28.2.12

Tuottavuus

TUOTTAVUUS – MITÄ SE ON?

Kapitalismissa kaikki kasvatus ja koulutus päiväkodeista yliopistoihin saakka on tiukasti sidottu sen ideologiaan. Se on viattomien lasten, nuorten, aikuisten ja vanhustenkin tehokasta aivopesua, joka on tehnyt ihmisistä porvarillisen ideologian orjia. Heistä on tehty nöyriä, jotka eivät uskalla eivätkä ylirasitettuina viitsi tai jaksa ajatella. Siksi kansalle voidaan syöttää valheita valheiden perään. Huikeat huijaukset perustuvat kolmesataa vuotta sitten esitettyyn ideaan (Smith) bruttokansantuotteeseen. Se noituu olemattomiin yli puolet tuotannosta. Noitumiseen liittyvät monenlaiset haamuselvitykset työvoimatutkimuksesta väestöennusteisiin.

Porvarilliset kansantalouden selittäjät eivät ole koskaan päässeet kärryille siitä mitä ovat kokonais- ja työn tuottavuus, vaikka tieto on ollut käytettävissä sataviisikymmentä vuotta. Se ei kuitenkaan ole saavuttanut asiantuntijoita tai he eivät ole itse sitä oivaltaneet. Kaikki arvo on vain ihmisen työtä. Jos tavaroista "vähennetään kaikki erilaisten hyödyllisten töiden kokonaissumma… jää aina jäljelle perusaine, joka on jo olemassa luonnossa ilman ihmisen vaikutusta.". Tavarat ovat pelkkiä "kahden tekijän, luonnonaineen ja työn yhdistyksiä." (Marx). Siitä johtuen asiantuntijat eivät tiedä, että tuotannosta ei voi noitua mitään olemattomiin ja että kapitalistisen tuotannon ainoa tarkoitus on aiemmin tehdyn kapitalisoituneen työn, pääoman, uusintaminen ja lisäys.

Tuotanto

Epäselvyydet kansantaloudessa aiheuttaa ongelmia poliitikoille ja lainsäätäjille. Siksi syntyy lakeja ja säännöksiä, jotka eivät ole kansalaisten eduksi. Syntyy harhakuvitelmia. Niistä järkyttävimpiin kuuluu väite, että vapaakauppa on hyväksi. Miksi siis vaivautua valmistamaan tavaroita, jotka voi ostaa halvalla ulkomailta? Ongelma on siinä, että ostamiseen pitää olla varaa, eikä sitä synny tyhjästä. ilman tuottavaa työtä.

Tuottavaa työtä tehdään valmistamalla tavaroita teollisuudessa, rakentamisessa ja maataloudessa. Erilaiset palvelut eivät tuota uutta arvoa, ne ovat tuottamatonta työtä. Tavaroita tuottavan työn uusi arvo on lisäarvoa, josta osa ohjataan tuottamattomaan, mutta yhteiskunnallisesti välttämättömään työhön, palveluihin. Jos ja kun tätä tuotannon kaksinaisluonnetta ei tunneta, ymmärretä tai ei haluta tunnustaa, syntyy vahingollisia, kansan kannalta vääriä päätöksiä ja lakeja.

Kapitalisteja ei kiinnosta tuottavatko he hyödyllisiä vai hyödyttömiä tavaroita ja palveluita. Heitä kiinnostaa vain voitto. Tähän ja vapaakauppaan liittyy kuvitelma, että rahalla voi tehdä rahaa. Erityisesti suurpääoman omistajia käsiin on jo keskittynyt ratkaiseva osa tavaratuotannosta. Siksi he ovat nyt kiinnostuneita rahalla rahan tekemiseen. Sen seurauksena rahamarkkinat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Oleellista on se, että kasvu on digitaalitekniikalla luotua keinotekoista, virtuaalirahaa, jolla ei ole reaaliarvoa. Se on kapitalistien suurimittaista keinottelua, jolla kupataan heikompia sijoittajia ja lopulta veronmaksajia, sillä se aiheuttaa nopeasti toistuvia finanssikriisejä.

Vapaakaupan seurauksena kahdessakymmenessä vuodessa uutta arvoa tuottavan työn osuus on laskenut ja tuottamattoman työn osuus kasvanut. Kaudella 1991–2010 palvelujen osuus Suomessa kasvoi 58,9 prosentista 66,5 prosenttiin, kun suomalaisia pääomia vietiin ulkomaille 535 miljardia euroa. Teollisuuden siirtäminen ulkomaille on supistanut tuottavan työn osuutta. Ulkomaisesta kysynnästä riippuvan viennin ja ulkomaisen tuonnin osuus ovat kaksinkertaistuneet ja kriisien riskit kasvaneet. Vapaakaupan seurauksena työllisyys on täysin riippuvaisia ulkomaista.

Yhdysvallissa palvelujen osuus oli jo 76,9 prosenttia. Sen tuonti on vientiä suurempi ja kauppataseen alijäämä on yli 45 prosenttia. Siitä seuraa maksutase- ja työllisyysongelmat, jotka osaltaan kiihdyttävät valtion velkaantumista.

Bkt ei sisällä uusintamista joten sen muodostavat palkat, voitot, verot ja sotumaksut. Se on noitunut olemattomiin yli puolet tuotannon arvosta välituotteilla, veroilla ja tukimaksuilla. Bkt onkin vain YK:ssa sovittu määrätynlainen tilastokokoelma. Se on pelkkä sopimus, joka lopputulos ei ole sidoksissa mihinkään todelliseen, sillä sen luvut eivät korreloi keskenään. Siksi sitä voidaan manipuloida.

Manipuloinnista loistava esimerkki on Yhdysvallat. Siellä toteutetaan ns. hedonista laskentatapaa. Sen mukaan tämän vuoden innovaatiot, tulevat nautintaoikeudet, lasketaan vuoden tuloksi, vaikka todellisuudessa ne tuottavat jotain vasta jossain tulevaisuudessa. Tämä bkt:n hedoninen luova lisä on kasvanut vajaassa kymmenessä vuodessa lähteestä riippuen 2 192,8 – 2 333,3 miljardiin dollariin so. 17,9 – 19,2 prosenttiin. Siksi sen ja muidenkin maiden todellisesta tuottavuudesta ei saada oikeaa tietoa.

Kokonaistuotannossa ovat liikkuva pääoma (varastot ja myyntisaatavat) ja kaikki palkat ja voitot sekä niiden verot ja sosiaaliturvamaksut. Liikkuva pääoma on bkt:tä suurempi ja suurempi kuin olemattomiin noiduttu välituote sekä siihen liitetyt verot ja tukimaksuineen. Sen toisena puolena ovat liikkuva pääoma sekä kulutus, kauppatase (viennin ja tuonnin yli-alijäämä) ja uuden ei tuotannollisen pääoman muodostus. Näin syntyy kansantaloudesta laskelma. Siinä kaikki summat korreloivat keskenään. Se muodostaa Marxin tarkoittaman kansantalouden tuloslaskelman.

Työn tuottavuus

Usein mediassa ja kirjallisuudessa kerrotaan ja väärin todistetaan, että työn tuottavuus olisi yhtä kuin reaaliarvoinen bruttokansantuote/työntekijämäärä. Siinä ensimmäinen virhe on bkt, joka kuten sanottu on alle puolet kokonaistuotannosta. Kuten sanottu bkt on vain eräänlainen häivähdys todellisuudesta. Toinen virhe on työtekijämärän käyttö. Työntekijöiden työvuosien pituudet vaihtelevat suuresti joten, kun työntekijämäärä kasvaa tuottavuus supistuu, vaikka todellisuudessa työn tuottavuus kasvaa, kun henkilöiden työtuntien määrä laskee.

Oikea työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotannon reaalihintainen määrä, jaetaan tehdyillä työtunneilla. Eräiden mielestä se ei ole tosi, kun työtunnit eivät ole homogeenisiä. Sillä ei kuitenkaan ole kansantalouden mitassa mitään merkitystä, kun jokainen työtunti on osa kokonaistuotantoa. Siten työtuntien määrä, muodostaa kokonaistuotannon niiden eroista riippumatta.

Kansantalouden tuloslaskelma tehdään käyvään eli nimellishintaan. Se siis sisältää rahan arvon muutokset, inflaation. Siksi työn tuottavuuskin lasketaan toiseen kertaan eli nimellishintaan, mutta kun rahanarvon muutoksia, inflaatiota on mahdoton ennakoida, sitä ei voi, kannata, käyttää tulevaisuuden arvioinnissa.

Kokonaistuottavuus

Kokonaistuottavuuden kanssa porvarilliset taloustieteilijät eivät ole päässeet sinuiksi. Siksi he eivät ole päässeet todellisuuden kärryille. Niinpä he ovat kehitelleet monenlaisia ja viisaan näköisiä mutkikkaita kapitalistisen ideologian läpitunkemia päättömiä yhtälöitä. Lukemattomien muuttujien ja yksityisen kapitalistin yksin, toisista riippumattomien päätösten vuoksi ne ovat jokseenkin aina epäonnistuneet ja epäonnistuvat myös vastaisuudessa. Olkoon miten tahansa, kapitalismissa tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa yksityisten suurkapitalistien valtioita suuremmiksi kasvaneen päätösvallan vuoksi.

Kokonaistuottavuus on joka tapauksessa täsmälleen sama kuin tuotanto ja työn tuottavuus, joilla on sekä nimellinen että määrään perustuva arvo. Tämä näyttää ylittävän porvarillisten tutkijoiden ymmärryksen. Asia on niin yksinkertainen, että akateemikoiden mielestä se voi olla tosi. Siksi heidän on mahdotonta uskoa, että kun kokonaistuotannosta vähennetään kapitalistien ikioma pysyvä pääoma, saadaan tulokseksi työnarvo. Ja edelleen – vähentämällä työn arvosta palkat jäännös on lisäarvo.

Pysyvä pääoma ei ole tuotannon välineitä, kiinteää pääomaa, vaan jatkuvasti tuotannossa kiertävää pääomaa, joka kulutetaan ja uusitaan keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Molempien käyttö ja kuluminen korvataan lisäarvosta, joka sisältää myös niiden määrälliset muutokset.

Esimerkki. 2010 kokonaistuotanto siis kokonaistuottavuus, oli 351,5 miljardia euroa. Kun se jaetaan todellisilla tehdyillä 3 742 miljoonalla työtunnilla, yhden tunnin työn tuottavuus oli 93,93 euroa. Siinä oli sijoitettua pysyvää pääomaa 148,8 miljardia euroa, joka on 39,76 euroa tunnissa. Kun se vähennetään kokonaistuottavuudesta, jää tehdyn työn arvoksi 202,7 miljardia euroa, 54,16 euroa työtunnissa. Työn arvossa oli palkkoja 16,35 euroa ja lisäarvoa 37,81 euroa. Lisäarvoa oli palkkaan verraten 231,3 prosenttia. Tässä palkoista on siirretty lisäarvoon kaikki sellaiset palkat, jotka ylittivät työn arvon eivätkä kasvattaneet senttiäkään jaettavaa kakkua.

Työn arvo on kansantuloa, jonka palkat ja lisäarvo jaetaan uudelleen. Verotuksella ja maksuilla niistä otetaan osa sosiaaliturvaan ja osa julkisiin menoihin. Lopuksi jää nettotuloina palkat, sotu, julkisen talouden tulot ja yksityiset voitot. Vuonna 2010 työn arvosta siis kansantulon 202,7 miljardista eurosta käytettiin kulutukseen 142,8 miljardia. Lopulla 59,9 miljardilla eurolla korvattiin tuotannon välineitten kuluminen ja lisäys, varastojen käyttö ja lisäys sekä muun kiinteän pääoman lisäys. Loput olivat säästöjä, vapaata pääomaa.

Lopuksi

Kaikki tuottavuus on siis yksin työ tulosta. Porvarillisten taloustieteilijöiden ongelmien ydin on siinä, että heitä ei ole saavuttanut oikea jo sata viisikymmentä vuotta vanha tieto tai he eivät ole itse oivaltaneet kaiken arvon, pääoman, olevan ihmisten palkatta tekemää työtä. Näyttää selvältä, että he eivät ole oivaltaneet edes yhteiskunnallisesti välttämättömän työn sisältöä – työn kaksinaisluonnetta tuottavaa ja tuottamatonta työtä. Sen vuoksi tuottavuus yleensä ja sen mukana koko kansantalous jää heille epäselväksi ja muuttuu mielikuvatehtailuksi.

Toisaalta tekniikan ja työtaidon kehittyessä työn kaksinaisluonteeseen kuuluvat konkreettinen ja abstraktinen työ etääntyvät toisistaan, kun kapitalistisessa järjestelmässä voitto on tärkeintä. Sen ja globaalin vapaakaupan seurauksena tulevaisuudessa tuotanto näyttää kasvavan työn tuottavuutta hitaammin joten työn tarve koko ajan vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Työttömyyden, köyhyyden ja pahoinvoinnin lisääntyminen vaatii todella radikaaleja muutoksia, että tulevaisuus käännetään parempaan suuntaan ja alati kasvavaa tuottavuus, tulonjako, muutetaan oikeudenmukaiseksi. Muutos vaatii ennakkoluulotonta, mutta tietoista irtaantumista kapitalismin ideologian ja ylikansallisen pääoman orjuudesta.

Kai Kontturi

PS. Varastojen, liikkuvan ja pysyvän pääoman, selvittämisen yhtälö ja mallit ovat tämän blogin vuoden 2010 helmikuussa otsikolla "Marx kojaa Smithin virheitä".

20.2.12

Yritysvero ja työllisyys

YRITYSVEROTUS JA TYÖLLISYYS

Helsingin Sanomat kirjoitti 18.2.12 pääkirjoitussivullaan, että työvoimapula uhkaa jossain vaiheessa ja vuorineuvos Jorma Eloranta vaati, että investointien ja työllisyyden vuoksi yritysten verotusta pitäisi alentaa nykykyisestä 24,5 prosentista 20,0 prosenttiin.

1990-luvun alussa työttömyys oli 199 tuhatta henkilötyövuotta, 7,7 %. Silloin, 1992 yritysvero alennettiin 50 prosentista 36,0 prosenttiin ja 1993 edelleen 25 prosenttiin. Ja kuinkas kävi?

Vuonna 1995 työttömyys oli virallisesti 438 tuhatta henkilötyövuotta, 17,9 %, mutta todellinen 485 tuhatta henkilötyövuotta, 19,9 %. Työvoimaa oli kuitenkin supistettu syrjäyttämällä siitä eri tavoin 138 tuhatta työkykyistä ihmistä. Jos niin ei olisi tehty, työttömyysprosentit olisivat 22,3 - 24,2 %.

Nyt joku voi sanoa, että vaikutus tuli myöhemmin. Vuonna 2010 työttömyys oli virallisen tilaston mukaan 542 tuhatta henkilötyövuotta, 18,9 %, mutta todellisen mukaan 752 tuhatta henkilötyövuotta, 26,2 %.

Yritys-, enempää kuin muutkaan suuret osinko- ja pääomaverojen alennukset eivät ole parantaneet työllisyyttä. On tapahtunut päinvastoin. Jos työllisyys olisi kiinni yritysverotuksesta, niin veron alentaminen on heikentänyt työllisyyttä.

Ennen vapaakaupan aikaa työllisyys ja työttömyys laskettiin kuten edellä työvuosina. Vapaakaupan aiheuttaman työttömyyden räjähdysmäisen kasvun vuoksi siitä luovuttiin ja siirryttiin laskemaan työpaikkoja, siirryttiin ns. työvoimatutkimukseen.
Sen jälkeen jokainen pätkätyöläinen kirjattiin työlliseksi. Lisäksi työvoimatutkimuksen ansiosta tilastoihin ilmaantui hurja määrä haamutunteja.

Näin EU:n määräämä tilastokikkailu laski työttömyysaste puoleen.

Kaikki ennusteet viittaavat siihen, että vapaakaupan ja EU:n oloissa tuotanto kasvaa hitaasti ja erilaiset tuotanto- ja finanssikriisit toistuvat entistä nopeammin. Sen ja tuotannon pääomavaltaisuuden vuoksi työn tuottavuus kasvaa aina tuotantoa nopeammin ja työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa työvoimapulasta ei ole heikkojakaan viitteitä.

Kai Kontturi

18.2.12

Unelmasta painajaiseen

AMERIKKALAISESTA UNELMASTA PAINAJAISEEN

Presidentti Barak Obama kirjoitti viimevuoden viimeisenä päivänä lain (NDAA), jonka perusteella kenet tahansa ja milloin tahansa voidaan vangita määräämättömäksi ajaksi ilman syytteen nostamista ja oikeuden käyntiä. Kukaan ei ole enää turvassa hallinnon mielivallalta.

Jos ja kun vankien määrä on kasvanut entiseen tapaan 2,8 prosenttia vuodessa, niin ongelmana ovat lähes 2,6 miljoonaa vankia. He ovat täyttäneet todella kurjat, ihmisoikeuksia halveksivat vankilat. Osaa vangeista kidutetaan pitämällä heitä jopa vuosia täydellisessä erityksessä. Vankiloiden tilanpuutteen vuoksi ehdonalaisessa vapaudessa on yli viisi miljoonaa tuomittua.

Ilta-Sanomat kertoo 17.2.12 käsittämättömän julmasta elinkautisesta vankeustuomiosta ilman armahdusmahdollisuutta, jonka sai 25-vuotias musta muslimimies. Toisin kuin meillä, elinkautinen tarkoittaa elinkautista. Tuomion tekee erityisen julmaksi, täysi epäinhimilliseksi eristys. Hän joutuu olemaan yksin ilman vieraita, ilman puhelinoikeutta ja kosketusta muihin vankeihin. Hän joutuu olemaan yksi sellissään 23 tuntia vuorokaudessa. Hän saa ulkoilla vain tunnin päivässä ja senkin eristetyllä pihalla. Lienee selvää, että tämän kidutuksen seurauksena hän menettää ennemmin tai myöhemmin järkensä.

Tuomio annettiin epäonnistuneesta itsemurha-aikomuksesta matkustajakoneessa. Hänellekin amerikkalaisesta unelmasta tuli painajainen. Sen vuoksi hän ei päässyt paratiisiin vaan joutui todelliseen helvettiin.

Kai Kontturi

11.2.12

Työura

Työura pidemmäksi ja eläkeikä ylös on pötyä!

Mediassa jatkuvasti kirjoitetaan väestön ikääntymisestä ja nyt OECD:kin puuttui samaan asiaan. Siitä puhuvat nekin asiantuntijat, joiden pitäisi tietää, että väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen ovat tuulesta temmattuja.

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65 vuotiaiden määrä kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta. Ennusteen mukaan vuonna 2055 yli 64 vuotiaita maahanmuuttajia pitäisi olla hurjat 150 000 henkeä, 22,2 prosenttia maahan muuttaneista. Edelleen 1945–75 syntyi yhteensä 2 473 393 henkeä, joista yli 80 vuotiaina pitäisi olla hengissä 616 101 henkeä, 24,9 prosenttia, joka olisi hurjasti eli 2,5 kertaa nykyistä enemmän. Ja vielä. 1976–90 syntyi yhteensä 959 991 henkeä, jotka ovat ennustevuotena 64–79 vuotiaina. Näistä jokaisen pitäisi olla hengissä, että vuonna 2055 yli 64 vuotiaiden ennuste 1 726 092 henkeä toteutuisi.

Ennuste on joka suhteessa täysin mahdoton, tuulesta temmattu sillä jo nyt 1945 jälkeen syntyneistä joka vuosi joku kuolee ja joku muuttaa pysyvästi pois maasta. Meillä ei yksinkertaisesti ole syntynyt niin paljoa ihmisiä, että niistä voisi tulla ikääntymis- ja huoltosuhdeongelma, jolla meitä pelotellaan. Kyse on valheesta, selkeästä petoksesta!

Vaikka elinaika pitenee, niin suurten ikäluokkien 1960 jälkeen 2005 mennessä syntyvyys on alentunut keskimäärin 28 455 hengellä (30,4 %) vuodessa. Kun maastamuutto oli keskimäärin 13 753 henkeä vuodessa, syntyneistä nettomenetys oli 42 208 henkeä (45,1 %) vuodessa. Näin ollen yli 64 vuotiaiden määrä ei koskaan ylitä miljoonan rajaa.

Väestön ikääntymisongelmaa propagoidaan kaikkialla Euroopassa. Niinpä sen juuret johtavat maan rajojen ulkopuolelle. Yhdysvalloissa ei ole väestön ikääntymisongelmaa, jonka hoitaa heikko sosiaaliturva.

Syntyvyyden perusteella meillä ei ole mitään syytä työuran pidentämiseen. Päinvastoin. Koko ongelma on siinä, että työn tarve koko ajan vähenee. Kaikki tuotannon kehitysennusteet viittaavat siihen, että seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana tuotanto kehittyy hitaasti, mutta työn tuottavuus kasvaa aina tuotantoa nopeammin. Siksi työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Kai Kontturi

6.2.12

EU:n rahoitusvakaus

Maksetaanko kuntauudistuksella euromaiden velkoja pankeille?

Jo kauan sitten on tiedetty, että pankit ovat melkoisia rosvoja. Bertol Breht sanoi ajatuksella, että jos aiot rosvoksi älä ryöstä pankkia, vaan perusta se. Näin Breht puhui aikana, jolloin ei edes unikuvissa kukaan osannut ajatella kuinka suuria rosvoja pankit voivat olla ja ovat tänään.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana rahamarkkinat ovat kasvaneet todella kauas ohi bkt:n siis lopputuotteiden valmistuksen. Aiemmin eli ennen aikaa 1995, bkt:n lisäksi rahamarkkinoille tarvittiin160 prosenttia pääomaa pitkäaikaisiin asunto- ja yrityslainoihin sekä käteisiin, käyttelytileihin ja yritysten lyhytaikaisiin luottoihin kuten varastoihin ja tilisaamisiin.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF mukaan vuonna 2009 tilanne oli totaalisesti muuttunut. Nyt noiden rahoitustarpeiden lisäksi joukkovelkakirjoilla keinottelu on lisännyt niiden määrää. Nyt niiden osuus maailman bkt:stä oli 153 prosenttia. Samaan aikaan rahamarkkinoille oli ilmaantunut uutta keinottelua eli johdannaismarkkinoiden luomaa digitaalista ja digitaalisesti liikkuvaa virtuaalirahaa. Sen määrä maailman bkt:n verraten oli peräti 1 093 prosenttia.

Koko tämä virtuaalirahalla keinottelu perustuu pankkien luomaan harhakuvaan, että rahalla voi tehdä rahaa. Keinottelu on pankkien epärehellisyyttä, joiden perustana on taitavasti rakennetut järjestelmät ja menetelmät. Ne mahdollistavat toisten rahojen rosvouksen.

Virtuaalirahaa ei ole olemassa, mutta pankkien harjoittaman keinottelun ja luoman harhakuvan mukaan se periaatteessa voisi olla olemassa. Siis vain periaatteessa, mutta sen tuotteiden kuvitteellinen määrä 633 tuhatta miljardia dollaria, on niin suuri, ettei se voi reaalituotannon kautta toteutua. Siksi suurten vaikuttajien Maailman pankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF, avustuksella yksityiset pankit, yhdysvaltalaiset jättipankit etunenässä, pyrkivät hankkimaan omistukseensa tuottavaa omaisuutta Afrikan mallin mukaan kuten mm. Kreikan esimerkki osoittaa.

Vaikka Suomi on pikkutekijä, sekin vedetty mukaan tähän pankkien keinotteluun. Pankkien imartelulla, että Suomi on hyvin hoidettu kansantalous, meidän nuoret leijonat Katainen, Urpilainen & kumppanit ovat lujasti sitoutuneet vastaamaan suurpankkien mahdollisista tappioista. Tappioista, jotka syntyvät, kun pankit ovat lainoilla muka auttaneet valtioita, vaikka ovat hyvin tienneet takaisinmaksun epävarmaksi jopa epätodennäköiseksi.

Kun takaisinmaksu on muuttunut mahdottomaksi, myös IMF on tullut mm. Kreikan avuksi jos se leikkaa (sosiaalisia) menojaan, myy ja yksityistää tuottavaa omaisuuttaan. Muu EU tekee samoin rahamarkkinoiden vakausmekanismien kautta.

Tällä hetkellä Suomen vastuut on suorina hätäluottoina (2), IMF:lle (2), EKP:lle (18), väliaikaiselle vakuusrahastolle (14) ja pysyvälle vakuusrahastolle (13) yhteensä 49 miljardia euroa (Verkkomedia.org/Riikka Söyring). Vastuiden hulluus näkyy siinä, että koko Suomen takaama summa menee mutkan kautta pankeille ilman vastiketta, ilman että Suomelle siitä olisi ollut tai olisi vastaisuudessakaan mitään hyötyä. Summa on puhdasoppinen lahja suurpankeille.

Hulluus ja sen suuruus näkyy siinäkin, että valtion alijäämä on 7,4 miljardia euroa. Alijäämä maksetaan ottamalla uutta lainaa, jonka jälkeen valtion velka on 89 miljardia euroa. Kun tähän lisätään 49 miljardia euron vastuut EU:n rahoitusmarkkinoiden vakuusrahastoille, valtion todellinen velka ja vastuu ovat 138 miljardia euroa.

Lisävelan vuoksi korkokulutkin kasvavat. On kaikki syyt pelätä, että velkaantuneet valtiot pysyvät pitkään maksukyvyttöminä, kun niiden taloudet eivät pääse elpymään IMF:n ja EU:n asettamien ehtojen vuoksi. Niinpä pahimmassa tapauksessa, ellei suorastaan ilmeisesti, vakuusrahastojen ottamien 49 miljardin lainojen korot jäävät Suomen maksettavaksi. Jos valtion tulojen alijäämän vuoksi vaikkapa vain 2,5 prosentin korot maksetaan aina uudella lainalla, niin kahdessakymmenessäviidessä vuodessa velka lisääntyy enemmän kuin vastuiden määrä – 53,6 miljardilla eurolla.

Suomi on EU:n ja hallituksen toimesta todella riskialttiissa asemassa. Voi olla, että hallitus tietää mihin se on maan ajanut. Siksi se epätoivoisesti hakee mahdollisuutta päästä budjetin alijäämästä. Se tietää, että sitoumusten vuoksi menot kasvavat.

Tätä taustaa vasten kuntauudistuksen tavoite näyttäisi tähtäävän merkittävään säästöön, siihen että valtion 12,1 miljardin euron kuntien osuuksista voitaisiin luopua kokonaan. On vaikea kuvitella miksi valtio ajaa kuntien vähentämistä niin suurella innolla kuin se tekee, ellei sillä ole merkittävät säästötavoitteet. Valtio varmasti kuvittelee, että kuntien yhdistäminen tuo säästöjä, jotka korvaavat valtion apujen menetykset. Jos siis unelma valtion osuuksien lopettamisesta toteutuisi, valtio voisi saada jopa ylijäämää.

Valtion näkemät päiväunet kuntauudistuksen autuudesta on demokratian mutta myös väestön hyvinvoinnin kannalta niin raju, että tuskin sen toteuttaminen on mahdollista. Sillä lienee selvää, että 65–70 kuntaa muuttaisi suuren osan maasta elinkelvottomaksi.

Kaikkien pitkän aikavälin talousennusteiden perusteella talouskasvu on hidasta ja työn tarve koko ajan vähenee. Siksi ja kaikesta huolimatta valtion talouden alijäämä pysyy todella pitkälle tulevaisuuteen ja julkiset velat kasvavat. Kukaan ei tänään tiedä mitä tapahtuu Suomen EU:n velkavastuille. Nykypolitiikan mukaan ne on joka tapauksessa jollain tavalla hoidettava.

Kapitalismi on kriisissä, vakavassa umpikujassa. EU:n rahamarkkinoiden vakautta varten perustettujen vakuusrahastojen 2 760 miljardin euron pääoman piti olla rahastojen katto. Mutta 2.2.2012 allekirjoitettu pysyvän vakausmekanismin EVM-sopimus poisti katon. Sen perusteella euromaita voidaan kupata niin paljon kuin sielu sietää. Se nopeuttaa valtioiden köyhtymistä. Yhä useampi menettää velkojensa maksukyvyn. Näyttää ilmeiseltä, että ajan myötä valtiot on imetty kuiviin. Viimeistään silloin pankit kärsivät valtavia luottotappioita, joita seuraa finanssikriisi, konkurssiaalto ja ennennäkemätön talouslaman.

Pääoman kapitalismi voi hankkia lisää elinpäiviä vain purkamalla EU:n ja vapaakaupan sekä suojaamalla työllistävän kotimarkkinatuotannon. Sillä se voisi hillitä pankkien harjoittamaa häikäilemätöntä rosvousta. Sekin on vain tekohengitystä, joka auttaa aikansa, mutta ei ratkaise työn ja pääoman välistä sovittamatonta ristiriitaa.

Kai Kontturi

1.2.12

Vastakkainasettelu

Vastakkainasettelu ohi?

Presidentin vaalit olivat ja menivät. En muista sellaisia vaaleja, joissa olisi vain mustia, harmaita tai vaaleanpunaisia porvareita. Tästä nyt jotkut vasemmistoliittolaiset ja ehkä muutama demari repii pelihousunsa, mutta ihan turhaan. Mustan kokoomuslaisen pääministerin porvarihallituksessa istuvat vain ja suurpääoman ikioman EU:n asioista huolta kantavat pikkuporvarit.

Tästä yksituumaisesta vaali-, hallitus ja EU-tohinasta kokoomuslaiset saivat aiheen riemusta kiljuen julistaa kaikelle kansalle, että vastakkain asettelun aika on ohi!

Jo yksin Työsopimuslaki – siis jo laki – asettaa kapitalistit ja työläiset vastakkain. Lain mukaan työantaja ottaa ja erottaa työläiset, joiden on tehtävä työtä kapitalistin hyväksi. Sen vuoksi laki edellyttää, että työntekijä tekee työtään työnantajan, kapitalistin johdon ja valvonnan alaisena.

Tässä suhteessa työntekijällä ei ole nokan koputtamista. Sen sijaan sitä on jonkin verran työehtosopimusasioissa. Tosin nekin on pikkuhiljaa onnistuttu monopolisoimaan ammattiliittojen ja niiden keskusjärjestöjen demarihuipun haluttomiin käsiin. Tyypilliset työsuhteet on vähin erin muutettu epätyypillisiksi. Jo lähes puolet palkansaajista tekee jatkuvasti puolivuotta töitä ja on toisen puolen ilman työtä ja palkkaa.

Rinnan työn vähenemisen kanssa palkkojen reaaliarvo hiljalleen laskee. Hinnat nousevat palkkoja nopeammin. Samoin hissun kissun työehtosopimusten tehoa heikennetään. Palkoista halutaan joustavia ja palkoista sopiminen halutaan viedä kokonaan työpaikoille, jossa työntekijät ovat työantajaa heikompia sillä menneen maailman pelote toimii taas – kyllä portin takana on tulijoita!

Tuloerot ovat huimaavat. Tulonsaajista 2,7 prosenttia sai viimeisen verotilaston mukaan tuloja keskimäärin 10 427 euroa kuukaudessa, mutta 41,3 prosenttia sai palkkaa vain 869 euroa kuukaudessa. Ero on niin suuri, että pienituloiset eivät osaa niitä edes kadehtia. Eikä siihen ole syyttäkään, se ei johtaisi mihinkään.

Tuloerot eivät ole pääasia, pääasia on se, että tuo pienen pieni 2,7 prosentin suuruinen kapitalistijoukolla on niin suuret pääomat, että niillä se voi kiristää ja vaatia hallitusta harjoittamaan sen etujen mukaista politiikkaa. Jokainen porvarihallitus on sen jojo.

o o o

Todettakoon taas kerran, että pääomien, tavaroiden ja palvelusten vapaa liikkuminen olivat EU:n liittymisen ennakkoehtoja. Niiden täyttäminen alkoi pääomista 80-luvun lopulla. Silloin otettiin ulkomailta tolkuttomasti velkaa, joka jaettiin halukkaille ja haluttomillekin. 90-luvun alussa toteutettiin tavaroiden, palvelusten ja työvoiman vapaa liikkuminen. Ulkomaisten suuryritysten kilpailukyky oli ylivoimaista. Siksi 30 000 pk-yritystä ajautui konkurssiin ja 20 000 lopetettiin muuten. Siitä seurasi mieletön työttömyys ja pankkikriisi sekä lukuisten pankkien tuho.

Lopulta vielä suuret suomalaiset yritykset myytiin hyvällä hinnalla ulkomaalaisille ja rahat vietiin pois maasta. Viimevuoden alussa pääomia oli jo viety maasta yhteensä 535 miljardia euroa. Se on jo lähes yhtä paljon kuin koko tuotantopääoma.

EU:n ja vapaakaupan ansiosta suurpääoma on rikastunut aivan tolkuttomasti.

Vapaakaupan vuoksi elantonsa menetti myös suuri joukko maanviljelijöitä, kun yli 100 000 maatilaa on hävitetty. Se on ollut julmaa peliä, vaikka siitä ei ole meteliä pidetty. Edes Keskusta, entinen Maalaisliitto, ei ole hyppinyt seinille, vaikka olisi pitänyt. Maalaisliitto antautui ehdoitta. Se muutti itsensä talonpoikaspuolueesta kapitalismin porvarilliseksi tukipilariksi.

Huonoiten, itse asiassa todella huonosti, on käynyt palkkatyöläisten koulutuksesta ja ammatista riippumatta. 1990 jälkeen työikäisten määrä on kasvanut 5,6 prosenttia, mutta työn tarve on vähentynyt. Vapaakaupan ja EU:n myötä todellinen työn puute on 1,3 miljardia työtuntia, kun otetaan mukaan myös työvoimasta eritavoin syrjäytetyt. Koko työvoimapotentiaalin työn puute on 26,2 prosenttia!

Suomen omavaraisuus on menetetty. Suurpääoman ja palkkatyöläisten tulot ja työllisyys ovat kehittyneet täysin eri suuntiin.

o o o

Tuloerojen kasvu, työttömyyden ja köyhyyden lisääntyminen, kuntauudistus sekä sosiaalipalvelujen ja sosiaaliturvan alasajo ovat seurausta suurpääoman kapitalistisia etuja ajavasta EU:sta ja sen vaatimasta vapaakaupasta ja itsenäisestä rahapolitiikasta luopumisesta.

Kaikki pitkän ajan ennusteet ovat yksimielisiä siitä, että arvaamattoman rahamaailman ongelmat jatkuvat ja tuotanto kasvaa todella hitaasti. Syy on selvä. Pääomien ja tuotannon keskittymisen harvojen käsiin on vähentänyt kiinnostusta tavaratuotantoon. Nyt halutaan tehdä rahalla rahaa.

Vuoden1990 jälkeen rahamarkkinat ovat kasvaneet 12 kertaa bkt:tä suuremmiksi. Siitä 90 prosenttia on keinottelulla luotua virtuaalirahaa. Sitä ei ole oikeasti olemassa. Sen pankit ovat kehittäneet luomalla monenkirjavia johdannaistuotteita. Aikanaan tuo digitaalinen haamuraha olisi muutettava konkreettiseksi, mutta kun tuotannossa ei rahaa synny, kriisi on valmis. Siksi veronmaksajia vaaditaan pankkien tappioiden maksumiehiksi. Vastakkainasettelu kärjistyy.

Suomella on vastuita 49 miljardia euron vakausrahastoille. Jos huonosti käy ja käy, vastuiden määrä kasvaa koko ajan mm. korkojen vuoksi ilman kattoa! Uhat ovat niin mielettömät, että euromaiden veronmaksajat eivät niitä kestä.

o o o

Vastakkain asettelun aika ei ole ohi. Päinvastoin. Suurpääoman ja palkkatyöläisen, kapitalistien ja työväenluokan etujen ristiriita kärjistyy joka ikinen päivä. Siksi sinun ja minun, meidän pienten ja heikkojen on järjestäydyttävä ja muodostettava voittamaton päämäärätietoinen vastavoima kapitalistien pohjattomalle ahneudelle.

Kai Kontturi