Näkymiä tulevaisuuteen

Työstä on tulossa harvojen herkkua

Tänään näyttää siltä, että 2009 alkanut taloustaantuma kestää vähintään kymmenen ellei peräti viisitoista vuotta. Työministeriö laaja työryhmä, jossa oli monipuolinen kokoonpano, arvioi 2007 selvityksessään ”Työvoima 2025”, että Suomi on joutunut alenevan tuotannon raiteille. EU-Suomen talous on tuomittu polkemaan paikallaan.

Selvitys oli niin hurjaa luettavaa, että koko Työministeriö lopetettiin epämiellyttävien asioiden julkaisemisen vuoksi. Se oli varoitus totuudentorville. Ikävistä, hankalista ja peräti toivottomista asioista saa puhua vain turhaa toivoa herättävässä ja positiivisessa hengessä.

Tekesin pääjohtaja Pekka Soini kirjoitti (HS 16.6), että meillä on tuhannen 5 -15 miljoonan liikevaihdon yritystä, jotka voivat helposti lisätä liikevaihtoaan viidellä miljoonalla. Se tietäisi viiden miljardin lisäystä vientituloihin ja 100 000 uutta työpaikkaa. Näin tuhannen pk-yritystä ihan vain piruuttaan eivät kasvata liikevaihtoaan ja ovat siten vastuussa sadantuhannen ihmisen työttömyydestä.

Olen valmis lyömään pääjohtajan kanssa taivasosuudestani vetoa, että jokainen pk-yritys lisää liikevaihtoa, voittoa ja vientiä jos se vain on mahdollista. Jos pk-yritykset tieten tahtoen jarruttava viennin kasvua, niin siihen syyllistyvät myös ja ennen muuta suuret vientiyritykset, jotka koko ajan ruikuttavat, että vienti ei vedä, niin se ei vedä. Siksi työläisiä on potkittava kortistoon.

Pääjohtaja Soini syyttää pienillä pääomilla pelaavia yrityksiä laiskuudesta ja rohkeuden puutteesta innovoida. Luulisi, että valtion innovaatiokeskuksen Tekesin pääjohtaja olisi paremmin seierillä maailman menosta. Luulisi, että hän valtion virkamiehenä vaatisi innovointia ja lisää vientiä suurten pääomien omistajilta. Heillä on innovaatioihin varaa ja vapaata pääomaa satoja miljardeja euroja ripoteltuina pitkin maailmaa. Heillä jos kellään olisi mahdollisuudet palkata vaikka tuhansia korkeasti ja hyvin koulutettuja innovoimaan uusia vientituotteita. Mutta ei, kun ei.

Luulisi, että Suomen Pankin tilastoimat ulkomailla olevat 600–700 miljardia euron käyttö kotimaassa olisi valtava houkutus ja mahdollisuus kaikille valtion virkamiehille – politiikoista puhumattakaan. Perustellusti voi kuvitella, että Tekesin pääjohtaja kuten muutkin tietävät, että nuo pääomat ovat suomalaisten duunarien verta ja hikeä, satavuotisen työn ja aherruksen tulosta.         

Taloushistorian professori Sakari Heikkinen kirjoitti (HS 28.6.14) artikkelin, jota lukiessa väkisinkin hämmästyksen sormi meni kummastuksen suuhun. Siinä tuli kummastelleeksi montaa asiaa. Professori surkutteli sitä, että Tilastokeskuksen ennusteen mukaan ”Tulevina vuosikymmeninä työikäisten osuus väestöstä supistuu rajusti.”. Kuten tunnettua, ennuste väittää, että jo vuonna 2040 eläkeikäisiä (65- v) on lähes 1,6 miljoonaa.

Luulisi, että taloushistorian professori jos kukaan, tarkistaa mistä ennusteen luvut ovat kotoisin. Hyvin pienellä vaivalla hän olisi huomannut, että 2040 ennusteen mukaan jokaisen 1961–75 syntyneen pitää olla silloin elossa ja maassa. Lisäksi 80 täyttäneitä pitää olla elossa ja maassa kaksinkertainen määrä nykyiseen verraten. Mutta ei, ennuste oli liian lumoava, siksi sitä ei ole kenenkään lupa tarkistaa.

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2040 työikäisiä on noin 3,5 miljoonaa, 52 000 vähemmän kuin 2010. Supistumisessa ei ole mitään rajua. Työministeriön Työvoima 2025 selvityksen (2007) mukaan, jos asiat hoidetaan kunnolla, työikäisistä on työvoimaa 83 prosenttia, 2,9 miljoonaa. Se on nykyistä enemmän. Myös tätä professori olisi voinut hämmästellä, eikä olisi joutunut työvoimapulasta saarnaajien alttarille.

Professori Heikkinen nielaisi myös OECD:n ennusteen talouskasvusta. Se ennustaa puolen vuosisadan kansantuotteen kasvuksi keskimäärin 1,6 prosenttia väestöennusteen henkeä kohden. Se tarkoitta bkt:n määrään vuosittain 2,2 prosentin keskimääräistä kasvua. Työvoima 2025 selvityksessä ennuste oli 1,5 prosenttia, siis 32 prosenttia pienempi. Siinä ei vielä edes aavistettu 2009 alkanutta talouden sukellusta. Valtionvarainministeriö, VM arvioi nyt, että vuoden 2008 bkt:n määrän ylitetään vasta 2018. Se kuitenkin edellyttää 2,5 prosentin vuotuista kasvua, josta kukaan VM:tä lukuun ottamatta ei uskalla edes unelmoida. Niinpä taantuma voi jatkua pitkälle yli kymmenen vuoden. Aika näyttää.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että kansantalouden ennusteissa on kokonaan unohdettu vuoden 1990 jälkeinen kriisi, jonka aiheutti vapaakauppaa seurannut talouden rakennemuutos. Sen on tuonut mukaan toistuvat ihmisten tahdosta riippumattomat kriisit, pulat ja taantumat. Ne alkoivat 2000-luvulla ja kuten nyt näyttää niiden syklit, toistumiset, ovat yllättävän lyhyitä ja kestot pitkiä.

Niiden perusteella voi pelätä, että vuoteen 2060 saakka keskimääräinen kokonaistuotannon kasvu olisi 0,9 prosenttia. Kaudella 1980–2013 työn tuottavuus oli keskimäärin 5,2 prosenttia vuodessa, mutta jatkossa se saattaa jäädä vaatimattomaan 3 prosenttiin, 42 prosenttia pienemmäksi. Tämän perusteella työvoiman 5,15 miljardista tunnista tarvittaisiin vain 2,49 miljardia tuntia. Silloin työttömyys olisi 2,66 miljardia tuntia, noin 1,5 miljoonaa työvuotta ja työttömyysaste 51,7 prosenttia.                   

Toinen vaihtoehto on, kun asiaa tarkastellaan virallisten bruttokansantuotteen (bkt) lukujen ja haamutunteja sisältävän työvoimatutkimusten perusteella. Pitkittyneen taantuman vuoksi bkt:n keskimääräinen kasvu jäisi 1,3 prosenttiin. Työn tuottavuus voisi jatkossa hyvinkin olla lähes entisellä tasolla 3 prosenttia. Nyt työtä tarvittaisiin 3,10 miljardia tuntia, työttömyys olisi 2,05 miljardia tuntia, lähes 1,1 miljoonaa työvuotta ja työttömyysaste 37,9 prosenttia.

Vuonna 2012 työvoimatutkimuksen työpaikkojen puute, työttömyysaste oli 7,7 prosenttia, mutta työtuntien puute haamutunnit poistettuna työttömyysaste oli 23,1 prosenttia.  Lienee sanomattakin selvää, että vuonna 2060 virallinen työttömyysaste näyttää todellista pienemmältä, kuin työtuntien mukainen todellinen työttömyys. Joka tapauksessa katsottakoon asiaa miten tahansa edessä ei ole työvoimapulaa vaan hurja työvoiman ylitarjonta, työttömyys – työstä on tulossa harvojen herkkua. Työvoiman tuonnille enempää kuin eläkeiän myöhentämisellekään ei ole mitään asiallista perustetta. Päinvastoin työn puute on huutava.  

Tässä on syytä korostaa, että kaikki, tietäen tai tietämättömyyttään, samaistavat kokonaistuotannon ja bruttokansantuotteen. Bkt on alle puolet kokonaistuotannosta, joka sisältää myös varastojen uusimisen, varastojen kierron. Siksi kokonaistuotannosta, kun vielä oikaistaan työvoimatutkimuksen aiheuttama vinoutuma, saadaan taloudesta aina bruttokansantuotetta luotettavampi kuva.

Professori Heikkisen puheessa toistuu yleisesti hyväksytty kummallisuus, jota sanotaan rakenteelliseksi ongelmaksi. Sen mukaan julkisen sektorin menot ovat liian suuret suhteessa tuotantoon. Siksi niitä on supistettava. Joka ikinen unohtaa, että syy ei ole julkisen sektorin menoissa vaan tuotannon hiipumisessa.

Tähän samaan rakenteelliseen ongelmaan liittyy myös toinen järjettömyys. Jos vanhusväestö kasvaa nykyistä puolta suuremmaksi kuten väitetään, niin jo olisi korkea aika miettiä kuinka julkisia menoja lisätään väestön ikääntymisen tahdissa. Kun nykyisetkin resurssit ovat liian pienet, voi päätellä, että päättäjien ydinjoukossa tiedetään väestön ikääntymispuheet tarkoituksenmukaiseksi huijaukseksi.

Asiantuntijat ovat herttaisen yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa talous kasvaa hitaasti. Sen pitäisi olla jokaisen poliittisen päättäjän todellinen ykköshuoli. Mutta ei vain ole. Syy on selvä. Suomi on Euroopan periferiaa, josta kilpailukykyisten vientituotteiden rahtaaminen suurille markkinoille tulee hirvittävän kalliiksi. Siksi taloutemme ei selviä viennin varassa. Tulevaisuuden näkymien parantaminen vaatii, että luomme vahvan ja korkean omavaraisuuden, kotimarkkinatuotannon. Se edellyttää radikaalia suunnan muutosta; on erottava EU:sta ja vapaakaupasta. On palautettava oma raha ja ulkomailla olevat pääomat on kotiutettava. Työllistävälle kotimarkkinatuotannolle, pk-yrityksille, on luotava riittävä rajasuoja.

Poliittisesti se merkitsee suunnan muuttamista, astumista suurpääoman varpaille. Se tekisi kipeää. Siksi totuuden puhujat on vaiennettu, vaikka talous polkee paikallaan. Vaikeista asioista saa puhua vain toivoa herättävässä hengessä, vaikka se ei tuo mitään työn ja turvallisuuden puutteessa olevalle enemmistölle.

 

Kai Kontturi