19.12.13

Rakennepolitiikkaa


Veljekset kuin ilvekset

Helsingin Sanomista on harvoin mitään iloa, mutta kuten sanotaan niin joskus se sokeakin kana jyvän löytää. Niin kävi jutussa hallituksen tiedonannosta, joka koski rakenneuudistusta. Mitään analyysiä siinä ei ollut. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Sen sijaan jutun mukaan puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk) esiintyi tapansa mukaan sovinnollisesti. Siitä pääministeri Jyrki Katainen (kok) sai pultit, kun ihmetteli miten keskusta aikoo taikoa peräti 150 000 työpaikkaa vuoteen 2017 mennessä. Molemmilla on samat tiedon lähteet, mutta se voittaa, jonka valhe maistuu paremmalta.

Aivan ilmiselvästi Sipilä puhui brutto- ja Katainen nettomäärästä. Viidessä vuodessa Kataisella syntyy nettona 75 000 uutta työpaikkaa, kun kaikista poistuu puolet. Sipilän keinoilla syntyy bruttona 150 000 työpaikkaa. Sillä, montako häviää, ei ole väliä. Näin Sipilä kampeaa Kataista päästäkseen kalifiksi kalifin paikalle. Molemmat ovat pesunkestäviä porvareita ja molemmat puhuvat täyttä sontaa.

Hallitus on meuhkannut tulevasta karmeasta kestävyysvajeesta, jonka aiheuttaa väestön ikääntyminen. Rakennepoliittisessa ohjelmassa sanotaan: ”Ikärakenteen muutos vähentää työikäisten määrää ja kasvattaa ikäsidonnaisia julkisia menoja. Tämä vaikeuttaa julkisen talouden rahoitusta ja luo siihen niin sanotunkestävyysvajeen. - - - Tämä tarkoittaa, että julkisen talouden rahoitusaseman tulisi kohentua perusennusteeseen verrattuna yli 9 mrd. euroa vuoteen 2017 mennessä, jotta julkinen valta kykenisi hoitamaan hyvinvointivaltioon liittyvät velvoitteensa nykyisellä kokonaisveroasteella ilman, että julkisen talouden velkaantuminen karkaa kestämättömälle uralle.” Ohjelman perusta on pötyä – hävytön valhe.

Ensiksi sen vuoksi, että virallisen väestöennusteen mukaan vuonna 2030 työikäisten määrä on pienin, 53 tuhatta pienempi kuin vuonna 2000. Mikäli maahanmuutto toteutuu ennusteen mukaan, työikäisten määrä on 428 tuhatta suurempi. Toiseksi siksi, että julkisen talouden kestävyysvaje on jo täällä. Neljän viimeisen vuoden aikana joka herran vuosi sitä on kertynyt 10,0 miljardia euroa. Viimevuoden lopussa sitä oli kertynyt yhteensä 103,1 miljardia euroa.

Jo tämä todistaa, että väestön ikääntymisellä ei ole mitään tekemistä kestävyysvajeen kanssa. Ikääntymisväitteellä salataan se, että vapaakauppa on tuhonnut työllisyyden, josta on seurannut suurimmat kestävyysvajeet. Salataan se, että vaje on kasvanut suurista yritys-, osinko- ja varallisuusverojen, sekä yritysten kela-maksujen poistamisesta, eikä työllisyys ole parantunut hallituksen päinvastaista vakuutteluista huolimatta.

Kestävyysvajeen vuoksi seuraavan neljän vuoden aikana on menoja leikattava keskimäärin 2,3 miljardia euroa joka vuosi. Kun ohjelma perustuu tehostamiseen, tuottavuuden parantamiseen ja muuhun vastaavaan ja kun yksi työpaikka maksaa (palkka, sotu ja aineet) 73 000 euroa, julkisen alan työntekijöitä vähennetään vuosittain 15 000 – 30 000.

Samaan aikaan kokonaistuotannon arvioidaan supistuvan nykyisestä 1 miljardi euroa, jossa olisi palkkoja noin 400 miljoonaa euroa. Se vastaa yli 14 000 työntekijän vuosipalkkaa. Olemattomankin kasvun seurauksena bkt olisi kasvanut prosentin vuodessa, neljässä vuodessa lähes 11 miljardia euroa. Siinä olisi ollut palkkoja yli 4 miljardia, joka vastaa lähes 150 000 työtekijän vuosipalkkaa.

Kokoomuksen pääministeri Jyrki Kataisen (kok) oikeistolainen sateenkaarihallitus on harjoittanut ja harjoittaa julmaa politiikkaa. Se leikkaa menoja, kun pitäisi lisätä tuloja! Keskustan vielä viaton puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk) kannattaa uusliberalistista talouspolitiikkaa, suhtautuu siihen sovinnollisesti. Molemmat Kokoomus ja Keskusta ovat siis samalla asialla, Katainen ja Sipilä ovat siis veljekset kuin ilvekset. Se on jo monasti nähty ja koettu.

Olkoon miten tahansa, Rakennepoliittinen ohjelma perustuu petokselle, joka ei tuo yhtään työpaikkaa. Päinvastoin. Se vähentää työtä, ajaa alas julkisia palveluja, lisää pahoinvointia ja kurjuutta. Tästä talouspolitiikasta, vapaakaupasta ja EU:sta on päästävä eroon ja vähän äkkiä.

Kai Kontturi  

10.12.13

Voitto


Voitoissa on hurja kasvu – entä sitten? 
 
Mauno Koiviston presidenttikaudella aloitettiin hurjat yhteiskunnalliset ja taloudelliset muutokset. Tärkein oli ylätason päätös liittää Suomi Euroopan Unioniin. EU:n ennakkoehtoihin kuului pääomien, tavaroiden, palvelusten ja ihmisten vapaa liikkuvuus yli rajojen. Ennakkoehdot olivat siis ennen muuta taloudellisia. EU:n liittymis-sopimus sisälsi paljon muutakin. Ylin lainsäädäntö-, budjetti- ja tuomiovalta siirrettiin EU:lle ja oli luovuttava omasta rahasta. Liittyminen ilman ehtoja merkitsi itsemääräämisoikeuden loppua ja itsenäisyyden päättymistä. Näin Suomi ehti olla itsenäinen vain 78 vuotta.
 
Itsenäisyyden aikana ulkomaankauppaa käytiin omilla ehdoilla. Suomalaista tavaraa vietiin sinne missä sitä haluttiin ostaa ja ulkomailta ostettiin vain se mitä itse ei voitu tehdä. EU:n ennakko- ja jäsenyyden ehdot muutti kaiken. Pääomien vapaa liikkumisen ensimmäinen vaikutus oli, että pankit ottivat valtavat määrät ulkomaista lainaa. Siitä tarjottiin edelleen lainaksi kaikille halullisille ja haluttomillekin. Näin pk-yrityksillä oli yllin kyllin käyttörahaa, mutta sitä oli myös tavallisilla ihmisillä, jotka halusivat mm. vaihtaa vanhan asunnon uuteen.
 
Tässä vaiheessa, 90-luvun alussa, toteutettiin tavaroiden ja palvelusten vapaa liikkuminen. Sen seurauksena ulkomaisten suuryritysten ylijäämävarastoja tuotiin maahan niin halvalla, että kotimaan kolmekymmentätuhatta yritystä meni konkurssiin ja kaksikymmentätuhatta lopetettiin muuten. Tästä syntyivät valtavat pankkikriisi ja työttömyys. Pankkikriisi on jotenkin saatu hoidettua, mutta työtunteja tehdään edelleen vähemmän kuin 1989.
 
Tavaroiden ja palvelusten vapaa liikkuminen merkitsi, että EU:n sisämarkkinoilta poistui maiden väliset tullit. Se merkitsi yhtäältä suomalaisten (erikoisosaamisen) tuotteiden sekä kilpailukyvyn että voittojen nopeaa kasvua. Sen todellinen vaikutus näkyy vain yritysten voitoissa, mutta vaikutus kansantalouden tulokseen jää piiloon. Syyn on siinä, että kansantaloudesta ei tehdä tuloslaskelmaa, tehdään vain eräiden toisistaan riippumattomien tilastojen kokoelma, bruttokansantuote. Sen osat eivät korreloi ja kaiken lisäksi siitä puuttuu pitkästi yli puolet (vuoden) kokonaistuotannosta.
 
Bruttokansantuote perustuu Adam Smithin kolmesataa vuotta vanhaan teoriaan, jonka voi lyhyesti kuvata niin, että tuotannon muodostavat palkat ja voitto. Sata vuotta sen jälkeen Karl Marx tuli toiseen tulokseen, jonka mukaan tuotanto muodostuukin sijoitetusta pääomasta, palkoista ja voitosta. Tämä ei ole kelvannut sijoittajille (kapitalisteille), vaikka yhteiskunnallisesti se olisi hyödyllisempi vaihtoehto. Syy tähän on yksinkertaisen selvä. Jokaisella kapitalistilla on oma tarkka kirjanpitonsa, jossa ovat Marxin kolme elementtiä ja se riittää heille, mutta kansantalouden bruttokansantuote antaa mahdollisuuden tuloksen poliittisesti tarkoituksenmukaiseen manipulointiin.
 
Marx löysi kapitalistisen kansantalouden tutkimuksissa kaksi keskeistä talouden lakia, jotka toteutuvat ihmisten tahdosta riippumatta. Kapitalistisen kansantalouden perustana toimii arvolaki. Sen ydin on siinä, että jokainen tavara, joka hyödyttää jonkin ihmisen tarpeen riippumatta siitä synnyttikö tuon tarpeen vatsa tai mielikuvitus, on ihmisen työn tulosta työnarvo. Joten jos tavarasta, vaikkapa jostain rakennuksesta, poistetaan kaikki siihen käytetty työ, jäljelle jää vain aineet sellaisina kuin ne tavataan koskemattomina luonnossa. Kapitalismissa myös työvoima on muutettu tavaraksi, jota työläiset myyvät ja työantajat ostavat. Tuotannossa työvoiman arvo jakaantuu palkkaan ja lisäarvoon. Palkan ja lisäarvon suhdetta sanotaan lisäarvon suhdeluvuksi.  Palkkatyöläisten kannalta on ensiarvoista se, kuinka työn, työvoimanarvo jaetaan.
 
Tuntematon lisäarvo saadaan, kun kokonaistuotannosta (2012 = 384,0 mrd.e) vähennetään nettopalkat ja voitot sekä verot ja sotumaksut (173,5) jäännös on varastojen arvo (210,5), jota Marx nimittää liikkuvaksi pääomaksi. Sen koosta näkee, että se on vaihtunut, tuotettu lähes kaksi (1,8) kertaa. Sitä sanotaan pääoman kiertonopeudeksi. Siten siinä on ilmaista työtä (vaihtelevaa pääomaa) yhtä paljon (21,1 %) kuin kokonaistuotannossa. Poistamalla se (44,3) vaihtelevasta pääomasta, loppu (166,2)on kapitalistien ikiomaa (pysyvää pääomaa) sijoitettua rahaa. Kun kokonaistuotannosta vähennetään pysyvä pääoma, jäännös on työn arvo (217,8). Sitä sanotaan kansantuloksi, joka siis jakaantuu tunnettuun palkkasummaan (80,9) ja ennen tuntemattomaan lisäarvoon (136,9).  Lisäarvo sisältää varastojen ja tuotantovälineiden, kiinteän pääoman, käytön ja kulumisen korvaamisen sekä niiden lisäyksen tai vähenemisen. Tuloslaskelman menopuoli syntyy, kun kokonaistuotannosta vähennetään varastot (liikkuva pääoma), kulut, vienti miinus tuonti. Jäännös on kiinteän pääoman muodostus, joka on muuta uutta omaisuuta kuin tuotannon välineitä.
 
Marx löysi myös kapitalistien toimia ohjaavan voiton suhdeluvun laskutendenssin lain. Kapitalistit toimivat yleensä itsenäisesti oman päänsä mukaan ja toisistaan välittämättä ja tietämättä. Jokainen kapitalisti itse tykönään pyrkii kaikin keinoin salaamaan muilta toimensa, tapansa käyttää omistamiaan tai hallussaan olevia pääomia voittaakseen heidät kilpailussa tavaramarkkinoilla. He eivät siis tiedä toistensa ideoista, keksinnöistä eikä juuri muustakaan eikä pääomasijoituksista tuotannon välineisiin ja tavaravarastoihin. Tavaravarastot ovat tuottajien, kaupan ja kuluttajien halussa ja mm. velkana myyjille.
 
Kansantalouden tuotantoon sijoitettu pääoma selviää, kun kaikki tuotantovälineet ja tavaravarastoissa oleva pysyvä pääoma lasketaan yhteen. Aiemmin selvitimme lisäarvon määrän. Kun lisäarvoa verrataan sijoitettuun pääomaan, saadaan voitto suhteessa sijoitettuun pääomaan, se on siis voiton suhdeluku.  Esimerkiksi viimevuonna sijoitetun pääoman (571,2 mrd.e) ja lisäarvon (136,9 mrd.e) suhde oli 24,0 prosenttia, joka on voiton suhdeluku.
 
Kuten tiedetään, palkat ja lisäarvo joutuvat vielä uudelleenjakoon, jossa selviää lisäarvon sisältö kuten sotumaksut, pääoma, voitot ja mm. työn arvon ylittävät jättipalkat. Viimevuonna työarvo oli todellisten työtuntien perusteella (työn tuottavuus 104,00 euroa miinus pysyvä pääoma 45,01 euroa) 58,99 euro tunnissa. Sitä suuremmat palkat eivät luoneet uutta arvoa, joten ne olivat palkkoina maksettua voittoa. Siksi ne on siirrettävä palkoista lisäarvoon. Nyt palkkasumma on pienempi ja lisäarvo suurempi (66,9 - 150,9 mrd.e) ja voiton suhdeluku 26,4 prosenttia.
 
Vuonna 1985 voiton suhdeluku oli 15,8 prosenttia, mutta sen jälkeen alkanut talouspolitiikan jyrkkä muutos ja häämöttävä vapaakauppa, jota kapitalisti ovat tavoitelleet yli kaksisataa vuotta, nostivat voiton jo vuonna 1990 komeaan 17,9 prosenttiin. Mutta kun vapaakauppa alkoi todella teolla vaikuttaa, voiton suhdeluku kasvoi vuoden 2001 hurjaan 27,4 prosenttiin. Ennen vapaakaupan aikaa voiton suhdeluku liikkui 15 prosentin molemmin puolin. Uusissa oloissa se saavutti korkeamman tason. Vuoden 2001 jälkeen suhdeluku laski. Mutta kuuden vuoden kuluttua tuli uusi ennätys 28,6 prosenttia. Viimevuonna se oli jälleen alempi, 26,4 prosenttia.
 
Vapaakaupan aikana Suomessa on menetty valtava määrä tuotantopotentiaalia, aineksia, osaamista ja tekemistä. Sen näkyy myös pääoma rakenteen muutoksena. Vuodesta 1990 tuotantovälineet lisääntyivät 52,6 prosenttia, keskimäärin 2,4 prosenttia vuodessa. Sen sijaan tavaravarastoissa oleva pysyvä pääoma on kasvanut 168,5 prosenttia, 7,7 prosenttia vuodessa, kun kotimarkkinatuotantoa on syrjäytetty tuonnilla.  
 
Ensivaiheessa lisäarvon suhdeluku on 169,2 prosenttia, mutta uusjaon jälkeen se on 225,6 prosenttia. Loppujaossa ovat palkat, sosiaalimenot, julkinen talous ja yksityiset kapitalistit. Sen jälkeen työläisten nettopalkkoihin verraten kapitalistien nettovoitto on 2,2 kertainen. Kapitalistien nettovoitto oli 45,6 miljardia euroa nettopalkkoja suurempi ja vastaa 1,6 miljoonan palkansaajan keskimääräistä vuoden bruttopalkkaa. 
 
Marxin löytämä voiton suhdeluvun laskutendenssin laki toimii, mutta nyt vapaakaupan oloissa aiempaa koreammalla tasolla. Maailman kaupassa ja voiton suhdeluvussa tapahtui hyppäyksellinen muutos, josta seurasi voiton laadullinen ja määrällinen muutos. Maailman suurkapitalistit ovat aina tavoitelleet omaan haltuunsa tai ehdottomaan määräysvaltaansa kaikki mahdolliset pääomat. Pääomien keskittyminen harvoille merkitsee tuotannon keskittymistä, monopolisoitumista. Se synnyttää suurenevan suhteellisen liikaväestön, työvoimareservin. Suuri työvoimareservi, korkea työttömyys, mahdollistaa palkkojen jatkuvan polkemisen ja monopolien enimmäisvoittojen hankkimisen.
 
Kai Kontturi
 
Lähteet:
Karl Marx, Pääoma
Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito
Verohallitus, Maksuunpanotilastot
 
 
 


 

8.12.13

Rakennemuutos?


Kestävyysvaje – mistä, miksi?

Vuositolkulla on suorastaan mantrana hoettu työurien pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta, sillä työvoima loppuu. Tarvitaan siis rakennemuutos. Kuitenkin hallituksen älyttömiä päätöksiä perustellaan työpaikkojen luomisella. Sillä hallitus perusteli muun muassa maltillisen tupon tarvetta. Nyt sopimusta sanotaan kasvun ja työllisyyden sopimukseksi.

Virallisissa ennusteissa on vuositolkulla lapioitu niskaamme väestön ikääntymisen ja työvoiman loppumisen paskaa. Niinpä kaikki uskovat, että siitä tulee talouteen hurja kestävyysvaje. Tästä on kasvanut elämää suurempi petos, jonka ovat nielleet kaikki instanssit, eduskunta, hallitus, ministeriöt, puolueet ja ammattiyhdistysliike. Näin härski valhe on voinut syntyä vain suurpääoman ideapajoissa, sen ajatushautomoissa.

Vuonna 2007 ilmestyi Työministeriön selvitys Työvoima 2025. Se antaa tarkalle lukijalle synkän kuvan tulevasta kehityksestä. Siitä suurpääoma hätääntyi, siksi se on vaiettu kuoliaaksi. Samalla sen ajatushautomoille annettiin tehtävä, joka osoittaa tulevaisuuden vähemmän synkäksi. Tulos saatiin nopeasti: väestö ikääntyy, elinaika pitenee!

Tilastokeskus ennusti lokakuussa 2008, että vuonna 2020 väestömäärä on 5,5 miljoonan korvilla. Sen jälkeen alkaa supistuminen. Tämän jälkeen kaikki muuttui. Jo lokakuun 2009 ennuste kertoi, että 2040 väkiluku on 6,0 miljoonaa ja se kasvaa iankaikkisuuteen. Lokakuu 2012 ennusteessa sama meno jatkui, joten 65 täyttäneitä ennusteessa on 1 567 511, joka on 26,9 prosenttia väestöstä. Vuoteen 2010 verraten 80 vuotta täyttäneitä on kaksinkertainen määrä 497 939 ja kaudella 1960–75 syntyneet 1 069 572 lasta ovat kaikki elossa ja maassa!

Tämän perusteella sanotaan, että huoltotase heikkenee ja ikääntyneiden valtavat laumat aiheuttavat 10 miljardin euron kestävyysvajeen. Mutta – syntyvyyden, elinajan pidentymisen ja maastamuuton jälkeen 65 vuotta täyttäneitä on vain 779 000, joka on 15,0 prosenttia väestöstä.

Tosiasiassa väestö nuorenee joten vanhuusväestön hyvään hoitoon, arvokkaaseen elämään, voi ja pitää panostaa, sillä vaikka menot vanhusta kohden kasvaisivat ikääntyneiden vähentyessä vähenevät myös kokonaiskustannukset.  

o o o

Mistä ja kuinka kestävyysvaje oikeasti syntyy? Se syntyy ennen kaikkea työn vähenemisestä ja verojen leikkauksista. Kahtena viimevuotena henkilöverotuksessa on menetty yli 2 miljardia euroa. Jo tehtyjen päätösten seurauksena varallisuus- ja yritysverojen sekä Kela-maksujen poisto merkitsee 2 miljardin euron menetystä. 2012 työttömyysturvamenoina maksettiin 562 tuhannelle henkilölle 3,5 miljardia euroa, 17 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Näistä syntyy yhteensä 7,5 miljardin euron kestävyysvaje.

Kun tulevina vuosina tuotanto ja tuottavuus kasvavat todella hitaasti, mutta tuottavuus hieman nopeammin. Siksi työn puute lisääntyy 284 tuhannella työvuodella, 846 tuhanteen työvuoteen ja todellinen työttömyysaste 29,2 prosenttiin työvoimasta. Samalla pitkäaikaistyöttömien määrä lähes kaksinkertaistuu ja palkkaa saavien keskimääräinen työvuosi lyhenee 140 tunnilla 1 340 työtuntiin. Se saa työttömyysasteen näyttämään vain hieman nykyistä suuremmalta.

Työvoimaa on enemmän kuin riittävästi, mutta työn vähentymisen vuoksi verotulot vähenevät ja työttömyysmenot lisääntyvät. Varovasti laskien niistä tulee vajausta yhteensä 5-7 miljardia euroa. Kun jo on 7,5 miljardin vajaukset, niin 2040 mennessä kokoomusdemari (Katainen-Urpilainen) vetoisen hallituksen leikkauslista kestävyysvaje on 12,5–14,5 miljardia euroa. Edellisen (Lipponen-Niinistö) kokoomusdemari hallituksen leikkauksia oli vähintään 12,7 miljardia euroa, kun normaali kasvu pysäytettiin.

Tätä se EU ja vapaakauppa teettää. Tämä on raakaa peliä!    

o o o    

Lokakuun lopulla ja marraskuun alussa valtamediassa ihasteltiin suurituloisia ja lueteltiin ihan oikeilla nimillä. Mutta yksin rikkaiden ihastelu ei riitä. Kaikelle kansalle pitää myös selittää, että muillakin menee hienosti tai ainakin tyydyttävästi.

Siinä Hesari turvautui (28.11.12) Eurostatin tilastoon pienipalkkaisuudesta, joka oli hallitusta imarteleva. Sen mukaan 2010 Suomessa pienipalkkaisten osuus kaikista palkansaajista oli olematon – 6 prosenttia! Siinä Eurostat antoi totuudelle pitkät. Verohallituksen mukaan pienipalkkaisia oli 1,2 miljoonaa, 42,9 prosenttia kaikista. Heidän tulonsa oli alle 24 000 euroa, keskimääräin 993 euroa kuukaudessa.

Kaikista tuloista viimevuonna todella suurituloisia oli 3,4 prosenttia tulonsaajista. Heillä tulo oli yli 75 000 euroa ilman ylärajaa. Pienituloisia oli 74,0 prosenttia tulosaajista. Heidän tulonsa oli alle 35 000 euroa, keskimääräin 1 447 euroa kuukaudessa. On siinä herroilla naurussa pitelemistä.

Vuositolkulla hoettu valheita väestön ikääntymisestä, tarvetta työurien pidentämiseen ja eläkeiän nostamiseen sillä työvoima loppuu. Hokemien oikeaa sisältöä ei kerrota. Kun se vihdoin valkenee työläisille, se johtaa väistämättä tekoihin, jotka muuttavat maailmaa.
 
Kai Kotturi

 

11.11.13

Kuntauudistus


Hallitus lopettaa kuntia ja supistaa lähidemokratiaa 

Hallitukset, valtio on ajanut kuntien taloudet tiukoille. Parin viimeisen vuosikymmenten aikana hallitusten ainoa neuvo kunnille on ollut, että on säästettävä, menoja on leikattava. Ennen sitä koko sodanjälkeisen ajan valtion osuus kuntien rahoituksessa oli suorastaan ratkaiseva. Silloin hallitukset jotenkin ymmärsivät, että palveluihin on satsattava.

Nyt tilanne on toinen. Uusoikeistolaiset hallitukset eivät ole tajunneet, että kunnat voivat leikata kuntalaisille kuuluvia hyvinvointimenoja kuin enintään sata prosenttia. Kun pohja on saavutettu, sen jälkeen ei ole enää mitään tehtävissä. Se on tuhon tie. Vaihtoehtona on, että julkiseen palveluun ja sosiaaliturvaan panostetaan. Sen mahdollisuudet ovat rajattomat. Se on tulevaisuuden tie.        

Hallitus pakottaa kuntia säästämään yhdistymällä ja nielemällä sosiaali- ja terveystoimen sote-uudistuksen. Nykyinen kuntapolitiikka on uusoikeiston koko yhteiskuntapolitiikan päälinja, josta on päätetty kauan, kauan sitten jo presidentti Mauno Koiviston johdolla. Sitä on toteutettu kaikkien sen jälkeisten hallitusten toimesta.  

Omaksuttu politiikka on vaatinut paitsi rikkomaan perustuslakia myös omaksumaan väärentämisen luonnolliseksi osaksi julkista hallintoa. Väärentäminen on monissa asioissa pakollista. Kunnallinen kirjanpito pantiin kokonaan uusiksi parikymmentä vuotta sitten. Perustelujen mukaan uusi laki on sama kuin yksityisten yritysten joten ne ovat suoraan vertailukelpoiset.

Ennen lain voimaantuloa hallitus tiesi, että kuntien tuottavuus on ylivoimaista ja palvelutuotanto yksityistä reippaasti edullisempaa. Sehän ei sopinut seinillekään. Siksi silloisen pääministeri Esko Ahon hallitus asetti kirjanpitolautakunnan tehtäväksi sorvata kunnille ikiomat kirjanpito-ohjeet, joilla kuntien tuotanto saataisiin näyttämään erilaiselta ja todellista kalliimmalta.

Ensimmäinen ohje oli, että tuloilla maksetut investoinnit eivät ole kuluja kuten ne ovat yksityisissä yrityksissä. Vastaisuudessa tuloilla maksettuja investointeja ei enää saanut kirjata menoiksi eikä myydyn omaisuuden myyntivoittoja tuloksi. Toiseksi kuntien kokonaan veroilla maksetut kiinteät omaisuudet oli palautettava taseisiin käyvästä tai uushankinta-arvosta. Kolmanneksi määrättiin, että palautetusta ja aikoja sitten poistetusta omaisuudesta on tehtävä poistot ja sen jälkeen hinnoiteltava kiinteistöt uudelleen käyvään tai uushankintahintaan. Näin moneen, moneen kertaan poistetuista, maksetuista, kiinteistöistä on käyttäjien pakko maksaa käyvää vuokraa ja kuntien tehtävä poistoja hamaan ikuisuuteen saakka. Yksityissektorilla tällainen menettely on rikollista.

Menettely on johtanut siihen, että tulot näyttävät todellista pienemmiltä ja menot suuremmilta. Esimerkiksi Helsingin konsernin (siinä liikelaitokset ovat mukana) vuoden 2012 ylijäämä oli 138,3 miljoonaa euroa, mutta investointeja tehtiin 1 077,9 miljoonaa euroa ja lainoja lyhennettiin 26,5 miljoonaa euroa. Vähäisen ylijäämän vuoksi voi suurella varmuudella epäillä, että valtuutetut eivät tiedä, millä investoinnit maksettiin. Sen vuoksi investoinnit ovat ryöstäytyneet yli äyräidensä ja elävät omaa esteetöntä elämäänsä.

Mikäli kirjanpito olisi tehty yritysten kanssa vertailukelpoisella tavalla, silloin valtuutetut olisivat nähneet, että ylijäämä oli 1 011,2 miljoonaa ja alijäämä 166,7 miljoonaa euroa. Alijäämä olisi hoitunut investoimalla 911,2 miljoonaa euroa. On ilmiselvää, että tätä valtuutetut eivät nähneet. He eivät nähneet, että alijäämä maksettiin kassavaroilla ja annettujen lainojen lyhennyksillä. Siksi on otettava uutta velkaa, että kasavarat, maksuvalmius riittää päivittäisiin maksuihin.  

Valtuutetut eivät tiedä, että hulvattomat investoinnit vievät kaupunkia kovalla vauhdilla kohti konkurssia. Kirjanpitovilpin vuoksi kaudella 2007–2012 Helsinki konsernin alijäämää on kertynyt jo 928,3 miljoonaa euroa.

Kirjanpitovilpin seurauksena vauhtisokeus jatkaa alijäämän kasvattamista suorastaan hulluuteen asti. Valtuutetut eivät tiedä, että yksin kaupungin, ilman liikelaitoksia, talousarviossa kuluvalle vuodelle suunniteltu todellinen alijäämä on 171,0 miljoonaa ja ensivuodelle kaupunginjohtajan budjettiesitykseen verraten yli kaksinkertainen – 174,0 miljoonaa euroa. Seuraavina vuosina todellinen tilanne vain pahenee.

Väärän kirjanpidon mukaan kuntien taloudellinen tilanne näyttää todellisuutta paremmalta. Kuntaliiton keräämien tietojen mukaan kuntien kirjanpidoista yhteenlaskettu vuoden 2014 tappio ylittää ensimmäisen kerran miljardin euron rajan. Yksityisen sektorin kanssa vertailukelpoinen tulos on voitolla 1,4 miljardia, 3,4 %, mutta 4,6 miljardin investointien jälkeen alijäämä onkin hurjat 3,2 miljardia euroa 7,7 %.  

Kuntien tilanne on vuoden 2007 jälkeen nopeasti huonontunut. Ennakkotietojen mukaan vuoteen 2014 mennessä kuntien todelliset tulot kasvavat keskimäärin 3,4 %, kulut 4,4 % joten voitto supistuu 6,2 %, mutta investoinnit kasvat 6,4 % vuodessa. Tänä aikana voitto on supistunut, mutta investoinnit ja alijäämä ovat kasvaneet.

Kuntien menoista ovat alentuneet lähinnä annetut lainat ja henkilöstökulut. Investointien ovat säilyttäneet menoista entisen osuutensa, mutta palvelujen ostot ovat kasvaneet hurjaa vauhtia.  

Kuntaliiton mukaan vuonna 2000 kuntien velat olivat noin 4 miljardia, mutta vuonna 2012 lähes 14 miljardia eli 3,5 kertaiset. Ja tilanne pahenee. Kuntaliiton arvion mukaan vuonna 2017 velkataakka on jo 26,5 miljardia euroa. Siksi rahoituskustannukset, korot ja lyhennykset kasvavat joten palvelu ja sosiaalimenoja on leikattava. Ongelmille ei ole loppua näkyvissä.

Kuntia ollaan siis ajamassa umpikujaan. Vaikka kuntien erot ovat suuret, niin siitä huolimatta jokaisen mahdollisuudet tilanteensa parantamiseen ovat olemattomat. Että kunnat voisivat hoitaa tehtävänsä, ensimmäisenä ja hätäratkaisuna investoinneista olisi leikattava puolet tai jopa kaksi kolmasosaa.

Hallituksella ja eduskunnalla on kaikki valta ja voima. Sen ytimenä oleva ehdoton oikeistolaisuus toimii aina ja viimekädessä yksityisen pääoman ja suurituloisten ehdoilla. Kun oikeistolaisuuden voimistuminen alkoi 80-luvulla, se mullisti kansantalouden. Pääomat ja teollisuus ovat karanneet maasta. Työ on vähentynyt. Lyhytkestoinen pätkätyö ja työttömyys ovat lisääntyneet. Tuloerot ovat kasvaneet.

Kuntien kannalta dramaattisimpia vaikutuksia ovat olleet 90-luvun alussa tehdyt muutokset kuntien valtion osuuksien laatuun ja määrään. Myös valtion kunnille sälyttämät uudet tehtävät kuristavat kuntia. Nyt tätä suunnatonta tuskaa yritetään helpottaa kunta- ja sote-uudistuksilla. Kuntien lukumäärän supistamisen ja toimintojen keskittämisen uskotaan ratkaisevan kuntien ongelmat. Niin saattaa käydä, mutta samalla demokratiavaje paisuu, kun valtuutettujen määrä supistuu. Myös ja ennen kaikkea kuntalaisten käytännön toimeentuloon suoraan vaikuttavat ongelmat kasvavat. Säästöjä saadaan keskittämällä palvelut, mutta samalla ne ajautuvat yhä etäämmällä tai kokonaan yhä useamman ulottumattomiin.

Tärkeintä sotien jälkeisen neljänkymmenen vuoden aikana tehty hyvinvointivaltion rakennustyö tapahtui olosuhteissa, jossa oli oikeiston ja luokkatietoisen vasemmiston voimatasapaino. Kun kummallakaan ei ollut ehdotonta ylivoimaa, kompromissit olivat kansan kannalta pääasiassa myönteisiä – palveluihin ja sosiaaliturvaa panostettiin.      

Valtio ohjasi yhteiskunnan tasapainoista kehitystä, kun valtionosuudet jaettiin hallinnonaloittain.  . Näin eduskunta ja hallitus, niissä olevat poliittiset puolueet, konkreettisesti vastasivat palveluista ja sosiaaliturvasta. Syntyi ylistetty hyvinvointivaltio, jonka reuna-alueillakin oli saatavissa tarvittavat palvelut. Mutta kaikki muuttui, kun valtion osuudet muutettiin yhdeksi könttäsummaksi, jonka kunnat saivat käyttää miten halusivat. Eduskunta ja hallitus luopuivat vastuustaan. Se oli virhe, jonka eduskunnan on korjattava ja palautettava valtionosuuksien ”korvamerkintä” ja otettava konkreettinen vastuu kehittämisestä.    

Eduskunnan ja hallituksen kunnille aiheuttama taloudellista vahinko on korvattava. Sen voi aloittaa luopumalla kunnallisesta tasaverosta, joka korvataan eläke-, palkka- ja pääomatulojen suuruuden mukaan asteittain nousevalla progressiivisella verolla. Progressiivinen vero kerätään valtion kassaan, josta se jaettaan kunnille väestörakenteen, väkiluvun ja kuntien erilaiset olosuhteiden mukaan. Myös yritysten on maksettava kunnallisveroa liikevaihtonsa mukaan.

Eduskunta ja hallitukset ovat ajaneet kuntien taloudet tiukoille. Niiden kunnallispolitiikka suosii vain keskittämistä ja säästämistä. Se tie on nopeasti kuljettu loppuun. Se on hyvinvointivaltion tuhon politiikkaa, johon on saatava jyrkkä muutos. Jo vaatimatonkin tasa-arvo vaatii, että jokainen osallistuu taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.       
 
Kai Kontturi

15.10.13

Tilastot valehtelevat


Liikkeelle paneva voima

Olisi kohtuutonta vaatia, tai edes ajatella, että joka ikinen tietäisi, minkälaisessa maailmassa elämme. Harvaa se edes kiinnostaa. Leipä kun on kiven takana, eikä siinä ihan helposti innostu pohtimaan syntyjä syviä. Joskus kuitenkin kohdalle sattuu, että oman karvaan kokemuksen vuoksi parahtaa – voi helvetti mitä paskaa herrat jauhavat!

Karmeinta on se, että varsinaisia verovaroin rahoitettuja laitoksia voi surutta sanoa valehtelijoiden klubiksi. Niissä otsa hiessä ahertavat ihan tavalliset toimihenkilöt tietämättä, että hommat leivotaan tavalla, josta syntyy pelkkää potaskaa. Niitä johtaa Tilastokeskus, jota kaikki kritiikittä kumartavat.

Tilastokeskuksella on komeat strategia ja arvot. Niitä voi esitellä häpeämättä kenelle tahansa, mutta kun niitä vertaa tuotettuihin tilastoihin, niin häpeän puna nousee naamalla – kuinka kehtaavat!   

o o o

Jokainen tavallinen Taavi Tallaaja laskee ensi tulot ja sitten menot. Kansantaloudessa kaikki on toisin. Bruttokansantuote (bkt) on se millä kaikki mitataan, mutta se on päätön systeemi. Sitä kuvaa mm. se, että jos tänä vuonna kaikki pysyy edellisen vuoden tasolla, mutta tuonti supistuu 5 %, niin bkt kasvaa 2,1 %!

Joka suuntaan vaikuttavaa on se, että bkt saadaan, kun kokonaistuotannosta leikataan puolet pois. Sanovat, että ne ovat ostoja kolmansilta yrityksiltä. Missä nämä yritykset ovat, sitä ei kukaan tiedä, kun niitä ei ole olemassa. Tästä leikkauksesta jo Marx sanoi, että se vain noidutaan olemattomiin. 

Bkt:n luvut eivät korreloi, jonka vuoksi niitä voi manipuloida mielin määrin. Ehkä hurjin esimerkki on Yhdysvallat. Se noudattaa ns. hedonista järjestelmää. Vuonna 2011 bkt oli 17,8 % normaalia suurempi. Siinä oli valtavasti pelkkää ilmaa. 

o o o

EU:n ainoa ansio on, että se pakotti kirjaamaan näkyville kokonaistuotannon, mutta vastapainoksi se pakotti lopettamaan todellisten työtuntien keräämisen ja korvaamaan sen työvoimatutkimuksella. Se on itse asiassa gallup-kysely, jota on helppo manipuloida haluttuun suuntaan. Sillä työllisyys saadaan näyttämään aina todellisuutta paremmalta.

Vuonna 2012 työtunneissa oli haamutunteja 14,6 %. Se on 412 tuntia 1,3 miljoonaa pätkätyöläistä kohden. Kun vuosipalkka heillä oli 9 605,37 euroa ja tuntipalkka oli 11,13 euroa, niin haamutuntien vuoksi tuntipalkka laskee 7,53 euroon. Ei huijaaminen ole helppoa. Yleensä siitä joutuu kiinni.  

Kaikkihan tietävät, että Työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen työttömyyslukujen välillä on huikea ero. Työministeriön luvut ovat aina suuremmat. Jostain syystä tässä asiassa se ei alistu johtava (määräävän) Tilastokeskuksen lukuihin, vaikka muut luvut ovat sen käsialaa.

Tilastokeskus sanelee esimerkiksi sen, paljonko maassa on työvoimaa, josta työttömyysprosentti lasketaan. Työvoiman osuus lasketaan työikäisistä eli 15–64 vuotiaista. Työvoima saattaa vaihdella vuosittain monta prosenttiyksikköä. Meillä se on yleensä 73–76 %. Kun työllisyystilanne on heikko, silloin porukkaa syrjäytetään, että työvoima oli pienempi ja työttömyys näyttäisi kauniimmalta.

Työministeriön selvityksessä ’Työvoima 2025’ vuoden 2030 työvoiman osuus työikäisistä on nostettu 83 prosenttiin!

o o o          

Kuntien kirjanpito muodostaa oman lukunsa. Näin syksyllä budjettien laatimisen aikaan toivoisi, että kirjanpito olisi siinä mallissa kuin 90-luvun alussa lainmuutoksella tarkoitettiin. Mutta eipä ole.

Lainmuutos markkinoitiin meille sillä perusteella, että sillä yksityinen ja kunnallinen tuotanto saadaan vertailukelpoiseksi. Mutta kuinkas siinä kävikään? Kunnallinen tuotanto osoittautui heti kättelyssä jo ennen lain toimeenpanoa ylivoimaisesti yksityistä edullisemmaksi. 

Siitä tuli herroille hätä. Niinpä Esko Ahon hallitus asetti kirjanpitolautakunnan, joka määräsi, että kuntien on väärennettävä kirjanpitonsa. Määräyksen mukaan omaisuustaseisiin piti palauttaa kaikki poistettu, tuloilla kokonaan maksettu omaisuus ja siitä pitää tehdä lainmukaiset poistot. Ne eivät kuitenkaan saa vaikuttaa kiinteistöjen tekniseen eivätkä uushankintahintaa, joista jatkossakin iästä ikuisuuteen lasketaan sisäiset korot ja poistot. Ja vielä. Vuosituloista maksettuja investointeja ei kirjata menoksi eikä omaisuuden myyntivoittoja tuloksi. Ne kirjataan vain rahoituslaskelmaan.

Tästä seurasi se, että kiinteistöistä alettiin periä sisäistä vuokraa, siirtämään rahaa taskusta toiseen. Sillä saatiin kunnallinen tuotanto näyttämään todellisuutta merkittävästi kalliimmalta ja yksityinen halvemmalta. Että näin.  

Esimerkiksi näiden temppuilujen vuoksi Helsingin tilinpäätös näytti viimevuonna ylijäämää 138,3 miljoonaa, vaikka se oli 1 011,7 miljoonaa. Siitä maksettiin investointeja 1 177,9 miljoonaa, joten alijäämää oli 166,7 miljoonaa euroa. Jos kirjanpito hoidettaisiin lain mukaan, silloin päättäjät ja kuntalaiset näkisivät, että kuntien talouksia kuristaa valtionosuuksien leikkaamiset ja investoinnit. 

Velkarahalla tehtyjen hurjien investointien vuoksi mm. Kreikka ja Espanjan ajautuivat nurkkaan. Ylimitoitetut ökyinvestoinnit uhkaavat ainakin Helsinkiä, Vantaata, Espoota ja Tamperetta.

o o o

Kapitalisteja nämä temppuilut eivät häiritse. Heillä on omat kirjanpitonsa. Uskomattomiin mittoihin kasvatetuilla tilastopetoksilla ja väärentämisillä tavoitellaan yhteiskuntarauhaa. Kun kansan kärsivällisyys on jo kovalla koetuksella, kapitalistit lakeijoineen pelkäävät työläisten lakkoilua, jotka saattaa kasvaa kapinoinniksi saakka.

On pakko toivoa, että joka ikinen tietäisi, minkälaisessa valheiden täyttämässä maailmassa elämme, sillä tieto ja oma kokemus ovat joukot liikkeelle paneva voima.
 
Kai Kontturi

25.9.13

Tietoinen valhe


Väestön ikääntyminen on tietoinen valhe!

Edelleen meiltä salataan tietoa siitä mihin perustuu väite väestön ikääntymisestä. Ennusteen tekijät eivät yksinkertaisesti kehtaa tai uskalla kertoa kuinka yksinkertaisesta hommasta siinä on kyse. Tilastokeskus on antanut monta selvitystä siitä, mistä ennustettu eläköityminen tulee. Kaikki vastaukset ovat olleet puuta heinää. Se selittyy sillä, että se on suuri laajalle vaikuttava bisnes. Se perusteella voi väittää, että ennustetta eivät tehneet ennustajaeukot vaan arvostetut huijarit, joita myös muut laitokset ja valtamedia uskovat. Kukaan ei myönnä totuutta – ei korppi korpinsilmää noki!

Vuoden 2009 ennusteen jälkeen Tilastokeskus on määrätietoisesti salannut sen, millä perusteella se väittää väestön ikääntyvän. Sama linja jatkuu edelleen. Tilastokeskus ilmoitti 12.9.2013, että ”Saatte vastauksen esittämäänne kysymykseen heti, kun myönnätte” omien laskelmienne virheet. Joku on saanut Tilastokeskuksen kuvittelemaan, että kansalaiset ovat vastuussa sille vaikka asian luulisi olevan täsmälleen päinvastoin. Kaiken lisäksi se vaatii korjaamaan laskelmia, joita se ei ole edes nähnyt!   

Ennuste on harkittu huijaus. Siitä on paljastavana esimerkkinä väestön kokonaiskehitys. Kaudella 1901–2010 syntyi 8 316 066 lasta, joista kuolee ja muuttaa pois maasta 2 940 790 (35,4 %) joten kauden lopussa oli elossa ja maassa 0-64 vuotiaina 4 434 232 (53,3 %) ja 65 vuotta täyttäneinä 941 041 (10,3 %), 17,6 % väestöstä. Väkiluku oli 5 375 276.

Tästä alkaa huijaus.

Kaudella 1931–2040 ennusteen mukaan kantaväestöön syntyy 7 716 066 lasta, kuolee ja muuttaa pois maasta 2 519 334 (32,7 %). Poismuuttajien korvaamiseksi lukuun lisätään maahanmuuttajat, jonka jälkeen poistuma on enää 1 731 089 (22,6 %). Näin kauden lopussa olisi elossa ja maassa 0-64 vuotiaina 4 418 447 (57,21 %) ja 65 vuotta täyttäneitä, 1 566 530 (20,3 %) 26,2 % väestöstä. Väkiluku olisi 5 984 977. 

Vuonna 2040 olisi 65 vuotta täyttäneitä kantaväestöstä 778 285. Kun maahanmuuton buumi alkaa 2011, niin 2040 maahanmuuttajia olisi maassa ja elossa em. 788 245, jotka Tilastokeskus on merkinnyt väestötilastossa 65 vuotta täyttäneisiin. Se on toinen kirjaus, sillä ensimmäinen tehtiin poismuuttaneiden korvaukseksi. 

Maahanmuuttajat pitää ulkoa tulleina kirjata vain yhden kerran suoraan ikänsä mukaiseen väestön ikäluokkaan. Lisäksi menetykseksi olisi pitänyt kirjata vuoden 1976–2040 maasta pois muuttavat. Jos vuosittaiset poismuutot supistuvat puoleen, heitä olisi 520 000. Ne on jätetty kokonaan pois laskuista. Kun heidät otetaan mukaan, väestömäärä olisi 5 464 977. Jos taas maahanmuuttajien määrät ja ikärakenne pysyvät nykyisellään, niin vuonna 2040 heistä on 65 vuotta täyttäneinä vain 145 045. Sen jälkeen maassa olisi yli 64 vuotiaita yhteensä 923 330 henkeä, 16,9 % väestöstä.

Tämä taivaisiin ulottuva eläköitymishuijaus kattaa koko ennustekauden. Vuonna 2020 yli 64 vuotiaita maanmuuttajia olisi 307 tuhatta, 2030 mennessä 506 tuhatta, 2040 mennessä 788 tuhatta, 2050 mennessä 764 tuhatta ja lopulta vuonna 2060 heitä olisi maassa ja elossa 890 tuhatta!

Tilastokeskuksen ennusteessa on kolme dramaattista virhettä; 1) Maahanmuuttajat 788 245 on laskettu Suomessa syntyneisiin. 2) Väestön määrästä on vähennetty oikeat 0-14 ja 15–64 vuotiaat. Jäännös on 65 vuotta täyttäneitä 1 566 530, jossa ovat mukana maahanmuuttajat. 3) Maastamuuttoa vuoden 1975 jälkeen ei ole lainkaan tilastoitu eikä arvioitu.  Kaiken tämän jälkeen ja kun Tilastokeskus ei kerro mistä tulevat vuoden 2040 yli 64 vuotiaat, sen ennuste näyttää harkitulta huijaukselta, ellei suoranaiselta petokselta.

Virheellisen ennusteen vuoksi ei ole noteerattu myöskään sitä, että jos maahanmuuttajia tulee ennustetut määrät, työvoima lisääntyy. Samaan aikaa tuotannon hidas kasvu vähentää työn määrää ainakin 500 miljoonaa työtuntia – 280 000 työvuotta.

Kaikki poliitikot ja virkamiehet puuhastelevat säästöjä julkiselle taloudelle ja vakuutusyhtiöille sote- ja kuntauudistusten sekä työurien ja eläkeiän alarajan sekä eläkemaksujen nostamisen kanssa. Siksi on säästettävä ja ulkoistettava. Siksi on parannettava kilpailukykyä alentamalla yritysten veroja ja maksuja sekä tekemällä palkkoja nollatupoja. Se on mahtavaa bisnestä, joka ei siedä minkäänlaisia keskusteluja valtion ja kuntien tulojen lisäämisestä. Se ei siedä keskustelua verojen kiertämisen estämisestä eli niin sanotun verosuunnittelun kieltämisestä. Se ei siedä edes keskustelua kelamaksujen ja omaisuusveron palauttamisesta tai aiheellisesta kunnallisverotuksen muuttamista progressiiviseksi.     

Väestöennusteet ovat osa mahtavaa bisnestä, jolla saattaa olla (on) eliniän pidentymistä hidastava tai peräti elinikää lyhentävä vaikutus. Oli miten tahansa, niin pitkällä aikavälillä väestö ei ikäänny, vaan nuorenee, sillä viimeinen suurista ikäluokista täyttää 65 vuotta jo vuonna 2014.

Väärää ennustetta eivät hoitaneet ennustajaeukot, kuten on aiemmin epäilty, vaan huijarit, joita kaikkien on uskottava ja halukkaasti myös uskovat sillä korppi ei korpin silmää noki. Virhettä Tilastokeskus ei tunnusta suurin surminkaan, sillä sitä se ei ole tehnyt. Se on toiminut tietoisesti ja suunnitelmallisesti. Se pitää Pontius Pilatuksen tavoin itsepintaisesti kiinni siitä ”minkä kirjoitin sen kirjoitin” – bisnes velvoittaa!

Kai Kontturi

19.8.13

Mennyt aika


Aika mennyt ei koskaan palaa

Kesä on ollut sään puolesta todella lämmin, mutta poliittisesti suorastaan kuuma. Poliittista lämpömittarin asteita ovat nostattaneet etupäässä demarit. Kokoomuslaiset ovat hyvänä kakkosena. Mutta kokoomuslaiset yhdessä työantajien kanssa ovat ylivoimaisia. He ohjaavat ja asettavat sanat demareiden suuhun. Tästä ohjailusta saavat osansa muutkin hallituspuolueet eikä tuloksena ole kurjuutta kummempaa.

Valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen uraputkea voidaan pitää suorastaan huimaavana. Se on ilman muuta vaatinut kovaa toverilobbausta. Siitä ovat kärsineet taloustieteen opinnot, vasemmiston aatemaailman omaksuminen, työväenluokan tarpeiden sisäistämisestä puhumattakaan. Niinpä oikeisto juoksuttaa VM ministeriä mielensä mukaan.

Tästä juoksutuksesta saatiin loistava näyttö elokuun alussa ministeriön budjettivalmistelujen aikana. Eräänä päivänä Urpilainen astui lehdistö eteen ja julisti, että olemme menettäneet seitsemän vuotta. Ilmeisesti tietämättään hänellä oli ketunhäntä kainalossa. Ilmeisesti hän ei tiennyt, että noina vuosina julkisen kulutuksen kasvu on pysäytetty lähes kokonaan. Myös investoinnit ovat jäissä ja kauppatase käännetty miinukselle, josta vain viennin supistuminen johtui ulkomaista, kaikki muu oli omia aikaansaannoksia.

o o o  

Valtionvarainministerinä Jutta Urpilaisen (sd) pitää tietää mitä viimeisen seitsemän vuoden aikana on oikeasti tapahtunut. Kokonaistuotanto kasvoi 30 ja työn tuottavuus 38 prosenttia. Siksi työ väheni 6 prosenttia, 154 tuhatta työvuoden työpaikkaa. Pätkätyöläisten määrä on pysynyt noin 1,3 miljoonassa, mutta heillä palkallinen työvuosi lyheni 14 prosenttia.

Ennakkotietojen mukaan palkkasumma näyttää kasvaneen samaan aikaan 32 prosenttia, mutta koko kasvu on valunut vakinaisten, ennen kaikkea korkeapalkkaisten pussiin. Voitot ovat kasvaneet 66 prosenttia. Kapitalistien voitot ja yritysmyynnit aiheuttivat epäisänmaallisuuden hyökyaallon, kun seitsemässä vuodessa pääomia vietiin maasta yhteensä 432 miljardia euroa. Samaan aikaan valtion vuosibudjetit olivat yhteensä 327 miljardia euroa.

Kun Katainen ja Urpilainen puhuvat kansalle isänmaallisuudesta, heillä on väärä osoite. Siitä pitää ihan huutaa aivan toiseen suuntaan, sinne missä kuurot rikkaat epäisänmaalliset riistäjät lymyävät.

Junaillessaan yrityksille komeaa verolahjaa Katainen-Urpilainen vakuuttivat, että sillä on monia dynaamisia, positiivisia vaikutuksia työllisyyteen. Nyt on toinen ääni kellossa. Rakenteelliset ”uudistukset tulevat kirpaisemaa jokaista”, mutta ennen muuta niitä, jotka joutuvat elämään kädestä suuhun. Kaiken tämän paskan Jutta Urpilainen kruunaa sanomalla, että ”aika mennyt ei koskaan enää palaa” – kurjuus lisääntyy!        


Suomessa on puuhasteltu sen hyväksi, että Suomi olisi Yhdysvaltojen tapaan palveluyhteiskunta. Tässä ollaan todella pitkällä. Tämän hallituksen aikana Yhdysvallat on jo saavutettu – Suomellakin on nyt karmea kaksoisvaje, kun valtion budjetti ja kauppatase ovat vajaita.


Vtt:n ylijohtaja Juhana Vartiainen (sd) sanoo syvällä rintaäänellä, että ”Ei palkansaajille voi mitään lahjoja tarjota.”, suomalaisten palkkojen on oltava kilpailukykyisiä ulkomaisten marjanpoimijoiden kanssa. Pätkätyöläisten määrä on jo pitkää pysynyt 1,3 miljoonassa. Se on lähes puolet työvoimasta. Heidän työtuntien määrä oli viimevuonna 863 tuntia, josta vuosipalkaksi tuli keskimäärin 9 605 euroa. Se on 141 euroa pienempi kuin seitsemän vuotta aiemmin. He ovat jo marjanpoimijoita!

Nyt ylijohtaja Vartiainen tavoittelee sitä, että myös vakinaisen kokopäivätyön palkkojen on alennuttava pätkätyöläisten palkkojen tapaan. Porvarilliseen taloustieteen vuoksi hän ei osaa, viitsi tai halua kertoa, kuinka suuri on työnarvo. Kapitalisteille olisi katastrofi tunnustaa, että työtunnin arvosta 59,00 euroa tavalliset palkansaajat pitävät 18,12 euroa ja armosta lahjoittavat pois 40,88 euroa. Jos Vartiainen tämän tietäisi, hän sanoisi: ”Ei kapitalisteille voi mitään lahjoja tarjota.”.  

Hesarissa Jutta Urpilaisella oli 15.8 artikkeli, jossa hän yritti näytellä viisasta. Siinä hän esitteli talouspoliittiset pilarit. Niissä ei ollut päätä ei häntää. Heti hänen perään 16.8 samalla paikalla Juhana Vartiainen esitteli ikioman talouspoliittisen teorian. Sen mukaan hallituksen on pitkitettävä lamaa niin kauan, että työläiset ovat kypsiä hyväksymään kurjaa kurjemmatkin palkkasopimukset.     

o o o

Hallitukselle joku on kertonut, että aika entinen ei koskaan enää palaa. Siinä totuuden siemen, sillä vapaakaupan, euron ja EU:n oloissa mennään koko ajan väärään suuntaan. Työttömyys lisääntyy vääjäämättä. Sitä ei oikeiston johtamilla kotikonsteille muuksi muuteta. Kaiken maailman sote-, kunta- ja muut rakenneuudistukset vain pahentavat tilannetta.

Kaikki ennusteet viittaavat siihen, että 2040 mennessä entistä nopeammin toistuvien lamakausien seurauksena tuotanto kasva keskimäärin vain 1,0–1,5 prosenttia vuodessa. Siitä voi laskea, että oikeat työpaikat vähenevät 270 000 työvuodella olemattoman tuottavuuden vuoksi, mutta vähänkin parempi tuottavuus nopeasti tuplaa työn vähenemisen.

Suomen sijainnin ja olosuhteiden vuoksi logistiikka on kohtuuton. Se tuhoaa kilpailukyvyn. Mutta sitäkin pahempaa on ylikansallisten suuryritysten ylituotanto. Sillä tuhotaan pienten maiden kaikki kilpailumahdollisuudet. Siksi EU on hajotettava, siitä on erottava ja rakennettava tuotannolle rajasuoja.

Kun kapitalismi on umpikujassa, niin olisiko jo aika miettiä sille vaihtoehtoa – se riippuu meistä, sinusta ja minusta!

Kai Kontturi

Ennustajaeukot


Olivatko asialla ennustajaeukot? 

Jatkuvasti väitetään, viimeksi Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander (HS 19.8), että vuoteen 2030 mennessä huoltosuhde muuttuu merkittävästi, kun eläkeläisten määrä suhteessa työikäiseen väestöön kasvaa voimakkaasti. Tässä Kiander nojautuu Tilastokeskuksen ennusteeseen, jonka laskentakaavassa on merkittävä virhe.

Tilastokeskus on valtion laitos, joka tekee viralliset väestöennusteet. Niitä on tehty vuodesta 1934. Niissä on aina ollut selittämätöntä, sillä jokainen ennuste on totaalisesti epäonnistunut.

Aiemmin niillä ei ollut suurtakaan merkitystä. Vasta tällä uudella vuosituhannella, kun talous on EU:n ja globalisaation seurauksena ajautunut niin karikkoisille vesille, että valtiolaivaa uhkaa uppoaminen, väestöennusteiden arvo on noussut kirjaimellisesti elämääkin suuremmaksi. Niillä kun perustellaan suunnitelmat sote- ja kuntauudistuksesta, mutta myös paljon muuta.

Viimeisen ennusteen mukaan vuonna 2040 maassa on 65 vuotta täyttäneitä 1 567 511. Ennusteen mukaan näin käy, jos kaudella 1931–60 syntyneistä 2 512 216 on maasta poismuuton ja elinajan pidentymisen ansiosta elossa ja maassa 497 939, joka on ikäluokistaan 19,8 prosenttia (2010 osuus oli 10,2 %). Kaudella 1961–1975 syntyi 1 069 572 lasta. Heistä jokaisen on oltava silloin maassa ja elossa, että päästään ennustettuun määrään (497 939+1 069 572) 1 567 511.

Tästä herää kysymys, olivatko asialla ennustajaeukot, kun sokea Reettakin näkee, että ennuste on pelkkää pötyä. Ennusteessa on voimakas petoksellisuuden karvasmaku.

Tammikuussa 2010 Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo kertoi, että 65 vuotta täyttäneiden suuri määrä johtuu maahanmuuttajista. Mutta kun he eivät ole vanhuksia vaan työikäisiä, heidät on vähennettävä ikääntyneiden ryhmästä. Sen jälkeen syntyvyyden, kuolleisuuden ja maastamuuton seurauksena vuonna 2010 maassa ja elossa oli 65 vuotta täyttäneitä 941 tuhatta, 17,5 prosenttia väestöstä, 2020 ikääntyneitä olisi 966 tuhatta, 17,2 prosenttia, 2030 olisi 990 tuhatta, 16,9 prosenttia ja 2040 on enää 779 tuhatta, 13,0 prosenttia väestöstä.  

Nyt jyrkästi alentuvasta kuolleisuudesta ja valtavasta, mutta alenevasta, maastamuutosta johtuen ikääntyneiden luvut näyttävät todelta jos Tilastokeskuksen muita lukuja pidetään oikeina. Maahan muuton seurauksena ikääntyneiden osuus laskee suorastaan jyrkästi ja vanhushuoltosuhde paranee merkittävästi. Jos kuitenkin maahanmuutto jää nollille, silloin 65 täyttäneiden osuus olisi vuonna 2030 korkein 18,5 prosenttia, josta se laskee vuoteen 2060 mennessä 16,3 prosenttiin.  

Viimevuoden marraskuussa sain pyynnöstä yliaktuaari Markus Rapo kirjallisen selityksen ikääntymisen ennusteesta. Siinä ei ollut päätä ei häntää vain yleistä löpinää kuolleisuudesta ja elinajanodotteesta. Sen jälkeen Markus Rapo lupasi uuden yksilöidyn, eritellyn selityksen viimeistään ennen joulua. Selitys on kahdeksan kuukautta myöhässä. On herännyt epäilys ja pelko, että selvitystä ei koskaan tulekaan.

Lienee kohtuullista odottaa, että mikäli Tilastokeskuksen ennuste perustuu johonkin yleisesti tuntemattomaan tietoon, se on kerrottava. Kuka on määrännyt, että ennusteen läpinäkyvyys peitetään ja sen osat pidetään salassa? Onko sillä muitakin tavoitteita kuin perustella sote- ja kuntauudistus? Onko se myös eläkevakuutusyhtiöiden projekti?

Kai Kontturi

3.8.13

Kuinka selvitään

Sixpackin dynamiikka meni Kankkulan kaivoon

YLE kysyi heinäkuun lopulla pankkien talousasiantuntijoilta pitääkö elvyttää vai kuinka Suomi selviää. Yksikään asiantuntija ei muistanut, että hallitus lahjoitti yrityksille verotukina miljardi euroa, jolla piti olla dynaamisia vaikutuksia talouteen ja työllisyyteen. Heillä oli vain hallitukselle suunnattuja vaatimuksia uusista tulonsiirroista yrityksille; palkkamalttia, rakenteellisia uudistuksia, eläkeiän pidentämistä ja ehkä täsmäelvytystä.

Keväällä hallitus antoi yrityksille miljardin euron verolahjan. Se selitti, että sillä on vahvoja dynaamisia vaikutuksista talouteen ja työllisyyteen. Asiantuntijat eivät sitä enää muistaneet. Nyt hekin tietävät hallituksen puhuneen puuta heinää. Katainen-Urpilaisen sixpack hallituksen veromiljardin dynamiikka talouteen ja työllisyyteen meni Kankkulan kaivoon.

Palkkamaltin puheissa näyttää olevan kyse siitä, että 2012 palkansaajista 33 prosenttia teki töitä keskimäärin 29,57 euron tuntipalkalla ja saivat koko palkkapotista 59 prosenttia. Heille lisä ei tee pahaa. Loput 67 prosenttia työläisistä on vain rupusakkia. Se sai palkkaa keskimäärin 15,97 euroa tunnissa ja palkkapotista 41 prosenttia. Asiantuntijat ajattelevat, että suurempi palkka synnyttää heissä vain ahneutta joten pieni palkka on riittävä. Siksi heiltä pitää vaatia palkkamalttia.  

Puheeseen rakenneuudistuksesta sisältyy julmaa raakuutta, jota kukaan ei halua avoimesti sanoa ja tunnustaa. Rakenneuudistus, kunta- ja soteuudistus, tarkoittaa valtion ja kuntien lasten- ja vanhustenhoidon, opetuksen ja koulutuksen, terveyden- ja sairaanhoidon sekä sosiaaliturvan ja sosiaalisten palvelujen radikaalia supistamista. Julkisen alan töistä on 607 300 työntekijää. Pääoma- ja yritysverohelpotuksista syntyneen 10 miljardin euron niin sanottu kestävyysvaje poistuisi, jos rakennemuutoksella vähennetään 200 000 työntekijää. Siinä olisi sitä rakennemuutosta!  

Eläkeiän pidentämisestä vaaditaan Tilastokeskuksen huijauksen perusteella. Se laskee, että vuonna 2040 suomalaisia 65 vuotta täyttäneitä on 779 000, johon on härskisti lisätty 788 000 työikäistä maahanmuuttajaa. Näin on saatu ikääntyneiden määräksi 1 567 000. Se on todella suurenluokan huijaus, jolla on myönteinen merkitys vain eläkevakuutusyhtiöille ja soteuudistajille, jotka hakevat säästöjä uusia pääoma- ja yritysverohelpotuksia varten.

Uskoisi, että asiantuntijat tietävät maan vajoavan hiljalleen sellaiseen suohon, josta pieni vientivetoinen talous ei vapaakaupan oloissa yksinkertaisesti voi selvitä. Kilpailussa globaaleilla suuryrityksillä on ylivertaiset kilpailuresurssit, joita ei ole kansallisilla yrityksillä. Kaiken lisäksi Suomessa on alhainen lämpösumma, valtava ja kaiken pitkään kattava lumikuorma, pitkät maan sisäiset matkat ja vielä pitkät matkat suurille EU- markkinoille. Yhteensä ne merkitsevät todella suuria poikkeuksellisia ja kilpailuun ylimääräisiä tuotanto- ja logistiikkakustannuksia.

Asiantuntijat eivät ole muka huomanneet, että suomalaisia pääomia on ulkomailla 700 miljardia euroa. Summa on lähes kaksinkertainen maassa olevaan tuotantopääomaan. Kapitalistit ovat sijoittaneet ne tavalla, josta ei ole sentinkään iloa suomalaisille. Nämä pääomat ovat syntyneet suomalaisten työllä ja olosuhteissa, joissa kilpailukyky turvattiin rajasuojalla, protektionismilla, jonka kapitalistit tukiverkostoineen ovat julistaneet kirosanaksi.  

Suomi selviää vain työllä, mutta se vaatii vahvaa rajasuojaa sekä pääomien kotiuttamista. Kaikki jo tietävät, että EU on suurpääoman pankkien projekti. Siitä on päästävä eroon.

Kai Kontturi