Haamut ikääntyvät – väestö nuorenee
He, jotka omistavat Suuret Rahat
määräävät myös tavallisten ihmisten keräämistä suurista eläkerahoista. Heitä on
vain pienen pieni joukko, mutta rahan voimalla he päättävät mitä loppujen
lopuksi maassa, sinulle ja minulle tapahtuu. He ovat virka- ja muine
apumiehineen ja äärettömän kekseliäitä ja häikäilemättömiä.
Yhtenä häikäisevänä
esimerkkinä on EU:ssa ideoitu petos väestön ikääntymisestä ja eläkkeistä. Petoksen keskiössä ovat eläkemaksut ja
eläkekertymät sekä elinajanodote ja kestävyysvaje, joka perustuu väestön yli
puoleen miljoonaan haamuun. Väestötilastojen mukaan väestö ei ikäänny, sillä kaikki 1961 jälkeen syntyneet eivät
pysy maassa ja elossa satavuotiaiksi, vaikka Tilastokeskus niin väittää. Aina
joku kuolee tai muuttaa muille maille. Valtamediassa (HS 29.4.14) kerrottiin ”sitoutumattomien”
nuorisojärjestöjen ja opiskelijoiden neuvottelutyöryhmä uskoo ikääntymiseen ja
kannattaa eläkemaksujen ja eläkeiän nostoa.
Jutusta jäi sellainen maku,
että koko homman jäljet johtavat sylttytehtaalle, kun jutun kuvassa poseerasivat
Työeläkelaitosten toimitusjohtaja Suvi-Anne
Siimes ja Suomen Pankin pääjohtaja Erkki
Liikanen. Nämä kaksi pukaria ovat entisiä valtionvarainministereitä, joiden
pusseissa ei ole puhtaita jauhoja. Väellä ja voimalla markkinoitu väestön ikääntymisennuste
on tietoinen petos. Sen tehneet väittävät, että nykyiseen verraten 80
täyttäneitä on vuonna 2040 kaksinkertainen
määrä ja jokainen 1961–75
syntynyt on maassa ja elossa. Tämä on todellista ennustajaeukkojen juhlaa, kun
kaikki uskovan heidän mielettömiin satuihinsa.
Sotien jälkeen 1975 mennessä
maasta muutti pois yli puolimiljoonaa. Lisäksi ennen eläkeikää osa väistämättä
kuolee. Nämä huomioon ottaen väestötilastoista on suhteellisen helppo laskea,
että ennustajaeukkojen väite elossapysymisestä, elinajanodote ja kestävyysvaje
ovat häikäilemätöntä, puhdasoppista petosta.
Eläkelakia
on muutettu monen monta kertaa. Alun alkaen normaali eläke alkoi kertyä, kun
henkilö täytti 23 vuotta. Siitä alkoivat eläkemaksut, jotka olivat bruttopalkan
päälle maksettua verotonta palkkaa. Osalla maksuja maksettiin eläkkeitä ja osa
sijoitettiin yhteiseen eläkerahastoon. Täysi eläke tuli 40 työvuodesta, 480 työkuukaudesta
ja laskettiin viimeisten työssäolovuosien palkoista.
Tärkein muutos otettiin
käyttöön 2005, kun eläkkeen kertymisen alkaminen siirrettiin 18
ikävuoteen. Työeläkkeen määräytymisessä
siirryttiin 45 työvuoteen, 540 työkuukauteen. Eläkkeelle siirtymistä voi lykätä
68 ikävuoteen asti jos työantaja sen sallii ja jos voimia riittää. Näin työuran
pituudeksi tulee 50 vuotta, 600 työkuukautta. Samalla työeläkerahastojen luonne
muuttui, kun jokainen kerää rahastoon oman eläkkeensä. Ennenaikaisen kuoleman
sattuessa siihen ei jälkeläisillä kuitenkaan ole perintöoikeutta joten rahat
jäävät eläkeyhtiön voitoksi.
Jo tässä vaiheessa muutos on
järisyttävä, mutta se on vain jäävuoren huippu. Jatkoa voidaan tarkastella selventämällä
muutamaa yleistä väärinkäsitystä ja vertaamalla, hieman yksinkertaistaen, kahta
erilaisen tulotason eläkkeen ja eläkerahaston muodostumista.
Eläkemaksut
ovat rahaa, jota kerätään rahastoihin, joista eläkkeet maksetaan. Eläkemaksut eivät vaikuta millään tavoin
eläkkeiden määrään, vaikka niin yleisesti kuvitellaan. Eläkemaksujen
lisäksi rahastot kasvavat eläkevarojen sijoituksilla, sijoitustuotoilla. 1990-luvun lopulla eläkeyhtiöiden asettamana
tavoitteena oli, että vuoteen 2030 mennessä rahastojen pitäisi olla 151,4 miljardia
euroa (900 mrd.mk). Vuonna 2013 ne olivat 162,2 miljardia euroa. Tavoite siis saavutettiin
17 vuotta etuajasta merkittävistä mm. pankkikriisin aiheuttamista sijoitustappioista
huolimatta.
Eläkekertymä
määrää uuden lain mukaan eläkkeen suuruuden. Nyt itse kunkin eläkekertymä
muodostaa henkilökohtaisen eläkerahaston. Se alkaa karttua, kun henkilö täyttää
18 vuotta. 35 ensimmäistä vuotta (420 kk) karttuma on 1,5 prosenttia ja 10
vuotta (120 kk) 1,9 prosenttia. Jos töissä voi jatkaa vielä 5 vuotta (60 kk)
saa superkarttumana 4,5 prosenttia. Normaalia vanhuuseläkettä lasketaan
jakamalla kertynyt palkkasumma aina työuran pituudella (420+120) 540
kuukaudella. Työkuukausien määrällä ei ole mitään vaikutusta. Työstä
poissaolokuukausista pakkasummaan lisätään erikseen määrätty pieni
laskennallinen erä.
Tavoiteltu eläkeiän nosto
merkitsee vain kolmella vuodella, merkitsee varmasti kaikkien työuran
pidentymistä (420+180) 600 kuukauteen ilman, että olisi mitään näköaloja työn,
palkan ja eläkekertymän lisääntymisestä. Jos eläkeikää nostetaan, on varmaa vain
se, että eläke laskee kahdella tavalla – eläke pienenee ja eläkeelläolon aika
lyhenee ja se, että eläkerahastot säästyvät ja kasvavat.
Hyväpalkkaiselle karttuu eläkettä
siten, että jos 18–52 ikävuosina siis 420 kuukaudessa tienaa joka kuukausi 3000
euroa saa palkkaa yhteensä 1 260 000 euroa. Siitä kertyy eläkepottiin
661 500 euroa. Kun se jaetaan 420 kuukaudella, tulee kuukusieläkkeeksi 1
575 euroa. Kun seuraavan 53–62 ikäkaudella, 120 kuukaudessa tienaa 360 000 euroa
kertyy eläkepottiin 68 400 euroa. Jakamalla se 120 tulee eläkkeeksi 570 euroa.
Nyt kuukausieläke on yhteensä 2 145
euroa.
Pätkätöiden vanki tienaa
opiskelu-, varusmies- ja eripituisten työttömyysaikojen laskennallisista
korvauksista huolimatta keskimäärin 1000 euroa vuodessa, niin 420 kuukaudessa
kertyy palkkaa 420 000 euroa ja eläkettä 220 500 euroa. Kun se jaetaan 420,
tulee kuukusieläkkeeksi 525 euroa. Jos seuraavan 120 kuukauden aikana saa saman
kuukausipalkan, tienaa yhteensä 120 000 euroa. Eläkepottiin siitä kertyy 22 800
euroa, joka kuukausilla jaettuna antaa eläkkeeksi 190 euroa. Nyt kuukausieläke
on yhteensä 715 euroa.
Kuten sanottu työeläkemaksuilla
ei ole mitään tekemistä eläkkeen suuruuden kanssa. Sen määrää vain aika, 540 kuukautta ja sinä aikana saatujen
palkkojen määrä. Netissä on monia eläkelaskureita, mutta vain harva
osuu edes lähelle oikeaa, kun ne yleensä vain yllyttävät yksityiseen eläkesäästämiseen.
Superkarttuma
nostaisi molemmissa tapauksissa eläkettä reippaasti. Ensimmäisessä peräti 675
euroa ja jälkimmäisessä 379 euroa. Mutta todennäköisyys niiden saamiseen on
pieni, kun ne tulevat työnantajille aiempia maksuja kalliimmiksi ja kun
jaksaminenkin lienee useimmilla alakantissa.
Eläkerahastoon
molemmissa tapauksissa oletettiin palkoista kertyvän 24,2 %:in mukaan varoja sen
verran, että jos eläkkeelläoloa kestää 15 vuotta, niin rahastoon jää ylijäämää 3,1 %. Mikäli
eläkkeelläoloa kestää pidempää syntyy vajausta. Kertyneet ja kertyvät eläkevarat
on sijoitettava tuottavasti. Nykyisten ohjeiden mukaan sijoitusten on
tuotettava (korkoa) vähintään 4 % vuodessa ja aina korkoa korolle. Jos pätkätyöläinen
45 vuodessa saa palkkaa vuosittain keskimäärin 12 000 euroa, niin vuoden
eläkemaksu on 2 880 euroa, josta kertyy rahastoon yhteensä 130 680 eroa. Jokainen
euro rahastossa kasvaa korkoa korolle, siten työvuosien aikana rahasto kasvaa 348 685
euroon. Viimevuonna (2013) kasvu oli 7,5 %.
EU muutti aiemmin harvinaiset
epätyypilliset työsuhteet tyypillisiksi. Niissä työttömyyden ja pätkätöiden
kierteessä olevien vuosiansio ei ole ollut koskaan ollut häävi. Vuoden 2012 verotilastossa
palkansaajista 42,9 %. He tienasivat keskimäärin 11 919 euroa vuodessa, 993
euroa kuukaudessa. Työllisyys tilanne ei ole 20 vuodessa parantunut. Siksi
hyvällä syyllä voidaan pelätä, että suurin osa näistä on sidottu koko työikänsä
ajaksi huonopalkkaisiin pätkätöihin. Kun on nähtävissä, että työtilanne koko
ajan heikkenee, se vääjäämättä lisää pienipalkkaisten määrää. Heidän on turha
odottaa kultaista vanhuutta.
EU:n ennakkoehtoina olivat
pääomien, tavaroiden ja palvelusten vapaa liikkuminen. Se muutti tuotannon
rakennetta ja vähensi työn tarvetta merkittävästi. Tilastokeskuksen mukaan kaudella
1991–2012 tuotanto kasvoi keskimäärin 2,63 % vuodessa. Edelliseen 22 vuoden kauteen
verraten kasvusta oli leikattu yli puolet. Sen sijaan tuonti kasvoi 3,57 kertaa
tuotantoa nopeammin ja
pääomien vienti kasvoi räjähdysmäisesti. Työn tarve väheni yli 700 miljoonaa
työtuntia. Vuonna 1990 ei ollut pätkätöitä, mutta työttömänä oli 180 tuhatta. Viimevuonna
ilman pätkätöitä työttömyys
oli mielettömät 580 tuhatta täyttä henkilötyövuotta.
EU:n aikana menetetyt palkkasummat
ovat valtavat, eikä parannusta ole näköpiirissä. Ne ovat pois myös tulevista eläkkeistä.
Kaiken ylittävä haaste on todellinen työllisyyden parantaminen. EU:ssa
työttömyys jatkuvasti pahenee. Suunnan muuttaminen vaatii eroa EU:sta ja
vapaakaupasta sekä omalle tuotannolle rajasuojan ulkomaisten suuryritysten
häikäilemätöntä riistoa vastaan.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.