HURJAVAUHTINEN ALAMÄKI
Hallitus on tehnyt
kaikenlaisia kiky-temppuja, että yritysten henkilökulut supistuisivat ja työn
tuottavuus kasvaisi. Kuten kaikki muistavat hallitus on vaatinut hurjaan 5 %:n
tuottavuushyppyä. Hallituksella on hirmuinen hätä. Hätä syntyy, kun Suomen
pankki esitti viimeisimmän arvionsa, että tänä vuonna bruttokansantuote kasvaa
olemattomat 1,2 %. Jos kokonaistuotanto,
joka sisältää kulutettujen varastojen uusimisen kasvaa saman verran, se olisi
4,8 miljardia euroa.
Tästä johtuen valtamedian
torvet huutavat; talous kasvaa! Huutoon on ladattu suurta toivoa herättävä
sävy, vaikka siltä puuttuu sisältö. Todellisuus näyttääkin toisenlaiselta.
Jokainen itseään
kunnioittava yritys pyrkii kaikin keinoin kasvattamaan työn tuottavuutta. Vaihdetaan
vanhat koneet ja ohjelmistot nopeampiin. Jos kuluvana vuonna kuitenkin käy
muutaman edellisen vuoden tapaan huonosti, eikä kaluston uusiminen onnistu
kunnolla niin pannaan tekijöihin pikkasen lisää vauhtia ja vähennetään
työtekijöitä 25 400 työvuoden verran. Se vähentäisi yritysten
henkilöstökuluja ja tuottaisi yrityksille normaalin toiminnan voiton lisäksi
1,14 miljardia euroa.
Palkkatyöläisten
kannalta onkin syytä pelätä, että pitkään jatkunut tuottavuuden heikko kasvu
saa uutta vauhtia. Jos niin tapahtuu, työtunnit vähenevät ja työttömyys
lisääntyy entisestään, palkat ja sivukulut supistuvat ja voitot kasvavat
nopeammin. Itse asiassa tämä on kapitalismin kehityksen laki. Kapitalistinen
järjestelmä on pitänyt huolen siitä, että talouden faktat salataan
monimutkaisilla tilastoilla. Suurimmat huijaukset ovat bruttokansantuote, joka on noin puolet kokonaistuotannosta
ja työvoimatutkimus, jonka
tempuilla kaunistellaan todellisuutta, parannetaan työllisyyttä ja vähentää
työttömyyttä.
Työvoimatutkimuksen
ensimmäisenä käyttöönottovuotena tilastoihin ilmestyi 246 miljoonaa haamutuntia.
Työtunnit kasvoivat 6,9 %. Se vastasi noin 150 tuhatta työvuotta. Siitä saakka huijaus
on jatkunut keskimäärin samalla tasolla. Haamutunnit laskevat työn tuottavuutta ja parantavat työllisyyttä. Näin kansantalouden onneton tila näyttää
todellisuutta paremmalta.
Jostain syystä
Valtionvarain ministeriökin (VM) tunnustaa, että Suomi on tuomittu ainakin
seuraavan viiden vuoden aikana hitaan kasvun maaksi. Itse asiassa vapaakaupan Suomi
on tuomittu pysyvään hitaan
kasvun maaksi. Kukaan ei uskalla ennustaa 80-luvun tapaista vahvaa viiden
prosentin keskimääräistä vuosikasvua. Vapaakaupan maailmassa ylikansallisilla
suuryrityksillä on jatkuvasti kasvava rooli. Niiden ällistyttävän suuret
resurssit antavat mahdollisuuden monin eri tavoin raivata pienemmät kilpailijat
pois alalta kuin alalta.
Ylikansallisten
suuryritysten kasvupyrkimysten seurauksena kilpailu jatkuvasti kovenee. Siksi
yrityksiä koko ajan uhkaa menehtyminen. Tässä kilpailussa suomalaiset
suuryritykset ovat pieniä maailman markkinoilla. Pysyäkseen elossa ne joutuvat
tinkimään toimintamenoistaan entistä kovemmalla kädellä. Siinä leikissä
tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu, halusivat tai ei, työn tuottavuuden jatkuva kasvu
ja työvoimakulujen alentaminen. Se, joka ei onnistu, hiipuu pois.
Nykynäkymien ja
ylikansallisten suuryritysten ostot ja yhteenliittymiset merkitsevät pääomien
keskittymistä. Yhä useammalla toimialalla tapahtuu ylikansallista monopolisoitumista.
Tämän kehityksen vuoksi pienet kansantaloudet on tuomittu hitaaseen kasvuun.
Tänään mikään ei puhu eikä kukaan uskalla ennustaa tulevaisuuden Suomelle
vahvan kasvun aikaa.
Vuoteen 2050
mennessä keskimääräiseksi kasvuksi näyttää jäävän 1,0–1,3 % vuodessa. Lisäksi lähivuosien
kokemuksista voi päätellä, että taantumien välit lyhentyvät ja niiden kaudet
pitenevät. Jos rohkeasti arvioi, niin seuraavan 35 vuoden aikana on kolme
lyhyttä parin vuoden kohtuullista taantumaa. Lamakausien vuoksi kasvu olisi 14,7
%. Vuoden 2010 rahassa laskien tänä aikana talous kasvaisi 410 miljardiin euroon.
Digitalisaation ja
automaation mahdollisuudet ovat rajattomat. Siksi yritysten on ylikansallisten
jättimäisten yritysten paineen alla pakko panostaa tekniikkaan työn tuottavuuden
parantamiseksi. Mutta sen lisäksi myös ihmisen fyysinen ja psyykkinen työvauhti
kovenee. Se johtaa vääjäämättä ihmisten loppuun palamiseen ja työurien
lyhenemiseen.
1980-luvulla työn
tuottavuus kasvoi keskimäärin 4,6 % vuodessa. Sille tasolle ei enää päästään,
joten turvatakseen voittonsa ylikansainvälisten suuryritysten ylituotannon paineessa henkilöstökulut
on minivoitava. Mikäli, ja kuten näyttää, automaation ja työn vähenemisen
pelossa tuottavuus kasvaa helpostikin 1,7 % vuodessa joten edelleen 2010 rahassa
35 vuodessa työn tuottavuus kasvaisi 153
euroon tunnissa
Tilastokeskus on
arvioinut, että vuonna 2050 Suomessa olisi työikäisiä 3,52 miljoonaa. Heistä 2,85
miljoonaa on työvoimaa. Tosin vuonna 2007 Työministeriö arvioi, että luku voisi
olla satatuhatta suurempi. Olkoon miten tahansa, tarjolla olisi joka
tapauksessa 5 000 miljoonaa työtuntia. Mutta näillä tuotannon ja työn
tuottavuuden määrillä niistä tarvittaisiin
vain 2 676 miljoonaa tuntia joten työttömyys olisi 2 324 miljoonaa
tuntia ja työttömyysaste 46,5 %.
Tuntuu
kauhuskenaariolta, mutta parempaan ei löydy perusteita. Nyt jo tiedetään, että
vuoden 2008 tuotannon tason saavuttamiseen kuluu vähintään kaksitoista vuotta. Tässä työllisyyden hurjavauhtisesta
alamäestä syntyy levottomuutta ja painetta yhteiskuntarauhaan, jota tuskin voi
pelastaa valtamedian torvien huudolla; talous kasvaa!
Lienee sanomattakin
selvää, että näin pitkän aikavälin ennuste ei toteudu sellaisenaan. Yhtäältä
sekin lienee selvä, että kaikki merkit viittaavat jatkuvaan työn vähenemiseen
ja työn ylitarjonnan, työttömyyden kasvuun. Toisaalta työllisyyden kehitys voi
olla tässä ennakoitua parempi, mutta myös huonompi. Joka tapauksessa
kapitalistinen talousjärjestelmä toimii niin, että vähäisellä työn määrällä
pitää syntyä maksimaalinen lisäarvo. Siksi kaikki tehdään kapitalistien etu
edellä.
Nykyajassa istuva hallitus
on tehnyt kaikenlaisia kiky-temppuja nojautumalla kansantalouden tilinpidon
huijauksiin. Hallitus on hädissään, kun kapitalistit ovat tyytymättömiä
voittojensa hitaaseen kasvuun. Siksi kaikki torvet huutavat valhetta
talouskasvusta. Se olisi totta, vain jos tuotanto kasvaisi tuottavuutta
nopeammin. Silloin talous kasvaisi ihan oikein, työ lisääntyisi ja työttömyys vähenisi.
Ne ajat ovat jo menneet. Jatkuva työn vähenemisen ja turvaverkoista leikkaamisen
seurauksena pinnan alla kytee levottomuus, joka uhkaa yhteiskuntarauhaa.
Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi hallitukset turvautuvat valheisiin.
Kapitalistinen
talousjärjestelmä on tullut tiensä päähän. Ihmisten kiukku ja kapinahenki lisääntyvät
siitä huolimatta, että kansa rämpii syvällä opportunismin
suossa. Ihmiset yksissä tuumin luulevat, että nykyinen yksityiseen omistukseen
perustuva tuotantotapa on ikuinen, vaikka se tuottaa kaikkialla maailmassa – ja
kiihtyvällä vauhdilla! – työttömyyttä, pahoinvointia ja kurjuutta. Ihmiskunnan
historiasta kuitenkin tiedetään, että kun joku järjestelmä on muuttunut
kehityksen jarruksi, se on aina vaihdettu uuteen.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.