HALUAVATKO VENÄLÄISET SOTAA?
Koko läntinen media on valjastettu vetämään Yhdysvaltojen
rakentamaa ”aggressiivinen Venäjä”-propagandaa. Tähän propagandapeliin ovat
alistuneet paitsi Ruotsi myös läheisempi naapuri Suomi. Ketään ei häiritse se,
että NATO Yhdysvallat etunenässä tunkeutuu yhä lähemmäksi Venäjän rajoja.
Venäjä on alueellisesti valtava käsittäen maapallon
kahdestatoista leveysasteesta kuusi, Helsingin leveysasteelta Alaskaan, maan
äärestä toiseen on matkaa 8 000 km. Sen pinta-ala on maailman valtioista
suurin 17 miljoonaa km2. Sen maaperässä on suunnattomat rikkaudet,
kaikki tarvittavat mineraalit. Venäjän rikkauksia ovat havitelleet Napoleon,
ensimmäisessä imperialistisessa maailmansodassa Saksa-Itävalta-Unkari ja
uudelleen toisessa maailmansodassa Natsi-Saksa. Kaikki yritykset ovat kuitenkin
epäonnistuneet.
Toisessa maailmasodassa neuvostokansat menettivät kaatuneina
sotilaina 10 miljoonaa miestä ja naista sekä siviiliuhreina 15 miljoonaa
eri-ikäistä ihmistä. Haavoittuneiden ja invalidisoituneiden määrää on moninkertainen.
Neuvostoliiton henkilömenetykset koskivat jokaista perhettä. Venäläisten,
sotakokemukset ovat niin raskaat, että venäläisiltä voi kysyä runoilija Jevgeni
Jevtushenkon sanoin; Haluavatko venäläiset sotaa?
Eurooppalaisilla kokemukset ovat samanlaisia, vaikka eivät
olekaan yhtä raskaita.
Yhdysvalloissa ja Amerikan mantereella tilanne on toinen. Sillä
sodat ovat vain työllistäneet ja suorastaan sikamaisesti rikastuttaneet
Yhdysvaltojen aseteollisuutta ja sen kuolemankauppiaita, ökyrikkaita
kapitalisteja. Yhdysvallat on ainoa maailman maa, joka on käyttänyt atomiasetta
puolustuskyvyttömiä siviilejä vastaan. Toisen maailmansodan lopussa Japanissa
ei ollut enää ilmapuolustusta joten Yhdysvaltojen atomipommittajat saattoivat
toimia kaikessa rauhassa.
Yhdysvallat eivät ole koskaan vierastaneet enempää pikkukahakoita
kuin suurta tuhoa aiheuttavia ja miljoonia ihmishenkiä vaativia sotia, kunhan
ne ovat tapahtuneet muiden maiden alueilla. USA:n tuhoama viimeinen miljoona
ihmistä tapettiin Irakissa vuoden 2003 jälkeen todella julkeiden joukkotuhoasevalheiden
(mm. YK:ssa) perusteella.
Toisen maailmansodan jälkeinen aika on ollut lähialueille
rauhallista aikaa ja Itämeri on ollut Rauhan
meri. Kaikki muuttui sen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajotettiin ja Yhdysvallat
(Nato) tuli alueelle panssarivaunuineen, hävittäjineen ja sotalaivoineen.
Alueella on kasvanut sotainen jännitys eikä Itämeri ole enää rauhanmeri.
Ukrainaan ilmaantui 2000 luvulla rahamiesten (oligargien)
joukko, joka halusi muuttaa Ukrainan kerjäläismunkeista alkanut tuhatvuotisen slaavilaisen historian perinnön. Näiden
oligargien lännettyminen alkoi toisen maailmansodan aikana, kun heidän
edeltäjänsä liittyivät osaksi Natsi-Saksan sotavoima Stepan Banderan johdolla. Nämä
joukot toteuttivat lukuisia julmia joukkomurhia Ukrainassa.
Lännettymisen perinteitä hierottiin EU:n, mutta myös
Yhdysvaltojen kanssa. Se merkitsi, että maahan syntyi kaksi linjaa; yhtäältä
lännettyminen toisaalta Venäjän kumppanuus. Janukovytsh oli sillä kannalla,
että idästä oli saatavissa sellaisia etuja ja kauppaa, jota länsi ei voi
tarjota. Niinpä vuonna 2010 Viktor Janukovytsh voitti vaalit ja valittiin Ukrainan
presidentiksi.
Se ei kuitenkaan kelvannut lännettäjille, jota tavoitelleet
oligargit organisoivat Kiovan mielenosoitukset. Ne alkoivat marraskuussa 2013.
Saadakseen mielenosoituksiin painoa, eripuolille Kiovan Maidanin aukiota
sijoitettiin mielenosoittajia ampuvia tarkka-ampujia, joita yritettiin härskisti
nimittää Janukovytsh tukijoiksi. Kovassa valtapelissä kuolee ensimmäisenä
totuus.
EU, mutta ennen muuta USA haluaa Ukrainan valvontansa. Siksi
USA:n entinen varapresidentti Dick Cheneyillä ja CIA:n johtaja John Brennanilla
esikuntineen oli keskeinen, johtava rooli. Toisin kuin USA Venäjä ei mitenkään
osallistunut Kiovan Maidanin aukion tapahtumiin. Joten koko mielenosoitus ja
sen siivellä vuonna 2014 suoritettu vallankaappaus Ukrainassa tehtiin USAn
tuella ja johdolla. Samalla ja sen ohella natsi-Bandera nostettiin sankariksi
ja oligargien omat yksityiset uus-natsien armeijat pantiin takaamaan vallankaappauksen
onnistumisen. Nämä ”armeijat” ovat itsevaltaisia.
Mielenosoitusten ja vallankaappauksen jälkeen maa ajautui
sotilaalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen kaaokseen. Unkarista on paennut
Venäjälle runsaat miljoona ihmistä. Tätä pakolaisvirtaa maailmalla ei
noteerata. Osa itä-ukrainalaista ei lähtenyt maasta. Itä-Ukrainaan muodostui
itsepuolustus, itsehallintoalue, jota Ukraina pommittaa päivittäin. Tätä
propagandassa sanotaan Venäjän sodaksi, vaikka Ukraina ja Venäjän välillä ei
ole sotatilaa.
Krimillä asiat menivät toisin. Kansanäänestyksen tuloksena
Krimin väestö halusi liittyä Venäjään. Lopulta Venäjä hyväksyi liittymisen. Nyt
kun Krim on osa Venäjää, Ukraina on sen hiljaa hyväksynyt, eikä tälläkään
alueella ole sotatilaa Ukrainan ja Venäjän välillä.
USAn kapitalistit tietävät, että Venäjä on
minereelivaroiltaan äärimmäisen rikas. Niitä kapitalistit USA:ssa himoitsevat. Siksi
se piirittää Venäjää, mutta Ukrainassa homma menee huonosti, kun sen talous on
romahtanut.
USA kuitenkin kuvittelee, että Venäjän rikkaudet voidaan
ottaa haltuun ja ikiomaksi NATOn ja Suomen kaltaisten isäntämaa kumppaneiden
kanssa. Näyttää siltä, että USA:ssa ajatellaan, että kun Venäjän saarto on
valmis ihmiset uskovat Venäjä uhkaan. USAssa uskotaan, että silloin
eurooppalaiset olevan taas valmiita ryntäämään Venäjälle. USA luottaa siihen,
että Irakin kaltainen mitään sumeilematon valhe voidaan Euroopassa uusia.
Näyttää siltä, että USA kuvittelee omaavansa niin
ylivertaiset tekniikat ja kumppanit, etteivät tulevassa sodassa heidän omat kätensä
pahemmin likaannut. He eivät osaa kuvitella, että konflikti ilman muuta tulee
ulottumaan myös heidän omalle alueelleen, Uudelle mantereelle.
On täydellistä hulluutta kuvitella, että Amerikan manner olisi
ulottumattomissa. Sen sijaan voisi ja pitäisi kuvitella mitä seuraavassa
mahdollisessa suursodassa jokainen Yhdysvaltojen suurkaupunki ja jokainen amerikkalainen
vauvasta vaariin joutuisi kokemaan.
Venäläiset eivät halua sotaa yksin äärettömän raskaiden
kokemustensa vuoksi. Kaikesta huolimatta meitä sidotaan ”aggressiivinen Venäjä”
propagandaan, kun Yhdysvallat etunenässä tunkeutuu aggressiivisesti yhä lähemmäksi
Venäjän rajoja. Tähän julmaan propagandapeliin näyttää vähin erin alistuvan
paitsi Ruotsi myös Venäjälle läheisempi naapuri Suomi.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.