KOMUNISMIIN

KOMMUNISMI TULEE – MUTTA KOSKA?

Yleinen käsitys näyttää olevan se, että kommunismi on jossain näköpiirissä olevassa lähitulevaisuudessa. Syy siihen on varmasti siinä, että jokainen tuntee sanan kommunismi. Onhan se esiintynyt politiikassa jo lähes kaksisataa vuotta.

Se tavataan sekä poliittisessa että kaunokirjallisuudessa. Mutta ennen kaikkea se on nähtävissä arkisessa elämässä kommunististen puolueiden nimissä. Siitä ihan spontaanisti syntyy ajatus, että kommunistiset puolueet ovat rakentamassa kommunismia, mutta ei se niin ole.

Kommunistiset puolueet ovat ottaneet nimensä Karl Marxin ja Friedrich Engelsin julkaisusta ”Kommunistisen puolueen manifesti”. He tiesivät, että matka kapitalistisesta (rahavallan) diktatuurista proletariaatin (kansanvallan) diktatuuriin on pitkä. Ne ovat ihmiskunnan kehityksen ajanjaksoja. Ne muuttuvat hitaasti.

Ajan kuluessa kommunistiset puolueet ovat pelkällä olemassaolollaan pitäneet kommunismia konkreettisena, käytännön tavoitteena. Sitä se ei ole. Käytännön tavoitteena voi olla vain sosialismi. Itse asiassa Marx ja Engels sen määrittelivät havaittuaan, että jokainen aikakausi muuttuu lainmukaisesti uudeksi, kun tuotantosuhteet ovat muuttuneet tuotantovoimien kehityksen jarruksi.

Kapitalistinen yhteiskunta on tuotantojärjestelmä, joka perustuu yksityiseen pääomien omistukseen ja omistamattomien palkkatyöhön. Sen lakkauttaminen merkitsee jälleen yhden aikakauden päättymistä. Tuotantopääomien yksityisen omistuksen lakkauttamiseen loppuu työn arvon jako palkkaan ja lisäarvoon, kun koko työn arvo jää työntekijöille. Siitä he kuitenkin pitävät itsellään osan, jolla tulee hyvin toimeen.

Esimerkki. Suomessa viimevuonna (2018) kokonaistuotanto jakaantui siten, että tavaravarastojen korvaamiseen käytettiin 41 %, palkkoihin 10 %, julkiselle taloudelle 23 % ja kapitalistien lisäarvoon 26 %. Tuotantopääomien yksityisen omistuksen lakkauttamisen jälkeen lisäarvon kokoinen osuus jäisi koko väestön tarpeisiin.

Sosialistisen talousjärjestelmän perustana on tuotantopääomien yhteisomistus. Sen toiminta rakentuu periaatteelle; ”jokainen kykyjensä mukaan, jokaiselle työnsä mukaan”. Kuinka se aikanaan järjestetään, sen päättävät ne sukupolvet, jotka lopettavat kehityksen jarruksi muodostuneen kapitalistisen järjestelmän.

Maailmalaajuinen kapitalistinen järjestelmä on jo ajautunut suuriin ongelmiin. Työtunnit vähenevät ja työttömyys lisääntyy koko ajan Kaikkialla myös niin sanottu suhteellinen liikaväestö kasvaa koko ajan. Se on väestön osa, jonka ajoittainenkin työllistäminen ainakin näyttää ylivoimaiselta.

Kapitalismi on ajautumassa umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä. Sen käytössä on kuitenkin suunnattoman suuret kaikkialle ulottuvat mielipiteiden muokkaus- ja väkivaltakoneistot. Niiden osaava väki tekee kaiken mahdollisen, että aikansa elänyt järjestelmä säilyisi.

Ajanoloon se ei kuitenkaan riitä. Palkkatyöläiset ja laajemminkin kansat vaativat muutoksen. Paine kasvaa ja lopulta johtaa joko spontaanisti tai järjestäytyneesti pääomien yksityisomistuksen lakkauttamiseen. Kapitalismi. aikakausi päättyy ja alkaa sosialismin aikakausi. Se alkaa jostain suurvalloista ja leviää nopeasti kunnes maailmatalous on muuttunut sosialistiseksi.

Se on vääjäämätöntä, sillä kuten sanottu ihmiskunnan kehitys on tähänkin saakka tapahtunut lainmukaisesti. Saksalaisen Friedrich Engelsin ja amerikkalaisen Lewis H. Morganin mukaan kehitys on kulkenut siten, että alkuyhteisön elinkaari eli metsäläis- ja raakalaiskausi (matriarkaalinen ja patriarkaalinen) oli pisin. Sen loppupuolella vähin erin kehittyivät perheet ja suvut saivat vahvan alun.  

Alkuyhteisön aikana ei ollut yksityistä omistusta. Kaikki toiminta perustui yhteistoimintaan, jolla hankitut elintarvikkeet jaettiin tarpeiden mukaan. Tuon ajan loppupuolella ihmiset oppivat tuottamaan elintarvikkeita yli yksilöllisen tarpeensa. Siitä alkoi siirtyminen kokonaan uuteen eli sivistyskauteen.

Sivistyskauden alussa vähin erin kehittyi orjanomistus ja siihen perustuva tuotantotapa. Se vapautti pienen osan ihmisistä ruumiillisesta työstä, kun yhtä vapaata miestä kohden oli 20 orjaa. Vapaille miehille tuli tilaa pohdiskella, joka kehittyi jopa syvälliseenkin ajatteluun. Vapaiden miesten ja heidän sukujensa omaisuuden ja etujensa turvaksi synnyttivät myös valtiot.

Tuo ajanjakson kesti tuhansia vuosia. Kuvaavaa on, että Spartacus-kapina oli noin 70-luvulla ennen uuden ajanlaskun alkua. Se enteili orjanomistuskauden loppua, mutta se siirtyi uuden ajan puolelle.

Sukujen kasvaessa niistä irtaantui ja erikoistui monia käsityöläisten ammatteja. Niiden kasvaessa orjanomistus muuttui kehityksen esteeksi. Lopulta uuden ajanlaskun alettua syntyi valtioiden sisälle läänityslaitos, jossa orjanomistajat muuttuivat läänien maaruhtinaiksi ja orjat vuokraviljelijöiksi. Alkoi feodalismin kausi.

Feodalismin sisällä käsityöläisammatit muuttuivat nopeasti. Koko ajan kehitettiin uusia työmenetelmiä. Uusien keksintöjen myötä syntyi teollisuuden ituja, jotka jatkoivat kasvua. Niinpä maaorjuus muuttui kehityksen esteeksi, kun teollistuva tuotanto tarvitsi palkkatyöläisiä. Karkeasti arvioiden kapitalismi syntyi noin 400–500 vuotta sitten. Nyt näyttää siltä, että sen aika on lopuillaan. Siitä työttömyyksineen ja sotineen tullut yhteiskunnallisen kehityksen jarru.

Raakalaiskaudesta poiketen koko tähänastinen sivistyksen kausi on perustunut tuotannon yksityisomistukselle. Siksi siirtyminen talousjärjestelmästä toiseen on merkinnyt vain omistuksen laadullisia muutoksia. Ne ovat aina merkinneet omistajien omistamattomiin kohdistamaa riistoa. Marx ja Engels ovatkin todenneet, että ihmiskunnan sivistyskauden koko tähänastinen historia on luokkataistelujen historiaa.

Kapitalismia seuraa sosialismi, kun yksityisen finanssi- ja tuotantopääoma lakkautetaan. Kuinka siirtymä tapahtuu, riippuu pääomien omistajista. On luultavaa, että he eivät suosiolla luovu omistuksistaan eivätkä sen suomasta yhteiskunnallisesta vallasta. Siksi he käyttävät aseman turvaamiseen poliisia, armeijaa ja koko väkivaltakoneistoa.

Pääomien yksityisomistuksen lakkauttaminen tapahtuu luonnonvoimaisesti, kun tulevaisuuden näköalat ovat tyystin kadonneet, ihmisten sietokyky loppuu. Siksi yksityisomistuksen lakkauttaminen tapahtuu joko spontaanisti ihmisten tahdosta riippumatta tai järjestäytyneesti ihmisten tietoisen tahdon ja toiminnan tuloksena.  

Spontaani vaihtoehto merkitsee hurjaa mellakointia ja kapinointia. Yritykset niiden tukahduttamiseksi aiheuttaa valtavaa verenvuodatusta. Toinen vaihtoehto on vähemmän verinen. Kaikki kuitenkin riippuu siitä, kuinka hyvin työläiset ovat tietoisia päämäärästä ja kuinka hyvin he ovat järjestäytyneet.

Kuinka uusi sosialistinen järjestelmä rakennetaan, siitä päättävät vain ne sukupolvet, jotka toteuttavat pääomien yksityisomistuksen lakkauttamisen. Sen yksityiskohtien ennakoiminen on pelkkää ja ainoastaan kirpunnylkijöiden sanoilla leikkimistä. Joka tapauksessa sosialismi perii kaiken sen hyödyllisen tiedon ja taidon, jotka ihmiskunta on hankkinut ja oppinut.

Kuinka pitkä sosialismin aikakaudesta tulee, sitä ei kukaan tiedä. Voi olla, että sitä seuraavaan kommunistiseen järjestelmään siirrytään vasta, kun kansat eivät enää tiedä mitä omistus tarkoittaa. Ilmeisesti kommunismissa jokainen osallistuu kykyjensä ja halujensa mukaan, mutta saa tarpeidensa mukaan. 

Kommunismi on kaukana tulevaisuudessa, mutta sosialismi, finanssi- ja tuotantopääoman yksityisomistuksen lakkauttaminen on joka päivä ajankohtaisempi. Kapitalismi ajaa itseään tietämättään ja tahtomattaan yhä ahtaampaan umpikujaan, josta sillä ei ole enää ulospääsyä.

Uuden aikakauden, sosialismi aikakauden alku lähenee pitkin askelin. Marxin mukaan ”Aave kummittelee Euroopassa – kommunismin aave”, mutta vastoin yleistä käsitystä kommunismi ei ole näköpiirissä olevassa ajassa. Se on kaukana tulevaisuudessa.

Kai Kontturi