torstai 17. huhtikuuta 2014

Tietoisuutta?


Ei kiitosta – ei kunniaa

Valtakunnan pää-äänenkannattaja on kuluneiden viimeisten vuosien aikana kokenut kovia. Vaikka Erkot olivat mustia porvareita, he kuitenkin pitivät huolta lehden toimituksellisesta tasosta ja siitä, että ihan kaikki jutut eivät päässeet julkisuuteen. Nyt kaikki on toisin. Millään ei ole enää mitään väliä. Julkisuuteen päästetään mitä tahansa juttua, vaikka niiltä puuttuisi jokainen järjen ja totuuden hivenkin. Puhumattakaan jutuista, jotka vaativat syvempää tietämystä ja historian tuntemusta.

Tommi Uschanovin ”Suuri kaalihuijaus: Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä” julkaisu on saanut nimen Yhdysvalloissa vuosikymmenien ajan säilyneestä kaalia koskevasta valheesta. Nyt Uschanov itse syyllistyy yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä sikiäviin valheisiin.

Hesari oli ostanut vapaalta toimittajalta nimeltä Tommi Uschanov (s. 1975) jutun, jonka lehti oli sijoittanut (6.4.14) hyvälle ja näkyvälle paikalle. Jutussa Neuvostoliitto iskettiin taas kerran ja joka suhteessa littanaksi. Hän sanoo, ettei ole koskaan käynyt Neuvostoliitossa, eikä ole tehnyt mielikään käydä. Uschanov ei huomannut, että Neuvostoliitto hajotettiin hänen ollessa 20 vuotias, joten sinne hän ei olisi voinut matkustaa vaikka kuinka olisi tehnyt mieli.

Nimi Uschanov viittaa slaavilaiseen syntyperään. Toimittaja ei nuorena miehenä tiedä, että Hitlerin noustua Saksassa valtaan, hän ilmoitti ensitöikseen päämääräksi kommunistien, bolschevismuksen, slaavilaisten ali-ihmisten hävittämisen. Myöhemmin listalle tulivat myös juutalaiset. Toisin siinä kävi. Neuvostoliitto hävitti Hitlerin natsismin ja fasismin. Se säästi slaavilaiset ja lopetti juutalaisten tuhoamisen ja pelasti Uschanovit ja Zyskowiczit. Siitä ei ole kiitosta ja kunniaa herunut.

Uschanov sanoo, että kansantuotteesta, jolla hän tarkoittaa bkt:tä, länsimaissa palkkojen osuus oli 60 prosentti, mutta Neuvostoliitossa vain 37–38 prosenttia. Mistä ihmeen turkin hihasta hän on saanut moiset luvut? Neuvostoliitossa ei laskettu bkt:tä, vaan koko tuotanto. Tuotannon 100 rahasta 37 prosenttia palkkoja on enemmän kuin bkt:n 48 rahasta 60 prosenttia. Näin NL palkkasumma on 35 prosenttia suurempi kuin länsimaiden palkka. Vaikka vaikealta tuntuu, niin näin se meni.

Länsimaiden ongelma on bkt. Se saadaan, kun tuotannosta noidutaan olemattomiin suurin osa eli vähennetään niin sanottu välituote, lisätään tuotevero ja lopuksi vähennetään tuotetukipalkkiot. Virallisten selitysten mukaan ne ovat syntyneet kolmansissa yrityksissä. Missä nuo kolmannet yritykset ovat, sitä kukaan ei tiedä. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää, että ne ovat taivaan lahja siis pelkkää hölynpölyä.

Uschanovin luvuilla ja lukujen vaihtelulla ei ole muutenkaan mitään tekemistä Karl Marxin kanssa. Marxin mukaan tuotannon alussa tavaravarastoissa on tietty määrä omistajien ikiomaa pysyvää pääomaa, joka vuoden aikana kulutetaan, tuotannossa uusitaan ja yleensä se myös kasvaa. Kun tuotannosta vähennetään, pysyvä pääoma jäljelle jää vuoden työnarvo. Siinä on työläiselle maksettu palkka ja lisäarvo. Vertaamalla lisäarvoa palkkaan saadaan prosentti, joka on lisäarvon suhdeluku ja kun vielä lisäarvoa verrataan tavaravarastoissa ja tuotannon välineissä yhteensä olevaan pääomaan, saadaan voiton suhdeluku.

Lisäarvo on siis osa työtä, josta ei ole maksettu palkkaa ja jonka kapitalistit pistävät taskuihinsa. Siten lisäarvon suhdeluku on riiston mitta. Kapitalistinen järjestelmän perustuu lisäarvon, voiton kasvattamiseen. Neuvostoliitossa järjestelmä perustui tuotannon välineiden yhteisomistukseen ja sosiaaliseen tulonjakoon, jatkuvasti halpenevien elinkustannusten tuottamiseen. Siten palkka oli vain osa ansioista, kun ainakin yhtä suuri osa tuli palveluista ja hyödykkeiden alenevista hinnoista.

Tähän liittyen kannatta huomata sekin, että Neuvostoliitto maksoi kolmansien, alikehittyneiden maiden mielettömät velat länsimaille. Neuvostoliitto uskoi ainutlaatuisten, kirjaimellisesti jokaista perhettä koskettaneiden julmien sotakokemustensa vuoksi, että kolmansien maiden velattomuus antaa niille vapaat kädet tukea YK:ssa kestävän rauhan politiikkaa. Se myös toimi, mutta samalla näillä velkojen maksuilla Neuvostoliitolta sadat miljardit dollarit valuivat suoraan kapitalistien pusseihin.

Uschanov sanoi, että hän ei koskaan käynyt Neuvostoliitossa eikä hänen edes tehnyt mielikään käydä. Sen sijaan minä kävin siellä kymmeniä keroja ja asuinkin lähes peri vuotta. Omakohtaisesti saatoin todeta, että työttömyydestä ollut tietoakaan ja ihmisillä oli aina rutkasti rahaa. Sille ei vain aina löytynyt käyttöä.

Neuvostoliitossa panostettiin kaudella 1927–53 raskaaseen teollisuuteen ja elintarviketuotantoon. Vain siten se saattoi nousta äärimmäisen köyhyydestä ja takapajuisesta maatalousmaasta kehittyneeksi teollisuusmaaksi. Tämän kauden – 30-luvun 400 prosentin talouskasvu ja 2. maailmansodan mielettömien tuhojen (70 % Euroopan-puoleisesta maasta) korjaukset – valtavat saavutukset ovat kaikkien halullisten nähtävissä. Moista kehitystä ei ihmiskunnan historiassa ole ennen eikä jälkeenkään nähty.   

Ongelmat alkoivat vasta 1956. Neuvostoliitto jatkoi jo toimivan raskaan teollisuuden linjalla. Peittääkseen avuttomuutensa Stalin tuomittiin rikollisesta yksilöpalvonnan hyväksymisestä. Se katkaisi neuvostokansojen henkisen selkärangan, sillä kansa omasta kokemuksestaan tiesi Stalinin ansiot rauhan ja sodan aikana. Samalla kansanmotivointi muuttui vaikeaksi. Puolue menetti suuren osan uskottavuuttaan. Luottamuksen palauttamiseksi 1961 se julisti, että maa siirtyy kommunismiin vuoteen 1980 mennessä. Kansa ei pitänyt julistusta uskottavana.

Uudet johtajat eivät nähneet, että 50-luvun puolivälissä oli jo saavutettu aika, jossa tuotannossa kulutushyödykkeille ja kansan mielikuvitukselle olisi pitänyt antaa tilaa. Niinpä kulutustavaroiden monipuolisuudessa kapitalistiset maat pääsivät niskanpäälle. Ajan kuluessa neuvostokansat olivat ilmeisen halukkaita muuttamaan tuotannon rakennetta, perestroikaan. Siinä ei olut mitään vikaa, mutta neuvostojohtajan Mihail Gorbatshovin kuljeskelut cowboyhattu päässä näyttelijäpresidentti Ronald Reaganin kanssa ympäri Yhdysvaltoja sai ihmeitä aikaan.

Vuonna 1987 julkaistiin Gorbatshovin viisiosainen kirjasarja 1967–87 pidetyistä puheista ja julkaistuista artikkeleista. Jokaisen kirjan motto oli ”Kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen”. Vuonna 1988 julkaistiin Gorbatshovin kirja ”Rakenneuudistus ja uusi ajattelu”. Aiempien kirjojen motto oli haihtunut taivaan tuuliin. Heti kirjan alussa Gorbatshov kertoo lukijalle, että kirja ei ole tieteellinen esitys, sillä se suosii uutta ajattelua.

Tämä sopi erinomaisesti Gorbatshovin aiemmin käyttöönottamaan glasnostiin – julkisuuteen ja avoimuuteen. Uusi ajattelu johti julkiseen historian väärentämiseen ja kiinalaiseen tapaan, joka antaa kaikkien kukkien kukkia. Se loi mahdollisuuden suunnitella ja toteuttaa yhteisomistuksen jakamisen jokaiselle ikiomaksi omaisuudeksi – talonkeina, arvopapereina, joiden yhteinen arvo vastasi koko kansallisen omaisuuden arvoa. Yksityistäminen oli aloitettu.

Tässä vaiheessa Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina sopivat eroamisesta Neuvostoliitosta. Siitä alkoi Neuvostoliiton hajottaminen, joka sinetöitiin tuhoamalla neuvostoparlamentti tykeillä. Sen uhrien määrä oli satakertaa suurempi kuin vuoden 1917 valankumouksen uhriluku. Nyt myös talongit arvopapereina menetti arvonsa käynnistetyn tuhansien prosenttien hyperinflaatiolla. Se oli yhtäältä kulta-aikaa keinottelijoille sekä kansainväliselle pankkimaailmalle ja toisaalta neuvostokansojen hurja syöksy kurjuuteen. Ensimmäisen kerran vuoden 1920 jälkeen ja lyhyessä ajassa entisten neuvostotasavaltojen väestömäärä supistui 15–20 prosenttia. Nyt Venäjällä Gorbatshovia vaaditaan oikeuteen maanpetoksesta, rikoksesta, joka ei vanhene.  

Neuvostoliitossa, ellei peräti rajojen ulkopuolella, kymmenessä vuodessa laadittiin ja toteutettiin suunnitelma, joka käänsi historian pyörää taaksepäin ja tuli kalliiksi kaikille neuvostokansalaisille. Tietokirjailijana Tommi Uschanovin olisi pitänyt huomata, että Neuvostoliiton parjaus perustuu samaan tapaan kuin Yhdysvaltalaisen kaalihuijaus eli vuosikymmeniä jatkuneeseen valheellisiin huhuihin.  Hän kuitenkin tyytyy huhuihin, kun nykymaailmassa millään ei ole enää mitään väliä.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.