Verotus uusiksi

VEROTUS UUSIKSI

Uudella hallituksella on edessään kovat ajat. Tuotanto ennusteet ovat parhaimmillaankin kovin huonot. Alle kahden prosentin talouskasvu vähentää työtunteja, kun työn tuottavuus aina ylittää tuotannon määrän. Se johtuu yritysten välisestä kilpailusta. Se, joka tuottaa enemmän työtuntia kohden on markkinoilla muita vahvempi. Aikaa myöden heikommat putoavat pois pelistä pois. 

Tuottavuuden tuotantoa nopeampi kasvu merkitsee palkallisten työtuntien ja verotulojen supistumista. Työttömyyden lisääntymisestä huolimatta tavoiteltu työllisyysaste saattaa täyttyä yhtäältä työikäisen väestön ennakoitua suuremman supistumisen ja toisaalta pätkätyöpaikkojen lisääntymisen ansiosta. Syntyy harha, jossa tilanne näyttää todellisuutta paremmalta.

Olkoon miten tahansa aina lopulta julkisessa taloudessa todellisuus astuu esiin. Silloin hyvät neuvot ovat tarpeen. Niitä tulee sekä oikealta että vasemmalta. Ja kuten tiedetään, oikealla ovat pääomat omistavat kapitalistit ja vasemmalla kapitalisteille lisäarvoa tekevät palkkatyöläiset.   

Yhteiskunnassa on kolme keskeistä osapuolta, joilla kaikilla on samanlaiset tai ainakin samansuuntaiset tehtävät. Oikeisto vasemmisto näkyy tai ainakin pitäisi näkyä selvimmin yritysten ja palkkatyöläisten välissä. Julkisessa taloudessa tilanne on mutkikkaampi, kun sillä on yleensä oikeistolaiset virkamiehet vaikka poliittiset päättäjät olisivat vasemmistosta.   

Oikeisto tekee kaikkensa, että nämä periaatteessa selkeät jakolinjat eivät näkyisi eikä kuuluisi. Siinä he ovat onnistuneet loistavasti. Mutta nyt kuuluu ja yhä useammin soraääniä, joista osa on perin kärjekkäitä.

Siksi oikeisto soittaa hätäkelloja leimaamalla niitä eri tavoin. Keskiössä ovat sellaiset ilmaisut kuin vihapuhe, valheelliset tiedot ja maalittaminen. Kun näitä tarkastelee valtamediassa ja somessa tulee hakemattakin mieleen vanha sanonta, jossa varas huutaa - ottakaa varas kiinni!

Uudenvuoden puheessa presidentti Sauli Niinistö peräänkuulutti yhteisvastuuta ja palvelujen merkitystä. Hän totesi mm. että yhteiskunnan on taattava turva ja rauha elämiseen. Niinistön mukaan yhteiskuntarakenteemme selkäranka on sen palvelusektori. Kaikille lienee selvää, että presidentti tietää, tai ainakin hänen pitäisi tietää, että palvelusektori ei tuota lisäarvoa, joten sen on toimiakseen saatava tulonsa muualta.

Palvelusektori sellaisenaan jakaantuu kahteen osaan yksityiseen ja julkiseen. Näistä julkinen on kooltaan kokonaan omaa luokkaansa, joten tässä yhteydessä yksityinen voidaan unohtaa. Sen sijaan koko mielenkiinto kohdistuu julkiseen eli kuntien ja valtion talouteen. Molemmat ovat suurissa vaikeuksissa.

Kuntien vaikeudet johtuvat niiden tasaverosta ja valtionosuuksien julmista leikkauksista unohtamatta negatiivisia tuotanto- ja väestörakenteen muutoksia. Sen sijaan valtion ongelmien suurin syy on harjoitettu veropolitiikka.                 

Presidentti oli huolissaan yhteiskuntarauhaa häiritsevistä vihapuheista ja maalitamisesta, mutta niiden syyt eivät häntä kiinnostaneet. Voidaksemme turvata ihmisten elämisen ja yhteiskuntarauhan on nähtävä väestön jyrkkä ja nopea kurjistuminen.

Työttömyys kuuluu elimellisenä osana niin kotimaiseen kuin globaaliin kapitalismiin. Kapitalismilla ei ole näköpiirissä sellaista talouskasvua, joka lisäisi työvoiman kysyntää, työtunteja. Kaikki merkit viittaavat siihen, että työn kysyntä supistuu ja palkalliset työtuntien vähenevät. Nykymaailmassa työttömyyden ja pitkäaikaisen syrjäytymisen seurauksena suhteellinen liikaväestö kasvaa koko ajan.

Vuodesta 1993 harjoitettu veropolitiikka on suosinut suurituloisia. Siitä johtuvat julkisen talouden ongelmat. Uusi talous-, sosiaali- ja veropolitiikka tulivat mahdolliseksi, kun kapitalistisilta mailta poistui väestön hyvinvoinnin kanalta vakavat kilpailijat Neuvostoliitto ja kansandemokratiat.

Kilpailun loputtua seurasi kapitalistien kulta-aika. Julkista omaisuutta on siirretty kapitalisteille hurjaa vauhtia ja yhteiskunnallisia velvoitteitaan on vähennetty. Että Suomi ja suomalaiset voisivat paremmin, on asioita katsottava uudella tavalla, on hylättävä hokema, että ei ole rahaa!. Se on pelkkää pötyä, sillä rahaa on, mutta nyt se on väärissä paikoissa.

Meille vakuutetaan, että julkinen talous on vaikeuksissa. Kun menot kasvavat talous on alijäämäinen ja velkakin kasvaa. Tilanne on kestämätön. Näissä vakuutteluissa määrätietoisesti vaietaan siitä tosiasiasta, että rahasta ei ole puutetta. Sitä ei vain haluta ottaa yhteiseen käyttöön.

Kun 90-luvun alussa vapautettiin pääomien, tavaroiden ja palvelusten liikkeet monet pk-yritykset ja tavalliset ihmisetkin velkaantuivat. Sen ja tuonnin vapautumisen seurauksena 50 000 yritystä lopetti toimintansa ja työttömyys räjähti käsiin. Vanha hyvinvointi muuttui kasvavaksi kurjuudeksi.

Kaikesta huolimatta tilanne oli otollinen veropolitiikan muuttamiselle. Ensin yritysvero, joka koko sodanjälkeisen ajan on ollut 50 %, alennettiin 25 %:iin. Nyt se on enää 20 %. Samalla myös osinkovero, joka oli progressiivinen ja korkeimmillaan 71 %, poistettiin kokonaan. Myöhemmin poistettiin vielä varallisuusvero ja yritysten kelamaksut. Vuonna 2005 osinkovero palautettiin, mutta nyt tasaverona. Ensin se oli 28 %, mutta 2016 se oli enää 21,7 %. Kapitalistit ovat saaneet huikeita verolahjoja.

Veropolitiikan suunta on muutettava, sillä muutos on välttämätön. Siihen on valtavasti mahdollisuuksia.

Ensimmäisenä on syytä tarkastella henkilöverotusta. 2016 veronmaksajia oli 4,8 miljoonaa. Kuukausitulo oli keskimääräin 2 372 euroa ja veroaste 22,4 %

Heistä 90,7 % sai tuloja alle 55 000 euroa vuodessa, keskimäärin 1 850 euroa kuukaudessa. Heillä tulohaarukka on 1- 4 583 euroa kuukaudessa ja veroaste oli 18,2 %.

Tulonsaajista 9,3 %:n tulojen haarukka oli 55 000 euroa vuodessa, 4 583 euroa kuukaudessa ilman ylärajaa, mutta keskimääräin 7 437 euroa kuukaudessa. Korkeimmassa tuloluokassa keskimääräinen tulo oli 60 042 euroa kuukaudessa ja veroaste 32,5 %.

Veroprogression uudistamisessa voidaan jättää alimmat veroluokat entiselleen. Nykyisten ylimpien tuloluokkien veroasteet ovat 28,5–38,0 %. Sen jälkeen heille jää nettotuloa 3 762–37 240 euroa kuukaudessa. Progressio voitaisiin uudistaa niin, että veroasteet ovat 35–75 %. Sen jälkeen heillä tulot olisivat 3 419–15 010 euroa kuukaudessa. Siten heidän elintasonsa säilyisi varsin komeana.        

Uudistuksessa, jossa lisättäisiin vain suurituloisten verotusta, verotulot lisääntyisivät 6,0 miljardia euroa. Taulukko 1.

Toiseksi, jos yritysvero palautettaisiin vuoden 1990 tasolle, valtion verotulot lisääntyisivät 14,0 miljardia euroa. Taulukko 2. Yritysverotuksen muutoksella ei ole mitään tekemistä yritysten kilpailukyvyn kanssa, vaikka kapitalistit kovalla äänellä niin väittävät.

Joka tapauksessa näillä suurituloisten yritysten veronkorotuksille valtion veropotti kasvaisi 20 miljardia euroa. Näin tuntuviin muutoksiin meillä on varaa. Mutta lienee sanomatkin selvää, että nykyvasemmistosta ei löydy sellaista tahtoa, jolla asia voitaisiin hoitaa.

Tuskin kukaan edes hurjimmissa unelmissakaan vaatii, että uudistus tehtäisiin kerralla, mutta selkeä veropolitiikan sunnanmuutos on sekä välttämätön myös mahdollinen jos poliittista tahtoa riittää. Luulisi, että jo yksin älyttömän kalliiden hävittäjien hankinta olisi hyvä ja painava syy verotuksen linjan muutokselle. 

    

Näin presidentin peräänkuuluttama yhteisvastuu ja yhteiskuntarakenteemme selkäranka palvelusektorikin saataisiin kunnialla hoidettua. Osaltaan se toisi turvaa ja rauhaa väestön elämiseen. Presidentti unohti sanoa, että tämä on ja mitä suurimassa määrin luokkataistelukysymys, jossa vastuu lankeaa koko vasemmistolle.

Uudella, uunituoreella hallituksella on edessään kovat ajat. Tuotanto ennusteet ovat parhaimmillaankin varsin huonot. Tilastokikkailulla tavoitteeksi asetettu työllisyysaste voi hyvinkin onnistua, mutta heikko talouskasvu vähentää työtunteja, lisää työttömyyttä ja sosiaalisia paineita. Niihin hallitus voi vastata muuttamalla politiikan suuntaa.

Kai Kontturi