Palkat ja lisäarvo

MIHIN KAPITALISTEJA TARVITAAN?

Kauan – kauan sitten Marx selvitti, että kaikki tavarat ovat vain ihmisen työn yhdisteitä. Tavaroita ovat kaikki ne, jotka tyydyttävät jonkun ihmisen tarpeen riippumatta siitä synnyttäköön sen vatsa tai mielikuvitus. Hän sanoo, että jos tavaroista poistettaisiin kaikki niihin käytetty työ, jäljelle jäisi vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa. Vaikka havainto on vanha, aina se sykähdyttää.

On huikeaa katsella ympärille ja miettiä kuinka kaikki ympärillämme oleva tavara, upeat rakennukset ja rakennelmat, kaikki teillä liikkuvat autot ja taivaalla lentelevät koneet läppäreihin ja kännyköihin saakka ovat pelkkiä työn yhdisteitä, pelkkää työtä. Kaikki tämä johtaa ensimmäiseen ajatukseen siitä, että ilman pakkatyöläisten yhteisiä ponnistuksia, tietoa, taitoa ja aherrusta noita tavaroiden ihmeellisyyksiä ei olisi olemassa.

Toinen ajatus on, että kuinkahan noiden tavaroiden valmistajat ovat kautta aikojen eläneet ja tulleet toimeen. Se tiedetään, että koko tähänastinen ihmiskunnan historia on luokkataistelujen historiaa. Harvat ovat koko ajan rikastuneet, kun toiset ovat tehneet työt ja taistelleet niukasta toimentulosta.

Marx löysi mm. kapitalismia ohjaavan ihmisestä riippumattoman luonnonlakien kaltaisen arvolain. Se keskeisenä sisältönä ovat työnarvo, jossa on palkka ja lisäarvo. Työn arvo on se arvo, jonka työntekijät ovat luovuttaneet työvoimastaan vanhojen tavaroiden kulumisen korvaamiseen ja kokonaan uusiin tavaroihin. Osan luovuttamastaan työn arvosta, työläinen saa palkkana elääkseen ja kasvattaakseen uutta työvoimaa. Toisen osan kapitalistit ottavat itselleen lisäarvona.

Työväenluokka ei tuotannossa omista muuta kuin työvoimansa. 2016 heitä oli 2,4 miljoonaa, 86,1 % palkkaa saaneista. Kapitalistien luokka omistaa pääomat, tuotannon välineet. Heitä oli noin 0,4 miljoonaa, 13,9 %.

Luvut kuvaavat luokkajakoa, vaikka tässä työväenluokassa on pieni väliryhmä, joka ei siihen kuulu, mutta pienituloisena on tavallisen palkkatyöläisen kaltainen. Myös kapitalistien luokassa on pienen pieni joukko, joka ei omista pääomia, mutta tulojensa vuoksi (esim. muutamat ay-johtajat) ovat heidän kaltaisiaan. Olkoon miten tahansa, niin työväenluokalla on yhteiskunnassa valtava enemmistö. Näiden kahden luokan edut ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa.        

Kun kansantalouden kokonaistuotannosta vähennetään kapitalistien ikioma pysyvä pääoma, saadaan kansantulo. Siinä ovat palkat ja lisäarvo. Molemmat joutuvat vielä uudelleen jakoon. Niistä vähennetään verot ja sosiaaliturvamaksut, sekä palkat, jotka ovat lähellä tai yli työn arvon. Uutta arvoa tuottamattomina suurpakat on siirrettävä lisäarvoon. Kaiken tämän jälkeen jää sotu- ja julkisen talouden netto-osuus sekä nettopalkat ja kapitalistien anastaman lisäarvon netto.

Vuoden 2016 loppujaossa sotun ja julkisen talouden yhteenlaskettu netto-osuus koko lisäarvosta oli 91,6 miljardia, nettopalkat olivat 39,7 miljardia ja kapitalistien anastama lisäarvon netto oli 103,0 miljardia euroa. Tuon valtavan (259,4 % palkoista) lisäarvoanastuksen eteen todelliset kapitalistit eivät ole panneet tikkua ristiin. Siksi on aiheellista kysyä; mihin kapitalisteja tarvitaan?

Lienee sanomattakin selvää, että jokainen arvonsa tunteva talouden tutkimuslaitos sanoo, että ei tuo pidä paikkaansa. Ilmeisesti he sanovat, että bkt:ssä ei yksinkertaisesti ole tuollaista summaa, eikä sille ole siinä tilaa. Luultavampaa kuitenkin on, että kaikki vaikenevat kuoliaaksi tiedot moisesta rosvouksesta.

Asia on niin, että he eivät osaa eivätkä haluakaan sitä laskea. Tilastokeskuksella, joka on tässä asiassa virallisena tilastolähteenä, on muutamia sekä osaamisen että ymmärtämisen vaikeuksia. Nimittäin vuonna 2016 sen sylissä oli 209,9 miljardia ja viimevuonna 219,8 miljardia euroa, jonka olemassaoloa he eivät osaa selittää. He eivät tiedä mistä se tulee tai mitä se on, siksi EU:n neuvosta he sanovat sitä kylmän rauhallisesti joksikin ihmeen taivaan lahjan saaduksi välituotteeksi.

Ja mikä kummallisinta, tämä ei ole ainoa asia, jota Tilastokeskus ei osaa selittää. Se väittää ja taas kylmän rauhallisesti, että 1961–1975 syntyneet 1 069 572 lasta ovat kaikki elossa ja maassa vuonna 2040. Miten se on mahdollista, kun jo nyt heistä on moni kuollut ja lähtenyt maasta pysyvästi, sitä he eivät osaa selittää. Siitä huolimatta he riemuiten ilmoittavat, että myös kaudella 1991–2005 syntyneet 959 991 lasta ovat elossa ja maassa.  

Tällainen sekoilu ei ole sattumaa vaan tarkasti harkittua petosta. Sillä halutaan todistaa, että kapitalistit ovat välttämättömiä, kun he omistavat kaiken, jolla kansantalous pyörii. Ilman heidän pääomiaan tuotanto ja koko elämä pysähtyy. Meiltä halutaan kaikin keinoin salata, että kaikki tavarat, pääoma on vain ihmisten työtä, jonka tuloksista kapitalistit ovat anastaneet ja anastavat itselleen valtavan osan joka ainoa päivä.

Pienet palkat ja kapitalistien anastama lisäarvoa on luokkataistelukysymys. Työväenluokalla, joka ei omista muuta kuin työvoimansa, on kaikki valta ja voima jos se niin haluaa.  Työväenluokka, jonka osuus on yli viisi kuudesosaa koko väestöstä, on tänään hajallaan kuin varpusparvi siksi se on riistetty luokka. Tiedon lisääntyessä se ajanoloon huomaa kapitalistien tarpeettomuuden ja vähin erin se muuttuu luokaksi itseään varten.

Kai Kontturi