TALOUS
KASVAA – VAI KASVAAKO SITTENKÄÄN?
Yksi maailman
pääomabunkkereista, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, on taas tehnyt
ennusteen, josta Helsingin Sanomat teki (19.4) jutun ja sille asiaankuuluvan
propagandaotsikon; Talous kasvaa vastatuulista huolimatta.
Jutun ingressissä,
johdannossa, sanottiin, että maailmanlaajuisen talouskasvun saattavat vaarantaa
protektionismi ja kauppasodat. Toisena ongelmana ja huolen aiheena on työn
tuottavuuden hidas kasvu ja kolmantena tuloerojen kasvaminen.
Protektionismista on
tehty kirosana, jota on käytettävä aina silloin, kun ihmiset vaativat työtä ja
leipää ja tavaroiden tekemistä kotona eikä rajojen takana jossain maailman
äärissä. Nämä valheilla täytetyt poliitikot ja valhepropagandan uhreiksi
joutuneet tavikset vihaavat protektionismia, kun eivät ole huomanneet, että
kapitalismissa tulleilla suojeltiin pk-yrityksiä, joiden olemassaoloa uhkasivat
rajojen takana vaanineet ylivertaiset resurssit omaavat suuryritykset.
Suuret monopoliyritykset
ovat kautta maailman sivu vaatineet vapaakauppaa, kun kotimarkkinat ovat
käyneet niille liian pieniksi. Protektionismilla kuitenkin turvattiin
kohtuullinen työllisyys ja suhteellinen hyvinvointi. Kapitalistiset maat
pelkäsivät sosialistimaiden täystyöllisyyttä jopa paikoin huutavaa
työvoimapulaa. Se oli pelottavaa. Mutta
maailman talouden mullistuksen idut ilmaantuivat 80-luvulla. Samalla ja ihan vaivihkaa
tehtiin uusi kirosana, protektionismi. Sitä hokevat kaikki suuryrityksille
hyödylliset idiootit, nuo kunniattomat tomppelit.
Suomessa vapaakauppa
sai otteen EU:n ennakkoehtoina jo 80–90-lukujen taitteessa. Siinä menossa Suomesta
hävitettiin 50 tuhatta pk-yritystä ja suurtyöttömyys, työn puute, ilmaantui jäädäkseen.
Vasta 90-luvun puolessavälissä, kun sosialistiset maat oli saatu raivattua pois,
ilmaantui aika vapaakaupan maailmanlaajuiselle hegemonialle. Tullisopimus GATT lopetettiin
ja korvattiin Maailman kauppajärjestöllä WTO:lla, joka tehtäviin kuuluu
vapaakaupan edistäminen.
Vapaakaupan oloissa
myös IMF:n huolenaiheena on työn tuottavuuden hidas kasvu. IMF ei kuitenkaan
kerro, että mitä nopeammin työn tuottavuus kasvaa sitä nopeammin työn tarve, palkka-
ja henkilökulut vähenevät. Tuotannon ja työllisyyden kasvua tärkeämpää on työn
tuottavuuden kasvu, joka menee suoraan suuryritysten ja ennen muuta
kansainvälisten suurten monopoliyritysten voittojen kasvuun. Niiden voitot
eivät ole omistajakapitalisteille koskaan riittävän suuret.
Tuloerojen
kasvamisen ongelmaan IMF:llä ei Hesarin mukaan ole minkäänlaisia lääkkeitä. Sen
sijaan heidän pääekonomistin Maurice
Obstfeldin ”mielestä valtioiden pitää työskennellä ahkerasti sen puolesta,
että… globalisaatiosta kärsineiden ihmisten ahdinkoa helpotettaisiin.”. Obstfeld pelkästään hurskastelee, kun hän
varmasti tietää, että vapaakaupan oloissa hallitukset toimivat aina yritysten etu
edellä. Hän varmasti tietää, että talouden alttarille on helpompi uhrata pieni
ihminen kuin edes osa jonkun suuryrityksen jättimäisistä voitoista.
Euroalueen talouskasvu
on niin olematonta, että työn tuottavuus kasvaa helposti sitä nopeammin joten
työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy. Vastatuulet syntyvät vapailla
markkinoilla riehuvissa ylikansallisissa jättiyrityksissä. Ne heikentävät ostovoimaa
ja kurjistava kansojen elämää. Se synnyttää työssä olevissa pelkoja ja
rauhattomuutta, joka aikanaan purkautuu järjestäytyneesti tai spontaanisti.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.