Amerikkalainen unelma

AMERIKKALAINEN UNELMA ELÄÄ VAIKKA ON KUOLLUT

Yhdysvaltoja on Suomessa pidetty unelmamaana, jossa kaikki on hymyä ja hunajaa. Hollywood ja muut mielikuvaa luovat laitokset ja niiden myyntimiehet ovat onnistuneet, amerikkalainen unelma elää vaikka se on kuollut.

Amerikkalainen ihanne on muuttumassa Yhdysvaltojen aloittamien ja käymien tuhoisien hyökkäyssotien seurauksena. Seitsemän suurvallan väestöt ovat arvioineet Yhdysvallat maailman suurimmaksi turvallisuusuhaksi. Samalla voi hämmästellä, miksi se on velkaantunut. Sen velkataakka ylittää jo 20 000 miljardia dollaria ja velkaantuminen jatkuu.

Miten se on mahdollista, kun koko ajan maailmalle annetaan kuva hyvästä talouskasvusta ja alhaisesta työttömyydestä? Eikö hyvä talouskasvun ja alhaisen työttömyyden vuoksi maan pitäisi vaurastua eikä velkaantua? Miksi kukaan ei tutki ja selvitä mikä on totta ja todellista?

Näyttää siltä, että kukaan ei tiedä eikä välitä mitä Yhdysvaltojen taloudessa todella tapahtuu ja ne, jotka mahdollisesti tietävät on vaiennettu tai vaiennetaan. Jo 1990-luvulla yhdysvaltalaiset taloustieteilijä valittivat, että maan tilastoissa bruttokansantuote (bkt) on aivan liikaa sen laatijoiden mieltymysten varassa. He eivät halunneet tai voineet sanoa, että bkt:n tekijöillä on heidän isäntiensä ääni.

Yleisesti on tiedossa, että Yhdysvalloissa on käytössä niin sanottu hedoninen hintaindeksi. Hieman yksinkertaistaen se tarkoittaa, että tänä vuonna tuotetun tavaran hyöty syntyy vasta seuravana vuonna tai sitäkin myöhemmin, joten sen tuotantohintaa voidaan nostaa arvioidun tulevan nautinnan, hyödyn perusteella.

Joten, jos tänä vuonna tavaran tuotantohinta on vaikkapa 100, mutta sen oletetaan aikanaan tuottavan 25 prosenttia tuotantohintaa paremmin, silloin sen bkt-hinnaksi tulee 125. Näin bkt:hen pumpataan ilmaa siitä hyötyvien iloksi.

Tätä menetelmää Yhdysvalloissa on käytetty ainakin 1990-luvulta saakka. Kun seurataan vuosittain julkaistuja kasvun prosenttilukuja ja myöhemmin ilmestyneitä dollarimääräisiä lukuja, niin hedonisen hintaindeksin vaikutus näyttää kasvaneen hurjiin mittoihin. Erotus todellisten ja hedonisten lukujen välillä on kasvanut ainakin 25 vuotta, mutta erityisen nopeasti 2010-luvulla. Maailman vaikealla kaudella 2006–2017 Yhdysvaltojen talouden todellinen vuosittainen keskikasvu oli 1,6 prosenttia, mutta hedonisen hintaindeksin mukaan 5,4 prosenttia.

Vuonna 2017 virallinen hedonisella indeksillä korjattuna bkt:n ilmoitetaan olevan 19 390 miljardia dollaria. Mutta ilman indeksikorotuksia todellinen bkt oli 13 662 miljardia dollaria. Ero on merkittävä. Sen lähempi tarkastelu viittaa selvästi siihen, että pienempi luku on lähempänä oikeaa. Se näkyy selvästi myös työn tuottavuudessa. Jos pätkätyöläiset tekisivät töitä 1000 tuntia vuodessa enemmän, niin bkt kasvaisi 5 570 miljardilla dollarilla ja virallinen bkt olisi tosi, mutta kun eivät tee se on vale.

Työn tuottavuus on hieman kimurantti juttu, sillä todellinen työn tuottavuus on laskettavaa reaaliarvoisesta tuotannosta, siis tuotannon määrästä, joka on lähes kaksinkertainen bkt:n verraten. Niitä lukuja ei kuitenkaan ole käytettävissä. Bkt on hyväksytty viralliseksi mitaksi sen puutteista huolimatta.

Yhdysvaltojen virallisen bkt oli vain 45,95 dollaria työtunnissa. Se ei tunnu mitenkään uskottavalta. Todellisessa, siis pienemmässä bkt:ssä työn tuottavuus olisi 65,15 dollaria. Se tuntuu hieman luotettavammalta. Työllisyyden rakenteen, työtuntien jakautumisen perusteella se vaikuttaa ylimitoitetulta. Suomessa vastaava luku oli 60,64 dollaria eli 6,9 % pienempi.

Olkoon miten tahansa kaikki kuitenkin viittaa siihen, että bkt väestön henkeä kohti ei enää olekaan 59 532 vaan 41 945 dollaria. Maailmantilastossa se olisi Uuden-Seelannnin jälkeen sijalla 19 ja Suomi 45 703 dollarilla sijalla 14.

Mikäli pätkätyöläiset olisivat tehneet keskimääräisellä tuottavuudella normaalin vuosityöajan, bkt olisi ollut 5 130 miljardia suurempi. Vasta silloin nyt ilmoitettu virallinen luku olisi lähellä totuutta. Nyt se on valeuutinen.

Vuonna 2017 Yhdysvalloissa oli väestöä 325,7 miljoonaa, joista 15–64 vuotiaita oli 219,5 miljoonaa ja työvoimaa 179,9 miljoonaa. Työllisiä oli 172,7 miljoonaa, joten työllisyysaste oli 78,7 %. Vuoden aikana tehtiin töitä 297,3 miljardia tuntia joten työvuoden pituus oli keskimäärin 1 722 tuntia.

Vakinaista kokopäivätyötä, mukaan lukien yrittäjät, teki 87,2 miljoonaa, 48,5 % työvoimasta. Heillä työvuosi on keskimäärin 2 650 tuntia, 60 tuntia viikossa. Erilaisia pätkätöitä teki 85,5 miljoonaa, 47,5 % työvoimasta. Heillä työvuosi oli keskimäärin 775 tuntia, 16 tuntia viikossa. Työttömiä on 7,2 miljoonaa 4,0 %.

Tässä on varsinainen amerikkalaisen unelman murskaaja. Pätkätyöläisiä ja työttömiä on yhteensä 92,7 miljoonaa. Heillä on pienet palkat, työllisyyden ja työttömyyden jatkuvasti pyörivä ruletti osaltaan pienentää tuloja ja vaikeuttaa elinmahdollisuuksia. Pätkätyöläisiltä itse kultakin puuttuu keskimäärin 1000 työtuntia ja sitä vastaava palkka.    

Yhdysvalloilla on mahtava ja monipuolinen propagandakoneisto Hollywoodista lähtien. Se tuottaa valeuutisia enemmän kuin koko muu maailma yhteensä. Se ei kerro surkeasta surkeampaa tilaansa. Se ei kerro, että asukusta kohti sen todellinen bkt on maailmatilastossa vasta Uuden-Seelannin jälkeen. Se ei kerro, että yli puolet työvoimasta elää pätkätöiden pienellä palkalla. Se ei kerro, että amerikkalainen unelma elää vaikka se on kuollut!  

Kai Kontturi