Kehysriihi

Luuvitonen iskee köyhät kanveesiin

Luulo ei ole tiedon väärtti. Mutta siitä huolimatta luulolla tätä maata hallitaan. Ihan viimeaikoihin asti maata hallitsi luuloilla varustettu kuutosten sixpack-hallitus. Nyt joku oli huomannut, että vasemmistoliittolaisten lähdettyä hallituksesta jäljelle jäi viitoset, luuvitonen eli nyrkki, joka iskee että tuntuu.   

Maaliskuussa TV 1:ssä istui Arto Nybergin haastateltavana ministeri Jutta Urpilainen. Arto totesi, että hallitusohjelmassa luvattiin, että lapsilisiin ei kosketa ja työttömyysaste painetaan viiteen prosenttiin. Nyt lapsilisiä leikataan ja työttömyysaate on yhdeksän prosenttia. Miten tässä näin on käynyt?

Jutta vastasi, että aikanaan kukaan ei osannut ennustaa minkälainen taloustilanne on tänään. Lähes samaan hengenvetoon hän selitti, että taloudessa ei ole mitään suhdannekriisiä. Ongelmat ovat rakenteellisia. Jutan puhe osoitti kuinka hän ja hallitus elävät harhojen vallassa. Jos kerran ei ole suhdannekriisiä, silloin ennusteilla ei ole ollut mitään merkitystä. Talouteen syntyneet rakenteelliset ongelmat ovat hallitusten aikaansaamia ja siten hyvin tunnettuja. Niinpä vaalilupaukset lapsilisistä ja työllisyydestä olivat tietoisia valheita, joilla äänestäjiä johdettiin harhaan.   

Suhdannekriisit ilmaantuvat kenenkään tahtomatta, mutta rakenteelliset ongelmat ovat seurausta harjoitetusta politiikasta.

o o o        

Kokoomus ja Demarit ovat vakuuttaneet tekevänsä hyvinvointivaltiota tukevaa politiikkaa, vaikka he ovat vain johdonmukaisesti seuranneet presidentti Mauno Koiviston (sd), pääministerien Kalevi Sorsan (sd) ja Harri Holkerin (kok) tekemää suunnitteleman, joka muutti maan talouden rakenteet. Se on yksin kapitalisteja kaikin puolin ja häikäilemättä tukevaa politiikkaa. Ensimmäisenä Holkeri vapautti pääomaliikkeet. Seuraavaksi puskista tullut nuori pääministerinä Esko Aho vapautti tavaroiden ja palvelusten liikkeet. Ne olivat todella jyrkkiä muutoksia – kaikkien rakenteellisten ongelmien alku ja juuri.

Veroilla on julkisessa taloudessa keskeinen rooli. Yritysverot ovat olleet rakenneuudistusten aikana poliittisesti kuuma peruna, joka on muutettu kapitalisteille herkuksi. Holkerin hallituksen aikana yritysvero oli 50 %. Sen jälkeen sitä on alennettu tasaisin väliajoin seitsemän kertaa. Ensimmäisenä sen teki Esko Ahon hallitus, joka alensi sen 36 %:iin tavaroiden vapaan liikkumisen aiheuttaman kovenevan kilpailun korvaukseksi. Viimeisen 2013 alennuksen teki Jyrki Kataisen hallitus, joka alensi sen 20 %:iin. Sillä piti olla Jutta Urpilaisen mukaan dynaamisia työllisyysvaikutuksia, mutta eipä ollut.

Kaikki yritysverojen alennukset on perusteltu kilpailukyvyllä ja työllisyydellä. Hallitukset saattavat jopa itse kokemattomuuttaan ja tietämättömyyttään uskoa moiseen roskapuheeseen. Kilpailukyky syntyy aivan muista seikoista kuin veroista. Oleellisena osana on sekä kotimainen että ulkomainen kysyntä.

Yritysverolla ei ole mitään tekemistä yritysten kilpailukyvyn kanssa. Yritysvero on osa tulonjakoa. Mitä vähemmän veroa yritykset maksavat sitä enemmän osinkoja omistajille ja sitä suurempia jättipalkkoja ne voivat maksaa johtajilleen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 yritysten voitto oli 19,7 miljardia euroa. Siitä yritykset maksoivat veroa 4,5 miljardia netoksi jäi 15,2 miljardia euroa. Jos vero olisi ollut 50 %, valtio olisi saanut 9,9 miljardia, 5,4 miljardia nykyistä enemmän, mutta sitä ne eivät huolineet – antoivat sen yrityksille lahjaksi.

o o o

Lisäksi kapitalistit saavat myös henkilökohtaisiin tuloihin valtavat lahjoitukset, kun verotuksen progressio on lopetettu. Siksi ylimmässä tuloluokassa keskimääräinen kuukausitulo oli 59 085 euroa, muta vero vain 30,7 %.

Jos olisi sellainen hätä kuin hallitus, luuvitonen väittää silloin pitäisi yritysten lisäksi myös yksityisten henkiöiden osallistua yhteiskunnan pelastamiseen maksukykynsä mukaan. Se hoituisi helposti asteittain kohoavalla, progressiivisella verolla. Alle 35 000 euroa vuodessa ansaitsevien verotus voisi säilyä nykyisellään, seuraavaa tuloluokan 35 000 - 54 999 keskimääräinen veroasteen voisi nostaa keskimäärin 25 %:iin. Se lisäisi verokuormaa keskimäärin 74 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen veroprosentti voisi kasvaa nopeammin niin, että yli 300 000 euroa ansaitsevien tuloluokassa vero olisi 70 %. Sen jälkeen heille jäisi kuukauden netoksi 17 703 euroa. Tulonsaajista 46 % sai vuodessa bruttona 17 361 euroa. Ero on selkäpiitä karmiva.

Tällä progressiolla vuoden 2012 verotuloja olisi kertynyt 3,7 miljardia enemmän. Se kaventaisi jonkun verran tuloeroja. Kun tämän lisäksi poistettaisiin yritysten veronkevennykset 5,4 miljardia verotulot kasvaisivat yhteensä 9,1 miljardilla eurolla ja rakenteelliset ongelmat olisi hoidettu eikä valtion budjetissa olisi alijäämä. Näin sen pitäisi mennä!

Suomi ei ole ollut enää aikoihin hyvinvointivaltio. Pohjoismailla sosiaaliturvamenot ovat Ruotsissa 18 %, Tanskassa 31 % ja Nojassa peräti 70 % suuremmat kuin Suomessa ja niiden etumatka kasvaa koko ajan. Hallitus on kapitalistien todellinen luuvitonen, nyrkki, joka iskee köyhät kanveesiin. Jo nyt lukemattomat elävät kurjasti työn ja palkan puuttuessa ja ottavat jo lukua leipäjonoissa.

Nyt saa riittää - politiikan suunta on muutettava kapitalistien suosimisesta kansaa suosivaksi.  Siihen meillä on varaa. Sen turvaamiseksi on erottava vapaakaupasta ja EU:sta!

Kai Kontturi