaa Yhdysvaltojen kongressinjäsenten lobbaamiseen saadakseen rahaa ja aseita.

USA:n pyrkimyksenä oli myös Venäjälle kuuluneen Krimin Sevastopolin laivastotukikodan haltuunotto. Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva tukikohta on keskeisen tärkeä Venäjän puolustukselle.

Venäjän suorittama Krimin rauhanomainen haltuunotto, jolla taattiin Krimin asukkaille mahdollisuus valita oma kohtalonsa, on kovin erilainen kuin USA:n suorittama Kosovon väkivaltainen haltuunotto ja valtavan sotilastukikohta Bondsteelin rakentaminen Serbiaan kuuluvalle maalle. Kosovosta on muodostunut mafia-valtio, jonka presidentti vasta askettäin vapautui Interpolin-listalta.

Yhdysvaltojen vallankäyttöön kuuluu asevoiman rinnalla myös talouspakotteet. Kuubaan kohdistettuja talouspakotteita on vaadittu kumottaviksi koko YK:n yleiskokouksen voimalla vuodesta toiseen. Maa, joka rikkoo pakotteita, ei voi käydä kauppaa USA:n kanssa. Siten pakotteet ovat muodostuneet totaalisiksi.

Ukrainan vallankaappaus ja NATO/EU:n lähentymissopimuksen ja niihin ensisijaisena kuuluvien sotilaallisten artikloiden allekirjoitus tapahtuivat keväällä 2014 (ratifiointi viivästyi Hollannin epäröidessä).
 
3.9. 2014 solmittiin Minskin sopimus.

4.9.2014 Suomi solmi isäntämaasopimuksen, joka sinetöi USA/NATO:n pääsyn hyökkäämään Venäjälle käyttäen Suomen satamia, lentokenttiä, tiestöä ja ilmatilaa läpikulkuun. Sotilaallista yhteistyötä on lisätty kahdenvälisillä sopimuksilla NATO-Britannian, NATO-Saksan ja NATO:n johtomaan USAn kassa.

4.12.2014 Yhdysvaltain kongressi päätti sodanjulistuksesta Venäjälle. Pääsy Venäjälle Suomen ja Ukrainan kautta oli taattu. presidentin ei enää taritse kääntyä kongrassin puoleen aloittaessaan sodan. (Näin toimittiin Irakia koskevan kongressin samankaltaisen päätöksen pohjalta, jolloin George W. Bush aloitti sodan.)

Presidentti Niinistön aikana Suomi on militarisoitu paitsi sotilaallisten sopimusten avulla, myös kulttuurisesti, tiedonvälityksen ja sanavapauden alueella.

Presidentti Niinistö on suhtautunut varsin arrogantisti Venäjän edustajiin. Venäläisen kenraalin ojentaminen tämän puheenvuorojen sisällöstä ei kuulu diplomatiaan vaan pisteiden keruuseen osalta kansalaisista.

Venäjän edustajien pääsyn kieltäminen ETYK-juhliin vuonna 2015 ja saman aikainen Yhdysvaltojen laivaston vierailu Helsingissä ja laivaston orkesterin konsertti Suomenlinnan kirkossa on syvä kumarrus USAn suuntaan ja pyrkimys alleviivata Suomen liittolaisuutta niiden arvojen kanssa, joita USA edustaa.

Niinistön toiminta muistuttaa Mannerheimin toimintaa. Yhtä militaristisia ja selän takana toimivia molemmat. Mannerheim kutsui natsi-Saksan armeijan Suomeen presidentin ja eduskunnan selän takana elokuussa 1940. Suomen armeija oli osa natsi-Saksan armeijaa.
Niinistön toimenpiteiden johdosta Suomi on osa USA-johtoista armeijaa, jonka kaltaista aggressiivista maailmanvaltaa hamuavaa voimaa ei ole nähty sitten natsi-Saksan. Tätäkö me Suomen presidentiltä haluamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.